Tarot

Tästä sanasta tulee mieleen kaksi juttua.

Toinen on tämä, mikä varmaankin useimmille tulee mieleen:

Perinteiset kortit, joiden käytöstä minä en ymmärrä mitään. En siis tiedä miten niistä tulkitaan ennustusta eikä suoraan sanottuna hirveämmin kiinnosta. Tämä lienee niitä asioita, jotka minun maailmassani ovat sitä humpuukia. ;)
Toinen, minulle tutumpi Tarot on sitten tämä:

Tarot

Monet heavyjannut ovat niin ADHD-tyyppejä, että "pääbändin" lisäksi pitää olla näitä sivubisneksiä.
Eihän siinä mitään, Tarotin musa on ihan mukiinmenevää ja toimii livenä oikein hyvin. 

JälkiJuttu:
Lähtöitkua vailla on nyt reissu (ja pakkaamista). 13 tunnin kuluttua pelkään nousukiidossa, mikäli lähtö tapahtuu ajallaan. Ja huomenna tähän aikaan saataan laittaa jotain kuittia ensimmäisestä majapaikastamme. En ole vielä päättänyt kirjoitanko rapsaa öpaut reaaliajassa vai lataanko sitten kotiinpaluun jälkeen.
Koirat on toimitettu kenneliin, jonne jopa PP jäi tällä kertaa yllätyksekseni säyseämmin kuin viimeksi. VV oli onnessaan kun muisti, että siellä saa ihan itse päättää koska menee ulos eikä tarvitse lupaa kysellä isäntäväeltä. Juniori suhtautuu ihan järjellisesti näihin keikkoihin, yllättävää kyllä, mutta ehkä tämä on sen maailmassa niitä harvoja asioita jotka se pystyy hanskaamaan ilman pollan leviämistä.

Nyt tämä tontti vaikenee, ainakin hetkeksi. Olkaapa kiltisti sillä aikaa kun täti on poissa! 

Sydämen päällä

Tällä hetkellä sydämen päällä on aikaisin keskiviikkoaamuna käynnistyvä lomamatka! Ja ehkä vähän se, että koiruudet joutuvat kenneliin viikoksi. Vaikka niillä siellä on kaikki hyvin ja viihtyvätkin, niin etenkin PP:n kohdalla tunnen pienen suuren piston sydämessäni. Totuuden nimissä, se on ihan helvetin vanha koira ja helvetin vanhan koiran kuuluisi saada nauttia elämänsä ehtoosta kodin lämmössä tutuissa kuvioissa eikä joutua paiskatuksi pieneen koppiin haukkukonsertin keskelle.
Kuitenkin rakastan jo etukäteen tulevaa reissua niin paljon, että kovetan sydämeni ja luulen, että tämä on viimeinen (tai toiseksi viimeinen, elokuun alkuun on paikka varattu) kerta sen osalta kun se kenneliin joutuu.

Tajusin tässä viime viikolla, että vuorotteluvapaa alkaa tehdä tehtäväänsä. En muista, että olisi kamalasti mikään vituttanut viime aikoina ja siksi kai nämä postauksetkin ovat niin laimeita ja mitään sanomattomia. 
Suurin vitutuksen aihe eilen oli se kun huomasin yhden uuden naapurin (ilmeisesti vuokralainen, asuntoa ei tietääkseni ole myyty) idioottimaisuuden huipentumana tunkea muutossa käyttämänsä pahvilaatikot kokonaisina pahvinkeräysastiaan. Kokonaisina, vittu! Äly hoi, älä jätä. Haluaako joku arvata onko uusi asukas kantasuomalainen vai ei...

JälkiJuttu:
Ilmalämpöpumppu on ihana! En ole kahtena edellisenä yönä herännyt kertaakaan eikä aamulla ole ollut nahkea tai hikinen olo. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat tällaisia meikäläisen tapaisia hikipusseja.

Kesätuuli

Tänään se on aika navakka, mutta onneksi ei kovin kylmä. Ja hei, tänään ei ole vielä satanut ollenkaan!

