keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Borta bra, men hemma bäst!

Ja nyt sit todistin, että osaan mää tota toista kotimaistakin. ;)

Juuh, London-town tuli käytyä ja kivaa oli tietysti. Lissu ei tosin ollut kotona kun käytiin palatsin ovella kolkuttelemassa. Mutta ei meikäläisestä kyllä tulis tollaista maailman suurkaupungin asukasta. Enhän mä ikinä oppis edes niitä metrolinjoja puhumattakaan siitä, että närvi kestäis sitä ryysistä!
Katselen siis muita maisemia maailman metropolien sijaan. ;)

Kotiin tultiin myöhään maanantai-iltana ja voin kertoa, että Siipalla on varmaankin kynnenjäljet käsivarressaan, sillä laskeutuminen oli lievästi sanottuna kiikkerää! Meikäläinen kun on muutenkin hieman lentopelkoinen, niin tuo ei kyllä auttanut. Ja aina lentokoneessa istuessani pohdin sitä samaa, että olisi TOSI kiva jos näkisi menosuuntaan. Myisivätköhän ne paikkoja ohjaamosta... ;) 


Tänään olen viettänyt vielä lomapäivää, mutta kyllä on ollu paskamainen keli koko päivän. Olin luvannut Siipalle, että viritän päivän aikana pihapuuhun jouluvalot, joten tehtävähän se oli.
Lykkäsin tehtävää moneen otteeseen kun katselin ikkunasta ulos. Lopulta syöksähdin varastoon valojen noutoon ja viritin ne sen vitun puun ympärille. Vettä vihmoi ja havupuu yritti käydä kimppuun useamman kerran. Lopulta sain homman tehtyä ja näpit niin saatanan jäässä, ettei mitään rajaa! Ei kai käynyt mielessäkään, että olisi voinut laittaa hanskat käteen... Nyt se on tehty, ei tartte kenenkään rutkuttaa. Huomennä räppään ne päälle kun kerran alkaa se joulukuu. Muillahan ne tosiaan on palaneet jo kuukauden tai jotain sinnepäin. 


Että näin. Olis mulla kaikenlaista purnattavaa taas, mutta emmä just nyt jaksa. Meen sen sijaan keittämään ittelleni iltapäiväkahvit. 

*************
Jälkinitinatinat: Ehketi pitäis oikolukea edes vähän näitä omia juttujaan. Voisi varastokin olla ihan vaan varasto eikä mikään varsto. Noh, juntti mikä juntti. Ei kai sitä muuksi muutu. ;)

torstai 24. marraskuuta 2011

Lomalle, lomps!

Tulin vaan sanomaan, että tää lähtee nyt Siipan kans lomareissuun. Palaan langoille siinä tiistain paikkeilla. :)


maanantai 21. marraskuuta 2011

Kertakäyttökamaa

Siippa osti pelihärvelin. Ja perusteellisena miehenä hän oli pitkään ja hartaasti pohtinut eri vaihtoehtoja, vertaillut niiden ominaisuuksia ja loppujen lopuksi (usean kuukauden jälkeen) päätynyt vekottimeen Y.

Onnellisena ja hyvään hintaan kaupat tehneenä Siippa kantoi uusimman härvelin hypermarketista kotiin. Aikansa ähräili piuhoja kiinni masiinaan ja telkkariin. Sitten kaiken piti olla valmista. Jännitys tiivistyi ja Siippa painoi virtanäppäintä... Mitään ei tapahtunut! Pakasta nykäisty härveli, perkele!


Siippa on kova poika surffaamaan netissä näissä tilanteissa. Sieltä etsitään selitystä ja kohtalotovereita. Ja löytyihän niitä, paljon.

Härveli & vermeet takaisin laatikkoon ja seuraavana päivänä hypermarkettiin. Tilalle saatiin uusi härveli, joka sitten taas kuskattiin kotiin, liitettiin töllöön jne. Ja kas! Sehän toimi! Juu, toimihan se, ihan kokonaisen viikon... Tällä kertaa vika oli erilainen, mutta taas kamat kasaan ja markettiin. 
Tälläkin kertaa saatiin tilalle uusi härveli. Nyt jännittää, että kuinkahan kauan se toimii...

