Lokakuu

Nyt on menty ohi syyskuun ja seuraavaksi läpi repaleisen lokakuun (olkaa hyvä vaan korvamadosta, ystävät ;) ).
Aika siis lepuuttaa silmää kuukauden silmäkarkissa. Tässä hän on, Herra Lokakuu, olkaapa hyvät.

Kovin on nuori hän, mutta panisin pelastautuisin kyytiinsä kyllä, lienee kuitenkin täysi-ikäinen. Tatuointi ei nappaa kun en ole niiden ystävä, mutta ehkä en anna sen nyt häiritä. Lähdenkin tästä hankkiutumaan Oulunjärvelle (?) meri järvihätään. Lupaan myös olla ronkeli ja näyttää paikalle saapuvalle yksikölle kuvasta kenen haluan minut pelastavan. ;)

Ensi vuoden kuukauden kuvatkin on turvattu jos oikein ymmärsin. Ystävämme Hirnkka taisi löytää jotain soveliasta materiaalia jaettavaksi yhteisen hyvän nimissä. Minä voin sitten laitella niitä karvalehmäkuvia kun se kalenteri on jo hommattuna. 

Syyskuu

Ja ajallaan tulee tämä fotograaffi, olkaat onnellisia! :)
Tämähän on aika kiva... Vähän surumielinen ilme, mutta eiköhän tuosta hymykin irtoaisi jos oikein yrittäisi... Ja silmät ovat kivat.

Minkäs vesistön rannalla mahtaa foto olla napattu? Näyttää enemmän joelta kuin järveltä tai mereltä.

Elokuu

Nöyrin anteeksipyyntöni erityisesti Titalle, joka selvästi oli odotellut kuukauden herkkupalaa.
Tajusin kyllä lauantaina, että vaihtui elokuun puolelle, mutta en vaan saanut aikaiseksi.

Joten tässä hän nyt on, herra Elokuu. Hänellä taitaakin olla joku valtamerimatka suunnitelmissa kun siinä laivan vieressä niin totisena nököttää. Oisko menossa Ameriikkaan vaiko ihan jonnekin muualle?

Jaa-a, mitäs sitä nyt sanoisin. Kroppa on ihan ookoo, mutta pärstä ei erityisemmin miellytä. Ei mulla muuta. Sana on vapaa, arvon leidit. :)

Heinäkuu

Tässähän sitä on jo niin kolmatta päivää lomalla, että meinasi mennä kuun vaihde ihan ohi!
Pahoitteluni kaikille jotka ovat käyneet täällä jo aamuyöllä kyttäämässä kuukauden namupalaa. :)

Tässä hän nyt on, hei vaan herra heinäkuu. Hää onki siin lehmän kaa ojan penkalla. Tarina ei kerro, että yrittääkö saada lehmää pois ojasta vai mikä on homman nimi. Olikos tää poitsu ollut jo aiemminkin kuukauden kuvassa? Kovin on tutun näköinen. :)

Meillä lomailun mallia näyttävät Juniori ja VV. Kyllä on hyvä pienen eläimen, ja ihmisenkin, ottaa rennosti pitkin päivää. Katsokaapa, näin:

Ja arvojärjestyksestä kertoo sekin jotain, että kumpikos siellä sängyn päällä nukkuukaan.

Reissu pukkaa vähitellen päälle, vielä on nukuttavana viisi yötä ja vielä enemmän on hommia tehtävänä, mutta kohta... :)

Nyt vetäydyn takaisin radiohiljaisuuteeni ja taidan mennä takapihalle köllöttelemään, vaikka kirjaa lukemaan.

Kesäkuu

Jottei kukaan pahastu tai hyppää täällä turhaan, niin pakkohan se on tämä mister kesäkuukin ajastaa ilmaantumaan aamutuimaan näkösälle.