JälkiJuttu:
Kävivät tänään asentamassa sen ilmalämpöpumpun. Ihan tyylikäs se on, ja ennen kaikkea tehokas ja hiljainen! Toivoa on siis, että nyt alkavat helteet eivät haittaa yöunia.

Noin puoli päivää asennuksessa meni. Asentajapojat olivat nuoria kohteliaita ja hyväkäytöksisiä sekä siivosivat jälkensä tosi hyvin. Selvästi myös hämmentyivät kun ehdottelin tarjosin kahvia. Ensin vähän estelivät, mutta yksi rohkaistui myöntymään kunhan siitä kahvinkeitosta ei olisi mitään vaivaa ja sitten kaksi muutakin tunnusti kahvin kuitenkin kelpaavan. 

Koirista Juniori oli ihan paineessa kun seinää timanttiporattiin, muut eivät korvaansa lotkauttaneet. Tosin VV oli sitä mieltä, että hänen pitäisi päästä työnjohdollisiin tehtäviin lähemmäs valvomaan eikä vain katsella verkon läpi ohikulkevia asentajia.

Heinähattu

Rehupuntti, peltopelle, landepaukku, pönde... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan, joten oletan, että maanviljelijä tai maalla asuvat yleisesti ovat sitten kansan suosiossa.
Toki on kiva, että on maataloudelle omistautuneita ihmisiä, saadaan kotimaista pötyä pöytään meilläkin eikä eletä täysin tuontitavaran varassa.

Jos ryhtyisin maatilalliseksi, perustaisin karjatilan, jossa käyskentelisi Ylämaan karjaa. Se miten pystyisin niitä elukoita teuraalle lähettämään onkin sitten ihan eri juttu... 

Joskus muinoin jos asiat olisivat menneet ihan vähän toisin meinasi minusta tulla maatalon emäntä. Nyt ajatellen se kuulostaa karmealta ajatukselta näin mukavuudenhaluisen laiskan pullukan korvissa, mutta silloin kun se oli ajankohtaista, ei ajatus tuntunut ollenkaan vieraalta. Hassua, miten ihmismieli toimii ja mukautuu.

JälkiJuttu:
Blogistania vaikuttaa kovin hiljaiselta. Kaikki ovat ilmeisesti painuneet kesähorrokseen kaiken tämän sateen ja kylmyyden keskeltä.
Ensi viikolla tähän aikaan olen jo vierailla mailla. Se ei ole ollenkaan huono juttu se.

Huulipuna

En käytä. En ole oikeastaan koskaan käyttänyt. Joskus muinoin yritin opetella huulipunaa käyttämään, mutta silloin tuntui vain siltä, että se sottaa tai että huulet kuivuvat. Nykyään taitaa olla jo niin paljon juonteita suun ympärillä, että ei kannata käyttää kun se valuu vaan jonnekin ryppyihin.

Huulirasvaa käytän aina ja joskus juhlapäivänä "parempaan" meikkiin saatan muistaa sipaista liki väritöntä huulikiiltoa. Sitä omistan tasan yhden tuubin ja hyvin on riittänyt. Mutta huulikiiltoakaan en koskaan muista lisätä vaikka muistaisin tuubin sujauttaa laukkuun mukaan. Joten olen sitten ilman.

Niin ja sen lisäksi, että huulipuna on mielestäni epämiellyttävää, on värin valinta tosi vaikeaa. Liian usein näkee naisia, jotka ovat valinneet täysin väärän ja luonnottoman huulipunan. Sellaisen suttuisen värisen tai jonkun liilaan vivahtavan, että näyttää kuolleelta. Eikä näille kukaan kehtaa sanoa, että "sori vaan, mutta pieleen meni tuo värivalinta. Sinuna pyyhkisin pois".

