Salaliitto(ko?)

Enpäs ole pitkään aikaan valittanut täällä mistään. Tai siis joo, valittanut, mutta en valittanut jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Noh, korjataanpa nyt tämäkin vinouma vaihteeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että kauppiaat ja kauppaketjut vakoilevat ostoksiani. Sitten bongaavat suosikkituotteeni ja vähin äänin poistavat ne myynnistä. Siis ihan vaan minun kiusakseni ja harmikseni.

Vai mitä sanotte näistä muutamasta esimerkistä, jotka tässä kerron.

Olemme olleet Siipan kanssa todella ihastuneita Apetitin valmistamiin kanttarellirösteihin. Niissä maistuu kanttarelli eivätkä ole sellaisia ylirasvaisia kuin monet muut perunaröstituotteet. Aivan hurmaavan täydellisiä vaikkapa pihvin kanssa.
Vaan kuinkas sitten kävikään? Ensin ne katosivat Prismoista vähin äänin. Minä, vanha ammattivalittaja, kirjoitin Apetitin asiakaspalveluun ja kysyin mistä näitä ihanuuksia vielä saisi. Vastauksessa ystävällisesti kerrottiin, että SOK/HOK on tosiaan lopettanut tämän tuotteen pitämisen valikoimissaan mutta kilpailijalta eli Keskon Cittareista näitä saa. Näin olikin, ihastuneena huokailimme ja kannoimme röstit kotiin. Tuolloin niitä löytyi myös Stockan herkustakin ihan vahingossa.

Jouduimme sitten hälytysrajalle ja oli aika täydentää pakastinta. Mutta enää ei löytynyt Cittarista eikä Stockalta moista tuotetta. Hämmentyneenä arvelimme, että asiassa on nyt joku tilapäinen toimitushäiriö tai vastaava, mutta ei. Seuraavan kerran Cittarissa asioidessamme kysyin eräältä pakastinta täyttävältä myyjältä josko hän tietäisi kaipaamastani tuotteesta. Myyjä katsoi minua kuin lehmä uutta veräjää, joten sain vaikutelman ettei ollut kuullutkaan moisesta tuotteesta.

Annoin asian olla, mutta nyt lähetin taas Apetitille postia, jossa tiedustelin, että miksei tuotetta enää valmisteta (päättelin näin kun ei löytynyt valmistajan sivuiltakaan).

Miksi oikeasti markettien pakastealtaat ovat täynnä miljoonaa erilaista ranskanpottua plus valmista (!) pakastemuussia, joka tungetaan mikroon sulamaan, mutta "paremmat" perunatuotteet ovat ihan marginaalisessa osassa myytävien tuotteiden joukossa. Ja sitten sekin vähä erikoisempi versio poistetaan myynnistä.

Toinen mystisesti kadonnut tuote on Rainbow'n kurkkupastillit. Salmiakki ja terva. Siis ihan parhaita pastilleja kurkun selvittämiseen ja hengityksen raikastamiseen silloin kun ei ole mitään varsinaista flunssaa tai vastaavaa. Iloisena näitäkin mainostin yhdelle jos toiselle makunsa ja hintansa puolesta.

Vaan kuinkas sitten kävikään, taas.
Ei löydy pastillia enää, ei. Rainbow'n tuotesivulta tämä kyllä löytyy, mutta kaupasta ei. Vittu.
Samalla höyryllä jolla kirjoitin palautetta Apetitille, kirjoitin Rainbow'llekin (tai siis Inexille). Ihan suorastaan jännittää, mitä vastaavat.

Nämä olivat ainoastaan pari vaatimatonta esimerkkiä tuotteista, jotka katoavat myynnistä sen jälkeen kun olen jäänyt koukkuun niihin. Usein tuote ensin siirretään alahyllylle ja sen jälkeen se katoaa jäljettömiin, mutta näköään katoavat ilman varoitustakin. Että jonkun sorttinen salaliitto tässä on meneillään, perkele.
Kohta varmaan loppuu Innocent-mehun ja Reko-papukahvin myyntikin...

