torstai 27. marraskuuta 2014

Kuka sammutti valot?

Ajatella, että on ihminen typerä. Minä suuressa naiviudessani ajattelin, että tänä vuonna en kärsi marraskuun pimeydestä ja valon puutteesta ollenkaan samalla tavalla kuin muina vuosina. Ja syyksi siihen kuvittelin sen, että olen sen päivän vähäisen valon ajan vapaalla ja voin nauttia "päivän kirkkaudesta". Olin vaan tyystin unohtanut, että marraskuussa päivä ei ole kirkas. Ikinä. "Valoisaan aikaan" on harmaata ja tuhnua. Hämärää ja tuhnua. Luonto näyttää kuolleelta ja nuhjuiselta, metsän lenkkipolku lilluu mudassa.
Sori, ei nappaa ja sori, että tuotin itselleni pettymyksen moisella harhalla. Väitän etten tänäkään vuonna tee joulusiivousta yhtään sen tehokkaammin tai innokkaammin kuin muinakaan vuosina.
Tekisi mieli käpertyä peiton alle nukkumaan ja herätä kevään ensimmäisiin auringonsäteisiin.

***********
Eduskunnassa äänestetään huomenna sukupuolineutraalista avioliittolaista. Asiasta on lausuttu ja kirjoitettu niin monta asiallista kannanottoa, että minun ei kannata yrittää mitään sen fiksumpaa sanoa. Mutta edelleen haluaisin tietää keneltä se on pois jos kaikilla on tasa-arvoinen oikeus avioitua? Miksi "heterorakkaus" olisi muka oikeampaa kuin "homorakkaus". Miksi raamatulla lyödään päähän ja väitetään, että sieltä se totuus tulee tähänkin asiaan? Missä on suvaitsevaisuus? Toivon, että Suomen kansanedustajat kaivavat vihdoin päänsä perseestä ja äänestävät niin, että Suomikin siirtyy tälle vuosituhannelle tässä asiassa.

Eilen keskustelussa Vaalien välissä -ajankohtaislähetyksessä olivat paikalla puolueiden puheenjohtajat. Enää ei varmaankaan tarvitse ihmetellä miksi kansa käyttäytyy huonosti. Keskustelu meni normaalin kaavan mukaan eli ylimpänä huusi Soini kaikkien muiden puheenvuorojen päälle ja muutamat muut peesasivat. Yhtään ei kunnioitettu toisen puheenvuoroa vaan väkisin piti huudella yhden jos toisenkin kommenttejaan päälle. Lopputulos oli äänekäs ja kakofoninen sekamelska, jota minä en ainakaan jaksanut seurata kuin vähän alusta ja hieman lopusta. Ja jotenkin tuntuu, että nämä nykyiset poliittiset väittelyt keskustelut ovat aina tällaisia.
Pisteet annan kuitenkin Arhinmäelle, joka yritti pussata Soinia poskelle sekä niille puheenjohtajille (Stubb, Rinne, Haglund, Arhinmäki ja Niinistö), jotka liputtavat tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.


Menenkin tästä polkemaan kuntopyörää. Jos se vaikka vahingossa piristäisi edes vähän.

JälkiJuttu:
Sallin taas kokeiluluontoisesti anonyymin kommentoinnin. Katsotaan mikä spämmihyökkäys taas tulee vai olisivatko jo jättäneet rauhaan ainakin vähäksi aikaa.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Jää hyvästi

Mihinköhän nämä päivät kuluvat kun taas on viikko vierähtänyt. Ehkä nukkumiseen. Tai sohvan kuluttamiseen. Tai siihen, että on pimeää kuin pingviinin persauksessa, koko ajan.

Viime viikolla koitti se päivä, jota olin odottanut ja toisaalta en.
Viimeinen käynti ortopedillä. Herra Tohtori tutkaili edelliskerralla otettuja röntgenkuvia eikä keksinyt syytä ottaa uusia. Vähän hypisteli kinttua ja oli tyytyväinen. Niinpä emme enää tapaa, toivottavasti ainakaan näissä merkeissä. Jäähyväiset olivat katkeransuloiset.

Lauantaina raahasin Siipan Isolle Kirkolle ja siellä M&S:lle ostamaan paitaa, jossa on sopivan mittaiset hihat. Hänelle siis. Sellainen löytyikin ja mukaan vähän muutakin. Lisäksi vaivasimme päitämme etsimällä kangaskauppaa, joka toki löytyikin helposti, mutta sisäänkäynti ei. Sekin onneksi löytyi ja sain tarvitsemani napit. Tulevat siihen tyynynpäälliseen, jonka ohjeen täällä jaoin. Saatatte saada kuvankin tänne kunhan olen kursinut sen kasaan.

