Kyllä se siitä

Lähtee nousuun se V-käyrä nimittäin. Ja koska näin on, haluan jakaa tämän kanssanne.

Meillä on olohuoneessa pimennysverhot, koska meillä ei ole sälekaihtimia ja varsinkin kesäaikaan aurinko porottaa sieltä pihan puolelta varsin kuumasti ja kirkkaasti. Pimennysverhot ovat oikein kivat, sillä kun ne vetää taktisesti oikeaan aikaan eteen, ei kämppä kuumene ihan tolkuttomiin lukemiin. Bonuksena töllön katsominen helpottuu kun ei aurinko häikäise. Syksyllä ja talvellahan tämä ei todellakaan ole ongelma näillä leveysasteilla...

Nooo, ikkunassa roikkuneet pimennysverhot olivat olleet siinä vähän aivan liian kauan ja kaipasivat jo kipeästi pesua. Olen nimittäin todella huono näissä verhonvaihtohommissa ja teenkin sen vasta kun on ihan äärimmäinen pakko (eli kun verhot ovat niin pölyiset/paskaiset ettei niitä kehtaa enää katsella). Siinä ikkunanpesukiimassani viime viikolla vaihdoin makuuhuoneen verhot juuri edellä mainitusta syystä ja paiskoinkin itseni kanssa ylävitosia moisen uroteon jälkeen.

Lauantaina kävin ostamassa Dysonin lisäksi uudet pimennysverhot, sillä ihme ja kumma, ihan joka kauppa ei sellaisia myykään ja jos myy niin ei ainakaan kohtuuhintaan.
Löysinkin oikein kivat ja suhteellisen neutraalit verhot, joten mukaan vaan, kerran se vain kirpaisee ja onpahan sitten vaihtoverhotkin.

Eilen sitten päätin, että nyt on suuri verhonvaihtohetki siinä samalla kun katselin kouluratsastuslähetystä MM-kisoista Ruåttin telkkarin puolelta (YLE ei moista "pientä" lajia viitsi näyttää kuin koosteina jälkilähetyksinä). Yksi syy verhonvaihtoinhooni on se, että meillä on muoviset verhokiskot joissa pitää olla ne ällöttävät muovilla kulkevat nipsut, joita on perin vittumainen pujottaa sinne kiskoon. Olkoon vaan hiljaisempi kuin metallinen, mutta pidin siitä vanhanaikaisesta metallikiskon nipsumallista enemmän.

Otin siis likaiset verhot alas, poistin nipsut ja napsuttelin ne tasaisin välein uusiin verhoihin. Kapusin ripustamaan verhot ja samalla pystyin kätevästi vähän vakoilemaan vierusnaapurin viereen muuttavaa uutta asukasta.
Kaikki sujui tähän saakka oikein hyvin ja verhotkin näyttivät kivoilta paikoilleen laitettuna. Päätinkin heti siltä istumalta pestä ne likaiset verhot etteivät jää pyörimään pyykkikorin täytteeksi.

Tarkistin kolme kertaa verhojen pesuohjeen juuri siitä syystä, että tällaisten verhojen pesussa voi olla joku kikka. Minä olen yleensä se, joka lukee pesuohjeet tekstiileistä, vaikka en muita ohjeita luekaan. Siipalla tilanne on vähän päinvastoin.
Ohjeen mukaan verhot sai pestä normaalipesulla neljässäkympissä. Rumpukuivaus kielletty, mikä mielestäni oli ihan järkeenkäypä ohje. Tuikkasin verhot koneeseen ja laitoin pyörimään neljänkympin normaalipesuun vieläkin onnitellen itseäni moisesta päivän uroteosta.

Noin puolitoista tuntia myöhemmin menin katsomaan lopputulosta. Se ei ollut ihan toivomani mukainen... Ilmeisesti verhot killuneet niin kauan ikkunassa, että se takapuolen "pimennysosa" oli jotenkin hapertunut tai sitten oli valmistajalta livennyt väärä pesuohjelappu verhon reunaan. Vedin koneesta neljä verhoa, jotka olivat "jännästi" liimaantuneet "palloksi" osittain tai kokonaan. Kun yritin tätä palloa suoristaa, irtosi se pimennys- tai kalvo-osa niin, että verhosta tuli kivasti laikukas. Sanomattakin siis selvää, että ihan roskiskamaa, sillä niistä ei ollut yhtään mitään pelastettavissa. 
Niin paljon vitutti, että en edes älynnyt valokuvaa ottaa pilalle menneistä verhoista! Eheytymisen tiellä siis ollaan tässä vitutusasiassa, pienistä puroista jne. kuten sanotaan.