Vaan eipä olisi ennen vanhaan moinen tullut kysymykseenkään, että kaupasta saa valmiiksi rikkinäisen laitteen ja meidän tapauksessamme siis kaksi peräkkäin. 
Maailmassa kaikki on nykyään kertakäyttötavaraa. Mitään ei kannata korjata, halvemmalla saa uuden. Ihme touhua, sanon mä!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Läskinarinaa

Pitäisi ryhtyä laihikselle, ihan oikeasti, mutta en saa aikaiseksi.
Pahinta laihiksen aloittamisessa on se, että pitäisi ensin käydä vaa'alla. Mutta en halua tietää kuinka paljon oikeasti painan. Tiedän, että liikaa. Vaatteethan ovat siinä asiassa loistava mittari.

Viimeksi kun laihdutin, niin kävin vaa'alla ensimmäisen kerran silloin kun jotkut housut alkoivat tuntua hieman väljiltä. Se on minulle sopiva taktiikka, ei masennu ihan niin paljoa kuin jos näillä luvuilla kävisi tsekkaamassa. Kyllä minulla arvio on takaraivossa olemassa ja luulen, että se ei kauas oikeasta heitä, uskokaa pois. 

Olen siis jo kerran pläskiintynyt ja laihduttanut takaisin normilukemiin. Juu, karppasin niin, että hitaampia hirvitti! Ja harrastin säännöllistä ja rankkaa liikuntaa. Sitten jouduin jättämään sen rakkaan liikuntamuodon työkiireiden vuoksi. Sen jälkeen hölläsin liikaa hyväkarppauksestani ja nyt ollaan taas tässä. Tai oikeammin vielä läskimpänä. :(

Liikunnaksi ei vaan riitä se, että käy koirien kanssa kävelyllä. Eli ryhdistäytyä pitää. Olen jo hieman "tasoittanut" polkua ja ryhtynyt syömään pienempiä annoksia (helposti tulee ylensyötyä) sekä vähentämään iltasyömisiäni. Koitan leivän puputtamisen sijaan syödä vaikka raejuustoa tai pähkinöitä, ja kivennäisvesi on hyvä kurnivan vatsan vaimentaja. ;)

Että ehkä se tästä. Lupaan kertoa kun uskaltaudun vaa'alle ensimmäisen kerran... Ja kerron sen lukemankin sitten, ehkä.

Kaamoshuomioita

Tein tänään itsestäni yllättävän havainnon. Että eihän mulla jumankekkula sentään ole kaamosmasennus vaan aito kaamosvitutus!
Pohdin nimittäin aamutuimaan työpöydän ääressä mahtavaa automaattikahvia ryystäen, että mikä se nyt on se, mikä niin helvetisti on vituttanut tällä viikolla. Tulin tulokseen, että duuniasiat ovat olleet niitä suht koht normaaleja, mutta ihan suunnattomasti ottaa päähän kun koko ajan on pimeää. Eli kaamosvitutus suomeksi sanottuna. Ja kun täällä "lantamaan" uumenissa ei ole edes hentoista lumipeitettä valoa tuomassa, vaan koko ajan on harmaata, hämärää tai pimeää. Hyi helvetti!

Kysymys kuuluukin, että auttaakos tähän vitutukseen sitten kirkasvalolamppu, jonka omistan? Eppäillä tuota soppii... Tai vois kai se auttaakin jos edes jonain aamuna muistaisi räpätä sen päälle. Siis ennen kuin kelloa rukattiin, muistin muutamana aamuna räpsäistä sen päälle nuokkuessani kahvimuki kourassa uutisia tiiraillen. Vaan sitten oli petollisen valoisaa muutaman tovin ja en taas ole muistanut koko härveliä. Sen pitäisi sanoa BÖÖ tai jotain muuta kun sitä lähestyy, niin ehkä sitten sen huomaisi ja muistaisi.

