sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Siunattu rauha!

Viimeistä lomaviikkoa on vietetty hektisissä merkeissä jopa siinä määrin, että on blogistaniakin jäänyt ihan paitsioon. Pisteenä i:n päälle on sitten viihdytetty naitua sukua tässä pari päivää. Nyt Siippa roudasi vanhuksensa Suomenlinnaan ja minä päätin jäädä kotiin, vaikka Suokki ihana paikka onkin. Päätin jäädä siksi, että sietokykyni oli jo ihan äärimmillään. Kaipasin ehtaa yksinoloa ja hiljaista hetkeä omien ajatusteni kanssa. Tämä vain taas osoittaa sen, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan yksinoloa rauhassa ja omaan tahtiini.
Näyttää ihan siltä, että koiratkin huokaisivat helpotuksesta kun ovi sulkeutui tuossa pari tuntia sitten. VV vetelee hirsiä sohvalla ja vanhat pierut pakenivat yläkertaan makuuhuoneen rauhaan. ;)

Viikon aikaansaannoksiin lukeutuu terassin ja terassikalusteiden suojakäsittely ja senpä johdosta onkin taas vähän takajalka kipeä kun piti konttailla suti kädessä.
Tyhmyyksissämme uskoimme säätiedotusta jossa kerrottiin, että keskiviikkona olisi ollut hellettä. No eipä ollut. Se oli se "sitkeä pilvilautta" yläpuolellamme koko päivän niin, että lämpötila kipusi nipinnapin 19 asteeseen. Onneksi torstaina sää suosi ja pääsimme hoitamaan homman, jotta terassi oli valmis vastaanottamaan vieraat perjantaina.

Alkuviikosta tapahtui jotain eriskummallista. Nimittäin etuoven rappusellemme ilmestyi yhtäkkiä tällainen:





Ei mitään käsitystä siitä, kuka moisen on tuohon toimittanut. Epäilykseni kohdistui pariin naapuriin joista toinen on jo suljettu epäilysten ulkopuolelle. Toista en ole vielä nähnyt niin, että olisin päässyt kysymään.
Aika hauska, tuo on kovasti PP:n näköinen kun se on kesätukassaan. Mukava se olisi silti tietää kuka ystävällinen sielu on tuollaisen halunnut meille lahjoittaa. Ehkä se selviää vielä...

Gladioluksia en vielä ole kuvannut, sillä vain parissa kukkavanassa on auenneita kukkia. Isompien ruukkujen tuotokset antavat vielä odottaa itseään.
Sen sijaan kuvailin tuossa portaalla olevan sääkukkani sekä verenpisarani, joka kyllä alkaa olla jo vähän ylikukkinut, mutta kun en ole muistanut sitä aiemmin esitellä niin teen sen nyt.


Eilen vierailimme äitini luona, että ei tarvinnut koko päivää kököttää täällä peukaloita pyörittämässä. Äidilläni on sellainen ruma paavalinkukka, joka on pitkän aikaa vääntänyt kukkaa. Nyt se ainokainen kukka oli auennut! Hienon näköinen, pahan hajuinen ja kukka kuulemma kestää vain yhden (!) päivän eikä tee kuin yhden kukan kerran vuodessa jos hyvin käy. Pakko oli näpätä todistusaineistoa:



Lomaa on vielä jäljellä ruhtinaalliset kolme päivää ja aion käyttää ne lepuuttamalla hermoani kunhan naitu sukuhaara suuntaa autonsa keulan huomenna kotiaan kohti. Pari kirjaa varmaan ehtii vielä lukea sillä lomalukemiset aloitin tänä vuonna kovin myöhään vasta loman loppupuoliskolla. Pitää myös kiertää blogistaniassa kuromassa kiinni kaikki lukemattomat postaukset ja VV pitää vielä käyttää kasvattajallaan viimeistelytrimmauksessa. Samalla tulee kokeiltua ostamani "ihmepillerit" sen yllättäen iskeneeseen matkapahoinvointiin. Toivon, että jos muutama kerta saataisiin tehtyä autoajelu ilman oksua, poistuisi ongelma yhtä nopeasti kuin se ilmestyikin. 

