Elefanttitauti

Tai siltä tuntuu tuossa oikeassa jalassa. Nilkka on oikeasti tuplaten paksumpi kuin vasen ja jalkapöytäkin silleen kivasti turvoksissa.
Eihän siinä muuten mitään, mutta kun jalkaan mahtuvat tasan kahdet niistä omistamistani miljuunista sadoista monista kenkäpareista. Eikä siinäkään mitään, mutta kun ne kenkäparit ovat kangastennarit, ihan kesäkamaa siis ja sellaiset puolivaelluskengät, lenkkarintapaiset. Ja ne lenkkarintapaisetkin olisivat ihan jees, mutta kun niissä on reikä. Ommel on ratkennut yhdestä kohtaa niin, että vesikelillä ei passaa lätkytellä, kastuu sukka ihan kunnolla.

Noo, sitä luntaräntäähän satoi torstaina "ihan kivasti", mikä sai minut epätoivoisena penkomaan kenkäkaappiani. Vaan ei, ei mahdu normilenkkari, ei kumisaapas eikä vaelluskenkä mistään talvi- tai syksykengistä puhumattakaan ja niissä kaikissa tuppaa olemaan korkoa, mikä ei myöskään nyt tule kyseeseen.

Päätin siis käydä ostamassa numeroa tai kahta liian suuret "jotkut" kengät, joita voisin sitten vastaisuudessakin käyttää vaikka villasukan kanssa koirankusetushommissa.
Löysin sitten tällaiset hybridit, talvisaappaan ja kumisaappaan välimuoto.

Sisäkenkä on sellainen irroitettava huopatossu, mikä ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Sanoisin, että eivät ole maailman kauneimmat kengät, mutta mahtuu jalkaan eikä kuitenkaan ole liian iso "normaalissa" jalassakaan ja näille on käyttöä koiranulkoilutuksessa täällä etelän talvessa varmasti runsaasti.
Nyt en vaan tiedä mitä laittaisin jalkaan kun lähden ihmisten ilmoille maanantaina kun se lumikin suli jo pois...

Olen tosiaan saanut hoidettua itselleni menosuoran alkuviikkoon. Maanantaina aamupäivällä kampaajalle! Ihanainen hovikampaajani yllätti positiivisesti kun sai minut tungettua listalleen näin nopeasti. Tiistaina on sitten eka käynti siellä fysioterapeutilla ja hän toivottavasti osaa rauhoittaa levotonta mieltäni tuon turvotuksen suhteen... Keskiviikkona onkin kosmetologi. Joten ehkä minusta sukeutuu jälleen ulkoiluttamiskelpoinen ihminen, jonka kehtaa viedä julkisille paikoille.

*******************
Olen varmaan tyystin unohtanut "avautua" täällä uusista naapureistamme. Tai ovathan nuo jo muutaman kuukauden asuneet. Eräs mukava perhe oli pakotettu vaihtamaan isompaan asuntoon lasten kasvettua "tilaavieviksi". Suhdanteiden ollessa sitä mitä nyt ovat eivät he saaneet asuntoaan myytyä vaan jäivät kahden kämpän loukkoon. Niinpä järkevästi ja varmasti olosuhteiden pakosta laittoivat asunnon vuokralle.

Kaikenlaista hiipparia kämppää kävi katsomassa ja useimpien kohdalla rukoilin, että kyseinen kandidaatti ei kämppää ottaisi (juu, ihan ulkonäön perusteella, myönnän). Vuokrakin vaikutti mielestäni kovin halvalta verrattuna vaikkapa viereisen kiinteistön asumisoikeusasuntoihin.

Loppujen lopuksi kämppään muutti nuoripari koiran kanssa.
Ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin tupaantuliaiset, jotka olivatkin sen sorttiset, että seuraava päivänä tyhjiä kaljatölkkejä oli pitkin kiinteistön viheralueita ja möykkä sen mukainen. Onneksi lähtivät jatkoille baariin jossain vaiheessa.
Pihalle yhteisille alueille alkoi ilmestyä kaikkia "kivoja" roskia tupakka-askeista nuuskatyynyihin. Pahviroskis oli ääriään myöten täynnä kun eihän herrasväki voinut tietenkään litistää tai rikkoa niitä muuttolaatikoitaan. Arvaatte varmaan, että meikäläisellä alkoi pikkuhiljaa keittää...
Lisäksi koira haukkui yksinäisyyttään pitkään aina kun se jätettiin kotiin. Aluksi ajattelin armollisesti, että sillä on vaan eroahdistusta kun ovat muuttaneet uuteen ja vieraaseen ympäristöön. Mutta ei. Meno jatkuu. Ja mitäs siitä jos se haukkuisi viisi minuuttia tai vaikka vartinkin, mutta kun sitä haukkumista riittää tunnin tai kaksi ja se kuuluu varsin hyvin läpi koko talon.  Lisäksi nämä tyypit vielä suuressa viisaudessaan jättävät ikkunan auki kun lähtevät pois, joten ahdistushuutonsa lisäksi koira haukkuu joka risaukselle ja rasaukselle mikä ulkoa kuuluu.
Kyllä, minulla on koiria ja nekin haukkuvat aina silloin tällöin ja erityisesti kun ollaan lähdössä ulos. Mutta se on hetkellistä eikä se jatku loputtomiin. Ja KYLLÄ, minulla on oikeus vittuuntua siitä loputtomasta haukkumisesta vaikka minullakin on koiria. Eniten ehkä vituttaa se, että aamukuudelta herää siihen kun se koira alkaa paukuttaa päätään ja toiseksi eniten se, että jossain kohdassa oma koira kyllästyy myös ja haluaa osallistua kommentoimalla...

