Juhlan aika

Nyt todellakin tuntuu siltä, sillä olen saanut kuuloni takaisin!

Viime viikollahan valittelin korvajumiani ja kävin torstaina terveydenhoitajan juttusilla hänen käydessään täällä byroollamme pitämässä vastaanottoa.
Valitettavasti mukaan ei vaan ollut sattunut korvavehkeitä, joten sovimme, että varaan ajan ja suoritan ennakkovalmistelut kotona.

Minulta ei ole koskaan, milloinkaan, ikinä huuhdottu korvia eivätkä korvani ole muutoinkaan minua vaivanneet.
Nyt olin puolikuuro. Oikea korva oli niin tukossa, että olo oli kuin ämpärissä.

Eilen illalla sitten tiputtelin vaikunpoistomönjääni korvaan ja laitoin pumpulitukon tulpaksi ohjeiden mukaan. Käsittelin toisenkin korvan, vaikka siinä ei mitään vikaa ollutkaan, mutta kun käsky kävi.
Aamulla en tahtonut kuulla herätyskellon sointia ja tuntui kuin oikea korva olisi ollut suorastaan pahempi kuin mitä se eilen oli ennen käsittelyä.

Miltei kuurona reissasin sitten metrolla työterveyshoitajalle. Ainoa hyvä asia oli se, että metrossa oli väljää eikä pelottanut ihan niin paljoa kuin yleensä (muistakaa se kirvestappaja).

Terkkari olikin ihan aikataulussa ja ryhtyi puuhaan. Sanoi korvan olevan niin tukossa, että ei edes tärykalvoa näy, joten ei ihme etten kuule mitään.
Huutomisoperaatio ei ollut mitenkään epämiellyttävää ja voi sitä onnen tunnetta kun korva aukesi! Siis ihan taivaallinen olo kun kuuli jälleen kunnolla!
Varuiksi huuhteli vielä tuon toisenkin korvan vaikkei siinä mitään ollutkaan.

Ehdin vielä vaihdolla takaisin ja pääsin työpaikallekin suht ripeästi. Suorastaan leijailin kun tallustelin metroasemalta toimistolle. 
Että joulu on pelastettu kun kuulen kaikki hölmöimmätkin jutut, joita naitu suku äitini avustuksella viljelee.

Kinkku

Kyllä meillä tänäkin vuonna on kinkkua pöydässä. Itse voisin helposti kuvitella viettäväni joulun ilman kinkkua (ja olen viettänytkin), vaikkapa kalkkunaa syöden (savukalkkuna on tosi hyvää!), mutta appiukko varmaan pyörtyisi ja nyrjäyttäisi mielensä lopullisesti jos ei saisi sianpersettä jouluna syödäkseen.

Niinpä tänäkin jouluna haemme etukäteen tilatun kinkun paikallisen hypermarketin lihatiskiltä (koska hallissa lopetti luottolihakauppias jo muutama vuosi sitten!), jonka Siippa sitten paistaa aatonaattona samalla kun imellyttää perunalaatikkoa. Minä vietän tuon ajan töissä.
Loput kinkusta pakataan loppiaisena appiukolle (ja vähän anopilllekin) matkaevääksi ja kotiinviemisiksi. Kyllä pari päivää jouluruokia on enemmän kuin tarpeeksi, minun mielestäni.

Joulupuu

Olen varmaan monta kertaa täälläkin maininnut etten ole mikään suuri jouluihminen. Siitä syystä ei meillä myöskään koskaan ole oikeaa joulukuusta. Osittain tähän on syynä se, että huushollissa on aina hoilaillut epämääräinen määrä koiria. Lapsuudenkodissa toki oli aina aito joulupuu, mutta omilleni kun olen muuttanut, on lähinnä joulukuusta ollut sellainen noin 40 senttiä korkea tekokuusi.

Nykyään meillä on tällainen valaistunut joulupuu:

Se on hieno sekä turvassa koirien riekkumiselta ja hännänheilutukselta kirjakaapin uumenissa toimien myös tunnelmavalona. Arvelin, että jos lämäisen viereensä sen "viljatontun" (Nollis kyllä tietää), niin siinä se joulukoristelu sitten on. Tuikkukipothan ovat olleet esillä ja käytössä jo pitkään.

