Yritykseni saada helposti paljon rahaa eivät näytä onnistuvan. Ei tule lottovoittoa eikä Eurojackpot-voittoa, ei. Jokerissa voitin viikko sitten 2,50 euroa. Ai hurja!
Muutoin elämä soljuu omia normaaleja latujaan. Päivät kuluvat töitä tehden, joskin työpaikan ilmapiiri on hieman mollivoittoinen. Yyteet ovat loppusuoralla ja tällä viikolla varmaan kuullaan, että mikä on lopputulos, ainakin tältä erää.
Olen kuitenkin osoittanut olevani suorastaan idioottimainen optimisti ja varasimme reippahasti kesälomareissun lennot sekä hotellit viikonloppuna.
Tämän lisäksi on varattuna myös keväälle pieni kaupunkiloma, joten rahanmenoa ei voi estää. Vaan mitäpä tuosta, antaa mennä vaan.
Olen myös urakoinut taas villasukkaosastolla ja pieniä lasten sukkia tulee liukuhihnalta. Seuraavaksi on kyllä pakko keskittyä johonkin isompaan ja paksummilla puikoilla kun kädet eivät oikein tahdo kestää noita ohkaisia metallipuikkoja. Vaan kiva niitä on tehdä kun tulevat niin nopeasti.
Huushollissamme on myös yksi uusi koiranomistaja. Nimittäin VV:n kasvattaja päätti jättää jalostusoikeutensa käyttämättä ja antoi minun siirtää koiran omiin nimiini. Samalla ilmoitin Siipan toiseksi omistajaksi, hän kun ei ole koskaan paperilla yhtään koiraa omistanut. Nyt se taisi vähän ylpistyä moisesta "arvonnoususta", mutta palasi maan pinnalle kun sanoin nyhtäväni tästedes kaikki hoidolliset kulut häneltä. ;)
Eipä täällä sen ihmeempiä. Kuukausikin on taas lopuillaan ja kohta pitää esitellä seuraava palomies. Sitä odotellessa viikko sujunee sutjakkaasti.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste penkkiurheilua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste penkkiurheilua. Näytä kaikki tekstit
maanantai 23. helmikuuta 2015
maanantai 17. marraskuuta 2014
Elämä on yhtä luuppia
Kaikkihan sen tietävät, että minä olen laiska ja läski sohvaperuna, jonka elämän (vähäinen) liikunta muodostuu lähinnä koirien kanssa hiihtelystä ja ostoshelveteissä taapertamisesta. Ja luvalla sanoen, syyskuun alkupuolelta viime viikkoihin asti olen istunut varmasti enemmän perseelläni kuin koskaan aiemmin elämässäni (koska koipi, tiedättehän).
Aina ja kaikkialla toitotetaan, että liikunta on ihanaa ja kun "löytää oman lajinsa" niin sen jälkeen kaikki sujuu kuin itsestään. No, enpä ole löytänyt vissiin sitä omaa lajiani, sillä inhoan kaiken maailman ryhmäjumppia ja -humppia, punttisali ei ole mun juttuni ja juoksijaksi minusta ei ole. Noin muutaman esimerkin mainitakseni.
Kotioloissa olen nyt kuitenkin vähän aktivoitunut Selättimen päällä pyörimään (tosin sekin jäi katkolle sattuneesta syystä, mutta nyt ajattelin taas aloitella) ja tuo kuntopyörä kiehtoo minua helppoudellaan. Voin polkea fillaria valmiilla ohjelmalla ja tuijottaa vaikka juutuupista Sami Hedbergiä samalla. Ei paskempaa ajanvietettä, sanoisin.
---
Kävin pöyhimässä kuivurissa olevia lakanoita välillä ja nyt katkesi ajatus...
Niin! Siis tuota taustaa vasten, että en ole mikään liikuntailoittelija saattaa arvata etten ole mitenkään hullaantunut mistään Sport trackereistä, sykemittareista tai muistakaan sellaisista härpäkkeistä. Nyt olen kuitenkin joutunut pantakansan joukkoon minäkin.
