Maaliskuun mainio

Kyllä. Jälleen uusi kuukausi ja uusi mies. Ihanaa kun sattui tuollainen lyhyt kuukausi väliin.

Mitähän sitä nyt sitten tästä maalispojasta sanoisi... Kivat on suihkulähteet taustalla, mistä lienee kuva otettu. Ja toi sixpäkki on kyllä jotain ihan toisesta maailmasta. Khyyyllä mä tykkäsin... Entäs te?

Jälkijuttu:
Hammaslääkärikammoisena varasin vihdoin itselleni ajan, tosin vain tarkastukseen, mutta siitähän se Pandoran lipas avautuu. Saapa nähdä miten sinne suoriudun, mutta pakkohan se on kun on pari vanhaa paikkaa jo sanonut sopimuksensa irti. Pelottaa nyt jo...

Nuttura

Enpä voi väittää olleeni koskaan nutturatyyppi. Pitkien hiusten aikaan pidin niitä vapaana tai sitten kietaisin jonkun sortin ponnarille. Joskus harvoin väkersin jonkun onnettoman nutturan kieli keskellä suuta.

Minussa on aina ollut sellainen vika, että en ole osannut omia hiuksiani mitenkään erityisesti laittaa. Ja se onkin sitten vähän ristiriitaista kun sitä tukkaa on siunaantunut sen verran, että pitkästä versiosta olisi varmaan saanut ihan loistokkaita kampauksia jos olisi osannut... Jotenkin se käden ja silmän koordinaatio peilin kautta ei vaan meikäläisellä toimi, ei sitten millään. Meikkaamisenikin on hyvin yksinkertaista enkä saa "arkimeikkiin" koskaan kulumaan viittä minuuttia kauempaa. Tai no, kymmenen, mutta siihen sisältyy jo hampaiden pesu ja hiusten vahaus.

JälkiJuttu:
Viikonloppuna se sitten iski se helvetin takatalvi. Lauantaiaamuna oli maa valkoisena ja lisää tuppasi melkein koko päivän. Tänä aamuna oli pakkasta 12 astetta! Perkele... Nyt on onneksi nollassa ja aurinko paistaa, ja huomiseksikin luvattiin suojasäätä, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.

Päänsärky

Juu, tänä aamuna oli vähän päänsärkyä. Ihan vaan siitä syystä, että eilen olin hieman viihteellä ystävättären ja Siipan kanssa, ja kuohari & punkero tekivät tehtävänsä. 

Mutta hauskaa oli, joten voihan sitä pienen päänsärynkin sitten sietää. Etenkin kun se on sellainen särky, joka talttuu ihan pillerillä.

Muutoin minulla on harvoin päänsärkyä. Joskus sellaista hartioista ja niskasta johtuvaa, mutta mitenkään yleistä se ei minulla ole. Sympatiseeraan kovasti niitä, joilla on jatkuvasti pää kipeä tai rasitteenaan inha migreeni. Pääkipu ei ole mukavaa.

JälkiJuttu:
Kevät on selkeästi täällä. Linnut laulavat, harakat tappelevat ja ikkunat näyttävät juuri niin likaisilta kuin ne oikeasti kirkkaassa keväisessä auringonpaisteessa ovatkin. Uhkailivat jollain takatalvella, joten ehkä en vielä heti huomenna pese ikkunoita... Mutta huomenna aion höyryttää keittiön eli ryhdyn siihen lupaamaani suursiivoon!

Tänään surffaillessani blogistaniassa tuli mieleeni muutama bittiavaruuteen kadonnut bloggaaja. Olisi mukava tietää mitä kuuluu Ajatusmurusia-blogia pitäneelle OTJA:lle sinne uuteen elämäänsä tai mihin häipyi Sulkasatoa-blogin Marianne... Olen juuri niin typerä, että jään aina pohtimaan tällaisia asioita, jotka eivät oikeastaan mitenkään kuulu minulle. Mutta kuitenkin haluaisin vain tietää. :)

Siitepöly

Aikaisen kevään haittapuoli, siitepölyä on jo iloisesti ilmassa.
Onneksi nämä kevään ensimmäiset siitepölyt eivät ole meikäläiselle niitä ihan kamalampia. Vähän tirskututtaa, mutta se voi olla katupölyäkin tai ihan kotoperäistä pölyä kun se suursiivo on vielä tekemättä. 