JälkiJuttu:
Mulle iski joku korvajumi. Sunnuntaina saunan jälkeen putsailin korviani mitenkään erityisesti rassaamatta, mutta silti onnistuin saamaan oikean korvani lukkoon tai tukkoon. On vähän toispuoleinen olo ja nyt tiedän miltä huonokuuloisista ihmisistä tuntuu. Terveydenhoitajalle pääsen torstaina, joten toivottavasti tilanne ei pahene siihen mennessä ja toivottavasti terkkari saa korvan liotettua auki. Inha tunne...

Kartano

Läheltä kotiamme löytyy useampikin kartano. Itse asiassa oma kotimmekin on rakennettu entisille kartanon maille. Tosin siitä kartanon päärakennuksesta on jäljellä vain perustukset.

Eilen kävimme komean lähikartanon pihapiirissä pidetyssä joulutapahtumassa. Kannatimme työttömien toimintaa ostamalla grillimakkarat ja glögiä. Glögi oli todella hyvää eikä selvästikään ollut ihan pelkkää tiivistettä purkista. VV:n mielestä makkaraa olisi saanut olla enemmänkin.

Löysin myös äidilleni joululahjan erään käsityöläisen kojusta. Tuli hyvä mieli siitäkin. Tuo kyseinen kartano on kaupungin omistama ja päärakennus on remontoitu ulkoa, mutta ei sisältä. Sisältä se onkin varsin huonossa kunnossa eikä ole tietoa, aiotaanko se restauroida kuntoon vai ei. Kalliiksi se varmasti tulee jos korjaamiseen ryhdytään. 
Kartanon puisto on entisöity vastaamaan loiston päivien ilmettä ja se onkin todella viehättävä paikka vaikkapa kesäiselle piknikille. On mukavaa, että tuolla miljöössä järjestetään tällaisia erilaisia tapahtumia. Paikalla olivat myös poliisi ja VPK pikkupoikia ihastuttamassa. Niin ja joulupukki tietysti!

Kartanonmäki on tosiaankin komea suurine puistikkoineen ja minä asuisin mielelläni tuollaisessa paikassa jos siihen olisi mahdollisuus
 

Munakello

Varsin tarpeellinen kapine ainakin meidän taloudessamme.
Ja meiltä löytyy tällainen versio:

Aivan ihastuttava "numeroyhdistelmälukko". Olemme saaneet sen monta vuotta sitten korruptiolahjana kaupantekijäisissä. Mutta se toimii vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen eikä ole koskaan hukassa kun on magneetilla kiinni jääkaapin ovessa.
Siipalla tosin on välillä moniajo päällä kokatessaan ja hän käyttää munakellon lisäksi kännykän ajastinta kellottamiseen. Itse käytän tuota munakelloa luultavasti eniten orkideoiden "lillityksen" kellottamiseen, sillä jos en laita mitään hälytystystä muistuttamaan, niin kukkaparat saattavat joutua uiskentelemaan puoli vuorokautta...

Samanlaisen munakellon lahjoitin juuri ystävälleni tupaantuliaislahjaksi tämän muutettua perheineen väljempiin neliöihin. Toivon hänenkin munakellolleen pitkää ikää ja kovaa käyttöä.

Näin tuli tällä postauksella hoidettua tavallaan eilinenkin sana kun oli tuo löyhä aasinsilta lahjaan. ;)

JälkiJuttu:
Tänään on mun perjantai kun huomenna on vapaapäivä. Toivottavasti kohtaan Kuninkaallisen Toverini Hirnakan huomenna pörrierikehän äärellä ja pääsemme nauttimaan mokkakupilliset. Toivotankin hänelle ja seurueelleen turvallista matkaa tänne etelän vesisateeseen.

Takka

Valitettavasti meillä ei sellaista ole. Mutta kovasti haluaisin takan. Toiveeni on, että jos joskus kämppää vaihdamme, niin siinä seuraavassa olisi sitten takka. Ja siis ihan oikea takka eikä mikään etanolilla käyvä sisustustakka.  Elävä tuli on hypnoottinen ja hienoa asia.

Takan puuttuessa polttelen tuikkukynttilöitä sitäkin enemmän. Ja katselen myytäviä asuntoja aina sillä silmällä, että löytyykö niistä takka ja jos löytyy, minkälainen.

