perjantai 27. maaliskuuta 2015

Huh, huh, hullut

Meillä harrastetaan ruokakaupassa käyntiä pääsääntöisesti kerran viikossa. Kahden, töissä lounastavan, aikuisen talous tarkoittaa sitä, että maitoa (eikä muutakaan) ei tarvitse kantaa selkä vääränä kaupasta kotiin joka toinen päivä. 
Niinpä "suuret" ruokaostokset on keskitetty viikolla yhteen päivään ja se on torstai. Paitsi jos on jotain juhlapyhiä sotkemassa, mutta siis normaalisti, torstai. Empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että torstaisin kaupassa saa asioida aika rauhassa ja "väljillä vesillä". Harvoin on ruuhkaa. Ja koska olemme kermaperseitä, joille eivät kelpaa Vihreän Hypermarketin suojakaasuun pakatut valmislihat tai riivityt broilerinrippeet, harrastamme yleensä kahden kaupan taktiikkaa. Sillä harvoin Hypermarketin muinoin niin hyvästä lihatiskistä nykyään löytyy mitään mukaan kelpuutettavaa. Käymme siis Hypermarketissa hakemassa "muut tavarat" ja Herkussa liha- ja leipätiskillä (sekä mehuhamstrauksessa & juusto-ostoksilla).

Eilen oli siis kauppapäivä.
Ja jos flunssahuuruissani olisin edes jollain tasoilla muistanut ne keltaiset kammopäivät, olisin suosiolla unohtanut Herkussa vierailun tällä kertaa. Vaan en muistanut, ennenkuin parkkihallissa kun ihmettelin vapaiden paikkojen vähyyttä.
Normitorstaina Herkussa valitsee rauhaisa ja levollinen tunnelma meidän ja parin muun hiihdellessä kaikessa rauhassa kaupan uneliaassa tunnelmassa ja valitessaan tulevan viikonlopun eväitä.

Vaan eilen kaikki oli toisin. Oikeasti. Ei jumalauta sitä hamstrauksen määrää! Ihan kuin pula-aika olisi ollut vallalla ja nyt oli ensimmäinen tilaisuus herran aikoihin saada sianlihaa! Siis possun kassler oli tarjouksessa (myönnän etten tiedä oliko tarjous hyvä vai ei) ja sitä sitten porukalla haalattiin. Yksikin mummo, jonka en edes olisi kuvitellut sianlihaa syövän, osti kuusi, KUUSI isoa könttiä kassleria. Joko koko suvulleen tai sitten loppuelämäkseen pakastimen täytteeksi. Muitakin megahamstereita parveili ja töytäili lihatiskin äärellä ihan ärsytykseen asti. 
Lisäksi ihmiset hamstrasivat eineksiä (pinaatti- ja porkkanalettuja), joiden viimeinen käyttöpäivä oli tulevana sunnuntaina. Niissä talouksissa syödään ilmeisesti eineslettuja aamu- ja iltapalaksi lounaan ja päivällisen lisäksi, sillä en usko pakastamisen kohentavan kyseisten tuotteiden makua.
Tunsin itseni varsin vähäiseksi ostajaksi kun ostin lihatiskiltä vain kaksi pihviä... Palveluhenkilö kysyi kahteen kertaan, tuleeko muuta ennenkuin uskoi.

Muistutus itselle: Kierrä Stocka hel-ve-tin kaukaa keltaisen vaaran aikana! Paitsi, että huomenna pitää mennä kynsien laittoon sellaiseen kauppakeskukseen, josta tuo keltaisen vaaran kauppa löytyy...  Jos olisin aikaa varatessa muistanut tämän, olisin miettinyt toisenkin kerran ajankohtaa. *huoh*


JälkiJuttu:
Nyt harmittaa se katkaisemani puikko entisestään, sillä etsin samankokoista bambupuikkoa Hypermarketista, mutta heidän puupuikkokokonsa alkavat puolta numeroa suuremmasta. 
Jouduin tyytymään alumiinisiin, mutta eipähän jää homma ainakaan kesken eikä katkea toinen puikko! Ehkä etsiskelen korvaavaa jostain nettikauppojen syövereistä kunhan jaksan ja ehdin.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Räkänokan kuulumisia

Viime viikolla jonkun sortin lenssu ilmoitteli tulostaan. Siitä sen aina tietää kun ylähuuleen pukkaa yskänrakkulaa ja joutuu kaivamaan zoviraxit kätköistä. Niin nytkin.
Ehdin jo hetken kuvitella, että säikähdyksellä selvittiin, mutta mitä vielä.