Eli koivun ja heinän kukintaa odotellessa aivastellaan vähemmän, mutta säännöllisesti kuitenkin. Tosin aivastelu on ollut tällä viikolla vähäisempää kuin töissä ollessa. Mikä lie homepömpeli sekin, en ihmettelisi. Meikäläisenkin työhuoneeseen on tullut yläkerrasta vahausvedet ja ikkunanpokasta sadevedet... Mutta sitä ei nyt tarvitse vähään aikaan miettiä, onneksi.

Hyvää naistenpäivää kaikille, ja erityisesti kaikille naisille!

 

Savi

Tämä kotimme on rakennettu savimaalle, rossipohjan päälle. Eipä siis ihme, että ekana asuinvuonna tehdyssä radonmittauksessa ei löytynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Se on tosin hieman hassua, sillä suoraan keittiönikkunan edessä kohoaa korkea graniittikallio ja kalliomaastoa jatkuu pidemmällekin. Vaan sopiva "rajamaa" ilmeisesti on tässä kohdalla. Ja tarpeeksi täyttömaata tukahduttamaan kaikki mahdolliset radonin yritykset...

Muistan kun kävimme ensimmäisen kerran tulevaa kotiamme katsomassa, ihan vaan ulkopuolelta, sillä olimme vasta nähneet ilmoituksen emmekä halunneet tehdä mitään ennen kuin olisimme nuuskineet hieman ympäristöä. Niinpä se oli joku lokakuinen päivä kun kävimme byggan reunalla seisoskelemassa ja miettimässä, että haluaisimmeko asua täällä.
Kengät savessa poistuimme paikalta varmoina siitä, että tässä on uusi kotimme. Ja niinhän se olikin. Kertaakaan en ole kyseistä ostosta katunut. Ainoastaan toivoisin hieman isomman pihan ja enemmän säilytystilaa. ;)

JälkiJuttu:
Kohta on ensimmäinen vuorotteluvapaaviikko lusittu, noin työajan puolesta. Mukavasti on aika mennyt, etenkin kun on hoidossa tuo punainen paholainen jonka veivaamista VV:n kanssa on ollut mukava seurata. Täytyy myöntää, että tappeluiltakaan mielipide-eroiltakaan ei ole vältytty. Erityisesti kun terroristineidot ovat hippasen väsyneitä, kääntyy leikki helposti totiseksi torvensoittamiseksi... Vaan ilman vaurioita on vielä selvitty.
Hikikävelynkin olen joka päivä tehnyt, mutta tänään annan särkeville jalkaparoilleni lepopäivän jo senkin takia, että ulkona käy helvetillinen hiivari. Mutta maanantaina taas mennään ekstralenkkiä VV:n kanssa niin, että hippulat vinkuvat ja hiki lentää!

Muuttolintu

Muuttolinnuista en paljoa tiedä kun olen todella huono lintutunnistaja. Siellä linjalla talitintti ja käpytikka mennään. Mikä sekin on toki parempi kuin Siipan pieni lintu, keskikokoinen lintu ja iso lintu. ;)

Käpytikalla kuitenkin taitaa olla kevättä rinnassa. Sen verran innokkaasti on eilen ja tänään kopistellut puunrunkoja ja kiljunut mennessään. 
Ilma on harmaa, mutta plussalla mennään. Eiköhän tämä tiedä lähtöä viimeisille lumille ja jäille.

JälkiJuttu:
Saimme eilen vieraaksemme punaisen paholaisen loppuviikoksi. Meno on välillä sen verran hurjaa terroristikakaroiden kesken, että pakko on vähän rajoittaa. Yölläkään ei laskeutunut rauha maahan ennen kuin laitettiin herrasväki kahta puolta oviaukkoa ja väliin verkko.
Taidankin lähteä kohta tainnuttamaan niitä kävelylenkin merkeissä.

Yritin ottaa kuvan painikaksikosta, mutta kaikista tuli ihan tärähtäneitä, siis kuvista... Jatkan yrityksiä. ;) 

Korea

Mistä ihmeestä se Neo näitä sanoja keksii?

