Amsterdam, osa 2

Sunnuntaina tulikin herättyä ennen kellonsoittoa, koska takana oli hyvin nukuttu yö ja varhainen nukkumaanmeno.

Aamutoimien jälkeen suuntasimme alas aamiaiselle. Suunnitelmamme oli se, että mikäli aamiainen olisikin pettymys, voisimme seuraavina aamuina mennä jonnekin kahvilaan, sillä emme olleet etukäteen maksaneet aamiaisesta.
Vaan ei hätää, aamiainen oli monipuolinen ja hyvä. Kahvi oli hyvää, melko "suomalaista", mikä oli todella iloinen yllätys, sillä esimerkiksi brittien/skottien käsitys hyvästä kahvista on monesti jotain ihan muuta kuin mitä minä ymmärrän hyvällä kahvilla.
Palvelu pelasi ja joka mutkassa tarjoilijapojat (huom. kaikki baarin henkilökuntaan kuuluvat olivat miehiä) kyselivät, että onhan kaikki varmasti hyvin ja olimmeko tyytyväisiä huoneeseemme. 
Päätimmekin hetimiten, että seuraavatkin aamut voimme aterioida hotellilla.

Baari iltavalaistuksessa

Aamiaisen jälkeen vetäydyimme huoneeseen valmistautumaan tähän turistipäivään.
Kysyimme respasta, että mistä voisimme ostaa raitiovaunulippuja, johon vastaus oli "täältä". Kätevästi saimme siis kahden vuorokauden ratikkalipun loikkimatta minnekään turisti-infoon. Arvosana kohosi taas pykälällä, tätä minä kutsun hyväksi palveluksi!

Tänään ohjelmassamme oli vierailu kansallismuseossa (Rijksmuseum), jonne lipun sai kätevästi ostettua netistä etukäteen. Ja mikä parasta, lippu oli vuoden voimassa ostopäivästä eli ei tarvinnut kertoa minä päivänä aikoo ahterinsa paikalle raahata.

Koska sää suosi, päätimme ensin vähän käppäillä nauttimassa auringon lämmöstä. Niinpä kunnon turisteina katsoimme kartasta, että ihan nurkalla on homomonumentti. Ihmettelimme, että miksi emme huomanneet sitä eilen kun sillä suunnalla kuitenkin kävelimme ja päätimme lähteä katsastamaan asian uudestaan.
Ja löytyihän se.

Hetken olin vähän, että mitäh? tuo tulppaaniastiako, mutta kyltin teksti selvensi, että se "monumentti" koostui kolmesta kolmiosta, joista yksi oli tuossa kanaalin rannassa "laiturina" ja kaksi muuta takana olevalla aukiolla. Toinen laatoitettuna aukioon ja toinen isona korokkeena. Sen korokkeen vieressä oli sateenkaarilipulla merkitty telttakoju, lippuja homo-Amsterdamin tapahtumiin sekä jotain turistikrääsää. En käynyt lähempää katsomassa.

Suuntasimme kulkumme ytimeen, lähemmäs rautatieasemaa ja matkalla törmäsimme siihen patsaaseen, josta takuulla jokainen suomituristi ottaa kuvan.

Ja siis kyseessähän on kuuluisa runoilija Multatuli. ;) "Yllättäen" patsaan luota löytyi kikattelemasta kolme suomalaista naista, jotka ottivat kuvia vuoronperään toisistaan. Pakko oli kommentoida, että vain suomalainen tajuaa tämän vitsin. Yrmyn näköinen ukko, ei voi muuta sanoa. Tuotantoaan en tunne, tunnustan.

Aikomuksemme oli käydä vanhaan pankkirakennukseen tehdyssä tavaratalossa, mutta sehän ei ollut auki vielä siihen aikaan kun me olimme liikkeellä. Niinpä oikaisimme suunnitelmissamme ja hyppäsimme raitiovaunuun suunnataksemme kansallismuseoon.