Edelleen on se Tukholman matkarapsa kirjoittamatta ja Nolliskin näytti paiskanneen jollain haasteella. Koitanpa paneutua niihin vaikka huomenna. 
Nyt jatkan tästä siunatusta hiljaisuudesta ja rauhasta nauttimista. ;)

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kesä kukkeimmillaan

Matkarapsa saa nyt vielä odottaa hetkeä, että saan ajatukseni jäsenneltyä sopivasti. Enemmänhän se reissu oli sellaista kaupungilla hengailua kuin mitään erityistä kulttuuripläjäystä.

Joka tapauksessa meikäläisen iskias iski kylään pitkästä aikaa ja pari päivää on mennyt melkein nelinkontin. Onneksi pahin piikki sattui kotiinpaluun jälkeen, vaikka oirehtikin jo ihan kivasti reissun loppupuolella. Sitä se pihahommien tekeminen teettää, mutta onneksi nyt on jo paranemaan päin. Niin hyvä, että taidetaan tänään piipahtaa purjelaivoja katsomaan kun ovat vielä huudeilla. Mitäpä tuosta jos vähän vettä sataa, emmehän me sokerista ole.

Reissun aikana täällä oli ollut ilmeisen kuumaa ja sateetonta. Aloitin hommat kastelemalla kaikki piha- ja parvekekukkaset. Parhaiten kuumasta ja kuivasta olivatkin selvinneet ihanaiset liljani, jotka tervehtivät komein kukkasin kotiintulijoita. 




Kauniita ovat ainakin minun silmääni ja olen niistä varsin ylpeä. Muutama nuppu on vielä aukeamatta, mutta onneksi ehdittiin kotiin ihailemaan parasta loistoa.
Gladioluksetkin ovat kasvattaneet jo kukkavanat esiin ja ensimmäiset nuput ovat juuri aukeamaisillaan. En muistanutkaan että mukana oli jotain pinkin sävyisiä... Joka vuosi yhtä jännää kun ei enää tässä vaiheessa muista minkä värisiä keväällä osti! ;D

Lomaa on lusimatta vielä pari viikkoa eikä onneksi ole mitään suuria suunnitelmia. Fiiliksellä mennään, mitä nyt pitää terassi tervata ja silleen. Mutta ei mitään sen kummempaa, paitsi että VV:n ensi esiintyminen "missikisoissa" lähestyy kovaa vauhtia joten pitäis varmaan vähän treenailla eikä luottaa siihen, että se on luonnonlahjakkuus... a-pu-va... ;)

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Terkkujaaaaa!!!

Täällä sitä ollaan, lomamatkalla TUKHOLMASSA! Kyllä. Kuulkaa oikein laivalla tultiin paremmassa hytissä.
Kolme yötä on tarkoitus täällä yöpyä ja alkuviikosta risteillään takaisin.
Matkaraporttia kirjoittelen sitten kotikoneen äärestä ja ehkä joku kuvakin on luvassa.

Enpä edes muista koska olen viimeksi Tukholmassa käynyt.... Vaan nyt kaupungille. Sää on mitä mainioin! Joten, terkkujaaaaa, palataan! ;)

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Pihapostaus

Nyt hylkään nuo haastesanat, sillä niistä mikään viime päiväisistä ei nyt oikein ottanut tuulta alleen meikäläisen päässä. Tai no tuo Sinä osaat! ehkä sopisi tähän, mutta tätä oli tekemässä Siippakin, joten en voi kunniaa ottaa kokonaan itselleni.

Olimme siis loman alkajaisiksi päättäneet, että projekti tai kaksi pitää tehdä, jotta voi hyvillä mielin astua laivaan tämän viikon torstaina. Nyt se osuus on täytetty, huomenna en tee mitään paitsi mietin mitä pitää pakata mukaan ja torstaina koiranjakokierroksen jälkeen onkin lähtö.