Ja kun koko ajan on pimeää, märkää, mustaa ja synkkää, on myös koirien kanssa ulkoilu kohtuullisen kyrsiinnyttävää toimintaa. Henkilökohtaisesti mun mielestä on ihan perseestä kävellä asvalttitietä pitkin "ulkoilemassa" kun autoja suhaa ohi ja vastaantulijoita on kuin Stockan pyöröovissa (joita ei kai enää ole?). Mutta kun on niin saatanan pimeää, niin pakkohan se sitten on tallata siellä valaistulla tiellä ihan sen takia, että Mummeli-koira alkaa olla jo aika sokea. Ja kun se ei näe, niin muutenkin varovaisena piskinä sillä kestää se 200 metrin mittaisen polun kulkeminen leveämmälle, joskin valaisemattomalle, hiekkatielle ihan tolkuttoman kauan, vaikka taluttajallaan olisi millainen ympäristön kirkkaasti valaiseva ja vastaantulijat sokaiseva otsalamppu. Arvaatte varmaan, että siinäkin touhussa tällaisen lyhytpinnaisen akan hermo menee aika äkäseen.

Eli keski-ikäinen frouva pysyy keskiäkäisenä (kiitos Nollis lanseeraamastasi ilmaisusta!) aina kevääseen saakka, sillä minähän en todellakaan pidä talvestakaan! Kohta on perkele taas kolme metriä lunta ja kolmekymmentä astetta pakkasta... Nonni, rupes sekin vituttamaan jo etukäteen. Miksi ei vaan voisi nukkua talviunta kuin karhu ja herätä sitten kun valon määrä lisääntyy ja talvi on mennyt? 

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ei mulla muuta

Työviikko on alkanut ihan päin puuta ja peetä. Tuntuu siltä ettei mikään onnistu ja vielä vähemmän huvittaa työnteko. Että jos pomo lampsisi byrooseen kysymään, että mikä on, niin vastaus luultavasti kuuluisi: "Eniten vituttaa kaikki!"

Noh, työpäivän aikana keksin sen seitsemän asiaa, mistä avautua, urputtaa ja valittaa täällä blogissa. Mutta arvatkaas! Nyt kun olen ehtinyt kotiin ja hoitanut koirien ulkoilun & ruokinnan, niin en muista enää yhtäkään niistä miljoonasta asiasta, jotka päivällä tulivat mieleen!

Että sori, avautuminen jää nyt toiseen kertaan. Taidan painua kutimeni ääreen pohtimaan, että mikä se nyt oli kaikista vittumaista, mikä tuli mieleen.

Niin no, yhden asian muistin nyt. Siis mitä jär-ke-ä on roudata seitä jostain Pohjois-Atlantilta Kiinaan kalatehtaaseen jalostettavaksi ja sieltä sitten tänne??? Siis juu, ymmärrän, että pikku-kiinari tekee sen todella halvalla verrattuna länsimaiseen kollegaan. 
Mutta sen sanon, että onneksi mä en osallistu näihin kinkereihin, sillä olen kala-allergikko. Eli voin siis rauhassa jatkaa ekoterrorismiani yksityisautoilulla sillä välin kun te muut mutustatte niitä kalapuikkoja tai mantelikalaa (vai mitä se ällöttävän näköinen valkoinen mössökalasapuska on).

Soromnoo! Tuun sit takas kun muistan, että mitä mulla oli urputettavana. Että ei mulla muuta tällä kertaa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Miete pyhäpäivälle

Ostin siis männäviikolla sen villasukkalangan lisäksi ihanaa Novitan Softy-pörrölankaa, josta aikomukseni on siis tehdä itselle kaulaliina.
Tänään sitten kaivelin langan käsiini kun arvelin aloittavani neulomisen tuossa formulakisan aikana. Silmiini osui langan vyötteeseen kirjoitettu teksti:
Ohjeita neulojalle
Hyvä rouva, miksette ryhtyisi lumikuningattareksi? Tehän olette jo valmiiksi hurmaava! Ette tarvitse enää muuta kuin pehmeääkin pehmeämmän langan!
Pehmeä asuste kruunaa päivänne - ja Teidät itsenne!
Että näin. Eihän tohon ole mitään lisättävää. Rouva ryhtyy siis lumikuningattareksi, nyt. ;D

lauantai 12. marraskuuta 2011

Nyt se on sitten tehty

Nimittäin vierailu ostoshelvettiin niitä tähän laardiperseeseen sopivia helvetin housuja ostamaan.