Selätin Dysonin

Tai oikeamminkin ostin sekä Selättimen että Dysonin. :)

Sitä Selättimen hankintaa olin pyöritellyt mielessäni jo pidemmän aikaa, sillä itseni tuntien en ikinä, kuuna kullan valkeana, tule päätymään punttisalin käyttäjäksi. Meillä on töissäkin kuntosali, jossa on kaikennäköistä vermettä juoksumatosta stepperiin ja cross-traineriin enkä ole sielläkään kertaakaan käynyt, joten miten tulisin ikinä lähteneeksi jonnekin maksulliselle kuntosalille.
Selkä on kuitenkin heikko kohtani ja läskin lähettämisen lisäksi pitäisi vähän jumpata. Selättimestä olen kuullut ja lukenut paljon hyvää ja kun Marjaanakin vielä sitä intoutui kehumaan, kypsyi päätös sen ostamiseen.

Selättimen kävin hakemassa lähi-Alepan pakettiautomaatista perjantaina ja täytyy kyllä kiitellä tuota systeemiä. Ensinnäkin paketit tulevat todella nopeasti (tähän meni kaksi päivää) ja noutaminen sujuu kätevästi kun Alepa on tuossa puolen kilometrin päässä kun taas lähin posti on kymmenen kilometrin päässä, eikä siellä ole koskaan parkkitilaa, mutta jonot ovat aina valtavat. Välttelen sitä viimeiseen asti.
Varovasti sitten tein tuttavuutta ohjeiden ja itse härvelin kanssa ja laitoinpa Marjaanalle sähköpostiakin kera kymmenen kysymyksen. Tänään vedin ensimmäisen pidemmän treenin sillä ja täytyy sanoa, että tehokasta on! Hiki tuli kun veivailin erilaisia harjoituksia ja keskittymistäkin se vaati kun piti kieli keskellä suuta pitää tasapainoa samalla kun keskittyi veivaamiseen. Aika hauska härveli, käytän varmasti joka päivä!

www.selatin.fi

Dyson puolestaan kuuluu siihen kodinkonekategoriaan, jota pidän Oikeasti Hyvänä Laitteena ihan jo sen takia, että moni koiratuttava on sitä kehunut. Koirataloudessa imurin imuteholla ja muilla ominaisuuksilla on iso merkitys. Vanha "perinteinen" imurimme on osoittanut jo heikkenemisen merkkejä pidemmän aikaa eikä siihen ole mistään löytynyt uutta hepa-suodatinta, joten olen kypsytellyt Dysonin ostoa pitkään.
Lauantaina sitten oikeasti hommasin sen kun sattui kohdalle aika hyvä tarjous perusmallista. Testiajo on suoritettu ja kyllä! On se vaan todella hyvä. Pieni ekoilija minussa kiittää myös siitä, että suodatin on pestävä kestomalli ja säiliö tosiaan pölypussiton (ja pestävä sekin). VV:n mielestä uusi hirviö ei ole ihan yhtä kamala kuin vanha, mutta Juniorin mielestä imuri kuin imuri syö pieniä ja vähän isompiakin koiria välipalaksi... PP:tä ei moinen taas hetkauta suuntaan eikä toiseen kunhan moisella rakkineella ei häiritä hänen päiväuniaan.
Nyt olisikin tarjolla hyvään kotiin halvalla ilmaiseksi ihan toimiva, vaikkakin vanhahko Philipsin imuri vaikka autotallikäyttöön. :)

www.fi.dyson.com

JälkiJuttu:
Näin viime yönä unta pomostani ja eräästä työkaveristani, joka ei edes ole kovin läheinen sekä eräästä "sidosryhmään kuuluvasta" tyypistä. Uni oli ihan pimeä sinällään ilman päätä tai häntää, mutta ilmeisesti alitajunta alkaa jo tehdä työtään töihin palaamisen lähentyessä. Hassua.  

Mielipiteit(t)ä

Huomasin, että viime aikaiset postaukseni ovat kovin laimeita, hajuttomia ja mauttomia. Matkarapsatkin ovat vähän niin ja näin, melko persoonatonta läppää.

Ajattelin sitten tykönäni, että pitäisi pitkästä aikaa täräyttää joku räväkämpi postaus ilmoille ihan vaan höyryjen päästelemistä varten.