Minulle korea yleensä tarkoittaa nimenomaan sellaista värikästä ja krumeluuria, mutta ei yleensä kaunista. Sellainen, mikä tulee kun on yritetty liikaa tehdä hienoa. Olen näin yksinkertaisena ihmisenä enemmän tyylin "yksinkertainen on kaunista" -kannattaja.

Korea taas valtiona edustaa jotain tuiki tuntematonta kulttuuria. Eteläisestä valtiosta tulee puhelimeni (ja hyvä puhelin onkin), mutta pohjoisesta osasta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa kuten ei yleensäkään diktatuureista.
Pohjoinen osa on nyt saanutkin olla rauhassa jonkun päivän kun maailman katseet ovat kiinnittyneet Ukrainaan ja erityisesti Krimille. Ei, olen strutsi ja kieltädyn ryhtymästä siihen "entäs jos" -ajatusleikkiin.

*********************
Sään suhteen ei näytä suurta parannusta olevan eiliseen tai edellispäiväiseen verrattuna. Siitäkin huolimatta aion kohtapuoleen hilppaista VV:n kanssa lenkille.
Eilen sain jo hyvän alun liikuntamäärän nostolle kun kävelin kosmetologille ja takaisin. Siihen reissuun kului puoli tuntia suuntaansa, joten ei paha. Vaikka ilma oli kyllä tosi paha.

Tänään saamme illalla hoitoon loppuviikoksi saman punaisen paholaisen, joka meillä vieraili viikonloppukylässä silloin joulukuussa. Saapa nähdä minkälainen riekkumatanner talosta tulee. Tässä kohdassa voisi ehkä todeta, että onneksi olen kotosalla vahtimassa tutkaparin toilailuja...

Mukavaa päivää, minä lähden nyt vähän raittiiseen ilmaan!

JälkiJuttu:
Mutta missä on Nollis? Pitäisikö huolestua? 

Kukinto

Hmmm... Vähän aikaista odotella mitään kukintoja ainakaan tuolla pihan puolella.
Lauantaisen auringonpaisteen innoittamana kävin kurkkimassa omaan kukkapenkkiini, mutta kyllä se on vielä jäässä.
Syksyllä kasvamaan lähteneet helmililjat taitavat olla menetettyjä... Mutta katsotaan nyt. Eniten jännittää atsalea-raukka, joka jo uutterasti ryhtyi pukkaamaan lehdenalkuja ja sitten tuli pakkanen. Saapa nähdä, että tointuuko se vai pitääkö minun lähteä uutta ostamaan.

Takatalvi tulikin sitten nopeammin kuin luulinkaan. Eilen ja tänä aamuna on satanut lunta ja räntää taivaan täydeltä. Nyt näyttäisi hieman laantuneen, mikä on ihan hyvä, sillä parin tunnin päästä on lähdettävä tallustamaan tuonne taajaman keskustaan.

Vapaa on siis alkanut ja samalla alkaa kuntokuuri, kävelyä lisään joka päivälle ja samalla toivottavasti lähtee jokunen kilokin kropasta. Se on päätavoitteeni tälle vapaalle. Siivousurakan aloitan ehkä huomenna tai ehkä ensi viikolla. Aika näyttää, mutta paineita en aio ottaa. :) 

Makea maaliskuu

Koitetaanpa taas. Nyt ehkä ehdin paremmin mukaan tai ainakin luulen niin. ;)
Jälleen kerran, kiitos Neolle vaivannäöstä!

Taisitte luulla

Että unohdin kuukausi sitten tekemäni lupauksen. Ei hätää, en todellakaan unohtanut!

Pitemmittä puheitta asiaan:

Mr. Maaliskuu

Ei paha... Ehkäpä sitä voisi jäädä jo maaliskuuhun luuppiin, vai mitä sanoo raati? ;)
 

19. Kevätpörriäinen

Näin pääkaupunkiseutulaisena mieleen tulee tietysti koululaisten jo kauan myymä lehti, johon meikäläisen kosketuspinta nykyään tulee vain telkkarin kautta. Nimittäin aamu-TV:ssä aina lukevat Kevätpörriäisen parhaita paloja.

