Talkki

Hehheh, on tainnut Neolla olla "mummoilut" mielessä sanalistaa tehdessä. Talkkihan yleensä liitetään vauvanhoitoon.

Vaan kyllä minä, iso ja aikuinen ihminen, käytän talkkia erityisesti kesällä. Minä kun olen kova hikoilemaan ja olo on nahkea lämpimillä ilmoilla, auttaa talkki kummasti.

Olenkin ostanut ihan Skotlannista saakka (Edinburghista muistaaksein) purkin kanervikolta tuoksuvaa talkkia. Sitä on sitten hyvä töpsötellä deodorantin päälle kainaloon ja vähän muuallekin jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 
Että ihan tarpeellista ainetta ainakin meikäläiselle, se talkki.

JälkiJuttu:
Olen tässä ollut aikeissa päivittää tätä "viiskakkoseni" edistymistä, mutta en ole saanut aikaiseksi kun paastopäivät ovat keskenään kovin samanmoisia enkä keksi niistä mitään erityistä sanottavaa. 
Mutta nyt haluan vähän hehkuttaa, sillä tänä aamuna nykäisin kaapista löytämäni yhtä kokoa pienemmät housut jalkaani ilman minkäänlaista ongelmaa! Että kyllä sitä painoa on pudonnut, vaikka en ole liikuntaa taatusti lisännyt pätkääkään.
Aion jatkaa tällä sapluunalla ja toivottavasti pääsen lisäämään sitä liikuntaakin viimeistään ensi vuoden puolella.  
 

Pätkäpaastoilijan painajainen

Eilen vietin taas paastopäivää eli sitä noin 500 kCal päiväannosta.

Ostin perjantain kauppareissulla avomaan kurkkuja kun arvelin niiden olevan vielä hyviä ja makoisia. Ainakin ne näyttivät hyviltä ja tuntuivat napakoilta.
En sitten koskenut niihin ennen eilistä. Ja kitkeriähän ne jo olivat. Onneksi oli raejuustoa ja lähikaupasta irtona ostettuja porkkanoita, jotka olivat todella makeita ja hyviä.

Siinä natustellessani raikkaria with porkkana & kitkerä kurkku pohdin yhdelle työkaverille, että mitäs sitä sitten talvella syödään paastopäivinä kun kurkku on kamalaa vetistä olmia ja porkkana maistuu maakellarille. Talvisia tomaatteja ei voi syödä kun niistä aukeavat suupielet. Hedelmissä on ihan liikaa "virtaa", jotta niitä voisi mielin määrin syödä paastopäivinä toisin kuin vaikkapa kurkkua. Eikä ihan pelkkiä keitettyjä kananmunia viitsisi syödä kennollista. Johan siitä koituisi jonkun sortin ilmastohaittaakin kanssaeläjille...

Lämmin Kuppi -keittoja olen muutamana päivänä syönyt (n. 100 kCal/annos), mutta vähän valjujahan nekin ovat. Sienikeitossa murheellisesti pieni sienenmurena etsii toista. Se soppa kaipaisi ehdottomasti kyytipojakseen jotain ihanaa leipää, kunnon ruisleipää tai jotain ihanaa tuoretta maalaishiivaleipää. Vaan eihän se käy...

Kuten aiemmin totesin, en halua lähteä erikseen kokkailemaan mitään paastopäiväsapuskoja, se on aivan liian vaivalloista. Siispä talveksi pitäisi keksiä jotain helppoa, mutta sopivaa. Minun tapani tehdä salaatteja on aivan liian "ruokaisi" kun haluan, että salaatissani on sitä, tätä ja tuota sekä erityisesti juustoa (fetaa, Kolatun salaattijuustoa, mozzarellaa tms.).

Ehkäpä minä jotain keksin. Haluaisin kuitenkin nyt roikkua kiinni tässä 5/2-kuurissa. Se tuntuu jollain tapaa sopivan minulle oikein hyvin.
Toisaalta, vuorotteluvapauden koittaessa tiedän, että syöminen vähenee ja liikunnan määrä luultavasti lisääntyy, joten ehkäpä siitäkin löytyy jonkunlainen ratkaisu. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan jäädä sohvan pohjalle makaamaan kymmeneksi kuukaudeksi. ;)

Tänään kuitenkin saa taas syödä mitä vaan ja lounaaksi kävi nykäisemässä tuhdin kinkkuherkkusienipizzan kun oman lounaskuppilan tarjonta ei pahemmin houkutellut. Nyt on masu täynnä ja voinkin kohta vyöryä palaveriin torkkumaan...