Joulukauden ensimmäinen Glühwein tuli hörpättyä odotellessa pöytävarauksen kellonlyömän koittamista. Hyvää oli.
Hyvää oli myös ravintolassa tarjottu ruoka ja samalla jouduimme toteamaan, että maailma on todella pieni. Viereiseen pöytään ilmestyi naapurimme seurueineen. Aika hauskaa, sillä väittäisin Helsingin kokoisesta kaupungista löytyvän useammankin kelvollisen ravitsemuslaitoksen.
Hyvän illallisen päälle horjahdimme vielä drinkkibaarin kautta ennenkuin jätimme hyvästit pääkaupungillemme. Kävelyä tuli aika paljon ja nyt nilkka on aika turvoksissa, mutta eiköhän se siitä.

Pahasti näyttää siltä, että perjantaina sataneelle lumelle saamme myös heittää jäähyväiset. Nyt on sellainen tuhnu sohjon ja vesikelin välimalli. Yök. Olisin ehkä kuitenkin pitänyt sen pienen pakkasen ja lumen.

Putouksessa jätettiin vihdoin jäähyväiset sille kummalliselle Loordi Lallylle. Hahmo, jota minä en ymmärtänyt alkuunkaan. Ja ehkäpä juuri siksi ei kyseinen hahmo kuulunut suosikkeihinikaan. Kissi sen sijaan on ihan paras, samoin Svetlana Rynkky Rönkkö. Ja onhan se oravakin ihan hauska. Saapa nähdä kuka voittaa.

Eilen jätettiin sitten jäähyväiset niin Formula 1 -kaudelle kuin TTK-kaudellekin. Formuloista ei sen enempää (paitsi hyvä Valtteri!), mutta tanssikisan voitti ihan oikea pari. En muista, että olisin koskaan katsellut mitään tanssia niin liikuttuneena kuin Peten ja Katrin tangoa. Se oli huikea jo ensimmäisellä kerralla ja nyt se oli vielä huikeampi. Ja kyllähän tuollaista nuorta miestä ilokseen katselee tällainen täti-ihminen. ;)

Nyt taidan mennä hautautumaan takaisin sohvannurkkaan kutimeni kanssa.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Elämä on yhtä luuppia

Kaikkihan sen tietävät, että minä olen laiska ja läski sohvaperuna, jonka elämän (vähäinen) liikunta muodostuu lähinnä koirien kanssa hiihtelystä ja ostoshelveteissä taapertamisesta. Ja luvalla sanoen, syyskuun alkupuolelta viime viikkoihin asti olen istunut varmasti enemmän perseelläni kuin koskaan aiemmin elämässäni (koska koipi, tiedättehän).

Aina ja kaikkialla toitotetaan, että liikunta on ihanaa ja kun "löytää oman lajinsa" niin sen jälkeen kaikki sujuu kuin itsestään. No, enpä ole löytänyt vissiin sitä omaa lajiani, sillä inhoan kaiken maailman ryhmäjumppia ja -humppia, punttisali ei ole mun juttuni ja juoksijaksi minusta ei ole. Noin muutaman esimerkin mainitakseni. 
Kotioloissa olen nyt kuitenkin vähän aktivoitunut Selättimen päällä pyörimään (tosin sekin jäi katkolle sattuneesta syystä, mutta nyt ajattelin taas aloitella) ja tuo kuntopyörä kiehtoo minua helppoudellaan. Voin polkea fillaria valmiilla ohjelmalla ja tuijottaa vaikka juutuupista Sami Hedbergiä samalla. Ei paskempaa ajanvietettä, sanoisin.

---

Kävin pöyhimässä kuivurissa olevia lakanoita välillä ja nyt katkesi ajatus...

Niin! Siis tuota taustaa vasten, että en ole mikään liikuntailoittelija saattaa arvata etten ole mitenkään hullaantunut mistään Sport trackereistä, sykemittareista tai muistakaan sellaisista härpäkkeistä. Nyt olen kuitenkin joutunut pantakansan joukkoon minäkin. 
Minulla on tällainen:
www.polar.com
 
Ei, en ole itse ostanut sitä enkä varsinaisesti pyytänyt. Sattumien summana minulla nyt on tällainen. Alkuun ajattelin, että kokeillaan nyt, mutta en aio moisen pannan orjaksi ryhtyä. Enemmän olin varmaan innostunut ajatuksesta, että tästä saa tiedot ladattua kännykkään ja voin esimerkiksi tarkkailla kuinka paljon tulee vuorokauden aikana nukuttua. Siis silloin toki härvelin pitää olla ranteessa kaiken aikaa, yötä päivää.

Jaksoin pitää härveliä kädessäni pari yötä, mutta koska muutoinkin nukun vaatteitta ja koruitta, tuntui rannekkeen pitäminen vähän kummalliselta siitäkin huolimatta, että ranneke on kevyt eikä hiosta tai paina mitenkään. Niinpä uniaika-analyysit jäivät kovin vähiin.