Ajattelin sitten, että jospa eivät vaikka tiedäkään, että se koira huutaa siellä kämpässä. Minä ainakin olen aina ollut iloinen siitä, että joku on ihan ystävällisesti sanonut koiran/koirien metelöinnistä, sillä omat koirani (jos ovat huutaneet) ovat aloittaneet huutamisen vasta kun ovat kuulleet auton poistuneen pihasta.
Niinpä tilaisuuden tullen männäviikolla nähdessäni tämän naapurin kysyin ihan (omasta mielestäni) ystävällisesti, että "Tiedättekö, että tuo teidän koiranne haukkuu todella paljon kun se jää yksin?" Se kundi vastasi minulle "No mitä sille muka voi tehdä?" jolloin minulla kyllä pomppasi verenpaine tappiin. Päättelin, että tosiaankin tietää koiransa huutavan kuin hukkuva laiva, mutta ei ole varmaan edes yrittänyt liennyttää tilannetta millään tavalla.
Yritin pitää kieleni kurissa ja jätin sanomatta, että paljonkin voi tehdä, mutta tuumasin sitten vain, että "ainakin voisi laittaa ikkunan kiinni ettei muun haukkumisen lisäksi tarvitse kaikkia risahduksia ulkoa haukkua". Lupasi sitten, että sulkevat ikkunan. Mikä nyt on muutenkin vähän noubreineri pitää ikkunaa tuntitolkulla auki näin lämmityskaudella...
Ai että minuu vitutti sen nulikan asenne ja äänensävy! Siis niin paljon, että seuraavan kerran ilmoitan suoraan isännöitsijälle, joka voi sitten antaa varoituksen. Ja saatanpa piruuttani kertoa asunnon omistajallekin millaista menoa vuokralaisensa pitävät.

Että nyt meillä on sitten kaksi junttia naapuria yhden sijaan, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että Puutarhatonttu on ansainnut moiset idiootit seinänaapureikseen. Tämä kuuluu siihen paha saa aina palkkansa -kategoriaan. ;)

Helvetin hella

Nytkö se alkoi, kodinkoneiden joukkokuolema?
Kaikki keittiömme isot laitteet (liesi, jääkaappi, pakastin, astianpesukone) ovat sellaiset reilut seitsemän vuotta käytössä olleita. Suurin kauhuskenaarioni onkin koko ajan ollut se, että kaikki vimpaimet hajoavat yhtä aikaa. Ja jostainhan se hajoaminen aina alkaa, niinpä luulin arvan osuneen lieden kohdalle.

Hellassamme on lapsilukko ja se on toteutettu siten, että se lukitseminen tapahtuu uunin lämpötilasäätönupista. Sillä tavalla "vedä-ja-käännä" -periaatteella. Nuppi on renannut jo jonkun aikaa ja tuntunut vähän löysältä sillä lopputuloksella, että lukitakseen ei enää tarvinnut vetää, pelkkä kääntäminen riitti.
Siippa ryhtyi sunnuntaina ruuantekoon ja kas! Nythän ei lapsilukko enää kääntynytkään pois päältä. Tai siis nuppi kääntyi, mutta uuni saati levyt eivät käynnistyneet. Kiva...
Yhdessä renkkasimme nuppia ja kiroilimme kuin metsäroistot samalla kun pohdimme, että pitääkö turvautua noutoruokaan. Minä vetäydyin takavasemmalle kun en enää jaksanut pönöttää yhden jalan ja yhden kepin varassa. Siippa paikansi vian liittyvän pariin ruuviin siinä lapsilukkolämpötilanupissa ja sai kuin saikin hellan toimimaan.
Nyt toivomme, että jostain löytyisi joku varaosa, jolla etupaneelin tai jonkun osan saisi vaihdettua, sillä koko hellan uusiminen yhden rikkinäisen nupin takia on mielestäni melkomoista luontoon paskantamista. Eli pidetään peukkuja, että löytyy osa sekä korjaaja, kohtuuhintaan tietysti.

Huomenna alkaa lokakuu ja joutunen ajastamaan tiedätte-kyllä-minkä kun minulla on aamutuimaan treffit sen komistuksen kanssa koiven jälkitarkastus ja hakasten poisto. Siippa lupasi aamulla nakata minut sinne, mutta takaisin joudun suoriutumaan taksin avustuksella. Onneksi soittavat auton oven eteen sieltä vastaanotosta. Mutta vähän jännää kyllä, sillä tänään on tasan kaksi viikkoa siitä kun olen viimeksi käynyt ulkona. Ehkä se siitä, pitää vaan muistaa laittaa vaatteet päälle... ;)
Ja saa pitää peukkuja sen puolesta, että koipi on myös sisäpuolelta lähtenyt paranemaan.

