Lomailtu on

Kesäloman ensimmäinen osa on vietetty ja nyt on aika pakertaa sorvin ääressä muutama viikko ennen seuraavaa lomaa.

Kevään ja alkukesän aikana tunsi olevansa ihan maailmankansalainen ja jet-set elämää viettävä törkimys kun tuli kuukauden sisään tehtyä kaksi ulkomaan lomamatkaa. Juu-u, paheksukaa vaan tällaista maapallon tuhoajaa, minä en enää jaksa itseäni paheksua vaan teen mitä haluan.

Toukokuussa lehahdimme perinteitä kunnioittaen "johonkin eurooppalaiseen kaupunkiin" ja tällä kertaa se kaupunki oli Dublin. 

Pidän Dublinista, se on kiva pieni kaupunki, jossa ei ihan koko aikaa tarvitse pelätä tulevansa ryöstetyksi ja kompaktin keskustan koon ansiosta voi liikkua paljon kävellen. 
Tällä kertaa hommasimme myös Leap Visitor -kortit, joilla voi kätevästi matkustaa julkisilla. Dublinin raitiovaunu on ihan kiva, mutta aikatauluiltaan se ei nyt ollut kovin luotettava, sillä raiteillä tehtiin huoltotöitä ja välillä tuli kolme saman linjan ratikkaa peräkkäin, välillä ei ensimmäistäkään. Onneksi ei ollut kiire minnekään. :)

Kiva pieni reissu, keskiviikosta lauantaihin, sopiva pätkä, jossa ehti käydä kasvitieteellisessä puutarhassa ja eläintarhassa, ja kierrellä vähän muutenkin. Guinness- ja Jameson-kierros jätettiin tällä kertaa väliin, ne on jo niin nähty.

Hiljaa virtaa Van... eiku Liffey! Näkymä hotellista

Lampputolppa sillalla.

Kasvihuone, Botanical Garden. Hieno paikka!

Viikinkiasumus kasvitieteellisessä puutarhassa

 

Viimeiset kaksi kuvaa ovat Liffey-joen rannalla olevasta nälänhätä-muistomerkistä. Irlannissa oli suuri nälänhätä 1840-luvulla. Tuona aikana kuoli noin miljoona ihmistä ja toinen mokoma muutti pois maasta.

Kun tästä reissusta oli toettu, olikin heti kohta ensimmäisen kesälomajakson vuoro. Tänä vuonna järkytimme ja yllätimme itsemme sillä, että päätimme tehdä kesälomareissun muualle kuin Skotlantiin! En ehkä ole vieläkään tästä järkytyksestä toipunut. :)

Suuntasimme siis perinteisen juhannuksen vieton jälkeen Sveitsiin. Sveitsihän on kiva maa, mutta kallistahan siellä on, jopa suomalaiselle joka on tottunut siihen, että Suomessa on kaikki kallista. Koko Keski-Eurooppa kärvisteli ennätyshelteiden kourissa ja niin mekin saavuimme aurinkoiseen Zürichiin, jossa aamupäivälämpötila oli vaivaiset 32 astetta. Onneksi nykyautoissa on oletuksena ilmastointi...

Sveitsi on meille tuttu maa pariltakin  reissulta ja toteutimme viiden yön yöpymisemme 2+2+1 taktiikalla, että ei ihan joka päivä tarvinnut majapaikkaa vaihtaa.
Aluksi suuntasimme todelliseen maalaisidylliin keskelle ei-mitään kuuntelemaan linnunlaulua, lehmiä, vuohia ja helikoptereita. :D

Hotellin pihan suihkulähde/lintujen juoma-allas

Näkymä huoneen parvekkeelta ulospäin

Ja näkymä parvekkeen sisäpuolella. :D

 

Patikkareittien viittoja siellä jossain 1500 m korkeudessa.

Alppimaisemaa. Ei ollut viileää tuolla vuorellakaan.

Upea alppijärvi, Brienzsee.

Tiedostan olevani ihan aidosti korkeanpaikankammoinen ja tasapainoelimessänikin lienee jotain vikaa kun helposti alkaa huipata, mutta koskaan aikaisemmin en ole voinut fyysisesti pahoin sen takia, että hirvittää se korkealla oleminen. Ajelimme tuolla Alpeilla sellaista ihanaa serpenttiinitietä, jossa minä en voinut muuta kuin laittaa silmät kiinni, toivoa ettei kukaan tule autolla vastaan ja taistella kuvotuksen tunnetta vastaan. Siksi sieltä serpentiinitieltä ei ole kuvia... 