Muistipaikaksi itselleni

Älä koskaan, ikinä, mene nälkäisenä paastopäivän päätteeksi kauppaan! Siis niinku nevö! Erehdyin sen eilen tekemään ja se oli silkkaa tuskaa.

Ihan jo lähtökohtaisesti oli oikeasti karmiva nälkä kun puoli seiskan kantturoissa karautettiin Ostoshelvetin Vihreän Kaupan portista sisään. Siihen kellonlyömään mennessä päivän raejuusto-porkkana-kurkku -lounaasta oli kulunut jo hyvinkin se kuusi tuntia.

Ensimmäinen houkutus tuli juustotiskillä... Ostimme näet täksi illaksi vähän herkkujuustoja nautittavaksi ja juustotiskillä oli varsin palveluhaluinen myyjätär, joka olisi antanut maistaa vaikka kaikkia valikoiman juustoja. Taisi rouva katsoa vähän vinoon kun kieltäydyin kohteliaasti ja kehotin Siippaa maistamaan... Itse nieleskelin suuhun noussutta sylkeä.

Seuraavaksi purjehdimme kärryinemme leikkeletiskille, jossa oli vähintäänkin yhtä palvelunhaluinen myyjä kuin edellisellä stopilla. Siinä sitten vuolaasti mainosti ja kehui tuotteitaan ja latoi maistiaista tiskiin. Sorruin, maistoin pienen palasen ylikypsää kinkkua... Vaan virhe oli sekin! Siitähän tuli kahta kamalampi nälkä!

Ruoskiakseni itseäni palasin häntä koipien välissä HeVi-osastolle kun muistin unohtaneeni ne saamarin porkkanat ensi viikkoa varten. Ostin sitten luomuja, toivottavasti ovat hyviä.

Loppupeleissä kaupasta selvittiin kunnialla enkä sortunut kuitenkaan hamstraamaan mitään karkkia tai muuta yhtä älytöntä. Ainoa "turha", mitä kaupasta tarttui mukaan oli sellainen puolivalmis croissant-tuubi. Tiedättehän se, mikä poksahtaa avatessa ja sitten siitä rullaillaan voisarvet pellille ja uuniin. Ne ovat hyviä! Ajattelin paistaa niitä huomisaamuna.
Keksihyllyllä (juustoille keksejä hakiessa siis) eräs ostoskärryissä istuva pikkupoika sanoi kuuluvalla äänellä "täti ei saa ottaa" kun käteni hamusi keksipakettia. Minä sanoin, että "kyllä täti saa ottaa keksejä jos täti haluaa". Isänsä yritti olla kuolematta nauruun... Oletan että poikaa oli juuri kielletty ottamasta samaisesta hyllystä jotain. ;)

Jouduimme piipahtamaan toisessakin ruokakaupassa kun Vihreä Kauppa ei tyydyttänyt lihanhimoamme ja siellä olikin sitten sen seitsemää erilaista leipää tyrkyllä maistiaispaloina. Nyyh!!! En ottanut, mutta sydämeni vuoti verta. 
Kostoksi ostin litran Innocentin appelsiinimehua, joka on ehkä maailman parasta mehua jos tuoreista appelsiineista itse puristettua mehua ei lasketa.

Vaientaakseni omaatuntoani sen epäeettisyyden suhteen selittelen aina itselleni, että muovipänikkä jossa se myydään, on pääosin kierrätystavarasta tehty ja eihän sieltä Briteistä nyt niin pitkä matka ole tänne mehua lennättää, eihän...?

Pyörähdimme myös pitkäripaisessa, mutta siellä ei onneksi ole maistiaisia tarjolla... Eli kunnialla selvittiin.

Eilen muutin paastopäiväni iltakuviota sen verran, että pelkän keitetyn kananmunan sijaan söin hapankorppusiivun päällä sen kananmunan siivutettuna. Eipä murissut suolenmutka ollenkaan samalla tavalla nukkumaan mennessä kuin aiempina paastopäivinä. Tuossa lounashässäkässäni (raejuusto, porkkana, kurkku) on se huono puoli, että kun syö tuollaisen kylmän satsin, on ruokailun jälkeen kylmä. Talvea varten pitää varmaan kehittää joku suunnitelma B... Vaikka jotain lämmin kuppi -keittoja tai vastaavaa. Pitänee tutkailla vaihtoehtoja.

Vaan nyt on onneksi vapaa ilta eikä tarvitse huomenna vekkariakaan laittaa herättämään, joten voi olla ihan rennosti.
Huomenna suunnataan iltapäiväksi Olympiastadionille tsekkaamaan heppahommat. Sinne vaan kaikki kynnelle kykenevät, ymmärtääkseni lippuja saa vielä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin: mukavaa viikonloppua! :)