Viime viikon sinnittelin töissä pahalla sisulla, koska oli vähän pakko. Olo ei ollut kovin kuumeinen, mutta kaktus kurkussa "piristi" kummasti päivien kulkua.
Maanantaina raahauduin vielä töihin syystä, mutta ilmoitin heti jääväni tiistaiksi kotiin. Ja hyvä niin. Maanantai-iltana nousi kunnon kuume ja tiistai meni nukkuessa. Eilenkään ei mikään mahtiolo ollut, mutta parempi. Tänään oli aamulla jo nälkä, mutta vieläkin on vähän sellainen "ohut" olo.

Eli maatessa on mennyt monta päivää ja digiboxia tyhjentäessä, siksi hiljaiseloa on täälläkin tullut pidettyä. Huomenna aion mennä töihin, mutta jos viikonloppu ei tuo helpotusta, on varmaan pakko maanantaina lähteä työterveyslääkäriä morjenstaamaan.
Eihän tässä ole sairastettukaan aikoihin jos koiven paketissa oloa ei lasketa, ja sitähän ei lasketa kun oli vähän erilaista sairastamista.

Villasukan kutominenkin meni taas jäihin kun onnistuin katkaisemaan yhden puikon ja vaikka hienosti teipillä sitä yritinkin paikkailla, ei se oikein toimi. Tänään pääsen kuitenkin hommaamaan uudet, joten sukan kutominen jatkukoon. Toki myönnän, että on ollut sen verran vetämätön olo etten välttämättä olisi pahemmin työtä edistänyt, vaikka olisi ollut toimiva puikkokin. Tilaussukista on toisesta parista yksi sukka valmis ja toista aloitellessa katkesi puikko. Pitänee ostaa bambupuikkojen lisäksi alumiinisetkin. Jos vaikka käy yhtä onnettomasti useammankin kerran.

Viikon hyviä uutisia oli se, että olen voittanut Partiksen karkkiarvonnassa, jeeee! Kiitos vaan etukäteen. :)

Nyt lähden taas viettämään aikaani vaaka-asennossa ja taidanpa ottaa pikku tirsatkin. 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ulkohuussi

Meillä on keittiössä työtason edessä sellainen kumipohjainen, tiheänukkainen bucklee-matto. Oikeasti se kai on joku "käytävämatto" tai "eteisen matto", mutta tuo on osoittaunut hyväksi ja luistamattomaksi alustaksi keittiötyöskentelylle ja vanhan koiran honteloille koiville. Kunnes.

Taisin täälläkin maalailla ennen vuorotteluvapaani loppua, että näinköhän se Juniori pystyy täyden työpäivän pidättelemään kun oli havaittavissa, että kiihtyvällä vauhdilla on tarvetta ravata pihalla.
Ei pysty. Tai joinain päivinä pystyy ja joinain ei. Eikä sillä ole mitään merkitystä kuinka pitkä tai lyhyt työpäivä on. Joten ennustettavuus on aika heikko.

Ensinhän se kuspaskoi yläkerran rapputasanteelle kun halusi varmaan mennä muilta piiloon tarpeilleen. Kun pääsy portaikkoon ja yläkertaan estettiin, on vessana toiminut keittiön lattia.
Tyhmyyksissäni pari kertaa pesin, kuivasin ja laitoin maton takaisin kunnes tajusin, että tätähän saa hyvässä lykyssä olla tekemässä joka päivä. Vessana toimikoon siis paljas lattia, joka on kuitenkin helpompi putsattava kuin se matto.

Viimeisimmän kerran oli mattovessa tarjolla joskus viime viikolla. Lopen kyllästyneenä roudasin maton pesuhuoneeseen ja upotin sen saaviin likoamaan. Minne se sitten jäikin likoamaan.
Eilen vihdoin muistin, että se perkeleen matto pitää pestä ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Kun kaadoin likoveden pois ja otin maton käsittelyyn, tulvi pesuhuoneeseen ehta ulkohuussin haju. Tiedättekö sellainen kun vieno paskan ja kusen haju sekoittuu styroksiin ja puuhun. Jos olet ollut istunnolla vanhanaikaisessa huussissa, tiedät mitä tarkoitan.
Kakistellen pesin maton ja ihmettelin, mistä moinen haju on tullut, sillä ei näin ollut aikaisemmin käynyt. En keksinyt muuta kuin sen, että se oli ollut liian kauan likoamassa.

Nostin maton pyykkitelineen päälle valumaan ja hetken kuluttua koko pesuhuoneessa haisi se ulkohuussi. Tänä aamuna kannoin sen enää vähän kostean, mutta edelleen haisevan maton parvekkeelle. Jos ei haju ole häipynyt huomiseen mennessä, häipyy matto roskikseen.

Yök.