Kenenköhän katolla herra tässä seikkailee? Noin valokuvateknisesti olisin toivonut kuvaan enemmän miestä ja vähemmän katua... Ja kyllä on palomiehen ammatti ankea kun aina pitää ilman paitaa olla töitä tekemässä, oli kesä taikka talvi. 
Mutta itse herra kesäkuu on kyllä ikänsä puolesta jo sellainen, että ei syytettäisi lapseen sekaantumisesta.

Se on virallisesti kesä nyt murut! Enää neljä viikkoa loman alkuun, jei!

Toukokuun tupla

Kevät keikkuen tulevi ja sen keikkumisen mukana pano *köh* palomiehiä oikein kaksin kappalein.

Siinäpä ne, veljekset, yhdessä matkaavat kypärät tanassa veturilla ties minne!

Sen enempiä spekuloimatta jätän sanan teille rakkaat lukijani. 
Omasta puolestani toivotan mitä mainiointa vappupäivää, juhlikoon kukin tahollaan ja tavallaan! :)

Aprilliako?

Meinasipas livetä ohi tämäkin kuun vaihde! Mihin ihmeeseen aika oikein rientää? Ja miksi sillä on  niin kiire?

No mutta mitäs sanotte tästä nuoresta miehestä? Enkä siis tarkoita tuota oikeanpuoleista pönäkämpää versiota...

JälkiJuttu:
Operaatio hammaslääkäri on hammaskivenpoistoa vaille valmis. Jeeeee!! Olen ylpeä itsestäni. :)

Maaliskuun mainio

Kyllä. Jälleen uusi kuukausi ja uusi mies. Ihanaa kun sattui tuollainen lyhyt kuukausi väliin.

Mitähän sitä nyt sitten tästä maalispojasta sanoisi... Kivat on suihkulähteet taustalla, mistä lienee kuva otettu. Ja toi sixpäkki on kyllä jotain ihan toisesta maailmasta. Khyyyllä mä tykkäsin... Entäs te?

Jälkijuttu:
Hammaslääkärikammoisena varasin vihdoin itselleni ajan, tosin vain tarkastukseen, mutta siitähän se Pandoran lipas avautuu. Saapa nähdä miten sinne suoriudun, mutta pakkohan se on kun on pari vanhaa paikkaa jo sanonut sopimuksensa irti. Pelottaa nyt jo...

On asiakkaita ja sitten on kusipäitä, jotka luulevat olevansa suuria asiakkaita

Päätimme joskus viime viikon puolivälissä, että annamme huushollin kokille lauantaina vapaapäivän kun oli "ystävänpäivä" ja kaikkea.
Täytyy onnitella Suomen Postia, joka vuosia sitten älysi lanseerata amerikkalaisten rakastavaisten päivän ystävänpäivänä. Paljon useamman kortin joutuu lähettämään jos juhlitaan ystäviä kuin jos vain kuherreltaisiin rakastavaisten kesken. No, yhtä kaikki, ei se ole minulta pois jos joku ystävänpäivää haluaa erikseen juhlistaa. Minun ystäväni ovat ystäviä ihan joka päivä. :)

Kokki siis kiitti ja kuittasi, että jossain maksullisessa paikassa pitää lauantaina syödä. Niinpä varasin Isolta Kirkolta rautatieaseman kellotornin läheisyydellä sijaitsevasta ravitsemuslaitoksesta meille pöydän sillä arvelin kyseisen lauantain olevan sesonkiaikaa.
Tarkoitus oli ennen maksulliseen pöytään käymistä vierailla Korkeasaaressa, mutta hyytävä sää pisti muuttamaan suunnitelmia. Suunnistimmekin suoraan ravinteliin käymättä ulkoiluruudun kautta, mutta emme jääneet moisesta potemaan huonoa omaatuntoa.