Eräs tuttavapiiriini kuuluva nainen käyttää sellaista rumaa ikäänkuin oranssiin vivahtavaa huulipunaa. Kenenkään huulet eivät oikeasti ole lähelläkään sellaista väriä ja siksipä henkilön suu näyttää täysin irralliselta osalta naamassa. Karseaa... Mutta mikäs siinä jos se peilistä katsoessa itseä miellyttää.
Toinen kamalin mahdollinen huulipunaväri on se kun aikuinen nainen vetäisee jotain "huurteista pinkkiä" huuliinsa kuin mikäkin meikkausuransa alussa oleva kokeileva teini. *brrrrhhh* Juu, parempi kun en sekaannu moiseen tököttiin ollenkaan. Käyttäkööt ne jotka osaavat, haluavat ja uskaltavat. ;)

Hikinen heinäkuu

Luulen, että tämänkin kuukauden osalta jää haasteen täyttäminen vajavaiseksi kun on reissua ja Siipan lomaa yms, mutta otetaan nyt yrityksen alle kuitenkin. Kiitokset jälleen Neolle! Toivotaan, että kuukausi on helteinen ja sitä myötä myös hikinen.

Verenpisara

Noh, jokainen joka on tätä blogia lueskellut on varmaankin huomannut, että minä pidän verenpisarasta todella paljon.

Kukka, joka roskaa ihan helvetisti (eli ei ikinä enää parvekkeelle, liian hankala siivottava), johon huonolla tuurilla iskeytyy kirva-armeija ja jota pitää nyppiä melkein samalla intensiteetillä kuin orvokkeja, mutta kaikesta huolimatta niin hieno.
Olen joskus pohtinut, että olen tämän taipumukseni verenpisaraa rakastaa perinyt isoäidiltäni. Hänellä oli valtavan upeita verenpisaroita ja hän onnistui niitä myös pitämään hengissä yli talven. En muista vietiinkö niitä kesäksi ulos vai ei... Toinen sieltä peritty suosikkikukka on särkynyt sydän.

Viime kesänä ostamaani runkoverenpisaraa yritin talvehdittaa, mutta huonolla menestyksellä. Ehkäpä lajikettakaan ei oltu luotu elämään yhtä kesää pidempään, mutta eipä minulla ole tarpeeksi viileää, mutta valoisaa paikkaakaan jossa voisin yrittää verenpisaraa talvehdittaa.
Siksipä pitää sitten joka kesä ostaa uusi verenpisara, mutta en nyt voi väittää, että se minua mitenkään erityisen paljoa harmittaisi. Puutarhamyymälässä käynti on aina ihanaa (ja vaarallista kukkaron kannalta)! ;)

Vanha kuva uudestaan aiheen mukaisesti.

Viisas

Siinäpä onkin pulma, että kuka on viisas ja kuka ei. Kirjaviisaus on ihan erilaista kuin "maalaisjärki".

Itselläni tuota kirjaviisautta ei varmasti olen niin paljoa kuin voisi olla, sillä en ole mikään pänttääjätyyppi saati että olisin kovasti koskaan rakastanut knoppien opettelua kirjoista. Ei, edelleen olen enemmän tekijä kuin lukija. Ja vielä valokuvamuistilla varustettu, niin arvaatte ettei se luettu ole aina kovin helposti päähän jäänyt. Sitä vastoin mieleen on kyllä piirtynyt se, missä kohtaa kirjaa joku kuva tai tieto on... Taidan siis olla tyhmä, sillä taatusti en pärjää tietovisoissa, joissa pitää tietää jonkun ouagadougoun olympiavoittaja lajissa x vuonna y.

Maalaisjärkeä väitän minulla olevan sekä kykyä ja taitoa tehdä konkreettisia asioita ja selvittää arkipäivän ongelmia. Minusta ei varmaankaan saa henkevää ja filosofista väittelyseuraa monen tunnin teoriakeskusteluihin, mutta pyydä minua tekemään jotain konkreettista, niin taatusti ainakin yritän.

Eräänlaista viisautta lienee sekin, että tietää koska kannattaa pitää turpansa kiinni, vaikka kuinka vituttaisi. 
Itselleni tässä päivänä muutamana sattui varsin huono aamu ja blogistaniakierrosta tehdessäni tuntui siltä, että vähintään joka toisessa blogissa oli jonkun sortin besserwisseröintiä, ylenkatsomista ja muiden vähättelyä. Jos ei itse tekstissä niin ainakin kommenteissa. Ärsyynnyin monta kertaa, mutta olin "viisas" ja jätin kommentoimatta ja tarttumatta.