JälkiJuttu:
Ihan huomaamattani täytti tämä blogin reppanani jo kolme vuotta lauantaina. Enpä olisi aloittaessani uskonut, että pystyn pitämään moista tekelettä jaloillaan näinkin kauan! :D
Kiitos kaikille matkassa kulkeneille, samoilla linjoilla mennään tästä eteenkinpäin hamaan tulevaisuuteen.

Haista sieni!

Tänä aamuna oli ilmassa aidosti syksyn tuntua. Lämpömittari näytti viittä astetta kun koirain kanssa kurvattiin aamuasioille. Myös lähimetsässä saattoi aistia syksyn. Siellä nimittäin haisi sieni, ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Tiedättehän miltä sienimetsä haisee, sellaiselta multaisen muhevalta... noh... sieneltä.

Yhtään tattia en ole meidän nurkillamme nähnyt, ainakaan vielä, mutta parit haperot ja iso määrä jotain "seitikkejä" on putkahtanut maasta ihan muutamassa päivässä. Lisäksi ukonsieniä on ilmaantunut tuonne yhteen vakipaikkaan. Toivon ettei joku valopää taas potki niitä kumoon ennenkuin lakit aukeavat. Näen niissä nimittäin itselleni lounasta moneksi päiväksi. ;)
Mutta toivoa siis on, että suppiksiakin varmasti löytyy tällekin syksylle. Näissä meikäläisen maastoissa ei kannata kanttarelleista haaveilla, sillä jos niitä sattuisi olemaan, niin joku poimii ne heti kun vähän maasta pilkistävät. Eikä tämä lähimetsä ole oikein sopivaa kanttarellimaastoa, suppiksiakin on ihan muutamassa kohdassa, mutta niitä käytän aina mittatikkuna sille, koska lähden tuonne "oikeaan" sienimetsään.
************
Katselin eilen Suomen lentopallomatsia Kuubaa vastaan ja täytyy sanoa, että jännittävää oli! Lentopallo on sopivan nopeatempoinen peli meikäläiselle seurattavaksi, siinä sattuu ja tapahtuu, ja pisteitä tulee nopeasti. Hienosti Suomi nousi suosta ja irtopisteet on annettava myös suomalaiselle fanijoukolle, joka kannusti hyvin ja äänekkäästi. Plussaa tulee tietysti myös siitä, että joukkueessa on monta katseenkestävää pelaajaa enkä voi moittia valmentaja Sammelvuonkaan habitusta.... ;) Pieni kauneusvirhehän alussa toki sattui kun järjestäjät soittivat Viron kansallislaulun eivätkä suinkaan Suomen... Nooo, virhettä eivät tietenkään huomaa muut kuin suomalaiset ja virolaiset, joten menköön. Ehkä se korjataan seuraavaan otteluun mennessä?

Tänään tulisi koripalloa, mutta vaikka Susijengi onkin kovassa nosteessa, en oikein jaksa korista seurata. Liekö olen saanut lapsuudessa yliannostuksen, sillä me saimme alaluokilla ilmaisia lippuja Espoon Hongan (nyk. Tapiolan Honka) peleihin ja niitä tulikin käytyä katsomassa ihan urakalla. Oli jännää istua päätykatsomossa korin takana seuraamassa peliä kun välillä pelaajat melkein syöksyivät syliin. Ja pelin jälkeen piiiitkät miehet jakoivat meille, pikkutytöille nimmareita. Oi aikoja! Nykyisellään olen vähän allerginen sille "kirskunalle" jota joutuu koripallomatsin sivutuotteena kuuntelemaan. Ehkäpä jätän tämän(kin) illan matsin katsomatta ja kuuntelen tuloksen sitten huomenaamun uutisista.

JälkiJuttu: Oudot naapurit vol. X. 
Puutarhatonttu istui viime yönä puolenyön jälkeen autossaan kadun varressa hörppimässä kaljaa ja huudattamassa radiota. Itse asiassa luulen, että istuisi varastossaan juomassa sitä kaljaa jos häntä ei olisi heti kättelyssä kielletty pitämästä koiraansa vapaana lasten leikkipaikalla kuseksimassa... Hänet voi usein myös nähdä kuljeskelemassa kylpytakissa yhteisillä piha-alueilla useamman kerran yhden illan aikana.

Valitettavasti ei osunut se lottovoitto kohdalle taaskaan.

Kyllä se siitä

Lähtee nousuun se V-käyrä nimittäin. Ja koska näin on, haluan jakaa tämän kanssanne.

Meillä on olohuoneessa pimennysverhot, koska meillä ei ole sälekaihtimia ja varsinkin kesäaikaan aurinko porottaa sieltä pihan puolelta varsin kuumasti ja kirkkaasti. Pimennysverhot ovat oikein kivat, sillä kun ne vetää taktisesti oikeaan aikaan eteen, ei kämppä kuumene ihan tolkuttomiin lukemiin. Bonuksena töllön katsominen helpottuu kun ei aurinko häikäise. Syksyllä ja talvellahan tämä ei todellakaan ole ongelma näillä leveysasteilla...