JälkiJuttu:
Tuli sitten talvi ihan kertalaakista! Juma, että oli kylmä eilen! Ihan epäinhimillistä, että yhtäkkiä lävähtää yli kymmenen astetta pakkasta sellaisen kivan pikku viiman kera. 
Ja tänään sitten pelti varmaan kolisee kun lauhtuu ja tulee lumisade. Huomenna lienee sitten vesikeli, taas... 

Talkki

Hehheh, on tainnut Neolla olla "mummoilut" mielessä sanalistaa tehdessä. Talkkihan yleensä liitetään vauvanhoitoon.

Vaan kyllä minä, iso ja aikuinen ihminen, käytän talkkia erityisesti kesällä. Minä kun olen kova hikoilemaan ja olo on nahkea lämpimillä ilmoilla, auttaa talkki kummasti.

Olenkin ostanut ihan Skotlannista saakka (Edinburghista muistaaksein) purkin kanervikolta tuoksuvaa talkkia. Sitä on sitten hyvä töpsötellä deodorantin päälle kainaloon ja vähän muuallekin jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 
Että ihan tarpeellista ainetta ainakin meikäläiselle, se talkki.

JälkiJuttu:
Olen tässä ollut aikeissa päivittää tätä "viiskakkoseni" edistymistä, mutta en ole saanut aikaiseksi kun paastopäivät ovat keskenään kovin samanmoisia enkä keksi niistä mitään erityistä sanottavaa. 
Mutta nyt haluan vähän hehkuttaa, sillä tänä aamuna nykäisin kaapista löytämäni yhtä kokoa pienemmät housut jalkaani ilman minkäänlaista ongelmaa! Että kyllä sitä painoa on pudonnut, vaikka en ole liikuntaa taatusti lisännyt pätkääkään.
Aion jatkaa tällä sapluunalla ja toivottavasti pääsen lisäämään sitä liikuntaakin viimeistään ensi vuoden puolella.  
 

Itsenäisyys

Eilinen himmeli jäi väliin vaan eipä haittaa kun ei olisi ollut hirveästi sanottavaa kyseisestä koristeesta. 

Itsenäisyydestä pitäisi varmaan kirjoittaa jotain paatoksellista ja ylistävää, mutta mielestäni olen sellaisen kirjoituksen jo aiemmin kirjoittanut, joten annetaanpa olla.

Sen sijaan voisin mainita saman, minkä niin moni muukin bloggaaja tänään. Nelson Mandelan poistuminen taivaalliseen hiippakuntaan tuli tietoomme myöhään eilen. 
Siinä jos missä oli loistava itsenäisyyden lippulaiva ja esimerkki ihan kenelle tahansa. Mies, joka vietti vankilassa yli neljännesvuosisadan ihan vaan siksi, että oli neekeri apartheidin tyyssijassa Etelä-Afrikassa. Ai niin, ei saa sanoa neekeri... No, sanoin kuitenkin, sorry kaikille jotka pahoittivat mielensä.
Mandela. Mies, joka kaiken kärsimänsä jälkeen nousi tuon apartheidin linnakkeen presidentiksi. Rauhan mies ja viisas mies, sitä ei käy kenenkään kiistäminen. Teki hienon uran ja varmasti edisti tasa-arvoa maailmassa. Eli pitkän elämän, levätköön rauhassa.

Itsenäisyydestä toisena esimerkkinä haluan nostaa esiin suomalaisen naisen. Juuri niin. Vaikka kansakuntaan mahtuu monenlaista eläjää ja olijaa, on tunnustettava, että suomalainen nainen on varsin itsenäinen sekä tasa-arvoinen. Itselleni on aina ollut itsestään selvää, että elämässä ja maailmassa selviää ihan itsekseen ja omillaan. Välillä voi toki heittäytyä sopivasti "naisellisen avuttomaksi" jos niin haluaa, mutta tiukan paikan tullen selviää melkein mistä vaan auton korjaamisesta kämpän remonttiin jos tilanne niin vaatii.
Sellainen minä ainakin olen ja ihan ylpeäkin siitä.

Monelta ulkomaiselta tuttavalta olen kuullut kuinka suomalainen nainen on rohkea, reipas ja tekevä. Minusta se on hienoa, että meillä on tällainen maine. Ollaan siis ylpeitä suomalaisia ja erityisesti suomalaisia naisia tänäkin itsenäisyyspäivänä.