Lueskelin inspistä etsien kaikenmaailman nettilehdet, mutta mikään aihe ei erityisemmin napannut. Joo, Ukrainan tilanne on kamala, samoin Israel-Gaza -akselilla menee vähän turhan lujaa ja ebolakin tuntuu kohta kolkuttelevan ovella.
Joku "vuoden vanhempi" -tittelistä kisaava on keksinyt vastustaa pannukakkua päiväkodeissa (hei, ihan vaan vinkkinä, tsekkaa mitä pannukakkutaikinaan laitetaan), Cheekin konserttilippuja saa nyt halvalla, kukaan ei auttanut kätensä murtanutta pikkutyttöä, kolari siellä ja onnettomuus täällä, tatuoitua tyyppiä kohdellaan kaltoin joka paikassa. Kurjuutta, nälkää, sotaa, lisää kurjuutta... 

Pisteenä i:n päällä alkaa töllössä joku helvetin BB. Taas?? Eikös se just loppunut. En seuraa, keskityn tällä viikolla tauolta palanneeseen Emmerdaleen (jeee!!), ensi viikolla alkavaan Australian Master Chefiin (jihuu!!) ja höysteeksi katselen My Kitchen Rules -aussisarjaa (käännös suomeksi taitaa olla Kotikokkien taistelu tms. en jaksa tarkistaa).

Kaikkea tätä huttua läpi kahlatessani oli ainoa tunteeni välinpitämättömyys. No joo, ehkä nauratti se päiväkotipannukakku-juttu, mutta noin muuten. Mikään ei hämmästyttänyt, vituttanut tai ärsyttänyt niin paljoa, että olisin jaksanut lähteä puhkumaan tulenpalavaa mielipidepostausta. Olenko vikaantunut? Vai onko tämä vapaalla olo tehnyt tehtävänsä? Olen tuudittautunut omaan lintukotooni tyytyväisenä elämän soljuessa rauhallisesti uomissaan, enkä jaksa vittuuntua (paitsi liikenteessä). Tai sitten on käynyt niin pahasti, että olen muuttunut mielipiteettömäksi kotirouvaksi!! 

Taidan kuitenkin olla nyt ihan tyytyväinen olotilaani, sillä eihän se ainainen vitutuskaan hyvästä ole ja kyllä niitä myrskyjäkin sieltä sitten taas tulee. Ja ehkä voin nyt olla parempi ystävä ja läheinen kun oma mieli on melko tyyni eikä V-käyrä puhkaise kattoa koko aikaa.

Vihdoinkin

Tänään sain vihdoin tehtyä viikon kuukauden vuoden uroteon ja pesin ikkunat! Oli ensimmäinen poutapäivä aikoihin kun ei ollut helle. Ja tänään ei tosiaan ole (vielä) satanut, mutta ei ole niin väliksikään kun edellisen vuorokauden sademäärä pihan sademittarin mukaan oli vähän yli 35 ml.

Tosin parvekkeen oven ja sinne olevan ikkunan uloin lasi jäi pesemättä kun armaasta Kärcheristäni loppui akku kun en muistanut, että sitä pitää ladata jokunen tovi ennen yläkertaan siirtymistä. Ehkäpä hoidan ne sitten huomenissa mikäli sää suosii.
Vaan kyllä se on hyvä peli tuo Kärcherin ikkunapesuri! Jossain Kuningaskuluttajan testissä moitiskelivat sitä, että sillä jää raitoja. Paskat jää jos painaa tarpeeksi sitä lastaimuriosaa. Ja jos jää raita, niin äkkiäkös sitä sipaisee toisen kerran. Juu, jälleen kodinkone, jota en antaisi pois vaikka sitä harvoin käyttelenkin.

Näillä hoituu ikkunanpesu!

Vaihdoinpa vielä makuuhuoneen ikkunaan verhotkin! Olohuoneen pimennysverhot pitäisi pestä, mutta kun niitä ei saa laittaa kuivuriin, niin pitänee odottaa vähän pimeämpiä aikoja tai sitten käydä ostamassa yhdet vaihtoverhot.

Näiden urotekojen jälkeen maistuikin myöhäinen lounas ja kärväytin pannulla parit broilerin ohutleikkeet, jotka huitaisin naamariin raejuuston kera. Pakko on vähän ruveta taas katsomaan, mitä suuhunsa laittaa kun on tullut mässäiltyä yhtä ja toista viime aikoina. Ehkä pitäisi taas alkaa sille pätkäpaastollekin sekä lisätä liikuntaa, muutakin kuin sohvan ja jääkaapin välillä kävelyä.

Ankean näköinen, mutta hyvää oli.

Lisäksi olen ilmoittautunut yhdelle liikunnalliselle kurssille, mutta siitä enemmän sitten kun se alkaa ja mikäli selviän ensimmäisestä kerrasta hengissä. Kiva, että ystävä houkutteli mukaan. :)

Kuka kusi vesiputkeen?