Ja perkele! Jos olisin tiennyt, että siellä on joku helvetin joulukauden avaustsembalo, niin en TOD olis menny! 
Ei saatana, jengiä oli kuin pipoa. Ei kävelemään päässyt kun ihmismassat velloivat käytävillä. Että siihen nähden löytyi se parkkipaikka ihan tosta vaan.

Itse ostotapahtuma ei ollut niin vastenmielinen kuin olin alunperin odottanut. Koska olen vanhemmiten ruvennut viisastumaan vahingoista enkä enää tao päätäni sitä sadatta kertaa samaan puuhun, suuntasinkin hetimiten oikeanlaiseen vaatekauppaan. Siis näillä kiloilla voi huoletta kääntää selkänsä kaiken maailman MenkkaHaukoille, Giinan trikoille yms. teinivaatteiden halpispuodeille ja suunnistaa ihan reilusti sinne Isojen Tyttöjen Kauppaan. Siellähän sitä tuntee itsensä ihan simpsakaksi ja pieneksi kun koot alkavat siitä neljäkakkosesta. Halpojahan ne rytkyt eivät tietenkään ole, mutta ihan kivan näköisiä ja laadukkaita. Ja ehkä se motivoi laihikseen kun vertaa noita hintoja halpiskauppoihin...
Tässä kyseisessä myymälässä on aidosti hyvä ja palveleva myyntihenkilöstö. Erityisesti pidän eräästä nuoresta naisesta, jolla on selkeästi silmää ja tajua sille, mitä mikäkin asiakas etsii. Meikäläisellekin hän taikoi hyllystä tuosta vaan kolmet byysat, jotka sopivat kuin hansikas käteen. Ostin sitten ne kaikki kolmet housut ja läksin mahdollisimman nopeasti pois.

Olin ollut aikeissa kierrellä vähän muitakin puoteja, mutta se ihmispaljous sai minut pakenemaan pikamarssia kohti parkkihallia. Samalla päässä soi se biisin kertsi, joka noissa tilanteissa aina tulee mieleeni. Kyseessä Stam1na ja biisi, jossa hoilotetaan "Vihaan sinua ihminen!" 

Parkkihallista poistuminen oli oma ohjelmanumeronsa, sillä aina sekaan mahtuu niitä, jotka eivät tunne esim. kielletty ajosuunta -merkkiä tai eivät vaan piittaa mistään säännöistä.
Kotiin päästyäni olin oikeasti sekä vittuuntunut että tyytyväinen. Paiskasin sapuskan uuniin kypsymään, korkkasin punkun ja tulin kirjoittamaan tätä.
Siippa on taas riennoissaan, joten joudun ruokkimaan itse itseni. Nyt menenkin katsomaan, että tuleeko siitä mitään, siitä sapuskasta siis.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Konsolipelaaminen vahingoittaa terveyttäsi

Ainakin jos olet kaltaiseni ylipainoinen, rapakuntoinen ja keski-ikäinen toimistotyöläinen!
Siis jumankekkula sentään, että mä olen ki-pe-ä!!
Kahtena päivänä olen pelannut Pleikan Move -version pelejä elikkäs tennis, ping pong & liitogolf, ja kyllä on frouvan läskit nyt ihmeissään! Pelkkä käden nostaminenkin sattuu ihan saatanasti! :D

Pohdinkin nyt, että palaanko soffapotuksi kutimieni pariin vai jatkanko sinnikkäästi ja hankin vaikka jonkun Zumba-pelin, että joutuisi koko kroppa koville. 
Punttisalilla riehujaksi tai julkisissa laumajumpissa kävijäksi musta ei ole, joten tuo voisi olla minulle sopiva liikuntalaji. Luulis siinä läskinkin vähän karisevan samalla. Ei tarttis lähteä kotoakaan mihinkään ja mikäs sen mukavampaa. ;) Talvella voisin sitten taas vähän hiihtää lisäksi. Siis mikäli nyt tulee vielä samanlainen kunnollinen talvi kuin kaksi edellistä. 