Hyvää syntymäpäivää Suomi! Hyvää itsenäisyyspäivää kansalaistoverit!

JälkiJuttu:
Tänään olen nauttinut täysin rinnoin uudesta kodinkoneestamme eli kuivausrummusta! Olen kauan naputtanut siitä kuinka paljon helmpompaa olisi esim. lakanapyykkihuolto kuivausrummun avulla ja nyt vihdoin naputukseeni on vastattu. Ihania, lämpimiä, pöyhkeitä ja kuivia pyyhkeitä pompahti rummusta. Ihan luksusta laittaa ne suoraan koneesta kaappiin!
Lisäksi saimme tänään hoitoon 11-viikkoisen terroristipennun, jonka puolitäti VV on. Kyllä riitti menoa ja melskettä alkuun kun kaksi kakaraa painatti menemään. Kokoeron vuoksi oli pakko olla vähän erotuomarina, vaikka pienemmällä kersalla egoa onkin noin yhden kivitalon verran. Hauska penska, mutta vahvistaa käsitystäni siitä, että ikäeroa pitää olla enemmän eli VV:n on oltava huomattavasti aikuisempi ennen kuin seuraava kersa tähän huusholliin otetaan.

Raha

"Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa."
"Raha tulee rahan luo."
"Raha on ikuista, vain taskut vaihtuvat."
"Raha ei koskaan tule vanhanaikaiseksi."
"Rahalla ei voi ostaa onnea. Mutta sillä voi vuokrata sitä yllin kyllin."
"Tieto opettaa nauramaan, raha tanssimaan."
"Ilman viisautta raha on arvotonta."
"Terveessä mielessä on aina raha."

jne. Kaikki edelle olevat sitaatit lainattu WSOY:n opuksesta Elämänviisauden kirja.
Tiedä sitten noiden sanontojen viisaudesta. Vaan niin se menee, raha tätä maailmaa pyörittää, halusimme tai emme.

Jo pelkästään katon saaminen pään päälle on kiinni rahasta. Halusitpa sitten asua vuokralla tai maksaa omaa, niin rahaa se vaatii. Ja kun tässä taannoin katselin sunnuntain Hesarista pääkaupunkiseudun vuokra-asuntojen hintatasoa, niin melkein alkoi pyörryttää. Uudistuotantoa olevien asuntojen pienen yksiön vuokra oli sellaisen rapsakan toimintatonnin kuussa. Tonni!!! Neliöitä kolkytkolme!! Siis vittu, kolkyt euroa per neliö!!

Ihan rehellisesti myönnän tässä kohdassa, että toivottavasti purjehdimme Siipan kanssa elämässämme suotuisten tähtien alla ja saamme pitää työmme sekä kotimme. Ei taitaisi olla moisiin vuokriin varaa kun me emme kuitenkaan mahdu ihan noin pieneen koppiin asumaan. Itse olen joskus asustellut tuon kokoisessa kämpässä parin koiran kanssa ja kyllä se aika tiivistä oli. Eipä tarvinnut mitään ylimääräistä säilöä kun ei ollut tilaa.

Rahan valta on nähtävissä vaikkapa lainamarkkinoilla. Mitä pienemmät tulot ja varallisuus, sitä korkeammat korot ja sitä enemmän on oltava omaa rahaa.
Naapurin nuoripari kävi taannoin kyselemässä lisälainaa kun haluaisivat luonnollisesti isompaan asuntoon kun on se lapsikin. Yhdessä pankissa oli ehdotettu, että muuttakaa vuokralle ja säästäkää. No mitenkäs tuollaisilla vuokrilla pienituloinen pariskunta säästämään pääsee, kysyn vaan?

Maailma on nurinkurinen paikka. 
Ja varakas ihminen, joka väittää ymmärtävänsä köyhää, valehtelee jos ja kun ei ole koskaan joutunut penniä venyttämään.

Halpa

Halvalla saa halpaa, sanotaan. Tai että köyhän ei kannata ostaa halpaa.

Tiedä sitten kuinka totta nuo sanonnat nykyään ovat. Ennen vanhaan varmaan pitikin paremmin paikkansa, ainakin kodinkoneissa. Nykyään maailma on pieni ja vaikkapa pesukoneessa voi lukea päällä merkki X, mutta sisuskalut ovat ihan samat kuin merkeissä Y, Z ja Ö. Ja se on sitten ihan tuurista kiinni hajoavatko päivä takuuajan umpeutumisen jälkeen vai kestävätkö sen kymmenen vuotta.