Naapurissa tehdään kylppäriremonttia. Erinäistä porausta, jurskausta, koputtelua ja naputtelua on kuulunut viime päivinä. Tai no, eilen oli ihan hiljaista, mikä oli sikäli ironista kun en tuntenut mitään tarvetta nukkua päikkäreitä toisin kuin edellispäivänä kun yritin nukkua. Lopetin yritykset vartin jälkeen kun meinasi hermo mennä.

Tänään onkin sitten taas naputeltu ja koputeltu & jurskailtu ihan urakalla. Oikein kaksi pakettiautoa seisoi pihassa, remonttifirman ja putkiliikkeen. Muistelen Siipan sanoneen, että kyseessä on lähinnä pieni pintaremontti, kuten lavuaarin vaihtoa (kas, vanha olikin aamulla rappusella) ja suihkukaapin laittoa. 
No jos näin on, että pintaremontilla mennään, niin minkä helvetin takia meidän kuumavesihanoista tulee ihan kusen väristä vettä tänään?

Joo, antaa olla. En edes yritä ymmärtää. Lähden tästä kohta kampaajalle ja tarkistan tilanteen uudestaan sen jälkeen. Se on soromnoo!

Ruukkubasilikan arvoitus

No niin te suuret yrtinkasvattajat ja keittiögurut. Esitän kiperän kysymyksen, johon minulla itselläni ei ole minkään valtakunnan vastausta.
Miten ihmeessä te saatte kaupasta ostetun ruukkubasilikan pysymään hengissä kauemmin kuin kaksi tai kolme päivää? Ja bonuskysymys: kuinka ne siellä kaupassa saavat kaikki yrtsykät pysymään hengissä?

Meikäläiseltä se ei onnistu millään, vaikka kaikenlaisia lähestymistapoja on kokeiltu. Olen uittanut vedessä, kylvettänyt valossa, pitänyt vähän hämärämmässä, antanut vain vähän vettä... Mikään ei auta, viimeistään neljäntenä päivänä lehdet ovat käpristyneet ruskean mustiksi ja rehu on kuollut. Jokseenkin turhauttavaa ostaa moista kun oletusarvo on se, että rehu on vainaa kahden päivän päästä. Ärsyttävää, kerta kaikkiaan... 

*********

Eilisen rankkasateen aikoihin piti lähteä koirien kanssa ulos ja kaivelinkin pitkästä aikaa esiin hienot kumisaappaani. Lenkin puolivälin paikkeilla, silloin kun sade oli jo tullut kevytsadetakistanikin läpi, aloin ihmetellä kun vasemmassa jalassa tuntui vähän märältä... Lähempi tarkastelu kotona osoitti, että kumisaapas on mennyt rikki, haljennut prässätystä saumasta! Perkele... En usko, että sitä pystyy mitenkään järjellisesti korjaamaan vaan taitaa tulla kumisaappaanostoreissu eteen. Eikä siinäkään mitään, vanhathan nuo saappaat ovat, mutta kun ne ovat niin kauniit ja vaivalla raahattu Skotlannista asti. En ihan yhtä hienoja taida täältä löytää. :-/

Sademäärä eilisestä aamupäivästä tähän aamuun oli 15 mm. Ihme monsuunisateet! Toivottavasti se tarkoittaa myös sitä, että tulee sieniä. Pakastimessa on kyllä tilaa...

Lepoa ja rauhaa

Huh, loppuivathan ne vihdoin, yleisurheilun EM-kisat siis! Kyllä otti istumalihasten päälle kun piti viikko kytätä silmä kovana töllöstä urheilua.
Hieno loppu kisoille kuitenkin saatiin miesten keihäskisan muodossa ja jopa kolmoisvoitto oli todella lähellä. :)

Aamuyöstä heräsin siihen, että vettä satoi kuin saavista kaataen ja taisipa ukkonenkin jyrähdellä, koska VV kommentoi sen verran napakasti ja Juniori tutisi sängyn ja vaatekaapin välissä. 
Juuri nyt ei sada, mutta aikamoista syyssäätähän sitä joku pahanilmanlintu aamutöllössä "lupaili". Saattaapi käydä niin, että meikäläisen matonpesu tältä kesältä hoituu rahalla eli pesulan kautta...