Tänään lievensin kaamosmasennustani pienimuotoisella shoppailulla. Nakkasin Siipan iltarientoihin (korruptioillalliselle siis ;) ) ja samalla reissulla kävin ostamassa vähän villasukkalankaa kun lupasin ystävättärelle pinkit villasukat. Aion kyllä laittaa sekaan vähän valkoista, mutta ei kerrota sitä hänelle näin etukäteen. ;)
Samalla ostin ihanaa "pörrölankaa" josta ajattelin tekaista kaulaliinan ihan itselleni vaihteeksi.


Lisäksi kävin Emotionissa tuoksuostoksilla. Sain sieltä nimittäin edelliskerran ostosten yhteydessä tuoksunäytteen, johon kovasti ihastuin. Tänään sitten kävin ostamassa koko pullon. Kyseessä on Hilfigerin Women-tuoksu, joka ainakin meikäläisen iholle suihkaistuna sopii kuin nenä päähän. Tuoksujen ostaminen on mukavaa, sillä yksi koko sopii kaikille, joten ei tule samanlaista masennusta kuin vaatteita ostaessa. Mikään ei mahdu päälle ja se mikä mahtuu, näyttää joltain perunasäkiltä. 

Huomenna on kuitenkin sekin "ihanuus" edessä. Pakko olisi löytää parit housut... 
Nautin siis tästä illasta ja huomenna lähden ostoshelvettiin parkumaan sovituskoppiin.

torstai 10. marraskuuta 2011

Joulu tulla jollottaa

Tuntuuko sinustakin, että joulu tulee joka vuosi aina vain aikaisemmin? Juu, niin minustakin...
Siis kaupat ovat jo täynnä kaikennäköistä joulukoristetta ja krääsää, ulko- ja sisävaloja ja kaikenlaista blingblingiä. Postilaatikko pursuaa joulumainoksia ja olikos se nyt viime viikonloppuna kun luukkuun kolahti se jokaisen lapsen vanhemman painajainen (tai niin ainakin kuvittelen) eli lelukataloogi. Ei, korjaan, niitähän tuli kaksi! Että siinä sitten selitellään pikkupiltille, miksi tämä ei voi saada sitä tuhannen euron turhake-hilavitkutin-lelua, vaikka kaikki kaverit sen var-mas-ti saavat... Ja luultavasti kyseinen lelu hajoaa parin käyttökerran jälkeen tai jos ei hajoa, niin menee pois muodista.

Nykymaailma on kyllä markkinamiehen taivas. Jouluakin hypetetään jo kesälomista asti ja kun joulu on nippa nappa ohi, alkaakin hypersupermega-ale joka putiikissa. 
Eli joululahjat kannattaisikin ostaa vasta alesta, oikeasti. Pakkaisi vaan pakettiin mainoksesta leikatun kuvan kyseisestä tavarasta, joka siis aattona toimisi lupauksena tulevasta lahjasta. Ja sitten vaan välipäivinä shoppailemaan!
Itse asiassa eräässä työpaikassani kauan, kauan sitten oli kollega, joka oli jehovan todistaja vakaumukseltaan. Heidän taloudessaanhan ei siis joulua juhlittu, mutta joulun jälkeen (eli alen alettua) lapsille ostettiin "lohdutukseksi" erilaisuudesta jotain kivaa. Itse silloin kirkasotsaisena nuorena ihmisenä koin sen hieman kaksinaismoralismina. Koen ehkä vieläkin, mutta taidan kuitenkin ymmärtää pointin. ;)