Parin viikon koekäyttö kertoo, että oikeasti näillä meikäläisen spekseillä (laiska ja lihava istumatyöläinen) tulee päivän tavoite loppupeleissä aika helposti täyteen. Vähän kun käy koirien kanssa ulkona tuulettumassa ja siihen päälle heittää jonkun markettireissun, niin helposti on päivän aktiivisuusvaatimus täytetty.
Tosin tuota askellaskentaa en ihan härvelissä ymmärrä. Masiina rekisteröi liikkeiden määrän ja tyypin ja muuttaa sen sitten arvioiduksi askelmääräksi. Rehellisellä kävelyllä askelia saa paljon vähemmän kasaan kuin sillä, että puuhastelee vähän niitä näitä ja esimerkiksi kutoo. Että eipä kai se ihan sataprosenttisen luotettava ole, mutta antaa suuntaa kuitenkin.

Luulen, että härveli saattaa jäädä hyllylle pölyttymään piankin kun uutuudenviehätys katoaa. Töihinpaluun aikoihin testailen varmaankin miltä lukemat näyttävät työpäivän jälkeen ja saatanpa jossain reissuissa silkasta mielenkiinnosta pitää ranteessa, mutta en usko, että tämä laite minulle miksikään sydänystäväksi jää. Varmaa on kuitenkin se, että itse en tällaista itselleni ostaisi.

JälkiJuttu:
Onko se jouluhelvetti jo alkanut? Lauantaina käytiin Verkkokaupassa, jossa oli ihan maailmanlopun meininki ja eilen taas oli puoli Etelä-Suomea liikkeellä tuolla Ingvarin putiikissa ja Honkkarissa sekä Kodin ykkösessä.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Siellä, täällä ja tuolla

Viikko on vierähtänyt perjantaihin enkä ole ehtinyt täällä Blogistanian puolella kissaa hönkäistä! Olen aloittanut orientoitumisen siihen työssäkäyvien elämään ja alkuviikosta olin järkännyt joka päivälle ohjelmaa.

Maanantaina oli määrä vihdoin mennä kampaajalle ja loikkasinkin aamulla Siipan siivelle, että pääsin metroradan varteen. Juu, taas se minulle jännittävä metromatka, muistattehan sen kirvesmurhaajan... Metro oli yllättävän tyhjä siinä yhdeksän aikaan aamulla ja matka sujuikin leppoisasti ilman että olisin yhtään potentiaalista kirvesmurhaajaa bongannut.

Treffit kampaajan kanssa oli alunperin sovittu noin puoli kymmeneksi, mutta sunnuntai-iltana kampaajani tiedusteli sopisiko myöhentää kun hänelle pukkasi äkillistä visiittiä kirjanpitäjälle. No mikäs siinä, minullahan on vain aikaa ja päätinkin sitten katsastaa vihdoin Marks & Spencerin tarjonnan aamutuimaan kun en sattuneesta syystä lokakuun alun avajaisiin päässyt.
Olin varsin positiivisesti yllättynyt tästä Suomen M&S:n tarjonnasta, sillä en nähnyt ollenkaan niitä järkyttävimpiä mummokuoseja, joita löytyy mm. Edinburghin tai Dublinin vastaavista puljuista, ja raportoipa Hirnakka, että Marbellassakin oli aika kammottavaa rytkyä tarjolla.
Ei, mielestäni tarjonta oli sellaista suomalaiseen pirtaan sopivaa ja kasuaalia siten, että joukkoon oli jotain räväyttävää ja värikästä laitettu mausteeksi. Miesten osastosta olin myös iloisesti yllättynyt, sillä siellä oli tarjolla paljonkin Siipan mieltymyksen mukaisia vaatteita ja myös niitä ekstrapitkillä hihoilla varustettuja kauluspaitoja. Herkkuosasto oli valitettavasti vähän suppea, mutta ymmärrän sen kyllä. Jos olet short breadin (onks tää murokeksi vai voikeksi suomeksi?) ystävä, niin sinne sitten vaan shoppaamaan.
Mukaan tarttui muutama paita itselleni ja Siipalle sukkia. Sillä kun on terävät varpaat ja kantapäät, ja siksi sukkia hajoaa huikealla vauhdilla. ;)