Minulla on tällainen:
Ei, en ole itse ostanut sitä enkä varsinaisesti pyytänyt. Sattumien summana minulla nyt on tällainen. Alkuun ajattelin, että kokeillaan nyt, mutta en aio moisen pannan orjaksi ryhtyä. Enemmän olin varmaan innostunut ajatuksesta, että tästä saa tiedot ladattua kännykkään ja voin esimerkiksi tarkkailla kuinka paljon tulee vuorokauden aikana nukuttua. Siis silloin toki härvelin pitää olla ranteessa kaiken aikaa, yötä päivää.
Jaksoin pitää härveliä kädessäni pari yötä, mutta koska muutoinkin nukun vaatteitta ja koruitta, tuntui rannekkeen pitäminen vähän kummalliselta siitäkin huolimatta, että ranneke on kevyt eikä hiosta tai paina mitenkään. Niinpä uniaika-analyysit jäivät kovin vähiin.
Parin viikon koekäyttö kertoo, että oikeasti näillä meikäläisen spekseillä (laiska ja lihava istumatyöläinen) tulee päivän tavoite loppupeleissä aika helposti täyteen. Vähän kun käy koirien kanssa ulkona tuulettumassa ja siihen päälle heittää jonkun markettireissun, niin helposti on päivän aktiivisuusvaatimus täytetty.
Tosin tuota askellaskentaa en ihan härvelissä ymmärrä. Masiina rekisteröi liikkeiden määrän ja tyypin ja muuttaa sen sitten arvioiduksi askelmääräksi. Rehellisellä kävelyllä askelia saa paljon vähemmän kasaan kuin sillä, että puuhastelee vähän niitä näitä ja esimerkiksi kutoo. Että eipä kai se ihan sataprosenttisen luotettava ole, mutta antaa suuntaa kuitenkin.
Luulen, että härveli saattaa jäädä hyllylle pölyttymään piankin kun uutuudenviehätys katoaa. Töihinpaluun aikoihin testailen varmaankin miltä lukemat näyttävät työpäivän jälkeen ja saatanpa jossain reissuissa silkasta mielenkiinnosta pitää ranteessa, mutta en usko, että tämä laite minulle miksikään sydänystäväksi jää. Varmaa on kuitenkin se, että itse en tällaista itselleni ostaisi.
JälkiJuttu:
Onko se jouluhelvetti jo alkanut? Lauantaina käytiin Verkkokaupassa, jossa oli ihan maailmanlopun meininki ja eilen taas oli puoli Etelä-Suomea liikkeellä tuolla Ingvarin putiikissa ja Honkkarissa sekä Kodin ykkösessä.
Aina ja kaikkialla toitotetaan, että liikunta on ihanaa ja kun "löytää oman lajinsa" niin sen jälkeen kaikki sujuu kuin itsestään. No, enpä ole löytänyt vissiin sitä omaa lajiani, sillä inhoan kaiken maailman ryhmäjumppia ja -humppia, punttisali ei ole mun juttuni ja juoksijaksi minusta ei ole. Noin muutaman esimerkin mainitakseni.
Kotioloissa olen nyt kuitenkin vähän aktivoitunut Selättimen päällä pyörimään (tosin sekin jäi katkolle sattuneesta syystä, mutta nyt ajattelin taas aloitella) ja tuo kuntopyörä kiehtoo minua helppoudellaan. Voin polkea fillaria valmiilla ohjelmalla ja tuijottaa vaikka juutuupista Sami Hedbergiä samalla. Ei paskempaa ajanvietettä, sanoisin.
---
Kävin pöyhimässä kuivurissa olevia lakanoita välillä ja nyt katkesi ajatus...
Niin! Siis tuota taustaa vasten, että en ole mikään liikuntailoittelija saattaa arvata etten ole mitenkään hullaantunut mistään Sport trackereistä, sykemittareista tai muistakaan sellaisista härpäkkeistä. Nyt olen kuitenkin joutunut pantakansan joukkoon minäkin.