Olin myös todella fiksu, filmaattinen ja viisas kun hoidin juhannuksen ruokaostokset eilen, jo aamupäivällä. Eipä tarvitse/tarvinnut tapella ruuhkamarketissa sipulinipusta ja makkarapaketista hampaat irvessä vaan levollisin mielin kaikessa rauhassa hoidin ostokset. Otsasuoneni ei pullistunut kuin yhden kerran, mutta sehän ei ole mitään normaaleihin viikonloppuruokaostoksiin verrattuna. ;)

JälkiJuttu:
Go Hollanti! (vaikka myönnän, että huonosti eilen pelasivatkin)
Goodbye Espanja, ei tule ikävä. Ja isot propsit Chilelle! Hyvin pelattu, kuka olisi uskonut etukäteen. :)

************
Tämä oli muuten 555. postaus tässä blogissa. :)

Radikaali

Ainakin tämä suomalainen kesäsää on melko radikaali tällä hetkellä. Tänään aamupäivällä täällä maan suurimman lentokentän kupeessa oli lämpötila plus kuusi astetta ja taivaalta tuuttasi sakeasti räntää & rakeita.
Kohta on jo niin kylmä, että pitää kaivella takaisinpäin jotain talvivarusteita. Aamulla ainakin kaipasin hanskoja ulkona käydessä ja tuumin, että PP:lle ainakin olisi voinut heittää manttelin selkään.

Tänään olen kylmän päivän kunniaksi siivonnut! Arvelin, että ei tule niin hiki ja ehkä se nyt osittain olikin näin, mutta hiki siinä hommassa aina tulee. Vähän fuskasin ja päätin jättää lattianpesun ylihuomiseen, mutta taikasienen kanssa heiluin kuitenkin ja kiillotin parit seinät.
Mattopyykillekin pitäisi päästä, vaan taitaa olla turha toivo näillä keleillä.

Näillä lämpötiloilla voin olla myös tyytyväinen siitä, että ei ole sitä hataraa aittaa kesämökkinä, jonne olisi pakko lähteä juhannuksen viettoon palelemaan. Ei, me pysymme lähiössä kaukolämmön piirissä. 

Aamulla suoritin jo osan yksi juhannuksen ruokaostoksista. Ihan kivaa oli olla ysin kantturoissa Rismassa. Siellä oli hyvinkin väljää ja avaraa eikä kassallekaan tarvinnut jonottaa. Huomenna osa kaksi...

JälkiJuttu:
Nyt se tapahtui. Eilisiltana ensimmäistä kertaa PP ei tullut yläkertaan nukkumaan. Ei koko yönä. Ja tämä on todella merkille pantavaa, sillä se on ollut varjoni niin kauan kuin se on luonani ollut. Askel on lyhentynyt lyhenemistään ihan muutamassa viikossa ja nyt on näköjään tullut stoppi portaiden kulkemiselle. *huoh*

Hillitty

Hienot ihmiset ovat aina hillittyjä eivätkä näytä tunteitaan julkisesti. Joo-o, tuon määritelmän mukaan minä en ole hieno ihminen (enkä ole koskaan sellaista itsestäni kuvitellutkaan). ;)
Toki ihmisellä pitää olla käytöstavat ja ainakin minä omassa työssäni joudun useinkin hillitsemään itseäni, sillä verenihän on helposti kuohahtavaa sorttia ja välillä tekisi mieli sanoa kovinkin suoraan aatokseni. Tempperamenttini perusteella voisi luulla minussa olevan ripauksen latinoverta. 

Osaan siis olla hillitty ja tarvittaessa arvokaskin, mutta haluanko sitä onkin sitten ihan eri asia.
Mitä siitäkin tulisi jos kaikki olisivat hillittyjä ja korrekteja eivätkä koskaan sanoisi tai näyttäisi sitä mitä oikeasti ajattelevat tai tuntevat. Aika kuivakkaa ja täynnä väärinkäsityksiä olisi maailma sanon mä.