Mutta koska positiivisuus on päivän sana eikä valittaa saa niin päätän postaukseni positiiviseen uutiseen. Tai siis minulle se ainakin on positiivinen uutinen.
Marks & Spencer tulee (tai pikemminkin palaa) Suomeen! Jiihaa! Yhteispahasta luin, että lokakuussa avataan Hesan Sokoksella ensimmäinen myymälä ja siitä se sitten lähtee. Samalla saadaan Suomeen heidän nettikauppansakin. Itse pidän kovasti monestakin M&S:n myymästä merkistä ja mikä parasta, sieltä saa Siipalle sopivia (lue: tarpeeksi pitkät hihat) kauluspaitoja kohtuuhintaan. Ihanaa. Huonoahan tässä on tietysti se, että enää ei voi käytä M&S:ä tekosyynä Skotlanninreissuihin, vaikka eihän siihen mitään tekosyytä oikeasti tarvita. ;)

Yksinoikeudella

Koska olen oikeasti kiltti ja hyväsydäminen ihminen, olen päättänyt lakata piinaamasta apotti-raukkaa ja raottaa salaperäisyyteni verhoa näin joulun kunniaksi.

Uusi frisyyrini ansaitsee ilman muuta palstatilaa, joten tässä siis yksinoikeudella apotti Pepponelle kuva kuontalostani. Ole hyvä!

  
Ei mikään maailman paras kuva (itsensä kuvaaminen on näköjään tosi vaikeaa!), mutta kai siitä jonkun käsityksen saa. Pohja on tumma ja latvoissa sitten sitä violettiin vivahtavaa. ;)
Joo, menen jatkamaan töitäni että pääsen kotiinkin vielä tänään...

Kaupassa

Nyt voisi melkein sanoa, että kaikkea sitä näkee ennen kuin silmät putoavat päästä. Tai että ehkä se parasta ennen päiväys ei olekaan vielä mennyt ohi...

Tänään oli sellainen semivittumainen työpäivä. Tiedättehän, sitä normaalia rutiinipakertamista ja pari vittumaista juttua sekaan. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin olin kuitenkin iltapäivällä paljon ennen soveliasta kotiinlähtöaikaa valmis pudottamaan kynän ja häipymään.
Sinnittelin kuitenkin edes vähän säädyllisempään poistumisaikaan asti ja muistin, että pitääpä poiketa kauppaan hapankorppuja ja piimää ostamaan.

Kurvailin pimentyvässä sateisessa illassa kotimatkan varrella olevaan vihreään hypermarkettiin. Heti kättelyssä meni käteen shoppailu kun jo oven suussa oli puoleen hintaan tyrkyllä sellaisia kynttiläkippoja, joita minulla jo ennestään on parvekkeella ja joita olen haikaillut pari lisää. No, otin sitten kaksi. Ja jos muistatte menin ostamaan kahta asiaa, hapankorppuja ja piimää. Mutta kun korissa oli nyt jo ne kaksi tavaraa, menikin loppushoppailu ihan käteen. Pitäisi aina olla lista, vaikka olisi vain yksi ostettava asia, niin lapulle vaan.

Harhailin siis päättömästi pitkin käytäviä ja matkaan tarttui broileria (kypsennettäväksi torstain paastoilua varten), piimää (jee! yksi oikein), kananmunia...
Hortoilin leipäosastolle ja matkaan tarttui yksi sekaleipä (pakkaseen laitettavaksi), mutta ei vahingossakaan niitä perkeleen hapankorppuja! Taisi olla jo kolmas kerta kun ne saamarin korput unohtuivat.

Siinä sitten teutaroidessani edestakaisin yrittäessäni muistella, mitä piti ostaa, käännyin taas kerran ympäri ja melkein sain syliini sellaisen varsin söpön näköisen nuoren miehen (kaikki, jotka ovat minua puolta nuorempia, ovat söpöjä). Pyytelin anteeksi törmäilyäni, jolloin nuori mies (siis oikeasti, ikää max 25 vee) väläytti sellaisen hymyn, että sillä kirkastuisi mikä tahansa kaamosmaisema! Jösses! Söpöstä yybersöpöksi! Ehdin myös pohtia, että siinäpä vasta vävykandidaatti ainakin ulkoisilta avuiltaan. Jos siis olisi tytär jolle pitäisi sulhoa hommata.

