Näytetään tekstit, joissa on tunniste miesten jutut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miesten jutut. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. kesäkuuta 2013

Renkaanpotkijat

Tai oikeammin virtuaaliset renkaanpotkijat, sillä nämä eivät jaksa vaivautua edes paikan päälle potkimaan oikeasti niitä renkaita...

Kuten kerroin, olen laittanut koirankuljetusvälineen taas myyntiin. Tällä kertaa onkin puhelimessa ollut vähän enemmän elämää kuin silloin syksyllä. Tosin silloinkin se yksi tyyppi työllisti ihan kivasti kun soitti sen sata kertaa päivässä ja laittoi vielä meilit päälle. Miten sillä oli edes aikaa kun kerran muuttoakin piti tehdä ja kaikkea...?

Nyt on sitten kesän ja valon vaikutus nähtävissä autokaupan suunnalla. Muutamia yhteydenottoja on tullutkin, mutta enpä tiedä kuinka vakavasti jaksan niihin suhtautua. Mielessäni on käväissyt, että onko sillä jotain vaikutusta kun myyjän nimen kohdalla keikkuukin naisen nimi...

Tähän asti jokainen soittaja on kysynyt ensin kaikki sellaiset asiat, jotka ovat luettavissa jättämistäni ilmoituksista. Eivätkö siis osaa lukea ilmoituksesta muuta kuin auton merkin ja mallin sekä myyjän nimen ja puhelinnumeron?
Itse kun lueskelen mitä tahansa myynti-ilmoituksia niin todellakin luen ilmoituksen huolellisesti saadakseni selville kannattaako edes vaivautua soittamaan kyseisestä hyödykkeestä.

Myynti-ilmoitus on siis kahdessa eri nettipalvelussa, joissa molemmissa ajokin ominaisuudet valitaan ruksaamalla listasta (esim. ilmastointi, kattoluukku, keskuslukitus jne.), jolloin ne ovat näkyvissä siinä ilmoituksessa.
Siitäkin huolimatta sitten kysellään, että "Onko siinä vetokoukku?" "Mites ilmastointi?" ja väitän, että vaikea on olla kysäisemättä, että etkö sä urpo osaa lukea vai mikä sun ongelmasi on.

Eräs soittaja rupesi tinkaamaan hintaa alemmas heti kättelyssä vetoamalla siihen, että hänen pitää kuitenkin asentaa siihen vetokoukku ja lohkolämmitin. Tuumasin, että se on sitten hänen asiansa, minä olen oikein hyvin tullut toimeen ilmankin.
Yksi kertoili kuinka samanikäistä ja -mallista peliä oli myyty siellä ja täällä siihen ja siihen hintaan, mutta oli juuri myyty hänen nenänsä alta.
Toinen taas piti itsestäänselvänä, että hän pelastaa minut ostamalla ajokkini ja siksipä voi röyhkeästi sanoa maksavansa tonnin pyyntihintaa vähemmän.
Kaikille olen sanonut, että minun ei ole pakko myydä sitä autoa, joten törkeä tinkiminen on täysin turhaa. Ja kannattaisi kai se hoppa käydä paikan päällä katsomassa ensin ennen kuin ryhtyy sanelemaan hintapolitiikkaa...
Kuvittelevat vissiin, että naista voi vedättää ja yrittää kusettaa mennen tullen kun eihän nainen nyt voi mitään autokauppaa osata tehdä, siis silleen järkevästi, eihän.

Lisäksi on käynyt mielessä, että onko autojen myynti-ilmoitusten lukeminen jonkun sortin seuranhakua. En siis tarkoita mitään senssiseuraa (välttämättä), vaan sellaista jutusteluseuraa.
Jokainen soittaja on jaaritellut niitä näitä ja kertonut omista autoistaan/koiristaan/vaimostaan/ihan mistä vaan, vaikka en ole kysynyt saati ollut kiinnostunut. Kuvittelevat kai pehmittävänsä meikäläisen antamaan alennusta niin mukavalle tyypille. Näiden jorinoiden ansiosta puhelut kestävät vähintään sen puoli tuntia ja päättyvät niin etten usko kuulevani kyseisistä tyypeistä ikinä enää mitään.

Eilisen juttutuokion jälkeen tuumasin Siipalle, että jos kuljetusväline ei mene kaupaksi kuukauden sisällä, roudaan sen jonnekin Huijari-Pepelle joka ostaa pakettiautoja käteisellä. Ja ihan sama minkä verran siitä rahaa saan kunhan pääsen eroon. Ei nimittäin ihan huumori riitä näiden tyyppien kanssa styylaamiseen kovin kauaa.
Epätoivoissani laitoin jo työpaikankin kirpputoripalstalle ilmoituksen, vaikka tuskin meidän puljusta sille ostajaa löytyy.
Helpompaa varmaankin olisi jos olisi vaihtamassa autoa. Tuon voisi tuupata suoraan autokaupan ristiksi.