Eipä taida tästä tämän enempää irrota kun en väkisinkään viitsi vääntää. Taidan sen sijaan lähteä vääntämään itselleni jotain salaattia myöhäiseksi lounaaksi jotta jaksan lähteä hellaostoksille.

Lopuksi ilahdutan teitä komeasti kukkivalla Paavalinkukallani. Se on tällä hetkellä ihan hillitön! ;)

Twitter

En ole Twitterissä, en Facebookissa enkä Instagramissa.
Mistä mä keksisin jotain twiitattavaa edes kun tämä blogikirjoittaminenkin tahmaa välillä kummasti.
Twitterin sielunelämään olen joutunut työn puolesta paneutumaan hieman ja onhan se vähän sekava koko systeemi. Itse en moista kauaa varmaankaan jaksaisi. Juu, ei ole mun juttuni ja ihmettelen, miten jotkut megatwiittaajat ehtivät koko ajan räplätä niitä värkkejään ja suoltaa kommenttejaan sekä lisäksi vielä seurata muita siellä Twitterissä. Mutta kukin tyylillään.

JälkiJuttu:
Meille on luvassa vihdoin hieman viilennystä yläkerran kuumuuteen, sillä taloyhtiössä on nuijittu läpi lupa asentaa ilmalämpöpumppu asuntoon jäähdytystarkoituksessa. Niinpä minäkin eilen sellaisen tilasin ja asennus on heti heinäkuun alussa. Ihanaa, on toivoa vielä, että yläkerrassamme olisi joskus viileääkin!

Muutoin täällä ei tapahdu mitään mullistavaa. Siippa lähti työreissuun ja me täällä koirain kanssa vedetään lonkkaa ja koitetaan olla hikoilematta turhaan. Ohessa mallia näyttää PP.

Kyllä se niin on, että mitä vanhempi koira, sitä enemmän se nukkuu. Tänään PP vaivautui raahaamaan arsensa alakertaan siinä kohtaa kun kilistelin kotiavaimia ja availin tuulikaapin ovea joskus lähempänä puolta päivää... On se, vanha ja hidas, ja jäykkä. Olen henkisesti hyväksynyt sen, että viimeistä kesää tässä varmaankin yhdessä mennään.

Kesällä pitää olla tietysti kukkakuvia, joten tässä suloinen atsaleani, joka kukkii juuri nyt ihan täysillä.

Enkä ole muuten moneen päivään nähnyt yhtään liljakukkoa! Taidan siis oikeasti olla voitolla tai sitten ne vaan keräävät voimiaan seuraavaan hyökkäykseen.

Ihmepuu

Haapa on todellinen ihmepuu. Se kun pääsee kasvamaan tietyn kokoiseksi, niin sitä ei tapa mikään. Saattaisi selvitä ydinräjähdyksestäkin yhdessä rottien ja torakoiden kanssa.

Meillä on paljon haapaa tuossa lähimetsässä ja niinpä omaankin pihapiiriin aina silloin tällöin yrittää joku haavankuikale pesiytyä.
Keittiön ikkunan alle, tuonne angervopuskan sekaan, pääsi yksi haapa pesiytymään. Yhden kesän aikana kiskoin sitä haavanalkua moneen kertaan pois ja joka kerta kuvittelin sen tappaneeni. Ei, aina vain uudestaan pukkasi esiin kunnes suivaannuin ja kaivoin lapiolla ihan jokaikisen juurenpalan minkä löysin. Siihen loppui sen haavan yritys vallata ikkunani edusta.

Vaan olisi kivaa jos tämän verenpisarani saisin puuna. Siinä olisi ohikulkijoilla ihmettelemistä ihmepuussa kerrakseen ja se olisi varmasti todella kaunis puuna kun se on kaunis tällaisena amppelikukkanakin.  Roskaa toki tulisi paljon... hmmm... Ehkä en haluaisikaan sitä puuna kuitenkaan.