Viikonloppu meni hujauksessa, lauantaina kävimme Ateneumissa tsekkaamassa Tove Janssonin näyttelyn, joka oli varsin laaja. Ja hieno. Ei voi kuin mykistyneenä ihailla kaikkien tussipiirrosten miniatyyrimäistä tarkkuutta ja sitä tunnelmaa, joka Toven piirroksiin aina sisältyy. 
Ihmisiä oli aika paljon, joten ihan joka teoksen eteen ei viitsinyt jäädä jumettamaan. Melkein tekisi mieli käydä vielä uudestaan ennenkuin näyttely sulkeutuu. Suosittelen siis lämpimästi, muutama viikko on vielä aikaa.

Ai niin, pitäähän minun kertoa, mitä sain syntymäpäivälahjaksi (kun itse olin mukana valitsemassa). Päädyin sitten koruihin (ylläri) ja tällä kertaa sain omakseni Kalevala-korun Lumikukka-sarjan korvakorut ja riipuksen pronssisena. Tykkään kovasti! Kiitos siis Siipalle. ;)

 

Lumikukka-riipus.

 

Nyt pitäisi päättää, että elänkö tämän päivän eilisellä tomaatti-mozarella-salaatin jämällä vai hilaanko ahterini lähikauppaan ostamaan jotain "oikeaa" ruokaa. Katsotaan voittaako laiskuus vai nälkä...

It's my day!

Juu, tuossa aamukuuden aikaan vanhenin taas vuodella. On se hassua, kuinka sitä päivässä on yhtäkkiä vuoden vanhempi...
Olen jo sen ikäinen, että voin tykönäni pohtia, että olenko nyt keski-ikäinen vai menikö se keski-ikä jo. Siis jos kaikkien kiusaksi elän yhdeksänkymppiseksi, olen nyt keski-ikäinen, mutta jos kuolla kuukahdankin vaikka kuusikymppisenä, niin sitten keski-ikäni meni jo kauan sitten. Mistä näistä tietää ja ehkä parempi ettei tiedäkään.

Harvemmin täällä paljastelen musiikkimakuani sen enempää, mutta nyt haluan laittaa päivälle biisin ja se olkoon Shinedownia. Ihanuus, jonka olen löytänyt kauan sitten, mutta matkassa se on pysynyt vaikka välillä hiljaisempana takapenkin matkustajana.

Ja tämä biisihän sopii meille kaikille leijonaleideille, joten onnittelut muillekin Blogistanian leijonille, jotka jo olette syntymäpäiväänne juhlineet tai juhlitte lähipäivinä. :)

Tämän kesän gladiolukset

Hokasin, että liljani kukkivat jo ajat sitten, mutta yhtään kuvaa en tänä kesänä ottanut. Ehkä se johtuu siitä, että liljapenkistäni olivat tyystin kadonneet valkoiset liljat! Pelkkiä tummanpunaisia nousi maasta ja kukki tänä kesänä. Ihan käsittämätöntä! :-o

Se sinetöikin sitten päätökseni, että laitan koko liljapenkin uusiksi syksyllä. Sopivasti muistutukseksi kopsahti postiluukkuun Viherpeukalot-putiikin mainoslehdykkäkin ja mopo meinasi karata käsistä välittömästi. Hillitsin kuitenkin vielä itseni ja tyydyin selailemaan nettisivujaan.
Taidan samalla laittaa "ryytimaani" osittain kukkapenkiksi, sillä tämä "pienviljelijän" urani ei oikein toimi. Vaikka olen kalkinnut ja hoitanut tuota laarin multaa parhaan kykyni mukaan, on pohjamaa niin hapanta, että sammal yrittää tappaa kaikki viljelykseni. Kokeiluporkkanaa näyttää tulevan, mutta kylmä alkukesä tappoi tillit kokonaan ja heinäkuun karmeat ukkosmyräkät puolestaan hakkasivat kesäsipulini tärviölle. Persiljaa sentään tulee, ja ruohosipuli voi hyvin, niin ja salaatti.

Kylmä alkukesä myös hidasti jokavuotisten gladiolusteni kasvua ja kukintaa. Nyt ovat ensimmäiset kukat auenneet (ensimmäisen kukkavanan katkaisi eilinen rankkasade -> maljakkoon siis) ja jäin vakavasti pohtimaan, että ostinko oikeasti tuon värisiä keväällä... Aika hempeitä ovat vai mitä sanotte tästä:

Voihan se olla, että puutarhamyymälän henkilökunta oli tehnyt pienen käytännön pilan ja sekoittanut sipulien kohdalla olleet kuvat keskenään. Saapa nähdä mitä ne toiset sitten ovat kun kahdenlaisia mielestäni ostin.