Minulla on tällainen:
 |
| www.polar.com |
Ei, en ole itse ostanut sitä enkä varsinaisesti pyytänyt. Sattumien summana minulla nyt on tällainen. Alkuun ajattelin, että kokeillaan nyt, mutta en aio moisen pannan orjaksi ryhtyä. Enemmän olin varmaan innostunut ajatuksesta, että tästä saa tiedot ladattua kännykkään ja voin esimerkiksi tarkkailla kuinka paljon tulee vuorokauden aikana nukuttua. Siis silloin toki härvelin pitää olla ranteessa kaiken aikaa, yötä päivää.
Jaksoin pitää härveliä kädessäni pari yötä, mutta koska muutoinkin nukun vaatteitta ja koruitta, tuntui rannekkeen pitäminen vähän kummalliselta siitäkin huolimatta, että ranneke on kevyt eikä hiosta tai paina mitenkään. Niinpä uniaika-analyysit jäivät kovin vähiin.
Parin viikon koekäyttö kertoo, että oikeasti näillä meikäläisen spekseillä (laiska ja lihava istumatyöläinen) tulee päivän tavoite loppupeleissä aika helposti täyteen. Vähän kun käy koirien kanssa ulkona tuulettumassa ja siihen päälle heittää jonkun markettireissun, niin helposti on päivän aktiivisuusvaatimus täytetty.
Tosin tuota askellaskentaa en ihan härvelissä ymmärrä. Masiina rekisteröi liikkeiden määrän ja tyypin ja muuttaa sen sitten arvioiduksi askelmääräksi. Rehellisellä kävelyllä askelia saa paljon vähemmän kasaan kuin sillä, että puuhastelee vähän niitä näitä ja esimerkiksi kutoo. Että eipä kai se ihan sataprosenttisen luotettava ole, mutta antaa suuntaa kuitenkin.
Luulen, että härveli saattaa jäädä hyllylle pölyttymään piankin kun uutuudenviehätys katoaa. Töihinpaluun aikoihin testailen varmaankin miltä lukemat näyttävät työpäivän jälkeen ja saatanpa jossain reissuissa silkasta mielenkiinnosta pitää ranteessa, mutta en usko, että tämä laite minulle miksikään sydänystäväksi jää. Varmaa on kuitenkin se, että itse en tällaista itselleni ostaisi.
JälkiJuttu:
Onko se jouluhelvetti jo alkanut? Lauantaina käytiin Verkkokaupassa, jossa oli ihan maailmanlopun meininki ja eilen taas oli puoli Etelä-Suomea liikkeellä tuolla Ingvarin putiikissa ja Honkkarissa sekä Kodin ykkösessä.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Haista sieni!
Tänä aamuna oli ilmassa aidosti syksyn tuntua. Lämpömittari näytti viittä astetta kun koirain kanssa kurvattiin aamuasioille. Myös lähimetsässä saattoi aistia syksyn. Siellä nimittäin haisi sieni, ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Tiedättehän miltä sienimetsä haisee, sellaiselta multaisen muhevalta... noh... sieneltä.
Yhtään tattia en ole meidän nurkillamme nähnyt, ainakaan vielä, mutta parit haperot ja iso määrä jotain "seitikkejä" on putkahtanut maasta ihan muutamassa päivässä. Lisäksi ukonsieniä on ilmaantunut tuonne yhteen vakipaikkaan. Toivon ettei joku valopää taas potki niitä kumoon ennenkuin lakit aukeavat. Näen niissä nimittäin itselleni lounasta moneksi päiväksi. ;)
Mutta toivoa siis on, että suppiksiakin varmasti löytyy tällekin syksylle. Näissä meikäläisen maastoissa ei kannata kanttarelleista haaveilla, sillä jos niitä sattuisi olemaan, niin joku poimii ne heti kun vähän maasta pilkistävät. Eikä tämä lähimetsä ole oikein sopivaa kanttarellimaastoa, suppiksiakin on ihan muutamassa kohdassa, mutta niitä käytän aina mittatikkuna sille, koska lähden tuonne "oikeaan" sienimetsään.