Olimme jo pidemmän aikaa halunneet vaihtaa aneemisen ja aikoinaan hätäisesti kyhätyn pienen pihapolkumme hieman leveämpään ja esteettisesti mukavampaan. Mielikuvissamme oli siinnellyt jo kauan liuskekivi, joka on kaunista ja muistuttaa mukavasti Skotlannista, vaikka onkin ihan kotimaista kiveä.

Ajatus on sitten saanut rauhassa muhia jo jonkun pidemmän aikaa ja meillä kummallakaan ei mitään sen kummempaa maanrakennuskokemusta ole, joten pitihän Siipan vähän opiskella tekniikkaa "kirjekurssilla" netissä.

Parin päivän homma se oli, nyt se on valmis ja samalla sain haluamani mehikasvipenkin, joka sulautuu passelisti pihapolkuun.
Ohessa muutama kuva, jotka toivottavasti välittävät sen fiiliksen, joka minulle tulee polkua katsellessa. 
Pahoitteluni rumasta vihreästä muovireunuksesta taustalla, se on naapurin koirien takia kun ne eivät ymmärrä olla leikkimättä hengellään.











Minusta se on hieno, vaikka itse sanonkin enkä kyllästy tuijottelemaan sitä. Ajattelin vielä lisätä pari isompaa kiveä tuonne mehikasvien joukkoon kunhan bongaan sopivialähimaastoista koirankusetusreissuilla. Tuo iso punagraniittilohkare on irronnut tuosta talomme edessä olevasta isosta kalliosta.
Toivon, että mehikasvit selviävät talvesta ettei tarvitse heti uusia kasveja olla ostamassa keväällä.

Liljoista tummanpunaiset ovat jo auenneet, samoin etuoven viereiset keltaiset. Gladioluksetkin näyttävät vähitellen kasvattelevan kukkavanojaan, joten eiköhän niitäkin päästä ihailemaan. Jännittävää taas nähdä tuleeko jotain yllärivärisiä mukaan.

Myönnän, olen jälleen sen ajatuksen äärellä, että piha on liian pieni, vaikka kämppä onkin sopivan kokoinen. Sisäinen puutarhurini on vähitellen ottanut minusta ylivallan ja pääni suorastaan pursuaa ideoita. Pitää vissiin lähteä toteuttamaan niitä ideoitaan naapureiden pihoille. ;)

perjantai 5. heinäkuuta 2013

5. Syyllisyys

Syyllisyys on sellainen tunnetila meikäläisellä, joka toimii todella hyvin... Jos minua osaa syyllistää "oikein", saa luultavasti minut toimimaan haluamallaan tavalla. 

Usein tunnen syyllisyyttä monestakin tekemättä jättämästäni asiasta sekä ohittamistani tapaamisista. Eniten tunnen varmaan syyllisyyttä siitä, että en kovinkaan aktiivisesti pidä yhteyttä vanhoihin ystäviini tai tuttaviini. Vaikka pitäisi, mutta...
 

4. Kesäloma

No se on just nyt! Kolmas päivä lomasta vietetty ja aikaansaannoksia on jo paljon.
Kivipuutarha on viittä vaille valmis, valmistunee huomenna ja samalla voidaan vihkiä käyttöön uusi hieno pihapolku.
Ikkunat pitäisi pestä ja vähän muutakin huttua tehdä ennen kuin ensi viikon loppupuolella karautetaan kesälomareissulle. Sitä ennen pitää myös koirat jaella sinne sun tänne.

Loman alkajaisiksi kiikutin VV:n eläinlääkäriin kun maitohampaiden vaihtuminen ei sitten mennytkään ihan tuubiin. Yläkulmahampaat eivät heiluneet tippaakaan ja uudet, pysyvät hampaat olivat jo melkein yhtä pitkät. Eikun aikaa varaamaan otille.
No, hyvä että mentiin, sillä maitohampaissa oli yhtä pitkä juuri kuin itse hammas joten eivät ne olisi sieltä ikinä omillaan lähteneet.