Pöytävarauksemme olikin osunut näköjään vuoronvaihdon tietämille ja pääsimme heti pöytäämme, mutta tovin jouduimme odottelemaan henkilökuntaa kun ilmeisesti hovilta unohtui kyypparille mainita, että ne tuli jo ja istuvat pöydässäkin. 
Siinä sitä olikin sitten hyvä kuunnella selkäni takana olevasta pöydästä kuuluvaa omakehua ja "maailmanmiehen" elkeitä kun joku "toimitusjohtaja" siellä kehui ulkomaisia ravintolakäyntejään sekä syömiään ruokia tarjoilija-raukalle. Voin kertoa, että en ollut vaikuttunut kuulemastani, joten taisi "toimari" panna vähän omiaan juttuihin. Niin ja paras ikinä syömänsä jälkiruoka oli joku kelaato (siis jäätelö, veikkaan), mutta ei muistanut missä.
Olihan se ihan viihdyttävää, vaikkakin sääliksi kävi tarjoilijaa.

Samaan aikaan ravintolan ovella kävi hirveä kuhina ja härdelli kun ihmisiä lappasi joko kyselemään varaamiaan pöytiä tai kyselemään pääsisikö ilman varausta syömään.
Oma tilanteemme oli jo hyvällä mallilla, saimme tilattua alku- ja pääruokamme sekä juomat, joten ei hätää. Ja palvelukin pelasi ripeästi kun siitä vuoronvaihtohässäkästä päästiin yli.

Nautiskelimme tapaksiamme kuoharin kera kun tarjoilija tuli sanomaan sille takapöydän hepulle, että näiden tulisi siirtyä pois pöydästä kun olivat jo olleet siinä koko varauksen ajan (kaksi tuntia) sekä maksaneet jo syömisensä, ja seuraavat pöytään tulijat jo odottelivat.
Silloin päätti "toimitusjohtaja" näyttää todellisen luontonsa. Oli selkeästi tietoinen, että pöytävarauksen kesto on todellakin sen kaksi tuntia (mikä mielestäni on ihan riittävä jos ei käy mitään kämmejä toimituspuolella), mutta he olivat (kuulemma) päässeet tilaamaan vasta vartin yli, joten herran mielestä heillä on kaikki maailman oikeus olla vähintään se vartti ylimääräistä aikaa pöydässä. 
Tarjoilija ei ollut ihan samaa mieltä (enkä minäkään), jolloin mösjöö kehtasi ruveta vaatimaan kompensaatiota... hohhoijaa, oikeasti! Tarjoilija sanoi, että hänellä ei ole valtuuksia mitään hyvityksiä antaa, mutta voi toki kysyä esimieheltään, mikäli asiakas niin tahtoo. Ja tahtoihan hän. 
Asiakkaan vaimo/seuralainen oli viisaasti häipynyt toiletin puolelle jos siinä kohdassa kun asiakas alkoi avautumaan.

Ehdin juuri kuiskata Siipalle, että eihän sillä idiootilla ole mitään perusteita kompensaation pyytämiselle kun tarjoilija palasi.
Näin kertoi tarjoilijakin herralle, joka vielä kuvitteli jollain tasolla olevansa niskan päällä. Vielä yritti jotain vedätystä, mutta tarjoilija oli tiukkana, jolloin herra ilmeisesti kuvitteli saavansa viimeisen sanan ja kysyi: "Saako tuota teidän vessaa käyttää, vaikka pöytävarauksen aika on jo loppunut?" Tarjoilija osoitti selvää tilannetajua ja sanoi: "Te voitte viipyä siellä vessassa juuri niin kauan kuin haluatte." Melkein vetäisin kuoharit nenään kun rupesi naurattamaan niin paljon.

Katselin "toimitusjohtajan" poistumista ikkunasta ja tuumasin: "sillä on varmaan yhden miehen firma ja siksi se leikkii suurta johtajaa". Nyt oli Siipan vuoro vetäistä kuoharit nenään.

Onneksi seuraavat pöytään tulijat olivat ihan ymmärtäväisiä eivätkä olleen pahoillaan jouduttuaan odottamaan baarin puolella. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mekin saimme nauttia ateriamme loppuun hyvässä hengessä kuuntelematta mitään idioottimaisuuksia. Ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. Me suoriuduimme varauksemme puitteissa niin, että vielä jäi puoli tuntia "luppoaikaakin". Eli ihan en ymmärtänyt miksei "herra toimitusjohtaja" kyennyt suoriutumaan.