Nooo, ikkunassa roikkuneet pimennysverhot olivat olleet siinä vähän aivan liian kauan ja kaipasivat jo kipeästi pesua. Olen nimittäin todella huono näissä verhonvaihtohommissa ja teenkin sen vasta kun on ihan äärimmäinen pakko (eli kun verhot ovat niin pölyiset/paskaiset ettei niitä kehtaa enää katsella). Siinä ikkunanpesukiimassani viime viikolla vaihdoin makuuhuoneen verhot juuri edellä mainitusta syystä ja paiskoinkin itseni kanssa ylävitosia moisen uroteon jälkeen.

Lauantaina kävin ostamassa Dysonin lisäksi uudet pimennysverhot, sillä ihme ja kumma, ihan joka kauppa ei sellaisia myykään ja jos myy niin ei ainakaan kohtuuhintaan.
Löysinkin oikein kivat ja suhteellisen neutraalit verhot, joten mukaan vaan, kerran se vain kirpaisee ja onpahan sitten vaihtoverhotkin.

Eilen sitten päätin, että nyt on suuri verhonvaihtohetki siinä samalla kun katselin kouluratsastuslähetystä MM-kisoista Ruåttin telkkarin puolelta (YLE ei moista "pientä" lajia viitsi näyttää kuin koosteina jälkilähetyksinä). Yksi syy verhonvaihtoinhooni on se, että meillä on muoviset verhokiskot joissa pitää olla ne ällöttävät muovilla kulkevat nipsut, joita on perin vittumainen pujottaa sinne kiskoon. Olkoon vaan hiljaisempi kuin metallinen, mutta pidin siitä vanhanaikaisesta metallikiskon nipsumallista enemmän.

Otin siis likaiset verhot alas, poistin nipsut ja napsuttelin ne tasaisin välein uusiin verhoihin. Kapusin ripustamaan verhot ja samalla pystyin kätevästi vähän vakoilemaan vierusnaapurin viereen muuttavaa uutta asukasta.
Kaikki sujui tähän saakka oikein hyvin ja verhotkin näyttivät kivoilta paikoilleen laitettuna. Päätinkin heti siltä istumalta pestä ne likaiset verhot etteivät jää pyörimään pyykkikorin täytteeksi.

Tarkistin kolme kertaa verhojen pesuohjeen juuri siitä syystä, että tällaisten verhojen pesussa voi olla joku kikka. Minä olen yleensä se, joka lukee pesuohjeet tekstiileistä, vaikka en muita ohjeita luekaan. Siipalla tilanne on vähän päinvastoin.
Ohjeen mukaan verhot sai pestä normaalipesulla neljässäkympissä. Rumpukuivaus kielletty, mikä mielestäni oli ihan järkeenkäypä ohje. Tuikkasin verhot koneeseen ja laitoin pyörimään neljänkympin normaalipesuun vieläkin onnitellen itseäni moisesta päivän uroteosta.

Noin puolitoista tuntia myöhemmin menin katsomaan lopputulosta. Se ei ollut ihan toivomani mukainen... Ilmeisesti verhot killuneet niin kauan ikkunassa, että se takapuolen "pimennysosa" oli jotenkin hapertunut tai sitten oli valmistajalta livennyt väärä pesuohjelappu verhon reunaan. Vedin koneesta neljä verhoa, jotka olivat "jännästi" liimaantuneet "palloksi" osittain tai kokonaan. Kun yritin tätä palloa suoristaa, irtosi se pimennys- tai kalvo-osa niin, että verhosta tuli kivasti laikukas. Sanomattakin siis selvää, että ihan roskiskamaa, sillä niistä ei ollut yhtään mitään pelastettavissa. 
Niin paljon vitutti, että en edes älynnyt valokuvaa ottaa pilalle menneistä verhoista! Eheytymisen tiellä siis ollaan tässä vitutusasiassa, pienistä puroista jne. kuten sanotaan.

Selätin Dysonin

Tai oikeamminkin ostin sekä Selättimen että Dysonin. :)

Sitä Selättimen hankintaa olin pyöritellyt mielessäni jo pidemmän aikaa, sillä itseni tuntien en ikinä, kuuna kullan valkeana, tule päätymään punttisalin käyttäjäksi. Meillä on töissäkin kuntosali, jossa on kaikennäköistä vermettä juoksumatosta stepperiin ja cross-traineriin enkä ole sielläkään kertaakaan käynyt, joten miten tulisin ikinä lähteneeksi jonnekin maksulliselle kuntosalille.
Selkä on kuitenkin heikko kohtani ja läskin lähettämisen lisäksi pitäisi vähän jumpata. Selättimestä olen kuullut ja lukenut paljon hyvää ja kun Marjaanakin vielä sitä intoutui kehumaan, kypsyi päätös sen ostamiseen.