My pride and joy

JälkiJuttu:
Lämmin ja kostea ilma on tehnyt tehtävänsä myös mehikasvipenkissäni. Ne ovat riehaantuneet aivan vallattomasti kasvamaan. Otan kuvat näytille kunhan ensin siistin sitä yhtä ryökälettä, joka yrittää omia koko penkin itselleen.
Atsaleassakin ensimmäiset kukkaset ovat jo auenneet. Ja se on aivan yhtä kaunis kuin viime vuonnakin, mutta tuplasti isompi. 
Liljakukkojen suhteen taidan olla johdossa, aikakin olen saanut todella monta pyydystettyä. Nyt ne on aika helppo vielä napata kun kukkien varret ovat sen verran lyhyet, että eivät pysty levittäytymään suurelle alalle. Minulla on myös suuri suunnitelma laittaa koko liljapenkki uusiksi syksyllä ja huolehtia, että reunalla on "myyränkarkottajia" riittävästi. Sen verran näkyy verottaja penkissä käyneen, että yhtä komeaa kukintoa ei ole tälle vuodelle luvassa kuin esim. viime kesänä.

Kotona ollessa sitä näköjään myös laiskistuu lounaan suhteen. Itse söin tänään kolmatta päivää tiistaina tekemääni broileri-pasta-salaattia eikä edes käynyt mielessä, että olisin siihen jotenkin kyllästynyt. Ihan hyvää se on edelleen, ryyditettynä omatekoisella salaatinkastikkeella. Vielä sitä salaattia on vähän jäljellä ja luulen, että syötän lopun Siipalle illalla... ;)

Lounaalla tänään, ja eilen, ja edellispäivänä...

Avokado

Tämä hedelmä (kai se on hedelmä?) kuuluu sinne inhokkiosastooni. Johtuu varmaankin siitä kun joskus nuoruudessani äitini oli tohkeissaan ostanut jostain (kalliilla varmaankin) avokadoa kuultuaan sen olevan äärimmäisen terveellistä ja vitamiinipitoista.
No, se avokado ei luonnollisestikaan ollut niin sanotusti syöntikypsä ja maistui lähinnä saippualta. Aina kun näen avokadon, muistan sen saippuaisen maun. Sittemmin en ole avokadoa kotiini ostanut. Syön kyllä guacamolea ja avokadoa muutoin vaikkapa salaatissakin jos sitä jossain tarjotaan, mutta itse en sitä osta. 

Sama syndrooma minulla on oliivien suhteen. Tosin oliivit saatan jopa lajitella pois jos niitä on liikaa ruuassa. Erityisiä inhokkejani ovat ne kammottavat mustat (yleensä espanjalaiset) oliivit, joiden mausta tulee lähinnä oksennus mieleen. *brrrhhhh*

JälkiJuttu:
Takapihallamme on viidakko, johon VV hukkuu ja vanhat pierutkin loikkivat siellä kulkiessaan. Lähden siis raivaamaan viidakkoa nyt ja samalla tsekkaan josko olisi arkkivihollisiani lisää tapettavissa. Nimittäin niitä liljakukkoja. Juu, ensimmäiset tapoin jo viime viikonloppuna! Ovat vuosi vuodelta röyhkeämpiä!

Läsnäolo

Siinäpä onkin jalo taito, läsnäolon taito. On helppoa olla paikalla olematta läsnä. Itselleni sellainen olomuoto on tuttuakin tutumpaa kaikista niistä jonninjoutavista komiteakokouksista, joissa itsellä ei ole mitään aktiivista roolia. On vain kutsuttu paikalle neukkarin täytteeksi tai sitten asia ei kiinnosta edes viran puolesta, mutta jostain syystä on moiseen palaveriin ajautunut. Siinä sitä helposti luisuu sellaiseen omaan horrokseensa jossa joko ajattelee sitä päivän kauppalistaa tai sitten ei ajattele mitään. 

Vaan olla aidosti läsnä erityisesti tilanteissa, joissa joku toinen on ahdingossa ja haluaa purkaa tuntojaan, on taito jota ei voi opetella. Kykyä joko on tai ei ole.