************
Katselin eilen Suomen lentopallomatsia Kuubaa vastaan ja täytyy sanoa, että jännittävää oli! Lentopallo on sopivan nopeatempoinen peli meikäläiselle seurattavaksi, siinä sattuu ja tapahtuu, ja pisteitä tulee nopeasti. Hienosti Suomi nousi suosta ja irtopisteet on annettava myös suomalaiselle fanijoukolle, joka kannusti hyvin ja äänekkäästi. Plussaa tulee tietysti myös siitä, että joukkueessa on monta katseenkestävää pelaajaa enkä voi moittia valmentaja Sammelvuonkaan habitusta.... ;) Pieni kauneusvirhehän alussa toki sattui kun järjestäjät soittivat Viron kansallislaulun eivätkä suinkaan Suomen... Nooo, virhettä eivät tietenkään huomaa muut kuin suomalaiset ja virolaiset, joten menköön. Ehkä se korjataan seuraavaan otteluun mennessä?
Tänään tulisi koripalloa, mutta vaikka Susijengi onkin kovassa nosteessa, en oikein jaksa korista seurata. Liekö olen saanut lapsuudessa yliannostuksen, sillä me saimme alaluokilla ilmaisia lippuja Espoon Hongan (nyk. Tapiolan Honka) peleihin ja niitä tulikin käytyä katsomassa ihan urakalla. Oli jännää istua päätykatsomossa korin takana seuraamassa peliä kun välillä pelaajat melkein syöksyivät syliin. Ja pelin jälkeen piiiitkät miehet jakoivat meille, pikkutytöille nimmareita. Oi aikoja! Nykyisellään olen vähän allerginen sille "kirskunalle" jota joutuu koripallomatsin sivutuotteena kuuntelemaan. Ehkäpä jätän tämän(kin) illan matsin katsomatta ja kuuntelen tuloksen sitten huomenaamun uutisista.
JälkiJuttu: Oudot naapurit vol. X.
Puutarhatonttu istui viime yönä puolenyön jälkeen autossaan kadun varressa hörppimässä kaljaa ja huudattamassa radiota. Itse asiassa luulen, että istuisi varastossaan juomassa sitä kaljaa jos häntä ei olisi heti kättelyssä kielletty pitämästä koiraansa vapaana lasten leikkipaikalla kuseksimassa... Hänet voi usein myös nähdä kuljeskelemassa kylpytakissa yhteisillä piha-alueilla useamman kerran yhden illan aikana.
Valitettavasti ei osunut se lottovoitto kohdalle taaskaan.
Yhtään tattia en ole meidän nurkillamme nähnyt, ainakaan vielä, mutta parit haperot ja iso määrä jotain "seitikkejä" on putkahtanut maasta ihan muutamassa päivässä. Lisäksi ukonsieniä on ilmaantunut tuonne yhteen vakipaikkaan. Toivon ettei joku valopää taas potki niitä kumoon ennenkuin lakit aukeavat. Näen niissä nimittäin itselleni lounasta moneksi päiväksi. ;)
Mutta toivoa siis on, että suppiksiakin varmasti löytyy tällekin syksylle. Näissä meikäläisen maastoissa ei kannata kanttarelleista haaveilla, sillä jos niitä sattuisi olemaan, niin joku poimii ne heti kun vähän maasta pilkistävät. Eikä tämä lähimetsä ole oikein sopivaa kanttarellimaastoa, suppiksiakin on ihan muutamassa kohdassa, mutta niitä käytän aina mittatikkuna sille, koska lähden tuonne "oikeaan" sienimetsään.
************
Katselin eilen Suomen lentopallomatsia Kuubaa vastaan ja täytyy sanoa, että jännittävää oli! Lentopallo on sopivan nopeatempoinen peli meikäläiselle seurattavaksi, siinä sattuu ja tapahtuu, ja pisteitä tulee nopeasti. Hienosti Suomi nousi suosta ja irtopisteet on annettava myös suomalaiselle fanijoukolle, joka kannusti hyvin ja äänekkäästi. Plussaa tulee tietysti myös siitä, että joukkueessa on monta katseenkestävää pelaajaa enkä voi moittia valmentaja Sammelvuonkaan habitusta.... ;) Pieni kauneusvirhehän alussa toki sattui kun järjestäjät soittivat Viron kansallislaulun eivätkä suinkaan Suomen... Nooo, virhettä eivät tietenkään huomaa muut kuin suomalaiset ja virolaiset, joten menköön. Ehkä se korjataan seuraavaan otteluun mennessä?