Selättimen kävin hakemassa lähi-Alepan pakettiautomaatista perjantaina ja täytyy kyllä kiitellä tuota systeemiä. Ensinnäkin paketit tulevat todella nopeasti (tähän meni kaksi päivää) ja noutaminen sujuu kätevästi kun Alepa on tuossa puolen kilometrin päässä kun taas lähin posti on kymmenen kilometrin päässä, eikä siellä ole koskaan parkkitilaa, mutta jonot ovat aina valtavat. Välttelen sitä viimeiseen asti.
Varovasti sitten tein tuttavuutta ohjeiden ja itse härvelin kanssa ja laitoinpa Marjaanalle sähköpostiakin kera kymmenen kysymyksen. Tänään vedin ensimmäisen pidemmän treenin sillä ja täytyy sanoa, että tehokasta on! Hiki tuli kun veivailin erilaisia harjoituksia ja keskittymistäkin se vaati kun piti kieli keskellä suuta pitää tasapainoa samalla kun keskittyi veivaamiseen. Aika hauska härveli, käytän varmasti joka päivä!

www.selatin.fi

Dyson puolestaan kuuluu siihen kodinkonekategoriaan, jota pidän Oikeasti Hyvänä Laitteena ihan jo sen takia, että moni koiratuttava on sitä kehunut. Koirataloudessa imurin imuteholla ja muilla ominaisuuksilla on iso merkitys. Vanha "perinteinen" imurimme on osoittanut jo heikkenemisen merkkejä pidemmän aikaa eikä siihen ole mistään löytynyt uutta hepa-suodatinta, joten olen kypsytellyt Dysonin ostoa pitkään.
Lauantaina sitten oikeasti hommasin sen kun sattui kohdalle aika hyvä tarjous perusmallista. Testiajo on suoritettu ja kyllä! On se vaan todella hyvä. Pieni ekoilija minussa kiittää myös siitä, että suodatin on pestävä kestomalli ja säiliö tosiaan pölypussiton (ja pestävä sekin). VV:n mielestä uusi hirviö ei ole ihan yhtä kamala kuin vanha, mutta Juniorin mielestä imuri kuin imuri syö pieniä ja vähän isompiakin koiria välipalaksi... PP:tä ei moinen taas hetkauta suuntaan eikä toiseen kunhan moisella rakkineella ei häiritä hänen päiväuniaan.
Nyt olisikin tarjolla hyvään kotiin halvalla ilmaiseksi ihan toimiva, vaikkakin vanhahko Philipsin imuri vaikka autotallikäyttöön. :)

www.fi.dyson.com

JälkiJuttu:
Näin viime yönä unta pomostani ja eräästä työkaveristani, joka ei edes ole kovin läheinen sekä eräästä "sidosryhmään kuuluvasta" tyypistä. Uni oli ihan pimeä sinällään ilman päätä tai häntää, mutta ilmeisesti alitajunta alkaa jo tehdä työtään töihin palaamisen lähentyessä. Hassua.  

Vihdoinkin

Tänään sain vihdoin tehtyä viikon kuukauden vuoden uroteon ja pesin ikkunat! Oli ensimmäinen poutapäivä aikoihin kun ei ollut helle. Ja tänään ei tosiaan ole (vielä) satanut, mutta ei ole niin väliksikään kun edellisen vuorokauden sademäärä pihan sademittarin mukaan oli vähän yli 35 ml.

Tosin parvekkeen oven ja sinne olevan ikkunan uloin lasi jäi pesemättä kun armaasta Kärcheristäni loppui akku kun en muistanut, että sitä pitää ladata jokunen tovi ennen yläkertaan siirtymistä. Ehkäpä hoidan ne sitten huomenissa mikäli sää suosii.
Vaan kyllä se on hyvä peli tuo Kärcherin ikkunapesuri! Jossain Kuningaskuluttajan testissä moitiskelivat sitä, että sillä jää raitoja. Paskat jää jos painaa tarpeeksi sitä lastaimuriosaa. Ja jos jää raita, niin äkkiäkös sitä sipaisee toisen kerran. Juu, jälleen kodinkone, jota en antaisi pois vaikka sitä harvoin käyttelenkin.

Näillä hoituu ikkunanpesu!

Vaihdoinpa vielä makuuhuoneen ikkunaan verhotkin! Olohuoneen pimennysverhot pitäisi pestä, mutta kun niitä ei saa laittaa kuivuriin, niin pitänee odottaa vähän pimeämpiä aikoja tai sitten käydä ostamassa yhdet vaihtoverhot.

Näiden urotekojen jälkeen maistuikin myöhäinen lounas ja kärväytin pannulla parit broilerin ohutleikkeet, jotka huitaisin naamariin raejuuston kera. Pakko on vähän ruveta taas katsomaan, mitä suuhunsa laittaa kun on tullut mässäiltyä yhtä ja toista viime aikoina. Ehkä pitäisi taas alkaa sille pätkäpaastollekin sekä lisätä liikuntaa, muutakin kuin sohvan ja jääkaapin välillä kävelyä.

Ankean näköinen, mutta hyvää oli.

Lisäksi olen ilmoittautunut yhdelle liikunnalliselle kurssille, mutta siitä enemmän sitten kun se alkaa ja mikäli selviän ensimmäisestä kerrasta hengissä. Kiva, että ystävä houkutteli mukaan. :)

Kuka kusi vesiputkeen?

Naapurissa tehdään kylppäriremonttia. Erinäistä porausta, jurskausta, koputtelua ja naputtelua on kuulunut viime päivinä. Tai no, eilen oli ihan hiljaista, mikä oli sikäli ironista kun en tuntenut mitään tarvetta nukkua päikkäreitä toisin kuin edellispäivänä kun yritin nukkua. Lopetin yritykset vartin jälkeen kun meinasi hermo mennä.