Jatkoin päämäärätöntä kuljeskeluani ja muistin, että vissy nyt ainakin on vähissä ellei jopa loppunut. Vissyhyllyä pitkin edetessäni näin saman nuoren miehen lähestyvän sieltä hyllyn toisesta päästä. Määrätietoisesti poika tuli kohti minua ja käyttäytyi kuin olisi intensiivisesti etsinyt jotain hyllystä. Jäin oman merkkini kohdalle kiinnostuneena odottamaan mitä tuleman piti. Poika ui ihan suoraan liiveihin ja sanoi "anteeksi, nyt olikin mun vuoro törmätä suhun" ja väläytti taas sellaisen hymyn, että tädillä suorastaan polvet notkahtivat. Sopertelin jonkun "ei se mitään" ja jatkoin matkaani.
Kundi kääntyi perääni ja käveli niin lähellä takanani, että suorastaan tunsin hengityksensä korvassani. Skeptisenä ihmisenä arvelin, että poika meinaa ryöstää tädin käsilaukun ja kaappasin väskyni tiukemmin kainalooni.

Jatkoin matkaani ja muistin, että nenäliinojahan piti ehdottomasti ostaa ja kurvasin nessuhyllylle. Poika tuli viereeni seisomaan, jolloin katsahdin häneen varsin kysyvästi.
Nuori mies selvitteli kurkkuaan ja kysyi sitten, haluaisinko lähteä kanssaan treffeille!!!!
Yritin olla pudottamatta alaleukaani ihan lattiaan asti ja kokoilin itseäni. Sanoin sitten, että olen todella imarreltu, mutta taitaisin käydä hänelle äidistä ikäni puolesta ja luultavasti aviomieheni ei pitäisi siitä, että lähtisin kanssaan treffeille.
Nuori mies pahoitteli, että olen varattu, mutta toivotti hyvää syksyn jatkoa ja sanoi, että ikä on vain numero.
Kassalla ollessani poika kulki ohi jo omat ostokset maksettuna ja iski silmää mennessään.

Olin todella hämilläni, valehtelisin jos väittäisin että en olisi vähän todella imarreltu. Että jos Siippa ei ole kiltisti, vaihdan sen pariin reiluun kakskymppiseen. ;)

JälkiJuttu:
Töissä on nyt jotain ihme säätöä ja tällä hetkellä näyttää taas siltä, että näinköhän sitä vuorotteluvapaata sitten kuitenkaan tulee. Välillä vaan en ymmärrä, miksi asioista tehdään vaikeampi kuin ne ovatkaan. Noh, katsellaan ja kuulostellaan tulevia käänteitä.

Mille nauroin tänään

Elämä ei voi koskaan olla niin kurjaa etteikö ehtisi vähän hekotella työnteon ja muun kiireen lomassa.

Oma päivän nauruni irtosi todellakin tästä Iltalehden jutusta.
Varoitus: Älä syö tai juo lukiessasi tuota juttua. Saattaa nääs Pepponen riisifrutit taas tunkea nenästä. ;)

Jätän teidät hekottelemaan ja palaan sorvin ääreen. Yritän ehtiä jotain kuulumispostausta väsätä jossain välissä.

Hakusanat, nuo elämän makupalat

Pitkästä aikaa silmäilin hakusanoja, joilla tänne on viime viikkoina eksytty. Aina sieltä jotain ylläreitä löytyy, niin nytkin. Katsotaanpa, mitä nyt on kuukkelin avulla etsiskelty.

raittiin ilman myrkytys

Aika yllättävä haku mielestäni. Niinpä tein itsekin koemielessä saman haun ja kyllähän tämä nyt on ihan "tavallinen" sanonta sille kuinka tulee ihan zippi olo kun on tarpeeksi ollut ulkona ja tulee sisälle. Aiheesta löytyi ihan artikkelikin, jonka mukaan määritelmä tälle oli se, että "kroppa viedään outoon ympäristöön" eli happirikkaasta ulkoilmasta takaisin sisätiloihin, jolloin elimistö yrittää sopeutua tuohon äkilliseen muutokseen. Toivottavasti etsivä löysi vastauksensa.
 

espressokuppi/-kupit

Niin, kerroin, että metsästin omiani vaikka mistä ja sitten ne sieltä Ingvarin kaupasta löytyivät. Hämmästelin kovasti "tavallisten" hypermarkettien huonoa tarjontaa tällä saralla. Ilmeisesti olisi pitänyt raahautua jonnekin kahvivehkeiden erikoisliikkeeseen.
 

lahjapaketti

En kyllä yhtään keksi mihin postaukseeni tämä liittyisi. Mutta lahjapakettejahan on aina mukava saada, eikö?