Nykyajan kulutusyhteiskunta on osaltaan johtanut siihen, että tavaroita ei ole tehty kestämään tai korjattavaksi. Halvalla tehdään ja nopeasti. Tuote sitten kestää takuuajan loppuun tai ei, mutta ei ainakaan paljoa sen yli. Ei edes se kallis tuote välttämättä. Ja korjata niitä ei kannata, se kun maksaa enemmän kuin uusi tuote.

Halpa toki houkuttaa. Kukapa sitä haluaisi maksaa tupla- tai triplahinnan jos saman(näköisen) tuotteen saa selkeästi halvemmalla. Harvalla on kuitenkaan ihan kauheasti ylimääräistä rahaa heiteltäväksi olkapään yli. 
Joten jokainen varmasti sortuu ainakin välillä siihen supisuomalaiseen sulovileniläisyyteen "kun halvalla sai" ja joskus niitä halvalla saamisia sitten joutuu katumaan enemmän tai vähemmän.

Mutta kyllä, myönnettävä se on. Jos tekee omasta mielestään edullisen hankinnan jostain loistavasta tuotteesta, niin lämmittäähän se mieltä. Ihan aina. ;)

JälkiJuttu:
Eilen satoi pienen pieni härmä lunta maahan, mutta taitaa sulaa pois pikapuolin kun tänä aamuna olikin sitten taas plussakeli.
Minä olen kuitenkin mustaa maata uhmaten perinteisesti aloittanut joulukuun eli viritin sunnuntaina ne (vihatut) valot pihakatajaan. Siellä se nyt saa tönöttää vihreässä mekossaan loppiaiseen asti. Kuvia ei tule, sillä postasin niitä joskus aiemmin.
Niin ja joulumarraskaktukseni on taas havahtunut ja pusertanut itsestään yhden nupun. Ehkä sitten keväällä taas kaksi, mene ja tiedä. Ihme rehu.

Luksus

Luksusta lienee sanan varsinaisessa merkityksessä jokin kallis, sellainen, mihin kaikilla ei ole varaa.

Vaan kyllähän luksusta on ihan tällaisen tavallisenkin ihmisen tavallisessa elämässä. Luksuksen mittari mielestäni on se, mikä itselle on ylellistä ja hulppeaa, vaikka ei varsinaisesti luksuksen käsitteeseen sopisikaan eli ei ole siis "maailman mittapuun" mukaan luksusta.

Omassa elämässäni pidän kyllä luksuksena vaikkapa mahdollisuutta käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä hyvin ja pitkän kaavan mukaan. Se ei ole minulle jokapäiväistä eikä edes jokaviikkoista, jolloin minun maailmassani se on luksusta, vaikka siitä maksettava rahallinen vastike ei olisikaan suureellinen (eihän sellaiseen olisi edes varaakaan). 
Niinkuin vaikka lauantaina. Kävimme herkuttelemassa pihviravintolassa oikein pitkän kaavan mukaan. Palvelu oli erinomaista, ruoka loistavaa ja siitä kaikesta tuli hyvä mieli. Se jos mikä on luksusta.

Toisaalta en kaipaa elämääni sellaista luksusta, mikä toisille on suorastaan intohimo, nimittäin erilaiset merkkituotteet. Esimerkiksi käsilaukkuni ei tarvitsel olla mikään LV, vaan tärkeämpää on se, että laukku on toimiva ja minulle tarkoitukseen sopiva. Merkki on siis toisarvoinen asia tai oikeammin se ei ole asia ollenkaan.

Olipas sekava kirjoitus. No, ymmärrätte mitä tarkoitan. :)

Hyvä aikomus

En ole moneen kuukauteen edes yrittänyt ehtiä näitä ihanaisen Neon  tarina päivässä -haasteita kampittaa.
Mutta jos nyt näin vuoden päättymisen kunniaksi ryhdistäytyisin. Ja tämän sanoessani olen jo päivän myöhässä.
Vaan ei se mitään, sovitaan, että tämä on minun joulukalenterini ja sillä kuitataan eilisen päivän sana.

Näillä mennään siis ja yritän nyt tiukasti pysyä kyydissä, vaikka mikä olisi.