Tänään onkin sitten taas naputeltu ja koputeltu & jurskailtu ihan urakalla. Oikein kaksi pakettiautoa seisoi pihassa, remonttifirman ja putkiliikkeen. Muistelen Siipan sanoneen, että kyseessä on lähinnä pieni pintaremontti, kuten lavuaarin vaihtoa (kas, vanha olikin aamulla rappusella) ja suihkukaapin laittoa. 
No jos näin on, että pintaremontilla mennään, niin minkä helvetin takia meidän kuumavesihanoista tulee ihan kusen väristä vettä tänään?

Joo, antaa olla. En edes yritä ymmärtää. Lähden tästä kohta kampaajalle ja tarkistan tilanteen uudestaan sen jälkeen. Se on soromnoo!

Millä lihaksilla?

Ei pitäisi konttorirotan ryhtyä ruumiilliseen työhön. Eikä ainakaan näin keski-ikäsenä ja huonokuntoisena.

Meillä oli eilen taloyhtiön syystalkoot. Ihan passelisti siihen myrskytuuliseen keliin. Syynä talkoisiin oli se helvetillinen kuorikekasa. En ole tainnut mainita siitä, että keväällä isännöitsijä tilasi ihan vitusti "hieman" liikaa katekuoriketta yhteisten istutusten suojaksi. Nooh, sitä sitten kevättalkoissa kärräiltiin erinäisten puskien juurelle ja kehotettiin osakkaita viemään haketta runsain mitoin omien asuntopihojensakin penkkeihin.

Turha kai sanoa, että kasa ei sanottavammin tästä vajottunut. Ihmettelimme muutamankin kerran, että minkähänlaista kerrosta isännöitsijän edustaja oli ajatellut laitettavaksi puskien juurelle vai oliko vahingossa laskenut mukaan naapurikiinteistönkin rehut kun sitä tavaraa on niin maan perusteellisesti.

Kesä kului ja kasa muuttui osaksi normaalia maisemaa. Vettyikin varmaan kivasti se kuusikuorike siinä kaikkien sateiden aikana.
Koitti syksy ja hallitus piti kokousta isännöitsijän toimiston tiloissa. Isännöitsijä sitten moitti meitä kun emme ole kasaa käyttäneet ja käski hoitaa kasan tavalla tai toisella pois ennen lumien tuloa, sillä kyseistä kohtaa käytetään lumien auraamispaikkana.
Talkoot siis koolle. Kauhuskenaariomme oli, että paikalla on pari hallituksen jäsentä eukkoineen ja muut piileskelevät sälekaihdintensa suojassa teeskennellen kuollutta ettei vaan tarvitsisi osallistua.

Vaan yllätys olikin melkoinen kun paikalla oli valtaosa asukkaista, myös ne selkävaivaiset, jotka tekivät sitten sen minkä pystyivät. Poissaolollaan loistivat vain ne, jotka normaalisti muutenkin ovat poissa näistä kinkereistä. Tai no, puutarhatonttu oli ekoissa talkoissa kiinteistöön muuttamisensa jälkeen puoli tuntia. Siinä ajassa ehti vetää noin kymmenen röökiä ja rikkoa siimaleikkurin. Sitten häipyi vähin äänin takavasemmalle, vaan eipä häntä ole pahemmin kaivattu.
Mukavaa oli taas kuitenkin huomata kuinka kivoja naapureita meillä pääsääntöisesti on ja kuinka nämä kaikki ovat valmiita tekemään töitä yhteisten asioiden vuoksi.

Kuorike alkoikin siirtyä vauhdilla kohti istutuksia. Samalla päätettiin tehdä parit muutkin korjaus- ja perkaushommat.
Meikäläisen kontolle jäi ohdakkeiden kaivaminen eräästä ruusupuskapenkistä. Se olikin varsin jännittävää kun vähän väliä ruusu pisti persauksiin siellä puskassa kyykkiessä ja vastaavasti ohdake pisti käteen, vaikka kuinka yritti saada alapuolelta kiinni. Sen lisäksi selkään sattui tuo varsin epäergonominen työasento. Vaan sain hommant tehtyä.
Siirryinkin sitten muiden avuksi levittämään kuoriketta ja hyvin pian sain havaita senkin olevan kohtuullisen raskasta hommaa.

Saimme sen saatanan kasan katoamaan kun olimme viidettä tuntia huhkineet. Pimeä ehti tulla ennen kuin oli valmista... Loput levitettiin puolihuolimattomasti siihen, missä se kasa oli ollut ja päätimme katsoa keväällä, mitä kyseiselle joutomaalle tehdään.
Onneksi talkoomakkarat syötiin hommien ollessa vielä kesken, niin ei tarvinnut niitä sentään pimeässä popsia ja näki vielä grillatakin. Täytyy myöntää, että harvemmin on tullut marraskuussa makkaraa grillailtua ja syötyä ulkona!
 
Saunassa huomasi kuinka paljon oli kylmettynyt siinä viimassa ja tuiskussa, joka puhalsi suorastaan läpi sielun. Tuntui, ettei kunnon löylyttelykään lämmittänyt kohmeista läskiä.