Että on olemassa asiakkaita ja sitten on näitä kusipäitä.

Helmikuu

Sinne meni tammikuu niin että heilahti! Siis todella nopeasti! Olen siis humpsahtanut takaisin työläisen arkeen, jossa päivät seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa. Palkkaa ainakin tulee (toistaiseksi), mikä on ihan positiivista taloudenhoidon kannalta.

Mutta asiaan. Uusi kuukausi = uusi mies. Tässä hän tulee, hei vaan herra Helmikuu!

Aika kesäistä näyttää olevan helmikuisessa Oulussa, mutta en minä valita. En ollenkaan! Iloa päivään siskot tämän körilään myötä! :)

Tammikuu

Kuten jo kaikki tietävät, on tämä vuosi kalenterikuvien puolesta omistettu Oulun palomiehille. Täytyypä sanoa, että toivon kalenterikuvien ilahduttavan kanssasisaruksiani yhtä paljon kuin minua. Hyvällä asialla, hyväntekeväisyyskalenterihan tämä on. 

Eipä siis muuta kuin tässä on herra Tammikuu, olkaapa hyvät.

  Vähän voi toki olla viileä jos merellä tai Oulunjärvellä tammikuussa ilman paitaa veneilee...
 

Tänään

Kävin tänään fysioterapeutilla neljättä kertaa. Vielä on kaksi aikaa varattuna, mutta sitten ei ehkä enää tarvitse loppuja kertoja käyttä. Se passaisi minulle hyvin kun pitää ryhtyä taas duunariksi, niin ei voikaan ihan koska vaan karata fyssarille. Olin iloinen.

Tänään myös huoli läheisestä painaa sydämen ja mielen päällä. Joutui melkoiseen leikkausoperaatioon eikä halvaantuminenkaan ollut kaukana (tai osittain tapahtuikin) ja odottelen soittoa, joka toivottavasti kertoo kaiken sujuneen hyvin. Odottavan aika on tunnetusti pitkä...

Mutta tänään tapahtui kuitenkin myös ihan paras juttu! Nimittäin tädin pyörähtäessä postilaatikolla...

Melkein lirahti ilopissa housuun kun tämän kuoren käteeni poimin.
Kalenterin mukana oli tällainen saate:

Saate oli vaakasuuntainen ja sen oikeassa reunassa oli pari valittua kuvaa. Pisteet tekijöille siitä, että nämä kuvat ovat "ylimääräisiä" eikä niitä siis löydy itse kalenterista (tarkastin kyllä, uskokaa pois).

Voi tytöt (ja pojatkin)! Kyllä on nyt sellaista herkkua luvassa ensi vuoden kuukausien alkuja buustaamaan, että oksat pois ja osa rungosta!
Olen kovin tyytyväinen tähän valintaani, jolla pyyteettömästi piristän arkeanne ensi vuonna. :)

Ja voittaja on...

Oulu! Tai oikeammin Oulun palomiehet.

"Vuoden 2015 Oulu Firefighters-Palomieskalenteri. Kalenteristamme löydät nimipäivämerkinnät, pyhät ja liputuspäivät."

Tällaista herkkua on siis luvassa ensi vuoden iloksi. Kansikuvan perusteella ihan *köh* timmiä tavaraa on luvassa. Tilaus on jo matkalla kuulemma, joten kieli pitkällä kuolaan postilaatikolla...
Tämä on siis joululahjani kaikille teille ihanille naislukijoilleni, jotka tykkäävät palomiehistä.

JälkiJuttu:
Onni on hyvä loistava eläinlääkäri! PP nuortui ainakin puoli vuotta eilisellä käynnillä, VV pysyi omana itsenään, emännän mieli huojentui ja keveni. :)

Viimeistä viedään

Kuvaa kalenterista nimittäin.
Tässä hän on, juuri paketista pompanneena, herra Joulukuu. Olkaapa hyvät.