Samana päivänä kävin noutamassa uuden passini ja hakemassa älyä purkista kampaajalta. Että ei mikään huono loman aloitus se.

Nyt on vielä kolme ja puoli viikkoa kesälomaa jäljellä, joten eiköhän tässä pää nollaannu ennen töihin paluuta. Suljin työkännykän enkä aio sitä avata ennen töihin paluuta.

3. Oma pää

Oma pää onkin jännittävä paikka. Siellä sitä sattuu ja tapahtuu. Ja jos on syntynyt samalla varustelulla kuin meikäläinen, niin vilkas mielikuvitus ei useinkaan tee asioista helpompia. Sitä alkaa kummasti suurennella ihan mitättömiäkin asioita jos sille päälle sattuu.

Oma pää myös on itsensä pahin vihollinen. Pään sisäisesti sitä osaa suomia ja ruoskia sekä moittia itseään ihan isosti, vaikka siihen ei olisi oikeasti mitään syytä...

Toisaalta omassa päässä voi järkeillä jotain juttuja, jotka toisten mielestä ovat täysin järjettömiä.
Oman pään oma maailma on sellainen, johon ei koskaan oikeasti kukaan ulkopuolinen voi oikeasti päästä sisään. Niin se vaan on ja ehkä hyvä niin.

JälkiJuttu:
Kyllä sitä vaan lomalla on niin kiire, että ei ehdi koneella roikkua. Heti on rästissä haastejututkin, vaikka niin lupailin aikaa olevan lomalla ollessa. 
Vaan pihaprojekti on loppusuoralla, joten kohta voin ylpeänä esitellä kuvaraporttia aiheesta. :)

tiistai 2. heinäkuuta 2013

2. Kaislikossa

Välittömästi tästä sanasta tulee vain ja ainoastaan yksi mielleyhtymä:
Kenneth Grahamin kirjoittama lastenkirja Kaislikossa suhisee (The Wind in the Willows).

  
Rakastin tuota kirjaa! Yllättäen pidin eniten mäyrästä... :)
Kun olin jo vähän vanhempi, tuli tämä sama televisiosta piirrossarjana ja pidin siitäkin. En osaa sanoa mikä kirjassa oli niin erityistä, mutta sen muistan, että en kyllästynyt siihen koskaan.
Vähän samanlainen muisto tuli mieleeni lukiessani Marjaanan postausta Fedja-setä, kissa ja koira -kirjasta. Rakastin erityisesti sitä kuunnelmaversiota.


Näin sitä ihminen vanhenee kun alkaa enenevässä määrin muistella lapsuuttaan. ;)

1. Uutisankka

Nykymaailmassa, jossa viestintä on nopeaa ja sana leviää kulovalkean tavoin niin uutisvälineissä kuin sosiaalisessa mediassakin, tuntuu uutisankkoja olevan paljon enemmän kuin ennen.
Tai sitten ne vain paljastuvat helpommin. Ennen muinoin kun ei ollut internettiä vaan yhteydenpito hoidettiin etanapostilla kirjeitse, kulki tieto paljon hitaammin.
Joku saattoi laskea uutisankan liikenteeseen, mutta kesti aikansa ennen kuin se paljastui.

Nykyään kaikki tiedotusvälineet kilpailevat sillä, kuka minkäkin uutisen tai paljastuksen on ensimmäisenä tehnyt. Se jos mikä houkuttelee milloin minkäkin perättömän juorun liikkeelle laskemista. Tilaisuus tekee varkaan, sanotaan ja tottahan se varmasti osaltaan on. Siinä sitä sitten lipeää julkisuuteen asti ankka jos toinenkin.