Täytyykin tähän väliin kehua, että kyllä on toimiva ja hyvä se ratikkaliikenne. Ainoa omituisuus meikäläiseen verrattuna on se, että lippu pitää näyttää lukulaitteelle sekä sisään astuessa että poisjäädessä. Eivät osanneet respan tytöt selittää miksi. Mutta niin teimme ja kuulutukset ratikoissa muistuttivat myös tästä erikoisuudesta.

Museon edessä saimme todeta, että kyllä viisas turisti ostaa sen lippunsa etukäteen netistä. Oli melkoisen mukavaa kävellä sen lippujaan jonottavan jonon ohi suoraan sisäänkäynnille, jossa ei ollut minkäänlaista jonoa. Siitä vaan sisään lippua vilauttamalla. Tokihan tähänkin jonoon oli eksynyt pari urpoa, joilla ei lippua ollut, mutta heidät opastettiin ystävällisesti sinne kilometrin pituiseen jonoon.

Museorakennus on läpikäynyt mittavan remontin ja on jo itse rakennuksen vuoksi nähtävyys.
Kuuluisin kokoelmiin kuuluva taideteos on tietysti Rembrandtin Yövartio, joka onkin ihan hengästyttävä jo pelkän kokonsa vuoksi. Hämmästyttekö jos sanon, että kyseinen huone/sali oli täynnä amerikkalaisia turisteja, jotka räiskivät salamavalolla kuvia? Ette? Niin arvelinkin.

Itseäni kiinnostivat kyllä museossa enemmän tosiaan se rakennus sekä erilaiset käyttöesineet ja astiat. Taidan olla liian käytännöllinen. Tai pikemminkin ne kuuluisimmat taulut on tullut nähtyä monen median välityksellä, joten enemmän kiinnosti se, mitä ei ollut aiemmin nähnyt.
Suosittelen kuitenkin kyseistä museota, siellä vierähti rattoisasti muutama tunti ja olisi mennyt kauemminkin jos olisi halunnut.

"pieni" lasimaalaus/lyijylasityö

Astiakaappi. Kätevän kokoinen!

Portaikosta aukiolle päin, jossa varmaan on
Amsterdamin kuvatuin kohde.

Museoalueen puistossa oli sunnuntain kunniaksi jonkun sorttiset käsityömarkkinat ja paikalla oli paljon ruoka- ja juomamyyjiä. Kätevästi pystyi hakemaan ruuat yhdestä kojusta ja juomat toisesta.
Puistikon laidalla oli vesilammikko, jossa oli hauskasti "kelluvia" tulppaaneja. Kuvan taustalla näkyykin torikojujen lisäksi Van Gogh -museo sekä konserttitalo.

 
Kävimme myös seuraavaa päivää varten vilkaisemassa millainen jonotuskäytäntö Van Gogh -museoon oli sekä ratsasimme tietysti museoiden yhteisen museoputiikin. Mitään en ostanut.
Siitä sitten ratikkaan ja kohti hotellia, sillä aikeemme oli katsoa formulakilpailut pienen napostelun merkeissä.

Tälle illalle emme olleet varanneet pöytää mistään ravintolasta vaan arvelimme ruokapaikan kyllä löytyvän jostain ja jos ei muualta niin hotellin huonepalvelusta.

Päädyimme lopulta hotellin lähistöltä löytyneeseen ravintolaan vain sen takia, että luimme ruokalistaa väärin. :D
Pöytää jouduimme odottelemaan jonkun aikaa, mutta miljöö oli ihan mukava. Ruokakin oli ihan OK, mutta ei se mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Ruuan päälle harhauduimme vielä paikalliseen baariin/pubiin, jossa oli varsin välitön ja rento tunnelma. Sieltä olikin sitten hyvä laahustaa hotellille ja rentouttavan porekylvyn jälkeen unten maille.

