tiistai 8. tammikuuta 2013

8. T niin kuin tauti

Pahoitteluni tästä anaalivaiheestani ja omaan napaan tuijottelustani, mutta päivän otsikko sattui kuin nenä päähän.

Tauti. Tämä minua riuduttanut vatsatauti. Eilen illalla tajusin, että edellisenä yönä taisi kuumetta oikeasti olla enemmän kuin ymmärsinkään. Olen aina kovin huono käyttämään kuumemittaria, sillä meikäläisen "mulla on varmaan sata astetta kuumetta" -fiilis tarkoittaa yleensä sitä, että mittari heilahtaa tirpan yli 37 asteen. Minä kun olen kylmäveristä sukua ja normaali ruumiinlämpöni on siellä 36,5 paikkeilla, niin pienikin lämmönnousu tuntuu aina valtaisalta kuumeelta. Etenkin kun sitä lämmönnousua on harvoin. 

Tämä tauti on imenyt mehut melko hyvin. No arvaahan sen kun pitää karmeassa kuumeessa pöntöllä laskea varpusparvi toisensa jälkeen liikkeelle. Eikä kauheasti ole mieli tehnyt syödä. Onneksi taitaa kuitenkin elämä voittaa tälläkin kertaa

En ole mikään hyvä potilas. Olipa tauti mikä hyvänsä, pystyn aina päässäni kääntämään sen pahimmaksi mahdolliseksi. Nytkin ensimmäisenä yönä sydämen hakatessa vitosen katkoa ja väristessäni vuoroin vilusta ja vuoroin hiestä, olin varma että kuolema korjaa. Niin varma, että ehdin siinä houreissani pohtia Siipan kauhua löytäessään minut hengettömänä aamulla tai sitä, miten kaikki hoituu siitä eteenpäin. Joopa. 

Tiedän, minulla on taipumus ylisuureen draamaan aina silloin tällöin. Olen aika monta kertaa jo "päättänyt" mikä tauti minut korjaa matkaansa. Joskus kuolemanpelko saa ihan järjettömiä mittasuhteita ilman mitään erityistä syytä. Pitäisi varmaan mennä tutkituttamaan päänsä, oikeasti.

Vaan tämä tauti ei tainnut tällä kertaa koitua kuolemaksi, joten saatan päästä sorvin ääreen huomenna alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

6 kommenttia:

  1. Nyt kun olet parantunut, voin kertoa ikävän tarinan. Työkaverini terveellä miesystävällä 40v. oli tuollainen kova vatsatauti viikon verran. Hänet löydettiin kuolleena kotoaan. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala! :-o

      Joo, en mä olekaan vielä terve. Ylläri, pylläri, aamulla oli 38 kuumetta taas.
      Vaan kosultoin justiinsa puhelimessa terveydenhoitajan kanssa, joka sanoi, että tällaista on liikkeellä. Sovittiin, että lepään tämän ja huomisen ja jos kuume ei sittenkään ole mennyt pois, niin sitten lekuriin.

      Poista
  2. Lehdessäkin oli joku lööppi noroviruksesta... Paranemisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaan tyyliini tietty maalailin jo ties mitä piruja seinille, joten onneksi otin itseäni korvasta kiinni ja soitin työterkkarille. Se sanoi, että on tosiaan kaikenlaista ärjyä kuumeellista vatsaflunssaa liikkeellä. Tais tarttua jostain laivan ovenkahvasta kun joku muu ei pessyt käsiään... brrhh...
      Eiköhän tämä tästä, tämän aamun kuumemittarilukema oli jo ihan ilahduttava verrattuna edellisiin aamuihin. :)

      Poista
  3. Kyllä se siitä tokenee, tauti.
    Sitä mä vaan en oikeen ymmärrä, et mitä pelkäämistä siinä kuolemassa on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja jos ei tokene, niin sit se on kuolemaksi.

      Kuolemanpelko on "jännä" juttu. Normaalisti en pelkää kuolemaa, toivon vaan, että kun lähtö tulee, se tulee saappaat jalassa. Mutta joskus tuollaisina yön pimeinä hetkinä valvoessa ja vatvoessa, valtaa synkkyys alaa ja sitä kuuntelee jokaista hengenvetoaan ja sydämenlyöntiään. Niin ja kun on hyvällä mielikuvituksella varustettu, päästää sen valloilleen ja sittenhän soppa on jo valmis. ;)
      Ehkä se kuolemanpelko on osittain tunne, että on jotain vielä tekemättä tässä elämässä?

      Poista