Mutta kevätpörriäinen on myös se kun kimalaiset ja mehiläiset kömpivät koloistaan ja lähtevät etsimään kevään ensimmäisiä kukkia.
Kuinka kaipaankaan sitä, että nurmikko näyttäytyy lumen alta, ja krookukset, helmililjat ja narsissit nousevat kukkapenkeistä. Viime tarkistuksen mukaan niin ei taida ihan heti tapahtua. Takapihan keskellä on metrinen hanki kun siihen on lapioitu kaikki lumi kulkuväylältä.

Tänä aamuna herätessäni silmiä kutitti aivan vietävästi. Toivottavasti kyseessä oli vain huonosti nukutun yön unihiekka eikä suinkaan mikään orastava silmätulehdus.
Viime yönä heräsin sen sata kertaa kun PP vaihtoi paikkaa, huokaili ja valitti. Taisi kolottaa kaikkia neljää koipea raukalla. Vanhuus ei tule yksin, koirallekaan.

Neljä yötä uuteen koiraan! Iiiikkkk!!!
Ja talo ei todellakaan ole koiranpentukestävä. Jostain pitäisi löytää siis energiaa ja tarmoa siivoamiseen ennen lauantaita. Ja rappusten sekä takapihan porttiin pitää hommata jotain pienisilmäistä verkkoakin vielä ettei käy huonosti.
Tunnen pienen piston omassatunnossani. Taidan olla todella huonosti valmistautunut uuden koiran saapumiseen. Mutta eiköhän se siitä, uskotaan niin. Ainakin olen yrittänyt Siipan päähän takoa jotain oppia.

18. Oravanpyörä

Wikipedia, tuo mainio vanhanaikaisen tietosanakirjan korvaaja, sanoo seuraavaa:

Termiä oravanpyörä käytetään usein vertauskuvana loputtomalle ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Erityisesti sitä käytetään kritisoitaessa stressaavia töitä sekä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaa yhteiskuntaa.

Määritelmän alkuosa on mitä mainioin kuvaus. Sama asia kuin pään hakkaaminen seinään, mutta kauniimmassa paketissa, ehkä.

Vaan jokainenhan meistä jonkunlaisessa oravanpyörässä kieppuu, halusi tai  ei. Se, kuinka negatiivisena sen kokee, onkin kovin yksilöllistä. 
Itse kategorioisin tämän omani lähinnä tavalliseksi elämäksi. Pääsääntöisesti tylsäksi ja päivästä toiseen samalla kuviolla toistuvaksi. Mutta kyllä, itse olen tätä elämääni ollut rakentamassa, joten mitäs siitä koko ajan marisemaan. Miksikäs se siitä muuttuu? 

Sivistyssanakirja kertoo meille oravanpyörästä seuraavaa:

häkkieläimenä pidetyn oravan juoksupyörä. Vars. kuv. noidankehämäisestä ilottomasta ponnistelusta. esim. Kilpailuyhteiskunnan oravanpyörään joutuneet ihmiset.

Vietin yli kaksi tuntia palaverissa, joka taisikin tuon määritelmän mukaan olla olla varsinainen oravanpyörä: noidankehämäistä ilotonta ponnistelua. Kertakaikkiaan. Miten voi ollakin, että tietyllä porukalla kokoonnuttaessa ei päästä puusta pitkään, vaan jossain kohdassa heitetään se ketunlenkki ja palataan taas johonkin jo kertaalleen (tai useampaankin kertaan) käsiteltyyn asiaan. Voi juma. 
Olen kuitenkin menettänyt teräni lenssun myötä, sillä en jaksanut räksyttää takaisin sadatta kertaa samoja juttuja. Syvennyin ihan omiin puuhasteluihini ja toivoin palaverin päättyvän pikaisesti.

Naapurikin on palannut yhtenä kappaleena! Mielikuvitukseni vain oli siis liian vilkas ja harhaili omia polkujaan. Tyyppi tuli tänä aamuna vastaan ruskeana ja rentoutuneen näköisenä. Oli siis ilmeisesti hypännyt pois omasta oravanpyörästään muutamaksi viikoksi. Siippa soi minulle sellaisen "mitäminäsanoin"-mulkaisun, mutta koitin parhaan kykyni mukaan olla sitä mulkaisua huomaamatta.