Kokeillaanpa taas

Viime kertainen osallistumiseni tarina päivässä -haasteeseen meni surkeasti penkin alle. Puoleen väliin kuukautta sain jotain aikaiseksi, mutta sitten taisi helvetti jäätyä tai vaan yksinkertaisesti VV tuli taloon eikä ajatus pysynyt enää päivän haasteessa.

No nyt yritetään taas. Vaikka Neo on muutoin viettänyt hiljaiseloa blogissaan, niin sanalistat napsahtavat kuitenkin säännöllisesti muiden pohdittavaksi.

Olenkin jo muodikkaasti päivän myöhässä, mutta mitäpä noista. Loma alkaa ihan just!

Ja näillä sanoilla mennään helteisessä heinäkuussa.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Jotain hyvääkin

Perjantai-iltana Siipalle tuli tekstiviesti, että uudet aurinkolasinsa olivat noudettavissa. Siis vajaa viikko tilauksesta! Vaikka lupailivat kahta viikkoa...
Tänään Siippa meni sitten noutamaan arskojaan ja kuinka sattuikaan, aamun kuormassa olivat uudet tavallisetkin lasit tulleet! Optikko ystävällisesti tarjoutui tarkastamaan, että ovatko saapuneet ja olivathan ne. Ihan loistavaa. Ehkä se tilauksen lähettänyt optikko vähän sääli Siippaa koiran kolttosten johdosta ja jotenkin kiirehti tilausta, vaikka sanoikin ettei sitä voi nopeuttaa.
Toivottavasti oppi meni myös perille ja lasit laitetaan koteloonsa tai ainakin tarpeeksi ylös kersan saavuttamattomiin...

Samoin minun passini on jo tullut, viikko siinä meni ihan niinkuin se söpö poliisipoika lupasikin. Uskaltaa siis lähteä kesälomareissuun, vaikka sinne ei periaatteessa passia tarvitsisikaan. 
Myös "uuden autoni" paperit tulivat viikossa ja Trafi on näköjään tehostanut toimiaan sen verran, että osasivat käyttää koirankuljetusvälineestä maksamaani veroa tuohon pieneen punaiseen sen sijaan, että ensin hyvittäisivät vanhasta rahat ja sitten veloittaisivat uudesta. Olkoon nyt minun nimissäni jonkun aikaa, siirretään sitten kun äiti alkaa vaatia tai kun se sattuu sarjoihin.

Työpäiviä on ennen lomaa jäljellä tasan yksi tämän päivän jälkeen. Ja loma aloitetaankin sitten reippaasti eläinlääkärikäynnillä. Nimittäin VV:n viimeiset maitohampaat eli yläkulmahampaat eivät irtoa millään. Uudet uljaat purukalut ovat miltei maitohampaan mittaiset jo, mutta maitohampaat eivät vaan irtoa. Koira on jo ihan kyllästynyt siihen, että yritän koko ajan heilutella sen hampaita.
Se onkin sitten ensimmäinen rotunsa edustaja ikinä, jolta on jouduttu maitohampaat poistamaan, kuulemma. En kyllä usko, mutta näin minulle sanottiin, että koskaan ei ole tarvinnut näiltä poistattaa... No, ehkä siihen raukkaan on hypännyt joku muuntogeeni vanhoista pieruistamme, niillä kun on rodussa välillä varsin "juurevia" maitohampaita jotka eivät itsellään lähde. ;)

Loma on siis jo ihan nurkan takana ja reissuunkin on aikaa reilu viikko enää. Ihan kivaa, ei tarvitse (toivottavasti) neljään viikkoon miettiä työasioita. 
Pääsen vihdoin tekemään kivipuutarhanikin valmiiksi. Mehikasvitkin on jo hankittuna. Saapa nähdä selviävätkö talvesta pihalla vai joudunko ensi keväänä uusimaan koko setin... "Ässän koe-eläinpuisto testaa" -tyyppistä toimintaa on siis taas luvassa.