Pöytäkoriste

 

 

Yöllinen kanavan siltavalaistus

Kiva päivä oli ja paljon tuli nähtyä & koettua. Jatkuu seuraavassa osassa... (tätäkin osaa kirjoitin varmaan kolmena eri päivänä, joten suokaa anteeksi mahdollinen pompahtelu)

Dam - dam - DAM - dam -daa

Eli jonkunlainen matkaraportti reissustamme Amsterdamiin. Ihan ei ole kuukautta reissusta vielä kulunut, joten eiköhän ole aika raapustella jotain (ainakin osa 1 näin alkuun). :)

Lauantaiaamuna 18.4. soi herätyskello 04:20. Siitä sitten vaatteet päälle ja maalaten silmänkuvat kohdalleen. Taksin soitto ja laukku kainalossa pihalle.
Matka lentokentälle sujui joutuisaan, mutta baggage drop -tiskillä oli jotain häsmäkkää ja tuntui siltä kuin olisimme seisseet jonossa ikuisuuden. Ehkä tähän "ikuisuuteen" vaikutti se, että en ollut saanut joka-aamuista kofeiiniannostani vielä.

Turvatarkastus sujui sutjakkaan (en piipannut rautakinttuni kanssa!) ja vihdoin päästiin asiaan eli kahvikupin äärelle. Sitä särpiessä sujuikin koneeseen pääsyn odottelu.
Hyvässä järjestyksessä pääsimme koneeseen ja viereen sattunut vieras mies oli onneksi hiljainen ja pienikokoinen, joten mahduin olemaan ihan hyvin siinä keskellä.

KLM on vielä niitä lentoyhtiöitä, jotka eivät ole laittaneet ihan kaikkea maksulliseksi. Niinpä tuohon kahden tunnin lentoon oli ängetty tarjoilukierros nro 1, joka sisälsi jonkun sortin munaleivän & kahvia, mehua, vettä yms. Hetken päästä tuli kierros nro 2, jolloin oli mahdollisuus saada lisää kahvia (kyllä kiitos!) tai muita virokkeita sekä jotain keksejä (ei kiitos). Ja vielä ehtivät kiertää sen tax free -kärrynsäkin kanssa. Nopeita tyyppejä!

Lento laskeutui ajallaan ja kello oli Amsterdamissa noin 8:30. Eipä mene päivä hukkaan kun ajoissa lähtee liikkeelle!
Matkatavarat tulivat ajallaan ja ehjinä, joten suuntasimme junalipun ostoon. Schipholissa on tehty helpoksi junalipun osto keskustaan. Sille oli kosketusnäytössä ihan oma kohtansa josta vain valittiin montako lippua haluaa. Toivottavasti Hki-Vantaa tekee jonkun vastaavan systeemin helpottamaan turistien elämää sitten kun junaliikenne kesällä polkaistaan käyntiin.

Juna kolkotteli vartin Amsterdamin päärautatieasemalle, josta otimme suuntiman kohti hotellia. Tiesimme toki, että huone ei missään tapauksessa ole valmis siihen aikaan, mutta halusimme viedä laukut pois ja käydä "näyttäytymässä", jotta huoneen saanti mahdollisesti nopeutuisi.

Hotellille löysimme eksymättä eikä kävelyyn mennyt asemalta varttia kauempaa. Sää oli kaunis ja aurinkoinen vaikkei kovin lämmin.



Hotellilla olikin sitten vähän sutinaa respassa kun poislähtijät jonottivat tiskille, joka sijaitsi melko kapeassa huoneessa. Mutta ensisilmäys hotellin aulatiloihin miellytti. Olin vakuuttunut, että jälleen kerran rahalla saa, sillä mehän emme lomilla harrasta mitään "budjettimajoittumisia".

Vihdoin tuli meidän vuoromme ja täytyy heti kärkeen todeta, että amsterdamilaiset puhuvat pääsääntöisesti loistavaa englantia. Monet jopa niin hyvää, että oma kielitaito alkoi jo arveluttaa.