Tänään tulisi koripalloa, mutta vaikka Susijengi onkin kovassa nosteessa, en oikein jaksa korista seurata. Liekö olen saanut lapsuudessa yliannostuksen, sillä me saimme alaluokilla ilmaisia lippuja Espoon Hongan (nyk. Tapiolan Honka) peleihin ja niitä tulikin käytyä katsomassa ihan urakalla. Oli jännää istua päätykatsomossa korin takana seuraamassa peliä kun välillä pelaajat melkein syöksyivät syliin. Ja pelin jälkeen piiiitkät miehet jakoivat meille, pikkutytöille nimmareita. Oi aikoja! Nykyisellään olen vähän allerginen sille "kirskunalle" jota joutuu koripallomatsin sivutuotteena kuuntelemaan. Ehkäpä jätän tämän(kin) illan matsin katsomatta ja kuuntelen tuloksen sitten huomenaamun uutisista.
JälkiJuttu: Oudot naapurit vol. X.
Puutarhatonttu istui viime yönä puolenyön jälkeen autossaan kadun varressa hörppimässä kaljaa ja huudattamassa radiota. Itse asiassa luulen, että istuisi varastossaan juomassa sitä kaljaa jos häntä ei olisi heti kättelyssä kielletty pitämästä koiraansa vapaana lasten leikkipaikalla kuseksimassa... Hänet voi usein myös nähdä kuljeskelemassa kylpytakissa yhteisillä piha-alueilla useamman kerran yhden illan aikana.
Valitettavasti ei osunut se lottovoitto kohdalle taaskaan.
perjantai 23. toukokuuta 2014
Millä maustaisit sukkasi?
Tulin tuossa pari päivää sitten sanoneeksi ääneen, että jos Suomen lätkäjoukkue noin huonolla pelillä voittaa Kanadan ja pääsee mitalipeleihin niin minä nakertelen sukkaani.
Kuinkas sitten kävikään eilen...
Pitäisi kai päättää, että syönkö puuvillaisen nilkkasukan vai nailonillako mennään. Puhtaan ajattelin kuitenkin ottaa ettei ole mitään sivumakuja. Ja miten valmistettuna se sukka olisi helpointa saada alas? Vinkkejä? Palan painikkeeksi täytyy varmaan ottaa huikka viiniä.
Varmaan on kuitenkin se, että seuraavan pelin tuloksesta en sano mitään. En yhtään mitään. Nythän on vielä niin onnellisesti asia, että hääpäivä sattuu huomiselle ja olemmekin varanneet pöydän ravintolasta sitä juhlistaaksemme. Jää siis Suomen matsi näkemättä. Siippa tosin jo ehdotteli, että perutaan pöytävaraus, mutta minä uhkasin mennä yksinäni...
Sunnuntaina pitäisi suunnata vaaliuurnille, vaan en ole oikeasti suonut ajatustakaan sille, että ketä äänestäisin. Pitäisiköhän taktiikaksi valita se, että kenet haluan mahdollisimman kauaksi kotimaan politiikasta? Jos sillä mennään, niin mielessä on parikin ehdokasta.
JälkiJuttu:
Lisää varmoja kesän merkkejä: ampiaiset... Muutama päivä takaperin yksi pörräsi keittiön ikkunaa vasten ja sen armollisesti hätistelin ulos lehden kanssa. Tänään näin kuinka yksi ampiainen (ties vaikka olisi ollut sama) pörräsi kohti avointa tuuletusikkunaa. Myöhästyin pienen hetken ja niinpä amppari jäi tuuletusikkunan väliin vangiksi. Hetken pohdittuani vapauttamisen vaikeutta, sillä sitä se tosiaan jos yrittää pörriäisen saada ulos sieltä lasien välistä, päätin että amppari saa päättää päivänsä... Itse vähän pelkäänkin ampiaisia kun olen jossain määrin allerginen niiden pistolle enkä siis halua lähikontaktia sen kummemmin.