JälkiJuttu:
Lauantaina olin läsnä juhlimassa kummilapseni valmistumista ammattiin. Ihan uskomatonta, että se vasta äsken ollut pieni käärö on upea nuori nainen, jolla on ammattitutkinto loistavin arvosanoin ja vakituinen työpaikka. Elämä mallillaan ja maailma avoinna. Olen ylpeä hänestä. :)

Kekkee kesäkuu

Otanpa tähän nyt taas Neon sanat työn alle. Jospa se sanainen arkku taas siitä avautuisi.
Kiitokset Neolle jälleen vaivannäöstä! :)

Ja heti skippaan ensimmäisen sanan. Tai no, käsittelen sen tässä kertomalla, että sinappi ei näyttele elämässäni juuri minkäänlaista roolia, mutta Siippa ei voisi elää ilman sitä.  :)

Nuttura

Enpä voi väittää olleeni koskaan nutturatyyppi. Pitkien hiusten aikaan pidin niitä vapaana tai sitten kietaisin jonkun sortin ponnarille. Joskus harvoin väkersin jonkun onnettoman nutturan kieli keskellä suuta.

Minussa on aina ollut sellainen vika, että en ole osannut omia hiuksiani mitenkään erityisesti laittaa. Ja se onkin sitten vähän ristiriitaista kun sitä tukkaa on siunaantunut sen verran, että pitkästä versiosta olisi varmaan saanut ihan loistokkaita kampauksia jos olisi osannut... Jotenkin se käden ja silmän koordinaatio peilin kautta ei vaan meikäläisellä toimi, ei sitten millään. Meikkaamisenikin on hyvin yksinkertaista enkä saa "arkimeikkiin" koskaan kulumaan viittä minuuttia kauempaa. Tai no, kymmenen, mutta siihen sisältyy jo hampaiden pesu ja hiusten vahaus.

JälkiJuttu:
Viikonloppuna se sitten iski se helvetin takatalvi. Lauantaiaamuna oli maa valkoisena ja lisää tuppasi melkein koko päivän. Tänä aamuna oli pakkasta 12 astetta! Perkele... Nyt on onneksi nollassa ja aurinko paistaa, ja huomiseksikin luvattiin suojasäätä, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.

Päänsärky

Juu, tänä aamuna oli vähän päänsärkyä. Ihan vaan siitä syystä, että eilen olin hieman viihteellä ystävättären ja Siipan kanssa, ja kuohari & punkero tekivät tehtävänsä. 

Mutta hauskaa oli, joten voihan sitä pienen päänsärynkin sitten sietää. Etenkin kun se on sellainen särky, joka talttuu ihan pillerillä.

Muutoin minulla on harvoin päänsärkyä. Joskus sellaista hartioista ja niskasta johtuvaa, mutta mitenkään yleistä se ei minulla ole. Sympatiseeraan kovasti niitä, joilla on jatkuvasti pää kipeä tai rasitteenaan inha migreeni. Pääkipu ei ole mukavaa.

JälkiJuttu:
Kevät on selkeästi täällä. Linnut laulavat, harakat tappelevat ja ikkunat näyttävät juuri niin likaisilta kuin ne oikeasti kirkkaassa keväisessä auringonpaisteessa ovatkin. Uhkailivat jollain takatalvella, joten ehkä en vielä heti huomenna pese ikkunoita... Mutta huomenna aion höyryttää keittiön eli ryhdyn siihen lupaamaani suursiivoon!

Tänään surffaillessani blogistaniassa tuli mieleeni muutama bittiavaruuteen kadonnut bloggaaja. Olisi mukava tietää mitä kuuluu Ajatusmurusia-blogia pitäneelle OTJA:lle sinne uuteen elämäänsä tai mihin häipyi Sulkasatoa-blogin Marianne... Olen juuri niin typerä, että jään aina pohtimaan tällaisia asioita, jotka eivät oikeastaan mitenkään kuulu minulle. Mutta kuitenkin haluaisin vain tietää. :)

Siitepöly

Aikaisen kevään haittapuoli, siitepölyä on jo iloisesti ilmassa.
Onneksi nämä kevään ensimmäiset siitepölyt eivät ole meikäläiselle niitä ihan kamalampia. Vähän tirskututtaa, mutta se voi olla katupölyäkin tai ihan kotoperäistä pölyä kun se suursiivo on vielä tekemättä. 