Samaan aikaan ostamani torvililjat eivät ole toistaiseksi tehneet muuta kuin kasvattaneet vartta. Saapa nähdä tuleeko niistä(kään) yhtään mitään.
Ehkä annan mopon karata käsistä ja tilaan helvetillisen lastin liljansipuleita, joita sitten käyn salaa istuttelemassa naapureiden pihoihin tai yhteisille alueille kun omaan ei enää mahdu! :D

Huomioita

Selkeästi ilman vähäinen viilentyminen on auttanut aivotoimintaakin. Tekee jopa mieli kirjoittaa! :)

Viime aikoina olen pohtinut ainakin seuraavia asioita:

- Usein vastaan kävelevä (nuori) äiti, joka työntää lastenvaunuja tai -rattaita, räplää intensiivisesti kännykkäänsä jopa siinä määrin, että meinaa kävellä päin. Sama pätee leikkipuistoissa havaittuihin äiteihin lapsineen. Kännykän some-sovellukset taitavat kiinnostaa enemmän kuin se oma lapsi... Miksi?

- Tupakoiva ja lastenvaunuja työntävä äiti saa minut aina vähän sävähtämään, koska se näyttää aika rumalta. Siitäkin huolimatta, että olen itsekin ennen tupakoinut. Jos pitää polttaa, voisiko pysähtyä johonkin ja polttaa vähän sivussa niistä vaunuista?

- Yksin (yhtä) koiraa ulkoiluttava nainen puhuu aina tai ainakin useinmiten puhelimeen kulkiessaan. Miksi? Itse puhun puhelut kotona ja lenkillä keskityn rekkuihini.

- Miksi Vantaalla asuminen on joillekin niin suuri kauhistus, että se pitää muistaa mainita joka käänteessä ja käänteen vieressä? Ja kuitenkin niille kammoajille kelpaa meidän lentokenttämme ja kauppakeskuksemme.

- Olen ollut viime päivinä pohjattoman väsynyt. Vaikka olen nukkunut kunnon yöunet, olen sen lisäksi nykäissyt vielä kunnon päikkärit. Miksi?

- Miksi nyt alkoivat vesisateet kun ilma olisi lämpötilaltaan siedettävä maton- tai ikkunanpesulle?

- Miksi käyn toistuvasti lukemassa blogeja, jotka ärsyttävät minua koska kirjoittaja on niin helvetin erinomainen (omasta mielestään). Onneksi olen sentään älynnyt olla kommentoimatta...

- Vuorotteluvapaan ollessa nyt puolessa välissä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että en välttämättä tule iloitsemaan töihinpaluusta niin paljon kuin kuvittelin vapaalle jäädessäni. Pitänee laittaa joku lotto vetämään...

- Olen vakavasti harkinnut liittymistä naamakirjaan yhden miehen vuoksi ja pyynnöstään. Taidan olla sekoamassa lopullisesti.

- Parin päivän päästä vanhenen taas vuodella eikä minulla ole ikäkriisiä, mutta lahjakriisi on kun Siippa kärttää lahjatoivetta enkä keksi mitään mitä haluaisin tai tarvitsisin (kun ei oteta lukuun linnaa Skotlannissa tai sitä isoa pihaa).

Että kaikkea sitä ihminen tykönään pohtii kun on aikaa pohtia... ;) 

Mamman plinsessa

Nyt on herätty kaikesta erikois- ja maailman voittaja -näyttelykoomasta ja ajatuskin juoksee jonkun verran. Siispä mennään ajassa melkein viikko taaksepäin.

Viime keskiviikkona 6.8. järjestettiin siis tuossa "takapihallamme" Terrierijärjestön erikoisnäyttely, johon VV:kin oli ilmoitettu.
Matkaa näyttelypaikalle kotiovelta oli alle kilometri, joten minähän päätin minimoida kantamukset ja kävellä. Muutoin olisin joutunut aamutuimaan kuskaamaan Siipan töihin auton saadakseni ja autolla ajaen olisi matkaa tullut tuplaten sekä parkki olisi luultavasti ollut hevon kuusessa siihen aikaan kun minä paikalle vääntäydyin.

Niinpä pakkailin harkiten mahdollisimman vähän tavaraa mukaan kun kuitenkin pakollista kannettavaa oli kaikki mukaan otettava juotava ja VV:n "mökki" eli kevythäkki jonka kantamista vaikeuttaa se, että "joku" on kustomoinut toisen sivukiinnikkeen ja häkki muistuttaa enemmänkin haitaria kantovalmiudessaan...
Lähdin liikkeelle hyvissä ajoin. Normaalivauhdilla meikäläinen sipaisee tuonne urheilupuistoon noin kymmenessä minuutissa, mutta nyt varasin matkaan melkein puoli tuntia. Ajattelin mennä hissukseen, jotta ei tuu niin hiki... Joo, niin varmaan! Pääsin tuosta tuon parisataa metriä eli metsän läpi varsinaiselle kävelytielle niin johan hiki valui virtanaan!
Näyttelypaikalle päästyäni ja kasvattajan löydettyäni puuskahdin, että en voi ymmärtää miten kukaan käy koiranäyttelyissä julkisilla kulkuvälineillä!