Niin ja ne jouluvalot! Niistähän tässä pitikin avautua. Siis mikä ih-me siinä on, että ne saakelin riemunkirjavat vilkkuvat, välkkyvät ja kieppuvat valot pitää räppäistä päälle naapureiden harmiksi jo lokakuussa ja siinä ne sitten ovat päällä suurinpiirtein pääsiäiseen asti!! 
Meillä on periaatepäätös, että pihapuun koristevalot (yksiväriset, kiinteästi palavat) sytytetään ensimmäisenä adventtina ja loppiaisena ne sammutetaan. Meiltäpäin kun löytyy kuitenkin niitä katuvaloja valaisemaan pimeää talvea, niin ei ole mitään syytä poltella ledivaloja puolta vuotta. Lisäksi vaadin, että aiotut ulos laitettavat koristevalot on hyväksytettävä naapureilla, että ei vaan kenenkään mieli pääse nyrjähtämään. ;)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Ähkyn puhkun

Heti kättelyssä pitää kertoa, että meidän huushollissa Siippa on The Kokki, siis ihan oikeasti. Meikäläisellä on lähinnä kylmäkön rooli eli teen salaatit ja salaattikastikkeet, mutta täts öpaut it.
Tai joo, jos huushollissa leivotaan (niinku kerran vuodessa), niin sitte asialla on mä. 

Tämän sanottuani kerron, että kylmäkölle on suotu pari bravuuriruokaa. Toinen niistä on makaroonilaatikko ja toinen ihan kotikutoinen pizza.
Tänään sitten toteutin sitä pizzaa. Ja söin itsekin niin, että napa rutkuu vieläkin. Mutta pointtini on se, että koska Siippa pääsääntöisesti ruokkii minut viikonloppuisin, on ihan mukavaa kuulla kehuja simppeleistä sapuskoistani silloin harvoin kun niitä ryhdyn väsäämään.

Eli täällä sitä kieriskellään vatsa täynnä "äijäpitsaa" punkkua lipitellen.

Niin ja kun eilen mollasin tätä "pakonomaista hautuumalla käyntiä", niin tokihan jouduin siihen itsekin sortumaan. Anopin ollessa toipilaana, ja siten ei-kykeneväisenä reissaamaan tänne asti, piti meidän hilautua hautuumaalle laittelmaan havuja ja kynttilää ajat sitten kuolleiden sukulaisten haudalle. Siis kyseessä olevat tyypit ovat kuolleet jo aikaa ennen kuin Siippa ja minä olemme edes tavanneet. Nielin kiltisti ne mieleeni pullahtaneet vittumaiset kommentit ja asettelin havut nätisti haudalle ajatellen, että onpahan taas varkaille vietävää. Kyseessä siis hautausmaa, jossa kukkasetkin kaivetaan kiven juuresta ettei vaan tartte ostaa omia.
Samalla reissulla käytiin nakkaamassa kynttilä isäni hautuumaalle muistolehtoon. Juu, olen ollut niin julma, että tuhka on laskettu muistolehtoon sen sijaan että olisi hommattu oma "muistelutontti". Että näin kiittämätön tytär sitten... ;)

Nyt menen jatkamaan punaviinini imemistä ja yritän saada sapuskan sulamaan. Lupaan ryhtyä laihikselle heti huomenna (ehkä...)

perjantai 4. marraskuuta 2011

Homo! Ja sen aiheuttamat rönsyilevät mietteet

Ja otsikon ei ole siis tarkoitus kettuilla kellekään, ei. Ja kaikki kylttyrellit aikaansa seuraavat toki tietävätkin, että kyseessä on Kansallisteatterissa pyörivä (lienee väärä sana tähän kohtaan, mutten parempaakaan keksinyt) Pirkko Saision tilauksesta kirjoittama näytelmä.