Niinpä truuttasin raidia isolla kädellä kohti pörisijää pariinkin otteeseen. Katsellessani sitten ötökkäraukan kuolinkamppailua siellä tuuletusikkunan välissä tunsin itseni todella julmaksi. Olisi varmaan ollut armollisempaa päästää se kuitenkin lentämään sisään ja liiskata sitten lehdellä nopeasti.
Kuinkas sitten kävikään eilen...
Pitäisi kai päättää, että syönkö puuvillaisen nilkkasukan vai nailonillako mennään. Puhtaan ajattelin kuitenkin ottaa ettei ole mitään sivumakuja. Ja miten valmistettuna se sukka olisi helpointa saada alas? Vinkkejä? Palan painikkeeksi täytyy varmaan ottaa huikka viiniä.
Varmaan on kuitenkin se, että seuraavan pelin tuloksesta en sano mitään. En yhtään mitään. Nythän on vielä niin onnellisesti asia, että hääpäivä sattuu huomiselle ja olemmekin varanneet pöydän ravintolasta sitä juhlistaaksemme. Jää siis Suomen matsi näkemättä. Siippa tosin jo ehdotteli, että perutaan pöytävaraus, mutta minä uhkasin mennä yksinäni...
Sunnuntaina pitäisi suunnata vaaliuurnille, vaan en ole oikeasti suonut ajatustakaan sille, että ketä äänestäisin. Pitäisiköhän taktiikaksi valita se, että kenet haluan mahdollisimman kauaksi kotimaan politiikasta? Jos sillä mennään, niin mielessä on parikin ehdokasta.
JälkiJuttu:
Lisää varmoja kesän merkkejä: ampiaiset... Muutama päivä takaperin yksi pörräsi keittiön ikkunaa vasten ja sen armollisesti hätistelin ulos lehden kanssa. Tänään näin kuinka yksi ampiainen (ties vaikka olisi ollut sama) pörräsi kohti avointa tuuletusikkunaa. Myöhästyin pienen hetken ja niinpä amppari jäi tuuletusikkunan väliin vangiksi. Hetken pohdittuani vapauttamisen vaikeutta, sillä sitä se tosiaan jos yrittää pörriäisen saada ulos sieltä lasien välistä, päätin että amppari saa päättää päivänsä... Itse vähän pelkäänkin ampiaisia kun olen jossain määrin allerginen niiden pistolle enkä siis halua lähikontaktia sen kummemmin.
Niinpä truuttasin raidia isolla kädellä kohti pörisijää pariinkin otteeseen. Katsellessani sitten ötökkäraukan kuolinkamppailua siellä tuuletusikkunan välissä tunsin itseni todella julmaksi. Olisi varmaan ollut armollisempaa päästää se kuitenkin lentämään sisään ja liiskata sitten lehdellä nopeasti.
maanantai 24. helmikuuta 2014
Aishoki, aishoki
Suomalaiset ovat penkkiurheilijakansaa ja erityisesti lätkä saa useimman sydämen syttymään ja läikähtämään.
Vannoin perjantaisen lätkäpettymyksen jälkeen, että en todellakaan katso mitään pronssiottelua... Vaan ryhdyin kuitenkin katsomaan.
Tilanteen ollessa 2-0 oli pakko sonnustautua kohti bussipysäkkiä, sillä olimme menossa ulos syömään ja pöytä oli varattu puoli kahdeksaksi.
Bussissa minä seurasin ensin jonkun urheilutoimittajan twiittejä tilanteesta, mutta Siipalta petti närvi ja hän kaivoi puhelimesta radioselostuksen kuulolle. Bussissa kuului vähän siellä ja täällä radion ääntä, joten taisi useampikin tyyppi seurata matsia omasta vehkeestään.
Matkan aikana Suomi teki yhden maalin lisää ja ottelua oli reilu kymmenen minuttia jäljellä kun saavuimme Isolle Kirkolle.