Yrityksistäni huolimatta en saanut niin kauaa aikaa kulumaan, että olisi ollut aika rynnistää naapurikortteliin kampaajalle. Niinpä kävin vielä kahvilla ja sämpylällä, jotta jaksaisin seuraavan parituntisen. Ja sitten suuntasinkin tukan tuunaukseen. Kiva oli nähdä kampaajaani, vaikka ympäristö olikin uusi ja outo. Vähän vierastin koko ajan ikkunan takana lipuvaa kansaa, mutta ehkäpä siihenkin ajan kanssa tottuu. Hyvällä paikalla on jakkaransa ja toivon, että bisnes kukoistaa sekä uusien että vanhojen asiakkaiden kanssa.
Tukka tuli tuunattua, nyt ehkä himppasen vaaleampana mutta tummana kuitenkin ja reilusti lyhennettynä. Joulukuussa uudestaan.
Päivä olikin humpsahtanut jo iltapäivän puolelle ja suuremmitta kaarteluitta päätin suunnistaa kotiin. Nilkka kiitti tuossa kotimäessä kertomalla joka askeleella, että liika on liikaa. Turvotus oli melkomoinen, mutta selvisin kuitenkin.

Tiistaina piti kuskata Siippa töihin jotta sain kiesin käyttööni. Fysioterapeutin kanssa oli aika puolen päivän kantturoissa.
Tapaaminen oli varsin onnistunut. Fyssari leipoi ja veivasi jalkaa ja nuljutteli lihaksia silleen hyvällä tavalla. Kehotti käyttämään päivisin lentosukkaa, jotta turvotus pysyisi vähäisempänä. Ja tottahan se on kun päivän aikana jalka turpoaa paljon tai vielä enemmän ja yön aikana turvotus laskee niin iho on aika kovilla.
Lisäksi sain pari simppeliä jumppaliikettä kotiläksyksi, siis sellaisia jotka tällainen tumpelokin osaa itsekseen suorittaa. Lisäksi ihana fyssari lupasi, että en ainoastaan kävele korkokengillä vaan juoksenkin vielä ja jo siinä vaiheessa kun palaan töihin! :D
Sanoi, että toipuminen näyttää todella hyvältä eikä hän löytänyt mitään hälyttävää jalkaa manipuloidessaan (paitsi huonon lonkkani, mutta se ei ole nilkan syy). Seuraava aika on ensi viikolla.
Kävinkin sitten hetimiten ostamassa parit lentosukat ja kyllä se vaan on totta, että vaikka jalka turpoaa niin turpoaminen ei ole yhtä massiivista kuin ilman lentosukkaa. Kotijumppa puolestaan on niin helppo, että sitä tekee mielellään. VV on toiminut personal trainerinani ja seurannut harjoitteita lähietäisyydeltä. :)
Fyssarin rohkaisemana olen myös uskaltautunut metsään kävelylle (valoisan aikaan), sillä tottahan sekin on, että epätasaisessa maastossa kulkeminen vahvistaa lihaksia ja kun nilkka on kuitenkin ehjäksi todettu niin ei ole mitään syytä miksi en menisi. Olen nauttinut kovasti PP:n kanssa metsätallusteluista rauhalliseen tahtiin, ja väitänpä että tunne on molemminpuoleinen kun vanhapoika on päässyt elämänsä valon kanssa ihan kahdestaan kävelylle.
Lisäksi olen polkenut kuntopyörää kun siihenkin tuli lupa. Nilkka ei tullut kipeäksi, mutta perse kyllä tuli. Seuraavan kuntopyöräkerran taidan jättää ensi viikkoon... ihan vaan sattuneesta syystä.

Keskiviikkona piti taas aamusta lähteä kuskiksi kun olin järjestänyt itselleni kosmetologikäynnin. Yhden auton kirot, mutta toisaalta se on aika pieni paha verrattuna siihen, että pihassa seisoisi toinen auto joka valtaosan ajasta olisi ihan tyhjän panttina. Tällä mennään ja sehän on yleensä vain järjestelykysymys.
Olipa mukavaa käydä kosmetologilla pitkästä aikaa! Olin siinä uskossa, että naama on kuin petolinnun pee, mutta lähinnä se oli pintakuiva kosmetologin lausuman mukaan. Nyt päästäänkin sitten taas normaaliin rytmiin samalla tavalla kuin kampaajakäynneissäkin.

Eilen en sitten lähtenytkään lähikauppaa kauemmas ja sinnekin menin aamulla Siipan kyydillä jottei tarvitse kävellä kuin toiseen suuntaan. Tämä käynti siksi, että vaikka olin keskiviikkona käynyt kaksi (!) kertaa kaupassa, en ollut muistanut ostaa eiliselle päivälle mitään lounasta. Lahopää.
Muutoin pysyttelin kotipiirissä ja tosiaan poljin sitä kuntopyörää, tuijottelin rästiohjelmiani ja jatkoin kutimiani. Naureskelin itsekseni, että minulla on tällä hetkellä kolme keskeneräistä kudinta joita sitten kudon vuorotellen. Meinasin jo aloittaa neljännenkin, mutta onneksi järki voitti ja päätin aloittaa sen vasta kun suurin meneillään olevista on valmis.