JälkiJuttu:
Iloisempana asiana pääsin puuhastelemaan tilausvillasukkien pariin, joten nyt eivät ole sukkapuikot enää tyhjät eikä ahdista toimettomuus sillä saralla. Jee! :)

torstai 12. maaliskuuta 2015

Aamusählä

Tänä aamuna tuli taas todistettua se, että en todellakaan ole mikään aikaisten aamujen olento. Tämän tuskan tiedostamista lisää se, että ensi viikolla pitää olla joka aamu kukonlaulun aikaan byroolla sattuneesta syystä, mutta voin kertoa, että helppoa se ei tule olemaan. Etenkin alkuviikosta kun Siippa hilppaisee työmatkalle ja minulla on palloteltavana kolmen koiran ulkoilutus, joista yksi on sitä mallia perässä vedettävä kahden edetessä varsin reippaasti. *huoh*

Mutta palataanpa tähän aamuun. Tänään oli siis ohjelmassa special early bird deal elikkäs töihin ihan vitun aikaisin siinä kukonpierun kantturoilla. Siipan menon takia minäkin jouduin pinnistäytymään siten, että löysin itseni työpaikalta jo klo 8:00! Kasilta, oikeesti! Ei ole ihan minun juttuni kun normaalisti saavun työpaikalle klo 9 mennessä. Tai no, nykyään ehkä siinä puoli yhdeksän ja olen siitäkin ollut tooodella ylpeä kun niin "aikaisin" olen suoriutunut.

Yritin mennä eilen vähän aikaisemmin nukkumaan ja onnistuinkin, mutta kyllä se kello vaan soi ihan perkeleellisen aikaisin.
No, ylöshän se oli noustava ja ryhdyttävä aamurutiineihin, jotka sinällään menivätkin OK kun nyt alkaa olla jo niin valoisaa aamulla.
Pikku pakkanen ilahdutti rekkujakin kun ei tarvinnut mutavellissä kulkea vaan ihan rapsakkaa maata pitkin sai paarustaa.

Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kunnes pääsin omalle työpaikalleni ja katsoin peiliin.
Oli jäänyt vähän meikkaus puolitiehen. Rouva oli nimittäin unohtanut ripsivärin kokonaan! :D
Mietin, että mikähän häsmäkkä siihen osui kun moinen pikku viimeistely oli jäänyt tekemättä, mutta ei kai se niin vaarallista ole. Vaatteet oli päällä ja tukkakin kammattuna eikä mitään ulkopuolisia vieraita tiedossa. Todennäköisesti kyseessä oli vain varhaisen aamun aiheuttama aivojumi.
Käydessäni muilla asioilla kävin ostamassa itselleni hätävararipsivärin, joka saa pitää majapaikkaansa töissä. Siperia opettaa.

Hammaslääkäriprojektini etenee vauhdilla. Eilen kävin selättämässä pelkoani aamun aluksi ja huomenna menen seuraavan kerran. Siinä ovat sitten varsinaiset remontit, toki yksi pikku esteettinen korjaus vielä tehdään (minun tahdostani!) ja hammaskiven poistossa on pakko käydä. Kukkaro kiittää laihdutuskuuristaan. Mutta hei, mä tein sen! Olen melkoisen ylpeä itsestäni. Eilen eivät edes kädet hionneet odotushuoneessa ja panin merkille, että siellä ei oikeasti haise hammaslääkärille.

Olen myöskin tyystin unohtanut esitellä teille ihanaisia pieniä villasukkia, joita väsäilin ystäväni lapsille taannoin. Nyt sukkapuikoilla ei ole mitään, mutta toki pari "välikäsityötä" on kesken, joten taidan yrittää saattaa ne loppuun. Haluaisin kovasti tehdä uusia villasukkia, mutta itselläni on jo miljoona paria enkä oikein keksi kelle nyt tekisin. Ideoita (ja lankoja) olisi useampaankin hienoon sukkapariin. Ehkä vain ryhdyn tekemään, kyllähän aika tavaran kauppaa ja lahjoitan vaikka hyväntekeväisyyteen sitten jos ei kenellekään tutulle kelpaa.

Jämälangoista väsätyt, hieman eripariset

Pelkkää raitaa pienelle pojalle, koko 26.

Prinsessan pinkki-valkoiset haitarisukat, koko 22.
JälkiJuttu:
Hyvä Kaisa Mäkäräinen! Hienosti taisteltu eilen! :)

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Saavutin vuorenhuipun ja palkitsin itseni

Eilen se sitten oli. Se kammoamani hammaslääkärikäynti.

Aamulla kotoa lähtiessä olin yllättävän tyyni. Ehkäpä siksi, että rauhoittelin itseäni sillä, että edessä on "vain" tarkastus, poraamiset hoidetaan myöhemmin.
Olinkin paikalla noin varttia ennen omaa aikaani ja kyllä vähän vatsaa käänsi kun haistoin sen hammaslääkärin hajun, joka kuitenkin oli yllättävän mieto muistikuviini verrattuna.