Eli koivun ja heinän kukintaa odotellessa aivastellaan vähemmän, mutta säännöllisesti kuitenkin. Tosin aivastelu on ollut tällä viikolla vähäisempää kuin töissä ollessa. Mikä lie homepömpeli sekin, en ihmettelisi. Meikäläisenkin työhuoneeseen on tullut yläkerrasta vahausvedet ja ikkunanpokasta sadevedet... Mutta sitä ei nyt tarvitse vähään aikaan miettiä, onneksi.

Hyvää naistenpäivää kaikille, ja erityisesti kaikille naisille!

 

Savi

Tämä kotimme on rakennettu savimaalle, rossipohjan päälle. Eipä siis ihme, että ekana asuinvuonna tehdyssä radonmittauksessa ei löytynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Se on tosin hieman hassua, sillä suoraan keittiönikkunan edessä kohoaa korkea graniittikallio ja kalliomaastoa jatkuu pidemmällekin. Vaan sopiva "rajamaa" ilmeisesti on tässä kohdalla. Ja tarpeeksi täyttömaata tukahduttamaan kaikki mahdolliset radonin yritykset...

Muistan kun kävimme ensimmäisen kerran tulevaa kotiamme katsomassa, ihan vaan ulkopuolelta, sillä olimme vasta nähneet ilmoituksen emmekä halunneet tehdä mitään ennen kuin olisimme nuuskineet hieman ympäristöä. Niinpä se oli joku lokakuinen päivä kun kävimme byggan reunalla seisoskelemassa ja miettimässä, että haluaisimmeko asua täällä.
Kengät savessa poistuimme paikalta varmoina siitä, että tässä on uusi kotimme. Ja niinhän se olikin. Kertaakaan en ole kyseistä ostosta katunut. Ainoastaan toivoisin hieman isomman pihan ja enemmän säilytystilaa. ;)

JälkiJuttu:
Kohta on ensimmäinen vuorotteluvapaaviikko lusittu, noin työajan puolesta. Mukavasti on aika mennyt, etenkin kun on hoidossa tuo punainen paholainen jonka veivaamista VV:n kanssa on ollut mukava seurata. Täytyy myöntää, että tappeluiltakaan mielipide-eroiltakaan ei ole vältytty. Erityisesti kun terroristineidot ovat hippasen väsyneitä, kääntyy leikki helposti totiseksi torvensoittamiseksi... Vaan ilman vaurioita on vielä selvitty.
Hikikävelynkin olen joka päivä tehnyt, mutta tänään annan särkeville jalkaparoilleni lepopäivän jo senkin takia, että ulkona käy helvetillinen hiivari. Mutta maanantaina taas mennään ekstralenkkiä VV:n kanssa niin, että hippulat vinkuvat ja hiki lentää!

Muuttolintu

Muuttolinnuista en paljoa tiedä kun olen todella huono lintutunnistaja. Siellä linjalla talitintti ja käpytikka mennään. Mikä sekin on toki parempi kuin Siipan pieni lintu, keskikokoinen lintu ja iso lintu. ;)

Käpytikalla kuitenkin taitaa olla kevättä rinnassa. Sen verran innokkaasti on eilen ja tänään kopistellut puunrunkoja ja kiljunut mennessään. 
Ilma on harmaa, mutta plussalla mennään. Eiköhän tämä tiedä lähtöä viimeisille lumille ja jäille.

JälkiJuttu:
Saimme eilen vieraaksemme punaisen paholaisen loppuviikoksi. Meno on välillä sen verran hurjaa terroristikakaroiden kesken, että pakko on vähän rajoittaa. Yölläkään ei laskeutunut rauha maahan ennen kuin laitettiin herrasväki kahta puolta oviaukkoa ja väliin verkko.
Taidankin lähteä kohta tainnuttamaan niitä kävelylenkin merkeissä.

Yritin ottaa kuvan painikaksikosta, mutta kaikista tuli ihan tärähtäneitä, siis kuvista... Jatkan yrityksiä. ;)