Salamapäätöksellä hilppaisimme rautatieasemalle ravintolaan katsomaan matsin loppuun. Ja kyllä kannatti, näimme viimeiset kaksi maalia sekä Suomen iloiset ilmeet. Niin se on, että pronssi voitetaan ja hopea hävitään.
Vielä ehdimme ihan hyvin käppäillä ravintolaankin ilman, että olisimme pahasti myöhästyneet.
Eilen saattoikin sitten tyytyväisenä todeta, että Sveamamman pojat olivat ihan paperia kanadalaisten komistusten käsittelyssä.
Päivän paras juttu ruotsalaisleirissä taisi olla Estelle-prinsessan synttärit. Ja onnitellaan nyt Maddeakin kun hänkin pyöräytti maailmaan prinsessan, josta ei ehkä tulekaan prinsessaa. Grattis Madde o Chris!
Urheilua on nyt tullut seurattua pari viikkoa ihan yli omien tarpeiden. Ja kuten aina tällaisten arvokisarupeamien jälkeen, on takki vähän tyhjä.
Sotshin lähetysten parasta antia olivat kuitenkin ilman muuta Muksis Nikin ja Villen matkassa -insertit.
Niin ja kiitos Niki Juuselalle hyvistä jääkiekkoselostuksista. Pidin tavastaan innostua, mutta pysyä jotenkin järkevän kuuloisena kuitenkin, ja paras huudahdus oli viime perjantain Ruotsimatsin päätteeksi äännähdetty: "Voi pahuksen turkasen turaus!" Tämän omin käyttööni heti. ;)
Vannoin perjantaisen lätkäpettymyksen jälkeen, että en todellakaan katso mitään pronssiottelua... Vaan ryhdyin kuitenkin katsomaan.
Tilanteen ollessa 2-0 oli pakko sonnustautua kohti bussipysäkkiä, sillä olimme menossa ulos syömään ja pöytä oli varattu puoli kahdeksaksi.
Bussissa minä seurasin ensin jonkun urheilutoimittajan twiittejä tilanteesta, mutta Siipalta petti närvi ja hän kaivoi puhelimesta radioselostuksen kuulolle. Bussissa kuului vähän siellä ja täällä radion ääntä, joten taisi useampikin tyyppi seurata matsia omasta vehkeestään.
Matkan aikana Suomi teki yhden maalin lisää ja ottelua oli reilu kymmenen minuttia jäljellä kun saavuimme Isolle Kirkolle.
Salamapäätöksellä hilppaisimme rautatieasemalle ravintolaan katsomaan matsin loppuun. Ja kyllä kannatti, näimme viimeiset kaksi maalia sekä Suomen iloiset ilmeet. Niin se on, että pronssi voitetaan ja hopea hävitään.
Vielä ehdimme ihan hyvin käppäillä ravintolaankin ilman, että olisimme pahasti myöhästyneet.
Eilen saattoikin sitten tyytyväisenä todeta, että Sveamamman pojat olivat ihan paperia kanadalaisten komistusten käsittelyssä.
Päivän paras juttu ruotsalaisleirissä taisi olla Estelle-prinsessan synttärit. Ja onnitellaan nyt Maddeakin kun hänkin pyöräytti maailmaan prinsessan, josta ei ehkä tulekaan prinsessaa. Grattis Madde o Chris!
Urheilua on nyt tullut seurattua pari viikkoa ihan yli omien tarpeiden. Ja kuten aina tällaisten arvokisarupeamien jälkeen, on takki vähän tyhjä.
Sotshin lähetysten parasta antia olivat kuitenkin ilman muuta Muksis Nikin ja Villen matkassa -insertit.
Niin ja kiitos Niki Juuselalle hyvistä jääkiekkoselostuksista. Pidin tavastaan innostua, mutta pysyä jotenkin järkevän kuuloisena kuitenkin, ja paras huudahdus oli viime perjantain Ruotsimatsin päätteeksi äännähdetty: "Voi pahuksen turkasen turaus!" Tämän omin käyttööni heti. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)