15. Nuotio

Puolalainen nuotiolaulu

Meill' on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.
Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.
Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii ja kun hongat huminoi.

Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, ei muuta, sydän syttyy tuntemaan.
Ja me muistain...

Ja kun himmenee hiipuva hiillos ja kun lankee lauha yö,
viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ.
Ja me muistain...

Jostain syystä lapsuuden (alakouluikäisenä) partioajoista on jäänyt erityisesti mieleen tämä nuotiolaulu. Siinä on mielestäni jotenkin hieno tunnelma.