Respan nuori kaunis nainen oli todella ystävällinen, kirjasi meidät sisään, vaikka huone ei ollutkaan valmis, otti laukkumme huomaansa ja merkitsi karttaan aamiaiskahviloita kun sanoimme, että voisimme mennä haukkaamaan jotain. Lupasipa vielä soittaa, mikäli huone olisikin ennen klo 14 valmis. Mahtavaa palvelua heti kärkeen!

Tyytyväisinä lähdimme suunnistamaan kohti läheistä toria, jonka laidalta löytyisi hyviä kahviloita. Hetken pyörimme torilla ihmetellen kaikenlaista tarjolla olevaa evästä ja lopulta heilahdimme sisään kahvilaan, vaikka paikalliset tuntuivatkin paistattelevan päivää ulkopöydissä. Itsestäni aamupäiväinen 12 astetta tuntui kuitenkin hieman viileältä.
Nauttiessamme brunssia kera kuohuviinin soitettiin hotellista ja kerrottiin, että huone olisi valmis puolen tunnin kuluttua. Ilahduimme jälleen loistavasta palvelusta, sillä mielellämme käyttäisimme mahdollisuuden ottaa pienet nokoset ja virkistäytyä sen kovin aikaisen aamulähdön jälkeen.

Syötyämme suuntasimme kiertotietä hotellille nähdäksemme kuinka monta turistia jonotti Anne Frankin talolle. Vastaus on monta. 

Lähellä Anne Frankin taloa.

Kipitimme sitten korttelin nurkan ympäri kohti hotellia vain huomataksemme, että se saamarin jono talolle kiersi hyvän matkaa korttelin toiselle puolelle. Onnea ja menestystä jonotukseen!

Hotellilla meille kerrottiin, että meidät tullaan ihan kohta saattelemaan huoneeseemme kunhan laukkumme on ensin toimitettu sinne. Cool! Ei tartte ite kantaa laukkuaan! Ja kohta sieltä piccolontapainen tulikin meitä saattelemaan. Kohteliaasti ja asiallisesti kertoi huoneen faktat ja toiminnot sekä varmisti lopuksi, että onhan meillä kaikki hyvin. Kiittelimme vuolaasti ja vakuuttelimme, että kaikki on vallan mainiosti. 

Huoneen yhden seinän tapetti.

Hotelli oli niin kutsuttu boutique hotelli eli suhteellisen pieni luksushotelli ja huone toki sen mukainen. Tuo yllä oleva kuva on ainoa jonka älysin huoneesta ottaa, mutta uskotte varmaan kun sanon sen olleen hieno ja tyyliltään vähän "burleski". Mustaa ja punaista, kylpyhuoneen laatoitus oli mustaa ja kontrastina valkoinen poreallas vitivalkoisine pyyhkeineen. Huone oli kompaktin kokoinen, mutta toimiva. Suorastaan Ihana!
Onnellisina huokaisimme ja otimme neuvoa antavat nokoset, jotka virkistivätkin kummasti.

Lähtiessämme kaupungille kipaisimme vielä pyytämään vastaanotosta, että varaisivat meille pöydän läheisestä hollantilaista ruokaa tarjoilevasta ravintolasta. Lupasivat näin tehdä.
Suuntasimme kulkumme kohti kuuluisaa kukkatoria (Bloemenmarkt), joka oli vielä siedettävän kävelymatkan päässä hotelliltamme ja jonka ehdottomasti halusin nähdä.

Kukkatorilla olin niin ällistynyt (ja kateellinen) siitä kaikesta ihanuudesta, että en edes älynnyt ottaa kuvia niistä sadoista tuhansista erilaisista tulppaaninsipulivaihtoehdoista, joita oli tarjolla!
Mutta onneksi on intternetti ja kuukkeli, sieltä löytyy kuvia:

Pienen ihmisen kiusaamista tällainen...