Että tällaista täällä, ihan samaa huttua kuin aiemminkin, mutta nyt onneksi vähän muuallakin kuin neljän seinän sisällä. 
Mukavaa viikonloppua!

JälkiJuttu:
Melkein unohtui. Arvoisat naislukijani, haluaisitteko tehdä ehdotuksia ensi vuoden teemakalenterista? Siis ihan konkreettisia linkkejä, mistä löytyisi jotain hottia shittiä. Itse löysin laiskalla haulla tuon Stadin pano palomieskalenterin, mutta siihen sisältyy yksi mutta. Se on A3-kokoinen ja musta jotenkin tuntuu, että Siippa ei arvostaisi... ;)
Hinta ei ole kriittinen tekijä mutta koko saisi mielellään olla sellaista A4-luokkaa tai pienempi, joten vaikuta ja ehdota. Ehkä juuri sinun ehdotuksesi pääsee kuukauden kuolauksen kohteeksi. ;)
Ja jos ehdotuksia ei tule, niin sitten mennään jo kesällä hankkimallani Heilan' coo -kalendaarilla. ;D 
 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Elefanttitauti

Tai siltä tuntuu tuossa oikeassa jalassa. Nilkka on oikeasti tuplaten paksumpi kuin vasen ja jalkapöytäkin silleen kivasti turvoksissa.
Eihän siinä muuten mitään, mutta kun jalkaan mahtuvat tasan kahdet niistä omistamistani miljuunista sadoista monista kenkäpareista. Eikä siinäkään mitään, mutta kun ne kenkäparit ovat kangastennarit, ihan kesäkamaa siis ja sellaiset puolivaelluskengät, lenkkarintapaiset. Ja ne lenkkarintapaisetkin olisivat ihan jees, mutta kun niissä on reikä. Ommel on ratkennut yhdestä kohtaa niin, että vesikelillä ei passaa lätkytellä, kastuu sukka ihan kunnolla.

Noo, sitä luntaräntäähän satoi torstaina "ihan kivasti", mikä sai minut epätoivoisena penkomaan kenkäkaappiani. Vaan ei, ei mahdu normilenkkari, ei kumisaapas eikä vaelluskenkä mistään talvi- tai syksykengistä puhumattakaan ja niissä kaikissa tuppaa olemaan korkoa, mikä ei myöskään nyt tule kyseeseen.

Päätin siis käydä ostamassa numeroa tai kahta liian suuret "jotkut" kengät, joita voisin sitten vastaisuudessakin käyttää vaikka villasukan kanssa koirankusetushommissa.
Löysin sitten tällaiset hybridit, talvisaappaan ja kumisaappaan välimuoto.

Sisäkenkä on sellainen irroitettava huopatossu, mikä ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Sanoisin, että eivät ole maailman kauneimmat kengät, mutta mahtuu jalkaan eikä kuitenkaan ole liian iso "normaalissa" jalassakaan ja näille on käyttöä koiranulkoilutuksessa täällä etelän talvessa varmasti runsaasti.
Nyt en vaan tiedä mitä laittaisin jalkaan kun lähden ihmisten ilmoille maanantaina kun se lumikin suli jo pois...

Olen tosiaan saanut hoidettua itselleni menosuoran alkuviikkoon. Maanantaina aamupäivällä kampaajalle! Ihanainen hovikampaajani yllätti positiivisesti kun sai minut tungettua listalleen näin nopeasti. Tiistaina on sitten eka käynti siellä fysioterapeutilla ja hän toivottavasti osaa rauhoittaa levotonta mieltäni tuon turvotuksen suhteen... Keskiviikkona onkin kosmetologi. Joten ehkä minusta sukeutuu jälleen ulkoiluttamiskelpoinen ihminen, jonka kehtaa viedä julkisille paikoille.

*******************
Olen varmaan tyystin unohtanut "avautua" täällä uusista naapureistamme. Tai ovathan nuo jo muutaman kuukauden asuneet. Eräs mukava perhe oli pakotettu vaihtamaan isompaan asuntoon lasten kasvettua "tilaavieviksi". Suhdanteiden ollessa sitä mitä nyt ovat eivät he saaneet asuntoaan myytyä vaan jäivät kahden kämpän loukkoon. Niinpä järkevästi ja varmasti olosuhteiden pakosta laittoivat asunnon vuokralle.

Kaikenlaista hiipparia kämppää kävi katsomassa ja useimpien kohdalla rukoilin, että kyseinen kandidaatti ei kämppää ottaisi (juu, ihan ulkonäön perusteella, myönnän). Vuokrakin vaikutti mielestäni kovin halvalta verrattuna vaikkapa viereisen kiinteistön asumisoikeusasuntoihin.