Nyt on miltei jokainen lihas kropassani ihan saatanallisen kipeä. Siis pakkohan niiden on olla lihaksia kun läski kai ei kipeydy. Eihän? Ja kauhulla odottelen, kuinka kipeä olenkaan huomenna. 



 

Pihapostaus

Nyt hylkään nuo haastesanat, sillä niistä mikään viime päiväisistä ei nyt oikein ottanut tuulta alleen meikäläisen päässä. Tai no tuo Sinä osaat! ehkä sopisi tähän, mutta tätä oli tekemässä Siippakin, joten en voi kunniaa ottaa kokonaan itselleni.

Olimme siis loman alkajaisiksi päättäneet, että projekti tai kaksi pitää tehdä, jotta voi hyvillä mielin astua laivaan tämän viikon torstaina. Nyt se osuus on täytetty, huomenna en tee mitään paitsi mietin mitä pitää pakata mukaan ja torstaina koiranjakokierroksen jälkeen onkin lähtö.

Olimme jo pidemmän aikaa halunneet vaihtaa aneemisen ja aikoinaan hätäisesti kyhätyn pienen pihapolkumme hieman leveämpään ja esteettisesti mukavampaan. Mielikuvissamme oli siinnellyt jo kauan liuskekivi, joka on kaunista ja muistuttaa mukavasti Skotlannista, vaikka onkin ihan kotimaista kiveä.

Ajatus on sitten saanut rauhassa muhia jo jonkun pidemmän aikaa ja meillä kummallakaan ei mitään sen kummempaa maanrakennuskokemusta ole, joten pitihän Siipan vähän opiskella tekniikkaa "kirjekurssilla" netissä.

Parin päivän homma se oli, nyt se on valmis ja samalla sain haluamani mehikasvipenkin, joka sulautuu passelisti pihapolkuun.
Ohessa muutama kuva, jotka toivottavasti välittävät sen fiiliksen, joka minulle tulee polkua katsellessa. 
Pahoitteluni rumasta vihreästä muovireunuksesta taustalla, se on naapurin koirien takia kun ne eivät ymmärrä olla leikkimättä hengellään.

Minusta se on hieno, vaikka itse sanonkin enkä kyllästy tuijottelemaan sitä. Ajattelin vielä lisätä pari isompaa kiveä tuonne mehikasvien joukkoon kunhan bongaan sopivialähimaastoista koirankusetusreissuilla. Tuo iso punagraniittilohkare on irronnut tuosta talomme edessä olevasta isosta kalliosta.
Toivon, että mehikasvit selviävät talvesta ettei tarvitse heti uusia kasveja olla ostamassa keväällä.

Liljoista tummanpunaiset ovat jo auenneet, samoin etuoven viereiset keltaiset. Gladioluksetkin näyttävät vähitellen kasvattelevan kukkavanojaan, joten eiköhän niitäkin päästä ihailemaan. Jännittävää taas nähdä tuleeko jotain yllärivärisiä mukaan.

Myönnän, olen jälleen sen ajatuksen äärellä, että piha on liian pieni, vaikka kämppä onkin sopivan kokoinen. Sisäinen puutarhurini on vähitellen ottanut minusta ylivallan ja pääni suorastaan pursuaa ideoita. Pitää vissiin lähteä toteuttamaan niitä ideoitaan naapureiden pihoille. ;)

Ny' rillataan!

Totta se on, huurteisesta säästä huolimatta avasimme grillikauden perjantaina.
Miten se marinoitu sika voikin maistua niin hyvältä talvitauon jälkeen. Ja halloumia kans, nam!
Ihan suurínta sissihenkeä emme osoittaneet, vaan nautimme grillin tuotokset sisätiloissa ulkona syömisen sijaan. 
Tänään aiomme grillata myös ja sää näyttääkin lupaavammalta kuin mitä se oli perjantaina.

Eilen olikin sitten iltapäivästä mitä mainioin ilma kun aurinko paistoi eikä käynyt läpitunkevaa puhuria. Viralliselle Valvojalle opetettiin hieman pihaelämää ja illalla pieni koira olikin hyvin väsynyt kun piti päivystää tontilla monta tuntia. Kuviakin on, mutta en nyt jaksa purkaa niitä kamerasta.
Ihanaa oli lämmitellä vanhoja luitaan terassilla kaikessa rauhassa auringosta nauttien.

Koirankuljetusvälineeseenkin kävin vaihdattamassa kesärenkaat alle ja kun palasin kotiin, tuumasi naapuri, että kesä tulee. Se kun on varma vuodenajan vaihtumisen merkki kun meikäläinen kerran puoleen vuoteen liikauttaa hoppaansa.
Jospa ryhdistäytyisin taas sen myyntiasian suhteen ja aktivoisin ilmoituksia vähän sinne ja tänne. Turhahan tuota on seisottaa tyhjän panttina rahaa viemässä.

Samalla voinkin ottaa itselleni tämän huushollin renkaanvaihtovastaavan tittelin, sillä huomisaamuna on ilo ja kunnia kurvata ykkösauton kanssa renkaanvaihtoon. Aikaa ei saanut aikaisemmin, joten pitää toivoa, että ei törmää matkalla poliisiin. Nehän lupasivat huomisesta alkaen sakottaa jos on talvirenkaat alla. Jos niin huono tuuri nyt kuitenkin kävisi, taitaisin käskeä konstaapelia työntämään sakkonsa hanuriinsa ja karauttaisin karkuun.

