Muistitte tai ette, niin kohta ainakin tiedätte. Noin viikko sitten sain tekstarin, jossa kerrottiin kakkuloiden saapuneen. Soitin liikkeeseen tarkistaakseni, olivatko saapuneet kakkulat ne oikeat lasit vaiko aurinkolasit. Olivat aurinkolasit, jolloin totesin, että haen molemmat sitten kun toisetkin lasit ovat saapuneet.
Eilen etätöissä kotona kekkaloidessani pohdin (pakastimen oven kuvaamisen ohella) sitä, että kolme viikkoa alkaa olla täynnä lasien tilaamisesta. Lupasivat, että kaksi ja puoli viikkoa maksimissaan kestää lasien tulo.
Tänään sitten tartuin puhelimeen, ihan vaan tilauksen kolmiviikkoissynnttärin kunniaksi. Niin ja Kalevalanpäivän tietty. Missä mun rillini, kussa kakkulani mielessäni väikkyen.
Optikkoliikkeessä vastasi reipas nuori nainen, joka oli yhtä hämmentynyt kuin meikäläinen siitä, että okulaaria ei näy, ei kuulu. Oli kanssani samaa mieltä, että olis pitäny tulla jo...
Lupasi selvittää asiaa ja palata mahdollisimman pian.
Uskottehan, että mielessäni kävi kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta vahvimpana mielessäni oli, että ei niitä kakkuloita ole tilattukaan. Ainoastaan aurinkolasini olisivat menneet linssinvaihtoon ja siinä se.
Noin tunnin kuluttua Reipas Nuori Nainen soitti takaisin ja kertoi, että ei ole vielä hullua hurskaampi, mutta halusi kuitenkin kertoa senkin vähän mitä tietää. Wau! Olin vaikuttunut.
Linssihiomossa työnjohtaja oli ollut aivan yhtä hämmästynyt moisesta viiveestä, mutta syytä ei tiennyt. Linssipajalla kuitenkin selvittävät asiaa ja palaavat. Reipas Nuori Nainen lupasi, että soittaa minulle heti kun kuulee linssihiomosta jotain. Heitinkin ilmoille ajatuksen, että ehkäpä pitää lähteä varailemaan aikaa sinne laserleikkaukseen kun ei rillejä näy eikä kuulu.
Eipä aikaakaan kun Reipas Nuori Nainen soitti uudestaan. Asiaan oli saatu selvyyttä, hallelujaa!
Nythän oli käynyt niin, että linssihiomolla linssit ovat valmiina, mutta kiinnitysvaiheessa kehyksistä oli hajonnut joku ruuvinpohja. Niinpä sangat olivat sitä myöten pilalla ja oli pitänyt tilata uudet kehykset. Tähän päivään mennessä kehykset eivät olleet tulleet kuulemma.
Kysyin "vienosti", että osasivatko sanoa minkä kesän keskiviikkona ne tilatut kehykset mahdollisesti tulevat, mutta sitä ei kuulemma osattu sanoa.
Kehotin kertomaan linssipajalle palautetta, että vahinkoja sattuu, mutta niistä pitää ilmoittaa. Jos olisivat vaivautuneet ilmoittamaan liikkeelle moisesta vahingosta ja liike olisi ilmoittanut minulle, olisin taatusti ollut ymmärtäväisempi ja tyytynyt kohtalooni.
Reipas Nuori Nainen lupasi, että viimeistään maanantaina ahdistaa linssipajaa uudemman kerran ja soittelee minulle takaisin. Jätimme asian tälle tolalle ja kiitin kauniisti Reipasta Nuorta Naista.
Itse olen oikeasti sitä mieltä, että linssihioja rikkoi pokat, mutta päätti pitää turpansa kiinni kunnes joku tuli kyselemään. Eli jos en olisi ryhtynyt hätyyttelemään, ei olisi tapahtunut mitään ikinä.
Kuinka kauan kestää kehysten saapuminen läntisestä naapurimaasta? Eivätkä olleet mitkään ihmeelliset design-kakkulat, joita tehtäisiin vaan kolme kappaletta per sarja.
Kyllä vitutti. Ja vituttaa vieläkin! Aion vaatia jonkun sortin kompensaatiota sitten kun niitä rillejä joskus pääsen noutamaan, sillä eihän ole mitään takeita, että saan rillit ensi viikollakaan.
Tämä rilliepisodi oli vain kuorrutus tälle päivälle, sillä työpäiväni kruunaantui muutamallakin eri asialla, joita kaikkia ihmettelin itsekseni. Toisilla on aikaa puuttua vaikka neuvotteluhuoneen "väärän väriseen" puhelimeen, joka pitäisi luonnollisesti vaihtaa heti. Just.
Lopuksi piristän teidän päiväänne eilen nappaamallani kuvalla pakastimemme ovesta. Hirnakka taannoin joskus syksyllä haastoi kuvaamaan jääkaapin oven ja minulle se tuli eilen mieleeni istuessani tuskailemassa etätyöni parissa keittiön pöydän ääressä. Jääkaapin ovea en kehtaa paljastaa, on se sen verran ryönäinen. Tämä ei ole ihan yhtä karsea, vaikka kuvasta kyllä löytyy mm. pariisilainen perse. ;)
Lisäksi vielä kuva Hirnakan jo eilen peräänkuuluttamista tilaamistani toisista kengistä. Tästä kuvasta saan ainakin itse hieman mielihyvää paskan päivän päätteeksi.
Nämäkin tällaiset "koirankusetuskengät". Joo ovat jos sipsuttelee pikku-fifi kainalossa tasaisella maalla. ;)
JälkiJuttu:
Marjaanan haaste siirtyi kyllä nyt tän v-käyrän pompsahtamisen takia, mutta jospa huomenna. Nyt ei irtoa vaadittavalla huumorilla niitä omituisuuksia. Niin ja ihanainen Neo on askarrellut haasteen maaliskuullekin! Siihen pitää tarttua.