Loppujen lopuksi kämppään muutti nuoripari koiran kanssa.
Ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin tupaantuliaiset, jotka olivatkin sen sorttiset, että seuraava päivänä tyhjiä kaljatölkkejä oli pitkin kiinteistön viheralueita ja möykkä sen mukainen. Onneksi lähtivät jatkoille baariin jossain vaiheessa.
Pihalle yhteisille alueille alkoi ilmestyä kaikkia "kivoja" roskia tupakka-askeista nuuskatyynyihin. Pahviroskis oli ääriään myöten täynnä kun eihän herrasväki voinut tietenkään litistää tai rikkoa niitä muuttolaatikoitaan. Arvaatte varmaan, että meikäläisellä alkoi pikkuhiljaa keittää...
Lisäksi koira haukkui yksinäisyyttään pitkään aina kun se jätettiin kotiin. Aluksi ajattelin armollisesti, että sillä on vaan eroahdistusta kun ovat muuttaneet uuteen ja vieraaseen ympäristöön. Mutta ei. Meno jatkuu. Ja mitäs siitä jos se haukkuisi viisi minuuttia tai vaikka vartinkin, mutta kun sitä haukkumista riittää tunnin tai kaksi ja se kuuluu varsin hyvin läpi koko talon.  Lisäksi nämä tyypit vielä suuressa viisaudessaan jättävät ikkunan auki kun lähtevät pois, joten ahdistushuutonsa lisäksi koira haukkuu joka risaukselle ja rasaukselle mikä ulkoa kuuluu.
Kyllä, minulla on koiria ja nekin haukkuvat aina silloin tällöin ja erityisesti kun ollaan lähdössä ulos. Mutta se on hetkellistä eikä se jatku loputtomiin. Ja KYLLÄ, minulla on oikeus vittuuntua siitä loputtomasta haukkumisesta vaikka minullakin on koiria. Eniten ehkä vituttaa se, että aamukuudelta herää siihen kun se koira alkaa paukuttaa päätään ja toiseksi eniten se, että jossain kohdassa oma koira kyllästyy myös ja haluaa osallistua kommentoimalla...




Ajattelin sitten, että jospa eivät vaikka tiedäkään, että se koira huutaa siellä kämpässä. Minä ainakin olen aina ollut iloinen siitä, että joku on ihan ystävällisesti sanonut koiran/koirien metelöinnistä, sillä omat koirani (jos ovat huutaneet) ovat aloittaneet huutamisen vasta kun ovat kuulleet auton poistuneen pihasta.
Niinpä tilaisuuden tullen männäviikolla nähdessäni tämän naapurin kysyin ihan (omasta mielestäni) ystävällisesti, että "Tiedättekö, että tuo teidän koiranne haukkuu todella paljon kun se jää yksin?" Se kundi vastasi minulle "No mitä sille muka voi tehdä?" jolloin minulla kyllä pomppasi verenpaine tappiin. Päättelin, että tosiaankin tietää koiransa huutavan kuin hukkuva laiva, mutta ei ole varmaan edes yrittänyt liennyttää tilannetta millään tavalla.
Yritin pitää kieleni kurissa ja jätin sanomatta, että paljonkin voi tehdä, mutta tuumasin sitten vain, että "ainakin voisi laittaa ikkunan kiinni ettei muun haukkumisen lisäksi tarvitse kaikkia risahduksia ulkoa haukkua". Lupasi sitten, että sulkevat ikkunan. Mikä nyt on muutenkin vähän noubreineri pitää ikkunaa tuntitolkulla auki näin lämmityskaudella...
Ai että minuu vitutti sen nulikan asenne ja äänensävy! Siis niin paljon, että seuraavan kerran ilmoitan suoraan isännöitsijälle, joka voi sitten antaa varoituksen. Ja saatanpa piruuttani kertoa asunnon omistajallekin millaista menoa vuokralaisensa pitävät.

Että nyt meillä on sitten kaksi junttia naapuria yhden sijaan, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että Puutarhatonttu on ansainnut moiset idiootit seinänaapureikseen. Tämä kuuluu siihen paha saa aina palkkansa -kategoriaan. ;)

torstai 6. marraskuuta 2014

Ihmiskokeen loppumetreillä

Olen aina välillä itsekseni pohtinut oman turhamaisuuteni tarpeellisuutta. Vaikkapa sitä, että onko siitä oikeasti hyötyä, että käyn kosmetologilla viiden tai kuuden viikon välein. Tai täytyykö kampaajalla käydä viiden viikon välein. Siis hyötyä minulle eikä vain ammatinharjoittajien elinkeinon ylläpitämisen hyötyä.
Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus on aika selkeä kyllä ihan siitä syystä, että kuulun tähän monilukuiseen tukanvärjääjien klaaniin ja vieläpä siten, että käyttämäni väri on paljon tummempaa kuin oma maantienvärinen naturelli luukkini (ja ei kai kenenkään tukassa luonnostaan ole lilaa...?).

