Aamulla Virallinen Valvoja päätti herätä ensimmäisen kerran joskus puoli seitsemän aikaan, mutta kas kummaa. Se kävi pikku pissalla ja kakkelbergillä sanomalehdellä (kymmenen pistettä), siivosi Siipan kanssa kiinteämmät tuotokset vessanpönttöön, heilui vähän aikaa luukuutionsa kanssa ja kävi sitten takaisin nukkumaan. Olin hyvin hyvin iloinen. Siinä sitten makasimme perse homeessa kaikki sinne kymmeneen asti, siis pentu mukaanlukien. Ehkä se vielä oppii, että tässä huushollissa nukutaan aamulla vähän pidempään.
Lupaan, että kunhan kevät saa ja kesä koittaa, raahaudun penskan kanssa sille ensimmäisellekin pissalle pihalle. Näillä pakkasilla ei huvita, etenkin kun ei voi hilppasta ulos pelkässä aamutakissa. Pukemaanhan ei ehdi ennen kuin se pisu on jo lirahtanut lehdelle ja meikäläinen tunnetusti nukkuu eevan asussa aina paitsi kipeänä.
Kun aamukahvi oli nautittu, lähdin Vanhojen Pierujen kanssa aamulenksulle. Olipahan taas kahtiajakoinen ilma. Auringossa, tyynessä kohdassa oli todella lämmin, suorastaan hikeä pukkasi, mutta varjossa viiman viillellessä reisimakkaroita oli todella kylmä. Tulisi jo se oikea kevät!
Päivä meni tuossa noin, pentua pallotellessa ja välillä vähän opettaessa. Digiboxin sisältöäkin saatiin vähän kutistettua kun katseltiin vanhoja tallenteita pois. Yhtään valokuvaa en tänään ottanut, hyi minua. Siippa taisi omalla puhelimellaan näpsiä joitain pentuotoksia.
Iltapäivällä lähdimme äitiäni tervehtimään ja näyttämään uutta perheenjäsentä. Äidillä on kyllä ilmiömäinen kyky tulla kaikkien elukoiden, erityisesti koirien kanssa, toimeen heti ensi näkemältä. Virallinen Valvoja oli ihan myyty pimatsu ja yrittikin kammeta "mummon" syliin tämän tuosta.
Kotimatkalla piti piipahtaa markettiin täydentämään vielä vähän ruokatarpeita kun muutimme lennossa ruokasuunnitelmia. Minä odottelin penskan kanssa kaupan ulkopuolella ja hetihän taas saimme seuraa innokkaista ihmisistä. Hyvä vaan, että on kaikenlaista ihmiskontaktia turvallisesti mamman sylistä käsin.
Kauppareissu uuvuttikin pienen kyläilijän niin, että se nukkui kotimatkalla autossa ihan naula päässä. Ei ole ainakaan mitään matkapahoinvointia tai autokammoa tuolla elukalla, mikä on ihan loistavaa. Elämä on niin paljon helpompaa kun koira on "hyvä" matkustaja. Juniori ei ole, sen voin kertoa. Ei, vaikka sitä on pienestä pitäen kuljetettu turvallisesti kivoihin paikkoihin, seuralaisten kanssa ja ilman. En tiedä mikä siinä autoilussa on niin kamalaa kun ei sekään ole mitään matkapahoinvointia potenut, ainakaan näennäisesti.
Lopuksi toivotan tervetulleeksi Carelianan, joka viekkaudella ja vääryydellä tuli houkutelluksi lukijaksi. Siis koiranpentukuvat tekivät tehtävänsä. Lisää kuvia luvassa kunhan taas saadaan näpsittyä jotain vähän erilaisia.
Hyvää Pääsiäistä! Älkää Siskot lennelkö liikaa luudillanne ettei tule ruuhkaa ilmatilaan. ;)
Kuva kaapattu YLEn sivulta |