Näytelmän esittelyssä pläjäystä kuvataan "anarkistiseksi musiikkifarssiksi", mutta en minä sitä kovin anarkistisena pitänyt... Ehkä teatterin "vakioyleisö" (lue eläkeläiset) pitivät esitystä anarkistisena. Enpä tiedä. Olisi varmaankin pitänyt kysyä niiltä edessäni istuneilta seniorikansalaisilta näytöksen päätteeksi. Toki kaikki stereotypiat homoista tuotiin oikein hyvin esiin. Viihdyttävä näytelmä, jossa riitti ihan silmänruokaakin, mutta kerta moista riittää. :)

Suurin ongelma koitti sitten pläjäyksen väliajalla kun lämpiön puolella vilisi naamoiltaan tutun näköisiä julkimoita, mutta koska nimimuistini on täysin surkea ja olematon, onnistuin vain kuvailemaan Siipalle ihmisiä tyyliin: "Kato tuolla on toi yks tyyppi, se oli siinä Muodin huipulle -sarjan toisella tuotantokaudella. No toi, mikä sen nimi nyt oli.... Hmph!" Samoin näin yhden nuoren miehen, joka minun mielestäni on aivan varmasti joku radiotoimittaja, mutta kun ei tule mieleen, että mikäköhän kanava edes olisi kyseessä...

Olisikohan mahdollista saada aivoihin lisämuistia? Tai vaikka lisäpalikoita, joissa olisi valittuja ominaisuuksia, kuten nimimuisti. Se olisi siistiä, ostaisin heti useamman palikan!

Muistan, että ennen maailmassa teatteriin pukeuduttiin suurin piirtein parhaimpiin kuteisiin, mitä kaapista löytyi. Toki tämä oli päivänäytös, joten pikkumusta olisi ollut liioittelua, mutta liioittelua oli myöskin mielestäni eräältä nuorelta mieheltä pukea päälleen sateenkaaren värein raidoitettu (ihan totta, ihan niin kuin sateenkaarilipussa!) kulahtanut neule! Ainoa mieleeni pelmahtanut ajatus oli, että toivottavasti en sokeudu tämän näyn äärellä... Että jos en minäkään kotioloissa ole tyylikkäimmästä päästä, niin kaupungille lähtiessäni yritän kyllä muistaa vilkaista peiliin ihan sen varalta, että ei tule peloteltua viattomia kanssaihmisiä. Ja koitan kaivaa sieltä kaapista jotain muuta kuin ne räjähtäneet verkkarit.

Näillä sanoin, mukavaa vainajainpalvontaviikonloppua! Tämähän on toinen pyhäpäivä vuodessa joulun lisäksi, jolloin hautausmaat ovat ruuhkaksi asti täynnä kynttilöitä sytytteleviä ihmisiä, koska niin kuuluu tehdä. Vainajien muisteluun ei riitä se, että heitä muistelisi kotona. Jos et käy hautuumaalla jättämässä todistetta (se kynttilä), ei kukaan usko, että olisit suonut ajatuksen jollekin läheiselle taivaalliseen hiippakuntaan poistuneelle.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kellon orjat

Siis voitaisko tässä maassa Venäjän tapaan luopua kellon kääntelystä kerran puolessa vuodessa? En oikeasti ymmärrä tätä rytmin sotkemista. Saadaan muka lisää valoisaa kun rukataan kelloa, mutta katin kontit sanon minä. Kaamos tulee, halusit tai et, joten ei siinä tällainen teennäinen kellonkääntelykikkailu mitään auta. Nih! 

Tänä aamuna oli jotenkin erityisen ankeaa kun piti nousta tavallista aikaisemmin ylös. Siinä säätyi kirkasvalolamppu asentoon "ydinräjäytys" kun yritin imeä energiaa itseeni edes sen verran, että saisi kahvikupin ryystettyä, että jaksaisi pukea päälleen. Huoh...

Muutoin elämä rullaa omalla painollaan. Loma tuli ja meni, reissu oli oikein kiva ja sääkin suosi. Pitänee kirjoittaa siitä ihan oma juttunsa. Mutta seuraavaa lomaa odotellessa siis. :)