Mutta se kosmetologi-keissi onkin ollut vähän epämääräisempi juttu sillä olen käynyt samalla kosmetologilla ja samalla aikasyklillä jo niin monta vuotta, että on vaikea vertailla tilanteeseen että ei käy.
Paitsi nyt. Sattuneesta syystä on edellisestä kosmetologikäynnistä vierähtänyt tuplaten aikaa (tai oikeasti ylikin) verrattuna normaaliin käyntitiheyteeni. Ja sen kyllä huomaa. Ihoni on varmaan melko tyypillinen suomalainen pintakuiva sekaiho höystettynä psorilla ja jossa jo tällä iällä löytyy yhtä ja toista "vikaa". Ongelmani on aina ollut se, että jos rasvaa lärviä niin sitten tulee finnejä ja jos ei rasvaa niin pinta rapisee. Välimuotoa ei oikein ole. Kosmetologikäyntien avulla homma on pysynyt aika hyvin kuosissa. Ammattilainen raappaa kunnolla ja tekee taikatemppunsa jolloin meikäläinen pääsee hoitokertojen välit pintasivelyllä ilman tuskaa. Kätevää!
Ja tämän olen todellakin nyt saanut huomata olevan totta. Tässä "kotihoitojaksolla" aluksi alkoi nahka lähteä naamasta ja sitten tuli finnejä. Nyt naama on lähinnä kuin petolinnun perse, mutta onneksi pääsen ensi viikolla kosmetologini käsittelyyn. Tulen muistamaan tämän ihmiskokeen visusti enkä aio enää ihmetellä miksi siellä kosmetologilla ramppaan.

Tukka on myös ihan hävityksen kauhistus ja klenkka tai ei niin aion lähteä Isolle Kirkolle kampaajaani tapaamaan mahdollisimman pian. Melkein hävetti eilen näyttäytyä Nollikselle ylikasvaneella pehkolla juurikasvun loistaessa ja ilman meikin häivääkään, mutta onneksi oli jo pimeää. ;)

Eilen tosiaan tapasin Nolliksen livenä roskiskatoksemme nurkalla oravannahkakauppojen merkeissä ja näin tuli nimelle kasvot. Luovutin kutomani villasukat ja maksuna sain suppiksia ja punkkua, vaikka olinkin sanonut etten halua mitään vastikkeeksi. Molemmille tuotteille löytyy taatusti kulunkia tässä talossa, joten kiitos!
Mutta tavaraa tärkeämpää oli kyllä ihminen itse. Juttua olisi varmaan riittänyt aidasta ja aidanseipäästä vaikka kuinka, mutta toivottavasti voimme ottaa uusinnan jossain sisätiloissa kupposen tai lasillisen äärellä. Vaan hauskaa oli näinkin lyhyesti! :)
VV pääsi esittelemään kaikki huonot tapansa pomppimassa vasten Nollista ja Isompaa, joka oli varsin mukavan oloinen nuori mies. Ehkä paremman koirankasvattajan illusion ylläpitämiseksi olisi pitänyt ottaa PP näytille VV:n sijaan. Se olisi voinut nojailla rapsutettavana jalkaa vasten omissa seniileissä maailmoissaan ja vaikuttaa siten hyväkäytöksiseltä. ;D
*************
 
Tältä näyttää meidän talomme etupuolella juuri nyt (klo 12:30):


Onpa hyvä, että tuli eilen vaihdatettua ne talvirenkaat kun lupasivat tänne varsin kurjaa ajokeliä. Minulle tästä lumentulosta koituu sellainen ongelma, että en tiedä onko minulla mitään loskakeliin sopivia kenkiä, jotka mahtuisivat jalkaan tai siis tuohon turbojalkaan... Ehkä pitää kulkea vaan muovipussi jalassa. *huoh*    
*************

Hyvää ruåtsalaisuuden päivää ihmiset - Ha en bra Svenska dagen människor!
Ja kun joku kuitenkin urputtaa, että miksi sellaista tässä maassa vietetään, niin historian voi lukea täältä, på svenska förstås. ;)
 

maanantai 3. marraskuuta 2014

Käsityövinkkiä pukkaa

Siis neulomisen ystäville, ei mitään pervoa senkin pervot! ;)

Yksi jos toinenkin on valitellut, että ei osaa neuloa villasukkaa koska se kantapää on useimpien akilleen kantapää. Eikä siinä mitään, sehän on vähän sellainen, että ennenkuin sen kunnolla hahmottaa, vaatii se toistoa toiston perään.