Jos taas kyseessä oli paketoimisvinkkien etsiminen, niin tämä on kyllä niin väärä osoite kuin vaan voi olla! Meikäläinen on maailman surkein paketoija, oikeasti.
 

milloin kesä tulee 2013

Jaa-a, sen kun tietäisi! Jos joku saa sisäpiirin tietoa aiheesta, niin saa vinkata tännekin. Tulis nyt ensin se kevät edes...
 

mummon perintö

Meikäläisen mummon perintö on yksi kukkamaljakko, repullinen karjalaisia sananlaskuja ja lausahduksia, omituinen huumorintaju sekä kyky nauraa vedet silmissä hytkyen ja hetken päästä itkeä yhtä voimallisesti. Sellainen mummon perintö, ei huano, sanoisin.
 

sloganeita

Joo, sen yhden postauksen vuosi sitten tein niistä mainossloganeista. Että menneen talven lumia, vaikka voisihan sitä uudenkin miettiä kun töllöstä tunkevat mainokset ovat niin urpoja. Aika harvassa ovat mainosmaailman helmet. No, jostain pervosta syystä tykkään R-kiskan "hojohojo iso pomo" -mainoksista. :D
 

vanha perkolaattorikeitin

No ei meillä nyt niin vanha ole. Oliskos se nyt pari vuotta vanha... En muista, koska aika juoksee kuin hirvi ja mielikuvissani edellinen perkolaattori heitti veivinsä ihan just äsken, tyyliin viime viikolla.

Hyvä kahvinkeitin perkolaattori on, suosittelen. Itse haluaisin sen isomman version, mutta niitä ei ollut silloin kaupan kun viimeksi ostettiin ja siksi jouduimme tyytymään pienempään malliin.
 

hengenvaarallinen saalis

Kestohakuja tänne kun olen pariinkin otteeseen kyseistä sarjaa hehkuttanut. Ei, en tiedä koska seuraava tuotantokausi alkaa ja kyllä, minäkin odotan kovasti uusia jaksoja. Jotain uusintojahan tuossa tuli taas taannoin.
 

anonyymit vittuilee

Niinhän ne välillä tekee, mutta ne kannattaa jättää omaan arvoonsa. Se anonyyminä vittuilui lienee helpompaa kuin omalla nimellä tai nimimerkillä. Nettimaailma tämän mahdollistaa niin kovin hyvin. Ja usein ne vittuilevat anonyymit luulevat tietävänsä kaiken siitä, jolle vittuilevat. Suorastaan tuntevat paremmin tyypin kuin tyyppi itse. Käsittämätöntä.
 

campylo bakteeri

En kehota hankkimaan. Ei ollut nimittäin mikään mukava kokemus... Sen seurauksena jäi pari ruokajuttua pois ruokavaliostani kun en niitä enää pysty syömään. Luulenpa, että se on elimistöni tapa kertoa, mistä se pöpö tuli.

Niin ja vieläkin, kolme kuukautta sairastamisen jälkeen, tuntuu välillä, että ihan ei ole kaikki palautunut suolenmutkassa ennalleen...
 

crocsit

Aahh! Tällä tänne usein tullaan ja varmasti petytään. Nimittäin crocseja etsiessään tästä blogista löytää vain sen haukkumapostaukseni. Ja ei, mieleni ei ole vieläkään muuttunut tässä asiassa eikä muutu. ;)
 

suomen surkein kuski

Kun sarja alkoi Subilla, tuli näitä hakuja ihan päivittäin ja vieläkin joitain. Minähän olin tästä postannut silloin kun se tuli Maikkarin Maxilta ja uteliaat tietysti etsivät tietoa kisan "voittajasta". Mielestäni se on kyllä häviäjä jos julistetaan Suomen surkeimmaksi kuskiksi. Ohjelma lienee päättynyt jo Subillakin? Kymenlaaksoonhan se "voitto" meni. Uutta kautta odotellessa.

toinen nainen blogi

Juu, tämä ei ole sellainen, joten voitte poistua. Haku johdattanee tänne kun olen jossain postauksessa pohtinut näitä toisia naisia lukemieni blogien perusteella. Ei, en vieläkään ymmärrä miksi joku suostuu roikkumaan vuositolkulla kiinni äijässä, jolla ei ole aikomustakaan heittää "oikeaa" elämäänsä romukoppaan salarakkaan vuoksi. Eikä tarvitse selittää, ei minun tarvitse enkä halua kaikkea ymmärtääkään. 