JälkiJuttu:
Kävin eilen VV:n kanssa katsomassa läheisellä laitumella poneja. Kyllä oli kamala paikka pienelle terrierille! Samaan aikaan pelotti ja kiinnosti, ja selvästi otti pattiin se, että eivät moiset luupäät olleet tietääkseenkään koko koiranpennusta. Piti vielä puhista poispäin mennessäkin. Pönttö... ;)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Miehinen maailma

Tänään tuli taas suoritettua vuosittainen vierailu miehisen maailman linnakkeeseen. Enkä sano miesten maailma, sillä nykyään näkyy naisiakin kyseisessä paikassa enenevässä määrin.

Kävin nimittäin katsastamassa koirankuljetusvälineeni. Tattarisuolla, joka on todellinen reliikki helsinkiläisessä peltihallikulttuurissa. Ja minä olen joskus nuorehkona likkana ollut sellaisessa peltihallissa töissä. Siellä Tattarisuolla. Se jos mikä oli miesten maailma. Siellä viimeistään oppi, että ei kannata kaikkia härskejä vitsejä tai sovinistisia heittoja liian tarkkaan miettiä tai ottaa itseensä. Muutenhan siellä olisi saanut olla herne takaraivossa nurkassa nyyhkyttämässä ihan joka päivä tai ainakin joka toinen.

Mutta tänään tosiaan hurruuttelin aamutuimaan koirankuljetusvälineelläni kohti katsastuskonttoria. Olen käyttänyt samaa palveluntarjoajaa jo monta vuotta ja kuulunkin heidän kanta-asiakkaisiinsa. Palvelu on hyvää ja edullista verrattuna kulmakunnan muihin vastaaviin toimijoihin. Varattu aika pitää yleensä aina hyvin kutinsa ja sitten voikin istuskella odottamassa ja nauttimassa kohtuullisen hyvää automaattikahvia.

Niin se maailma muuttuu. Nuorena tyttönä kaikenlaisilla vanhoilla romuilla ajellessa pääsi itse aina hallin puolelle kun ajoi auton sisään ja asioi suoraan katsastusmiehen kanssa. Siinä saattoi yrittää esittää vielä jotain koottuja selityksiä kun kuitenkin tiesi ne oman romunsa kompastuskohdat ja potkiskella renkaita katsastusinssin kanssa. Nykyään sitä maksetaan luukulle ja jätetään paperit & avaimet heidän haltuunsa. Niin, että sen auton katsastaneen tyypin näkee vasta siinä vaiheessa kun homma on hoidettu (jos ei tyyppi ole konttorin puolella vakoilemassa saapuvia asiakkaita). Tai siis saahan sinne hallin puolellekin mennä, mutta jotenkin olen lukenut rivien välistä, että se ei ole suotavaa tai toivottavaa. Eikä se minua kiinnostakaan, oikeasti.

Palatakseni siihen, mitä sanoin miehisestä maailmasta ja naisten lisääntymisestä. Tänä aamuna odotushuoneessa oli yksi nainen minun mennessäni sinne eikä muita. Heti kohta perässäni tuli kaksi naista lisää. Nämä olivat virkatehtävissä ja jotain kaupungin ajoneuvoa katsastamassa. Sekaan soluttautui yksi mies hieman myöhemmin. Eli akkavalta oli odottajien joukossa.

Hörpittyäni kahvini näinkin hallin ikkunasta, että homma alkaa olla selvä. Päättelin (nuoren) katsastusmiehen toimista konttorikopissaan, että ei tainnu tihan perseelleen mennä eli tuskin tempaistaan kilpiä pois ainakaan heti.
Enkä väärässä ollutkaan. Nuori (mukavannäköinen) katsastusmies tuli huhuilemaan ja kertoi, että hyvässä kunnossa oleva siisti peli on (auto siis). Antoi paperit ja avaimen sekä väläytti vielä hurmaavan hymyn kaupan päälle. Loppulausumansa pelasti päiväni: "Jätin sen tohon ihan oven eteen ettei sun kengät kastu."
Tällaisia palveluhenkilöitä voisi olla enemmänkin! :D

Taidan nyt kevään korvalla laittaa hopan uusiksi myyntiin jos vaikka joku kiinnostuisi. Joku muukin kuin se joka piti minua ihan idioottina...