Ilmoittauduin ja täyttelin siinä esitietolomakkeen ruksimalla kaikki mahdolliset "pelkään ja pelkään muuten ihan vitusti" -kohdat. 
Hammaslääkäri kutsuikin minut etuajassa huoneeseensa ja siinä vaiheessa olin jo ihan iiiikkkkk!!!-tunnelmissa.

Lääkärillä oli kylmät kädet, mutta hän oli oikein miellyttävä ihminen olemukseltaan ja käytökseltään. Lukaisi blanketin läpi ja sanoi, että "älä huoli, tästä selvitään kyllä".
Tarkastuksen aikana tunnelmaa kevensi se, että lääkärin varsinainen hammashoitaja oli lomalla ja nyt paikalla oli sijainen, joka ei ihan hallinnut käytettävää ohjelmaa. Niinpä jossain vaiheessa lääkäri kuulosti jo hieman ärtyneeltä kun hän saneli huomioitaan hyvää vauhtia ja hoitsu kyseli, että mikäs se edellinen kohta olikaan. :)

Yllätyksekseni purukalustoni ei ollut ollenkaan niin surkeassa kunnossa kuin odotin, sillä välissä oli todellakin usempi vuosi edelliseen käyntikertaan. Kaksi paikattavaa tiesinkin, lisäksi jonkun vanhan amalgamin alla sekä yhden muovipaikan saumassa on korjattavaa. No ehkä hyvä päästä niistä amalgaameista eroon vähitellen ja muovipaikan kuvittelen olevan eräs tietty hammas, joka on vähän vihlonut ja ottanut kaikki kylmät ja kuumat itseensä.

Yhtäkkiä röntgenkuvan tarkastelun jälkeen lääkäri tuumasi, että voisi paikata nyt yhden kun aikaa on vielä reilusti. Siinä vaiheessa meinasi ruveta pelottamaan, mutta lääkäri osasi käsitellä minua mitä mainioimmin eikä mitenkään tehnyt numeroa mistään. Kertoi mitä tehdään missäkin kohtaa ja oli kovin rauhoittava. Lisäksi pidin siitä ettei hän pitänyt mitään moraalisaarnaa liian pitkästä käyntivälistä.
Paikkaus sujui puudutettuna ihan ookoo, vaikka vihaankin sitä jurskisjurskis-poraa. Sanoin poislähtiessäni lääkärille, että hänestä taisi tulla luottohammaslääkärini. :)

Ajan varasin jo seuraavalle kerralle ihan reippain mielin. Vastaanottoihminen ehdotti jo eilistä iltapäivää, mutta kieltäydyin kunniasta ja seuraava keikka on sitten ensi viikolla.

Eikä minulle eilinen iltapäivä olisi käynytkään.

Sillä minähän olin varannut itselleni palkinnon hammaslääkärikäynnistä. Ja kun kerran menee myöhään töihin, niin silloinhan pitää ja saa lähteä aikaisin. Saldomiinukset vain paukkuvat!

Toteutin pitempiaikaisen haaveni ja kävin hankkimassa itselleni geelikynnet. Minulla kun omat kynnet ovat todella pehmeät ja huonot lähinnä tuon psorin takia, niin en koskaan saa omista kynsistäni kasvatettua kauniita ja kohtuullisen pituisia, joita olisi kiva lakata ja näytellä julkisesti.
Näistä tuli todella hienot! Olen niin tyytyväinen, katsokaapa:

 

Olipa muuten hankalaa ottaa omasta kädestään kuva kun tuo puhelimeni ei nyt kuitenkaan ihan pienin kapistus ole eikä siis helposti käytettävissä yhdellä kädellä. :)
Ja huomenna kampaajalle... Keväthuolto jatkuu. ;)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Maaliskuun mainio

Kyllä. Jälleen uusi kuukausi ja uusi mies. Ihanaa kun sattui tuollainen lyhyt kuukausi väliin.

Mitähän sitä nyt sitten tästä maalispojasta sanoisi... Kivat on suihkulähteet taustalla, mistä lienee kuva otettu. Ja toi sixpäkki on kyllä jotain ihan toisesta maailmasta. Khyyyllä mä tykkäsin... Entäs te?



Jälkijuttu:
Hammaslääkärikammoisena varasin vihdoin itselleni ajan, tosin vain tarkastukseen, mutta siitähän se Pandoran lipas avautuu. Saapa nähdä miten sinne suoriudun, mutta pakkohan se on kun on pari vanhaa paikkaa jo sanonut sopimuksensa irti. Pelottaa nyt jo...