Käsittääkseni/muistaakseni maahantuontisäännökset kieltävät moisten tuonnin tänne, joten päätin suosiolla jättää ostamatta. Paha mieli siitä vaan tulisi jos tulli nappaisi aarteet käsistä kotiporteilla. Vaan ajattelin kyllä tutkailla josko jostain nettikaupan kautta löytyisi keino. Musta mieleni halajaa mustia tulppaaneja.

Kukkien ällistelyn jälkeen päätimme, että olemme ansainneet lasillisen ja samalla yritimme etsiä jotain ruokakauppaa, jotta saamme huoneeseemme hieman naposteltavaa ja juotavaa. Terassi löytyi helposti ja maailma olikin taas pieni. Tarjoilija oli ammatiltaan lentohenkilökuntaa ja sanoi kyypparoivansa vain sivutyönään. Oli kuulemma ollut juuri edellisellä viikolla Helsingissä. Hauska heppu oli hän. :)
Ruokakauppakin löytyi kun vähän taas käytettiin kaikkitietävää oraakkelia eli kuukkelia. Ja täytyy sanoa, että sujuvasti olisin moisen puodin ohi kävellyt jos en olisi supermarketiksi tiennyt. Mukaan lähti vähän suolaista sekä hedelmiä ja tietysti viiniä. Kassalla meinasi käydä ylläri kun ei kortti kelvannutkaan. Poika sanoi, että ei käy luottokortti ja me sanoimme, että ei ole luottokortti. Onneksi oli varauduttu matkalle käteisellä, muuten olisi jäänyt eväät ostamatta.

Paluumatkalla hotellille meinasin jäädä ainakin kaksi kertaa polkupyörän alle. Täytyy sanoa, että siellä polkupyörät olivat pelottavampia kuin autot tai ratikat, joita risteilee kiitettävästi kaupungissa. Polkupyöriä onkin sitten ihan kaikkialla. Siis aivan joka paikassa ja kaikki sillankaiteet ovat täynnä niihin lukittuja fillareita. Sitä ihmettelin jossain vaiheessa, että missä niiden kaikkien pyörien omistajat ovat...

Hotellilla veimme tavarat huoneeseen ja palasimme alas nauttiaksemme jonkun pienen myöhäisen lounaan hotellilla. Vastaanotosta kerrottiin, että pöytävaraus on OK, joten siirryimme baarin puolelle tilaamaan syötävää. Tiedustelimme, voimmeko syödä viihtyisän oloisella sisäpihalla, johon henkilökunta vastasi, että voimme, mutta meidän pitää viedä alkoholimme itse sinne. Heillä ei ole lupaa anniskella piha-alueelle ja ympärillä asuvat "tavalliset" ihmiset kuulemma kyttäävät heitä kovasti tämän asian suhteen. Mutta jos viemme ruokamme ja juomamme itse sinne ja olemme mölyämättä, niin homma on okei. Näin sovimme tekevämme ja niin kuskasimme ruuat sekä juomat sisäpihalle, jossa oli oikein viihtyisää.

pienen pieni pilvenhattara taivaalla

Ruuan jälkeen olikin hyvä raahautua huoneeseen elpymään ja katsomaan formulan aika-ajoja.

Seitsemäksi siirryimme läheiseen ravintolaan, jossa ruoka oli ihan okei, mutta koska pöytämme oli ihan keittiönoven vieressä, häiritsi se hieman ruokailunautintoamme. Joka tapauksessa ihan onnistunut ilta ja tuumimme, että emme olisi varmaankaan kyseiseen kuppilaan päässeet ilman hotellin tekemää pöytävarausta.
Ruuan päälle horjahdimme vielä yhdelle viihtyisälle terassille hetkeksi, josta illan kylmyys meidät ajoi pois ja kohti höyhensaaria. Päivä oli pitkä mutta mukava.

Koskapa nyt sorruin jaaritteluun, teenkin rapsan useammassa osassa, sillä muutoin tästä tulee aivan liian pitkä.