Itse olen tässä sattuneesta syystä heilutellut puikkoja viime aikoina siihen tahtiin, että villasukka jos toinenkin on valmistunut. Niinpä maalin häämöttäessä (= Nolliksen sukat on ihan just valmiit) ajattelin, että olisi kiva neuloa jotain "aivotonta" siis sellaista, että ei tarvitse laskea koko ajan vaan voi vaikka heittäytyä leffan pyörteisiin samalla kun neuloo.
Minulla on jemmassa viittä vaille valmis torkkupeitto, mutta se ei nyt oikein iske kun siinä pitää olla koko ajan tarkkana, koska se palmikkokuvio...

Jonain päivänä lounastaessani pommin jäljiltä olevan keittiön pöytämme ääressä osui Yhteishyvä-lehdestä silmääni maailman helpoin tyynynpäällisen ohje. Jos osaa neuloa oikeaa (ja ommella napin), osaa ihan taatusti tehdä tällaisen. Katsokaapa:

Neulottu tyynynpäällinen

Koko: 40 x 60 cm.
Langanmenekki: Novita Nalle Taika (878) kirjava limevihreä 250 g ja Novita Nalle (314) vaalea oliivi 250 g.
Puikot: Novita nro 5 tai käsialan mukaan.
Muut tarvikkeet: Sisustyyny 40 x 60 cm ja 5 nappia.
Mallineuleet: Ainaoikeinneule: neulo s:t oikealla ja nurjalla oikein. 3 o 3 n -joustinneule: neulo *3 s oikein, 3 s nurin*, toista *–*. Neulo nurjalla oikeat s:t oikein ja nurjat nurin.
Tiheys: 17 s ainaoikeaa kaksinkertaisella langalla (Taika ja Nalle yhdessä) = 10 cm.

Luo kaksinkertaisella langalla (Taika ja Nalle yhdessä) 66 s ja neulo 1 krs oikein työn nurjalla puolella. Neulo sitten joustinneuletta 3 cm. Jatka neulomalla ainaoikeaa, kunnes kappaleen korkeus on noin 123 cm. Neulo vielä joustinneuletta 3 cm ja päätä s:t työn oikealla puolella nurin neuloen.

Viimeistely

Asettele kappale tasaiselle alustalle mittojen mukaan ja kostuta sumuttamalla. Anna kuivua. Taita tyynynpäällinen kaksinkerroin ja ompele sivusaumat. Pujota sisustyyny päällisen sisään. Ompele napit tasavälein joustinten läpi.

Ohje kopsattu täältä. (<- linkki)

Ja värejähän voi vaihtaa mielensä mukaan kunhan langanpaksuus on sama eli varmuuden vuoksi kannattaa pitäytyä noissa Nalle-langoissa jos ei vielä ole ihan pro näissä hommissa. ;)
Että siitä vaan puikot kalisemaan! (paitsi jos käyttää bambupuikkoja, ne eivät kalise)

**************
Perjantaina sain vakuutusyhtiöstä maksusitoumuksen fysioterapiaan ja ensimmäinen aika on varattuna ensi viikolle. Tällä hetkellä nilkka on aikalailla turvoksissa, mutta käveleminen ei kuitenkaan satu. Sen sijaan jotain "jännää" tykytyssärkyä on levossa niillä main jossa se metallilevy on (olen jopa nautiskellut muutaman särkylääkkeen). Ehkä se on sitten sellaista "hyvää" särkyä, mene ja tiedä. En nyt kuitenkaan aio heti rynniä ortopediltä kyselemään, että onko kaikki okei kun tosiaan käveleminen on ihan okei.
Olen jo käynyt vähän VV:n kanssa kävelylläkin siten, että en ihan maailman hitain ole vauhdiltani ollut. Metsään en vielä uskalla mennä.

**************
Töihinpaluun lähestymisestä taitaa kertoa sekin, että viikonloppuna pohdimme Siipan kanssa mihin menisimme talvilomalle. Naurahdin, että pitäisiköhän kuitenkin ensin palata sinne töihin ennenkuin rupee kyselemään lomalupaa. :D

lauantai 1. marraskuuta 2014

Movember

Tämä herra tohtori on ottanut selkeästi varaslähdön Movember-kampanjaan kun on nyt jo noin tuuhea räkäjarru nenän alla.
Menisin vastaanotolleen jos ajaisi nuo viikset pois ja vaihtaisi ruiskun pienempään. 
Jos ei, pidän Herra Ortopedini. ;)


Se on kuulkaas kanssasisaret sillä lailla, että tätä herkkua on enää yhden kuvan verran jäljellä. Eli minunkin vapauteni päättyy kahden kuukauden kuluttua öpaut.
Ensi vuodelle minulla on jemmassa vain perinteinen karvalehmäkalenterini, joten joudutte tyytymään lehmän kuviin jos en keksi jotain muuta kuukauden kuva -postausta. ;-P