8. Varkain

Kuin varkain on taas viikko vierähtänyt. Minne nämä päivät, kuukaudet ja vuodet katoavat?
Vastahan se Naistenpäivä oli ja taas on! (olipas huono aasinsilta, pahoitteluni)

Jos jostain pitää naapurimaata Venäjää kadehtia, niin tästä päivästa voisi olla näin naisena kateellinen. Siellä naistenpäivä on Suuri Kansallinen Juhlapäivä jolloin naisia ylistetään ja lahjotaan ylenpalttisesti. 
Jopa tänne naapurimaan eukoille muistavat yhteistyökumppanit lähetellä naistenpäivätoivotuksiaan.
Mutta kolikon kääntöpuolena on sitten se, että muina 364 päivänä vuodessa meillä täällä Suomessa on naisilla tasa-arvoisemmat oltavat. Eli enpä kadehdi kauheasti sittenkään.

Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille Blogistanian naisille! 
Ja tietysti myös miehille. :)

 

7. Saippua

Monihan tietää minun olevan saippuafriikki ja olen täälläkin hehkuttanut armasta skottilaista merileväsaippuaani. Helppo olisi siis olettaa, että tällä linjalla mennään tässäkin postauksessa.

Mutta jostain syystä tällä kertaa mieleeni pulpahti tästä sanasta välittömästi Studio Julmahuvi.

Kuka muistaa Studio Julmahuvin ja sen virolaisen "dokumentin" saippuasarjasta Paradise cocktail?

Dokumentissa kerrottiin kuinka Paradise Cocktailin esiintyjiä säilytettiin öisin kopeissa kuin minkkejä. Tottelemattomat saivat ”saiputtaa”, sukkaan tungettua saippuaa, jonka lyönneistä ei jäänyt jälkiä, jotka estäisivät kameran eteen menon seuraavana päivänä. Tapahtui myös näyttelijöiden selittämättömiä katoamisia, kun roolihahmo noin vain poistui ruudusta. Tai vaihtui toiseen, ilman että kukaan kysyi perään.

Ihan legendaarinen! Jos sivistyksessänne on Julmahuvin kokoinen aukko, suosittelen katsomaan ainakin tämän pätkän (ja sen jälkeen hommaamaan koko DVD-boksin):

Julmahuvin huumori uppoaa meikäläiseen kuin kuuma veitsi vanhaan ihmiseen voihin ja muutamat sketsit ovat erityisesti painuneet mieleen.

Tässä lienee myös sopiva kohta paljastaa, että minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että olisin Korpelan Tommin muija. ;) 

4. Terapian tarpeessa

En ole koskaan käynyt terapeutilla. En edes osaa kuvitella, millaista se olisi. 
Uskon, että joillekin terapia on ainoa tapa purkaa syvimpiä tuntojaan vapautuneesti ja luottamuksella. Ja on hienoa jos terapeutti pystyy tarjoamaan rakennuspalikoita ahdistuksen tai ongelman käsittelyyn.
 
Itselläni en usko, että se toimisi. Olen niin tottunut olemaan olkapäänä ja Leelian lepotuolina omassa ystäväpiirissäni, että kokisin varmaankin tilanteen perin kummalliseksi jos minä olisinkin se vuodattaja, jota ventovieras ihminen kuuntelisi. Ei taitaisi olla minun juttuni.

Muutoin tässä maassa kyllä tuntuu siltä, että jos haluat apua henkiseen hätääsi julkisen sektorin kautta, ei kannata pidättää hengitystään sitä odotellessa. 
Ymmärrän, että resurssit ovat rajalliset ja hoitojaksot pitkiä per potilas, mutta silti. Jos ihminen ahdistuneena tai masentuneena hakeutuu itse etsimään apua julkisen terveydenhuollon puolelta, sanotaan hänelle, että hän ei ole tarpeeksi sairas/masentunut/itsetuhoinen kun kerran osaa itse hakeutua apua etsimään. Missä mättää?