Päikkärit asiaan kuuluvalla arvokkuudella

Virkakoira on ilmeisesti saanut ylennyksen. Tai se on ylentänyt itse itsensä.
Täällä töissä se mielellään aloittaa päikkärinsä nukahtamalla syliini, josta sitten nostan sen tuonne omaan boksiinsa jatkamaan uinailujaan. Olen tämän myönnytyksen tehnyt, sillä ei kai voi olettaa sen olevan ihan täysin sinut toimiston lattian kanssa kolmen päivän jälkeen. Tai no voi, mutta olen laiska enkä jaksa taiehdi vahtia sitä koko ajan, joten on helpompaa ottaa se syliin ja antaa uinahtaa siihen ilman suurempaa pahantekoa.

Samalla kaavalla mentiin tänäänkin ja ulkoilu- & riekkumishetken jälkeen otin sen vatsani ja näppiksen väliin rauhoittumaan. Siihenhän se nopeasti uinahtikin ja pari kertaa vaihdettuaan asentoaan kiipesi näppärästi sylistäni työpöydälleni ja rojahti siihen sikiuneen.

Todisteena kuvamateriaalia. Pahoittelen sekaista työpöytääni (oikeasti se on vain yksi kulma pöydästäni), lupaan yrittää parantaa tapani joskus (not). On se hassu. :)

Eli minä jatkan töitäni ja Virallinen Valvoja jatkaa kauneusuniaan, ilmeisen sopiva työnjako ainakin sen mielestä.

2. Liekki

Täytyy heti kärkeen tunnustaa, että päivän sanasta minulle tuli sama laulu mieleen kuin Nollikselle, mutta Nollis ehti ensin. Piti sitten miettiä jotain muuta eikä se kovin vaikeaa ollutkaan.

Kuka muistaa Liekki-sonnin?
Vuonna 1997 (tarkistin Wikipediasta) toukokuussa hausjärveläinen maatila sai 2-vuotiaan Limousine-rotuisen sonnin laumansa vahvistukseksi. Sonni sai pari päivää pällistellä uutta kotiympäristöään ennen kuin se tyrkättiin samalle laitumelle lehmien kanssa. Liekkipä taisi vain olla vähän ujommanpuoleinen, sillä se säikähti uusia morsmaikkujaan sillä seurauksella, että karkasi.
Sonnia yritettiin ottaa kiinni koko kesä siinä kuitenkaan onnistumatta. Loppujen lopuksi ssyyskuussase onnistuttiin nukuttamaan ja roudattiin omistajansa huomaan traktorin kauhassa.

Sinä kesänä Liekin metsästystä seurattiin tiiviisti valtakunnan uutisissa ja muissa medioissa. Kiinni ottamisen jälkeen en kuitenkaan muista, että Liekistä olisi sen koommin kuulunut mitään. Olisihan se ollut hauskaa tehdä joku seurantajuttu vaikka vuoden kuluttua karkaamis- tai kiinniottopäivästä. Tai jos sellainen juttu tehtiin, niin sitä minä en muista.

Hauskaa tässä oli se, että Liekki oli oikeasti olemassa toisin kuin viisi vuotta Liekkiä aiemmin uutisoitu Ruokolahden leijona, jota ei kai kukaan oikeasti nähnyt. Ja se joka väitti nähneensä kerran ja luuli näkemäänsä leijonaksi, oli kännissä, humehissa tai näki jonkun muun elukan. Oikeasti.

Molemmat jutut löytyvät YLEn elävästä arkistosta, mikä vinkiksi kerrottakoon jun nuoremmille sukupolville.

JälkiJuttu:

Siippa kömpi kotiin puolen yön jälkeen. Ei se missään konttauskunnossa ollut, mutta koville taisi ottaa kun aamupäivällä valitteli karmeeta kanuunaa. Tossa se nyt nukkuu, sohvalla. Tämä päivä on siis mennyt hissuttelemalla tässä huushollissa.