Tässä näyttelyssä urokset arvosteli eri tuomari kuin nartut suuren osanottajamäärän vuoksi. Velipoika pokkasi taas voiton omassa luokassaan ja sijoittui vielä paras uros -kilpailussa kolmanneksi. Ei huono.
Narttujen tuomari (Australiasta asti) oli aikataulustaan noin kaksi tuntia myöhässä. Kiva... Eli olisin oikeasti voinut tulla paikalle ainakin tuntia myöhemmin ellen jopa puolitoista. Tuomarille tuotti ilmeisiä vaikeuksia kirjallisten arvostelujen saneleminen kun se ei ole tapansa omassa maassaan ja ymmärsin hänen olevan täällä ensimmäistä kertaa.

Vihdoin tuli VV:nkin vuoro astella kehään ja tällä kertaa meillä oli kolme kanssakilpailijaa. Ylläripylläri, junttipullamastodonttimme sai taas ERInomaisen, vaikkakin maininnalla isokokoinen. Sijoittui luokassaan neljänneksi ja sai vielä SA:n, mikä tarkoitti, että vielä piti jäädä hikoilemaan ja odottamaan paras narttu -luokkaa vaikka sieltä ei todellakaan ollut mitään odotettavissa.
No näinhän se meni, mutta otetaan nyt sitten vaikka treenin kannalta sekin reissu. 
Joka tapauksessa hienon SA-ruusukkeen neiti sai ja sen talletan ihan ilomielin, sillä tässä huushollissa ei tuollaista rusettia ennestään olekaan ollut. Arvostelukaan ei ollut pituudella pilattu, mutta ei se myöskään ollut mitenkään looginen... ;)

Tärähtänyt rusettikuva

Anna jo sitä lihapullaa!!

Lisäksi ostin Terrierijärjestön arpoja ja voitin kaksi Essence-punaviinilasia, joissa on Kennelliiton logo. Ihan loistava palkinto, sillä minulla on näitä laseja entuudestaan sekä logolla että ilman. Ja hei, kaksi euroa kahdesta viinilasista ei ole paha hinta. ;)

Onneksi Siippa poimi meidät kyytiin kotiinpäin, niin ei tarvinnut toista kertaa reuhtoa romujen kanssa kävellen.

Seuraavana päivänä oli vuorossa australianterriereiden erikoisnäyttely ja se ei ihan kävelymatkan päässä ollut kun se järjestettiin Tuomarinkylän vinttikoiraradalla. Niinpä vein aamulla Siipan töihin ja palasin kotiin pakkaamaan koiraa ja tavaroita autoon.

Niinhän siinäkin sitten kävi, että koska olin saapumassa paikalle vasta kymmenen jälkeen, olivat kaikki parkkipaikat jo täynnä. Ystävällisesti sain purkaa tavarat portinpieleen, mutta auto piti ajaa kauemmas tien varteen. Hassua kyllä, yksi virolainen auto oli parkissa portinpielessä silloin kun menin ja siinä se oli silloin kun lähdin pois ja siihen ei saanut pysäköidä...

Taas sai roudata koiraa, kassia, häkkiä ja tällä kertaa minulla oli tuolikin mukana! Eli hiki oli kun kasvattajan yhytin. Historia toistaa itseään selkeästi.

Tuomari oli Uudesta-Seelannista ja selkeästi vauhdillisesti ihan eri kaliiperia kuin edellispäivän "Ritva Raidan" kaksoisolento.

Tällä kertaa palasimme maan pinnalle ja VV sai EH:n (erittäin hyvä), jonka toki allekirjoitan sen perusteella, mitä rouva kirjoitti arvosteluun. Löysi sieltä juuri ne kohdat, joita minäkin pidän niinä vähemmän hyvinä. 

Nyt jätetään neiti sitten karvankasvatustauolle, mikäli se nyt koskaan niitä mahakarvojaan aikoo kasvattaa, ja katsotaan sitten ensi kesänä uudestaan. Nättihän se on, mutta kun tuota kokoa on tosiaan siunaantunut yli omien tarpeiden...

Lopuksi VV pääsi vielä mukaan esiintymään emänsä jälkeläisryhmään, joka olikin ykkönen ja tuomari taivasteli kuinka hienoja jälkeläisiä mamma on jättänyt.