En oikein tiedä, mitä mieltä olisin hänestä eli luultavasti hän ei herättäisi minussa mitään suuria reaktioita jos kävelisi kadulla vastaan. Vaatteet päällä siis kun ei näin yläosattomissakaan oikein mitään reaktiota irtoa. Sanokaa te, menisittekö vastaanotolleen?

En ole vieläkään tehnyt mitään löytääkseni ensi vuodelle korvaavan tuotteen, mutta uskon johdatukseen eli siihen, että sopiva painotuote löytyy kyllä kunhan aika on.

Movember

Tämä herra tohtori on ottanut selkeästi varaslähdön Movember-kampanjaan kun on nyt jo noin tuuhea räkäjarru nenän alla.
Menisin vastaanotolleen jos ajaisi nuo viikset pois ja vaihtaisi ruiskun pienempään. 
Jos ei, pidän Herra Ortopedini. ;)

Se on kuulkaas kanssasisaret sillä lailla, että tätä herkkua on enää yhden kuvan verran jäljellä. Eli minunkin vapauteni päättyy kahden kuukauden kuluttua öpaut.
Ensi vuodelle minulla on jemmassa vain perinteinen karvalehmäkalenterini, joten joudutte tyytymään lehmän kuviin jos en keksi jotain muuta kuukauden kuva -postausta. ;-P

Lokoisa lokakuu

Tässä hän tulee, herra lokakuu. En tiedä teistä siskot, mutta minua tämä tohtorinplanttu mitenkään erityisesti puhuttele. Johtunee tuosta tukasta, luulen... Mutta toivottavasti hän piristää jonkun päivää kuitenkin. ;)

Mirri näyttää kaulassa roikkuvan...

 

Syntinen syyskuu

Niin se on taas kuukausi vierähtänyt, vaikka en kylläkään tiedä mihin se meni.
Tämän tohtorin vastaanotolla voisin vierailla kaikennäköistä luulosairautta esittelemässä. ;)

Mister Syyskuu

 

Helteinen (?) heinäkuu

Kelpaa minulle. Kelpaa oikein hyvin... *huoh*

Herra Heinäkuu

Kotikulmilla tapahtuu

Ihana kesäisen lämmin viikonloppu oli ja tänäkin aamuna lämpö helli suloisesti kehoa ja mieltä! Taitaa tulla niin kuuma päivä, että vanhojen pierujen keritseminen saa tältä päivältä jäädä, samoin siivoaminen. Sen sijaan vien VV:n rokotuksille elikkäs menen treffeille eläinlääkärini kanssa. :)

Viikonloppuna tosiaan sää suosi niin pihan kuopsuttelijaa kuin erinäisiin tapahtumiin osallistuvaakin.

Lauantaina käytiin ihmettelemässä, että kaikkeen sitä ihminen ryhtyy, kuten vaikka uimaan jäätävän kylmässä mutaojassa...
Tuossa nurkalla nimittäin kisailtiin jo viidettä (vai neljättä, en ole ihan varma) kertaa Extremerun-kisa. Mukaan matkaan oli lähtenyt kuuleman mukaan noin 4 000 kisajaa, joista osa oli mukana veren maku suussa eli tosissaan ja osa sitten hupailumielellä pukeutuneena mitä mielikuvituksellisimpiin asuihin. Ja sen kyllä huomasi, esteille muodostui melkoisia jonoja. Juontajan (Jaajo Linnanmaa) mukaan kisassa oli myös paljon julkkiksia sekä missukoita ja tissukoita. Minä näin tasan kaksi julkkista: Jaajon (daa, aika helppoa kun heilui siellä mikrofoni kädessä ja oli muuten pidempi kuin kuvittelin) sekä Jetro Rostedtin, jolla oli tumma puku hieman kuraantunut reissussa ja rööki maistui maaliintulon jälkeen.
Hauskaa näytti porukalla olevan. Viivähdimme paikalla sen verran, että ehti aurinko tarttua käsivarteen ja otsaan eli kesän pohjaväri on saavutettu.