Nyt pitää kerätä luunsa ja lähteä äitimuorin tietsikkaongelman pariin. Ihan varoituksen sana kaikille Danske Bankin asiakkaille: älkää päivittäkö uusimpaan java-versioon, sillä paskanettipankkinne ei pysy kehityksen kelkassa. Ei toimi uusimmilla kilkkeillä ei. Perkele. Eli lähden tästä asentamaan jonkun vanhemman version, joka sitten toivottavasti toimii.
Joten mukavaa päivän jatkoa, palannen illemmalla astialle.
      

Paluu todellisuuteen

Joskus sitä pieni ihminen haksahtaa haaveilemaan siitä vähän isommasta pihasta ja useammasta kukkapenkistä sekä vaikkapa elämästä ilman puutarhatonttua ja kyyläämistään.

Joskus se haaveilu johtaa niin pitkälle, että tulee surffattua tutkailemaan erinäisiä asunnonmyynti-ilmoituksia. Ja siihen se haaveilu sitten loppuukin. Jostain syystä pankkitilini saldo ei ole millään tavalla laskien balanssissa myytävien asuntojen hintojen kanssa.

Tänään suoritin jälleen empiirisiä tutkimuksia etuovikommissa ja en voi kuin ihmetellä, että kuinka varakasta porukkaa tässä maassa asuu. Siis jos kaikki ne talot käyvät kaupaksi pyydetyillä hinnoilla ja ihmiset suorituvat niiden maksamisesta tuosta vaan ilman itkua ja hampaiden kiristystä.

Näiltä kulmilta, siis öpaut kehä kolmosen liepeiltä jos haluaisi jonkun sortin töllin ostaa, jossa naapuri ei katselisi omasta ikkunastaan suoraan aamiaispöytääni, on oltava melkomoinen kroisos. Meitä on siis kaksi aikuista, joten neliöitä emme mitenkään julmettua määrää tarvitse halua, mutta yksi ylimääräinen huone on kiva, jotta voi joskus vieraitakin majoittaa kun se muuna aikana toimii työhuoneena ja pyykinkuivatuspaikkana. Sauna pitää olla ja jonkunlainen piha. Kodinhoitohuone olisi kiva. Talo voi olla rivi- tai omakoti, se ei ole kynnyskysymys.

Kerrostalosta olen kasvanut ulos jo kauan sitten, joten sellainen vaihtoehto ei tule kysymykseen (ei millään pahalla ketään kerrostaloasujaa kohtaan). Vaikka rivitalossa kuulemma asuukin pelkkiä mulkkuja, niin olen mieluummin mulkku kuin kerrostaloasukki. Ja tämän sanon useamman kerrostalokämpän ja -naapurin kokemuksella. Niistä ajoista pitäisi ehkä kirjoittaa ihan omia postauksia, sen verran huimia ja karmeita juttuja on jäänyt muistiin...

Mutta takaisin asiaan siis. Eli noilla spekseillä riittäisi siis se 80-90 neliötä ja pihan koon pitäisi mielellään olla isompi kuin nykyisessä. 
Mitä sitten on tarjolla? Jos rakennusvuosi on tällä vuosituhannella, on hinta välittömästi reippaasti yli kolmensadan tuhannen. Jos taas kyseessä on "remontoijan unelma" eli viittä vaille sortumispisteessä oleva mahdollinen homemörskä joka on rakennettu joskus hieman ennen minun syntymääni, saattaisi nykyisestä kämpästä saatava summa riittää, mutta remontointiin (ja me emme ole mitään nikkaroijia tai tee-se-itse-tyyppejä) uppoaisi sen verran sievoinen summa, että päästäisiin samoille luvuille kuin ne uudemmat, joita ei tarvitse remontoida. Ja sitten on niitä välimuotoja sekä niitä, jotka ovat "ihan kivoja, mutta..."

Että näillä trendeillä me emme muuta ikinä pois nykyisestä. Sillä jos haluaisimme vaihtaa "parempaan" tai isompaan, niin joutuisimme ottamaan lisää lainaa, paljon lisää lainaa. Se taas tarkottaisi nykyisten lainaehtojemme huomattavaa heikkenemistä, sillä nykyinen lainasopimuksemme on solmittu aikana, jolloin marginaaleilla kilpailtiin ja pankit suorastaan repivät hihasta sisään tyrkyttäen jos vaikka mitä härpäkettä lainan kylkeen. Niin. Vahvistuu vain se käsitys, että tässä sitä ollaan kuin paska junttilan tuvan seinässä.

Eikä siinä mitään, pidän tästä seudusta eikä kukaan katso keittiön ikkunasta lautaselleni kun syön. Parit naapurit, omasta sekä naapurikiinteistöstä, voisin mielelläni vaihtaa ja pihaa suurentaa sekä taikoa sitä säilytystilaa ja paremman (lue: isomman) keittiön. Mutta muutoin olen ihan tyytyväinen tähän omaan pankin asuntoon.