Kolikon toisella puolella rahalla saa ja hevosella pääsee. Kaiken maailman "mä hajoon kun multa lohkes rakennekynsi" -tyypit voivat hakeutua mihin tahansa psyko- tai taideterapiaan kun on pätäkkää, millä maksaa. Enkä väitä, että kaikki yksityisellä puolella kalloaan kutistuttavat kuormittaisivat turhaan terapeuttien vastaanottoja, mutta joukossa lienee niitäkin joiden mielestä terapiassa käynti on trendikästä.
 

Veli Sikiö on väärässä. Kyllä täällä annetaan nuorten ja vähän vanhempienkin syrjäytyä rauhassa. Melkein tuntuu siltä, että siihen suorastaan kannustetaan.

JälkiJuttu:
Mittani on täysi. Nimittäin tätä helvetillistä lumisadetta ja talvea. Kuka varasti sen ihanasti orastaneen kevään? 
Tänä aamuna oli yli 20 pakkasta ja lunta taas enemmän kuin laki sallii. Ja lisää tulee... Hianoo.
  

2. Mustelma

Minulle tulee helposti mustelmia. Lisäksi olen kovin etevä kävelemään kaikkia pöydänkulmia päin, jolloin reidet ovat aina mustelmilla. Ilmeisesti on hahmotuskyvyssä jotain häikkää kun aina pyrin "oikaisemaan" kulmat ja sitten kalautan itseni täysillä siihen kulmaan. Auts.

Lisäksi kohellan koirien kanssa tai pääsääntöisesti PP:n kanssa, jolloin välillä on naamassakin mustelma kun oikein kaksi luupäätä kolahtaa yhteen. Varmaan on joku joskus luullut, että minua pahoinpidellään kun on ollut poskipäässä kunnon mustelma.

Vaan on minulla ollut ihan oikeasti musta silmäkin. Siitä on varmaan 25 vuotta aikaa kun olin hipsimässä kotia kohti joltain myöhäiseltä bussilta kun sananmukaisesti puskasta joku äijä kaappasi kaulaotteeseen, löi nyrkillä silmäkulmaan ja huusi samalla "saatanan huora!".
Jollain ihmeen keinolla pääsin rimpuilemaan irti ja juoksin kotiin sellaista vauhtia, että kuka tahansa pikajuoksija olisi ollut kateellinen. 
Koskaan ei ole selvinnyt mikä satunnainen puskahiippari äijä oli. Poliisille soitin seuraavana päivänä ja virkavalta oli sitä mieltä, että kyseessä oli joku satunnainen häirikkö tai sitten äijä luuli minua toiseksi henkilöksi, jota oli siellä puskassa väijymässä.
Siitä tapahtumasta sain komean mustan silmän, jota sai selitellä yhdelle jos toisellekin. Pelkoa pimeällä liikkumiseen ei jäänyt, mutta sen verran traumaa tuli, että vieläkin kaivan kotiavaimen esiin jo hyvissä ajoin, että on valmiina jos sattuisi joku tiukka paikka tulemaan.

Tänään ei kuitenkaan ole tullut mustelmia vaan pääsin vihdoin hoidattamaan tukkakatastrofiani ja kävin kampaajalla. Ihanaa kun on luottokampaaja jonka kanssa saa pulista säännöllisin väliajoin kaikesta mahdollisesta. Olen virkistynyt karmean työviikon jälkeen.

Lopuksi toivotan tervetulleeksi lukijakuntaani Mrs. B:n. :)

JälkiJuttu:
Eiliseen sanaan olisin voinut kirjoittaa kunnollisen itsensäpaljastuksen, mutta en enää iltamyöhällä jaksanut kaivaa läppäriä esiin, joten jääköön tämän tuittupään tuittuilut salaisuudeksi. Ainakin toistaiseksi. ;)   

Maaliskuun marinat eiku tarinat

Neo jaksaa keksiä meille haastesanoja jo kolmatta kuukautta peräkkäin. Kivaa!
Taas saa antaa ajatuksen lentää päivän teemasanan ympärillä silloin kun se itselle sopii ja ajatus natsaa. Kiitos siis jälleen Neo!
Tästä se taas lähtee.