VV (tai oikeammin minä) sai myös palkinnon siitä, että se oli ensimmäinen erikoisnäyttelyyn ilmoitettu koira. Sain Iittalan vedensinisen Kastehelmi-sarjan tuikkukipon, jonka ilomielin liitän kokoelmiini. Tämä ensimmäinen ilmoitettu koira -palkinto on tapana jakaa joka vuosi. :)

Kaksi päivää näyttelyssä ja koimme sen ihmeen, jota emme uskoneet ikinä näkevämme. VV oli NIIN väsynyt, että nukkui naula päässä sohvalla eikä edes herännyt vaikka jääkaapin ovi avattiin! Sitä ei varmaankaan tule toistamiseen tapahtumaan. ;)

Kohti arkea

Siippa palaa töihin huomenna ja minä suuntaan VV:n kanssa taas hullun hommiin eli koiranäyttelyyn tuohon "takapihallemme". Eipä taida olla yhtään vähemmän hikistä hommaa huomenna tai ylihuomennakaan kuin silloin viikko sitten... 

Tallinnassa tuli käytyä ja oltua. Sattuneesta syystä emme mitään suuren suuria turistikierroksia tehneet vaan lähinnä pyörähtelimme vanhankaupungin ja Viru-keskuksen alueella sen vähän mitä nyt kaupungilla pyörimme.
Hotelli oli hyvä (ja eri kuin se josta sen kampylon sain), mutta se oli tiedossa jo ennestään, joten ei siitä nyt sen suurempia raportoitavia ole. Hyvää ruokaa ja juomaa tuli nautittua ja pian on aloitettava fyysinen kurinpalautus itselleen kun kesä on mennyt syödessä ja maatessa mitään tekemättä.

Anopille ostettiin synttärilahja kun ensin oli saatu puristettua ulos kaiken sen en-mie-mitään ja en-mie-tiiä kommenttien seasta joku mieluisa lahja. Löytyihän se, vaikka ei se helppoa ollut.

En sortunut mihinkään älyttömiin shoppailuihinkaan. Uusi Swarovski piti tietysti vitriiniin saada ja laivalta ostin lakupiippuja. Siinäpä ne, suuret ostokset. Emme sortuneet mihinkään viinan roudaamiseenkaan, joten aika huonoja turisteja olimme.

Kuva täältä

Koirat olivat iloisia kotiinpääsystä ja VV:lläkin oli vielä vähän ääntä tallella kun ei ollut kokonaan ehtinyt haukkua sitä pois. Hoitolan pitäjä sanoi, että ottaa sen mielellään toimistokoiraksi jos me emme halua sitä kotiin viedä. ;)

Anoppi ja appiukko antoivat minulle etukäteen, nyt kun kerran täällä olivat, syntymäpäivälahjaksi lahjakortin tuohon omalle kosmetologilleni. Taidan käyttää sen jalkahoitoon. :)
Kampaajani puolestaan järkytti minua viime viikolla kertomalla siirtyvänsä Isolle Kirkolle leipäänsä tienaamaan, joten minäkin varmaan sitten vääntäydyn sinne tukkaani laitattamaan. Tämä kampaajasuhde kun on ollut varsin hyvä ja toimiva jo monen vuoden ajan enkä haluaisi nyt etsiä uutta luottokampaajaa kun tuonne uuteenkin paikkaan pääsen ihan näppärästi vaikkakaan en ihan kävellen.

Nyt vetäydyn nauttimaan tästä siunatusta rauhasta ja taidan ryhtyä kiillottelemaan koiraa huomista varten.
Juu, en ole unohtanut, että edellinen matkakertomus on vielä kesken, mutta nyt en jaksa. Ehkä huomenna sitten.

Ollako vai eikö olla?

Elokuu meinasi päästä yllättämään puskan takaa, mutta muistin kuitenkin, kiitos leijonatoverin synttäripäivän, joka sattuu heinäkuun viimeiseen. Omaani vietän sitten parin viikon päästä, mutta tänään suunnataan kohti Tallinnaa appivanhempien kanssa anopin pyöreitä juhlistamaan.  Kun luette tätä, olen luultavasti roudaamassa koiria hoitolaan.
Edellisen reissunkin viimeinen taipale on vielä dokumentoimatta, mutta ensi viikon puolella sitten ehdin hoitaa sen toivottavasti (reissun suurimmat jännitysmomentit ovat siellä lopussa ;) ).

Tässä kuitenkin ihailtavaksenne huono räpsäisy herra Elokuusta. Toivottavasti kelpaa edes jotenkuten. :)