Sunnuntaina olikin sitten aika taas kannattaa paikallista tapahtumaa. Tämä, nyt kolmatta kertaa järjestetty, Kartanon kevät on ihan mukava ja silleen kivalla tavalla kotikutoinen häppening. Paikalla on aina jotain käsityöläisiä myymässä tuotteitaan sekä tietysti työttömien makkaragrilli ja muuta oheisohjelmaa. Lapsille paljon kaikkea, mm. poniratsastusta muutamalla eurolla.  On aina hauska katsella lasten ilmeitä kun pääsevät ponin selkään istumaan tai koiran vetämän kärryn kyytiin. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa pienelle lapselle.
Meikäläisille siellä on lähinnä miljöö, sillä kuten olen aiemminkin kertonut, on tuo kartanonpuisto aivan ihana paikka. Olen hyvin iloinen, että kaupunki päätti puiston kunnostaa ihmisten iloksi.
Tänä vuonna oli paikalle saatu semi-akustisesti esiintymään oman kaupungin tyttö Vicky Rosti. Häntä kuuntelimme hetken aikaa ja huolestuin kun tunsin kaikki kappaleet niin, että oli vähän pakko laulella mukana. ;)

Muuta ihmeellistä ei sitten viikonloppuna tullutkaan tehtyä. Vähän pihan ruoputtelin ja yritin elvyttää huonosta talvesta (ja koirankusesta) pahasti kärsinyttä nurmikkoa. Saapa nähdä elpyykö, vai pitääkö ryhtyä perustamaan nurmikkoa uudestaan. Ei huvittaisi... *huoh*

Näpsäisin myös hieman tärähtäneen otoksen tuosta hienosta verenpisarastani. Toivon, että sitä ei enää halla korjaa, sillä se on kovin erikoinen ja kaunis minun mielestäni. Kuva ei ehkä näytä kukkaa koko komeudessaan, mutta ehkä yritän ottaa toisenkin otoksen jahka useampi nuppu aukeaa. Kuitenkin tuo sisempi osuus (lila) on sellainen kerrattu versio.

Jälkijuttu:
Heklalle vielä iso kiitos vinkistä estää anonyymit kommentit! Nimittäin ei ole ensimmäistäkään roskapostikommenttia tullut sen jälkeen kun moisen asetuksen laitoin voimaan. :) 

Almost a day late

and propably a dollar short... Tai ainakin sen perusteella kuinka tuli vähän törsäiltyä eilen...

Juu, vappu. Se oli meidän taloudessamme aaton osalta kovin erilainen kuin alunperin suunnittelimme tai miten sitä olemme viime vuosina viettäneet. Syyllisiä ovat saksalainen, turkkilainen ja britti. Mutta niistä ehkä lisää tuonnempana.
Luulitte kuitenkin, että olen unohtanut kuukauden tärkeimmän jutun, mutta metsään meni, sorry.

Ensin haluan esitellä omat vappupalloni, joissa näen jonkunlaisen huumorin pilkahduksen:

Sullekin vaan, vittu...

Lintu ostettu Prismasta, toivotuspallo kaupungilta. Hyvin sopivat yhteen, sanon mä. :)

Ja asiaan. Tunnustan, että meinasi unohtua koko kuukauden poika, mutta muistin kuitenkin. Tässä hän on, vapputunnelmissa kuten asiaan kuuluu:

Pahoitteluni, kuva on hieman rakeinen, mutta taisi vähän käsi täristä ja huonekin oli hämärä. Huomenissa saatan kirjoittaa aattoseikkailuistamme ulkomaalaisten kassa ja taidanpa vihdoin palkita paimenen toivomallaan öögakuvallakin. Mutta vain jos paimen on kiltisti... ;)