Maalaisidyllissä vietetyn kahden yön jälkeen oli aika suunnata auton nokka kohti "Sveitsin rivieraa" eli Locarnoa. Matkalla tuli ajettua monen tunnelin läpi, joista lyhimmät olivat parisataa metriä ja pisin noin 20 kilometriä. Huikeita maisemia oli matkalla ja lämpötila auton ulkopuolella sellainen tasainen +36. Auton sisällä onneksi vaan noin 20. :)

Locarnoon saavuttiin hyvissä ajoin iltapäivällä ja kuumuus oli melkoista sielläkin. Hotellimme sijaitsi rinteessä keskustan yläpuolella, ja keskustaan ja takaisin pääsi kätevästi funicularilla, mikä oli ihanaa kun jyrkän mäen kiipeäminen siinä helteessä ei hirveästi houkutellut. Ja luojan kiitos, hotellihuoneessa oli ilmastointi!

Kaksi yötä vietettiin täällä ja kiva paikka se tämäkin. Kaupungilla olisi tehnyt mieli tallustella enemmänkin, mutta täytyy sanoa, että se 39 asteen lämpötila verotti kummasti kiertelyhalua. Ehkä tänne pitää mennä joskus uudestaankin. 

Matkalla etelään.

Ihan kiva näkymä tästäkin huoneesta.

Hotellin sisäpihalla oli uima-allas (katettu),
aurinkotuoleja sekä ekana iltana grillibileet
pientä korvausta vastaan!

Sieltä sen funicularin pitäisi tulla.

Kaupungin keskustasta järvimaisemaa.

Jonotusta Gotthardin tunneliin.

Paluu Zürichiin sujui ihan joutuisasti ja palautimme auton lentokentälle. Junalla ja raitiovaunulla teleporttasimme itsemme hotellille. Ilma oli edelleen ihan järkyttävän kuuma ja kun sitä kuumuutta oli riittänyt pidempään, tuntui, että kaikki kaupungin talot ja kadut hohkasivat sitä kuumuutta.

Hotellissa meillä oli kattohuoneisto, jonne mentiin erittäin arveluttavatoimisella hissillä. Pelotti joka kerta, että se hajoaa ja jää kerrosten väliin tai putoamme hissikuiluun... Huone oli hieno, mutta koska oli ihan järjettömän kuuma, oli vaikea ajatella muuta kuin sitä, että huoneessa ei ollut ilmastointia. Yöksi onneksi lämpötila laski vähän yli +20 ja huoneeseen sai läpivedon aikaiseksi eli nukkuminen onnistui jotenkuten.

Olimme kaavailleet menevämme keskustaan yhteen tuttuun ravintolaan illalliselle, mutta koska oli niin helvetin kuuma, päätimme, että joku lähempi kuppila saa kelvata. Iltakymmeneltä oli vielä järven rannassa niin lämmin, että syöminen ilman hikoilua oli silkkaa toiveajattelua.

Seuraavana päivänä meillä oli aikaa tapettavanamme miltei koko päivä eikä ollut suuria hinkuja tallustella tulikuumilla asfalttikaduilla. Onneksi illaksi oli luvattu ukkosta ja sadetta, ja sen myötä vuorilta ja järviltä puhalsi ihanan navakka tuuli, joka ei ollut millään muotoa kylmä. Vietimme suurimman osan päivästämme istuskellen järven rannalla.

Viimeisen päivän helpottava tuuli järven rannalla Zürichissä. Huomaa, että sveitsiläinen aitaa kukka-asetelmatkin. :D

Kotona oltiin illalla miltei aikataulun mukaan, vaikka lento lähtikin myöhässä. Olipa ihanaa astua ulos +13-asteiseen iltaan!

Reissu oli tosi kiva "roadtrip", useinmiten on mukavaa vähän vaihtaa maisemaa eikä kököttää viikkoa samoilla sijoilla. Tai no, kyllä minä Edinburghissa voin viettää viikon helposti, mutta se onkin vähän eri juttu. :)
Se täytyy sanoa, että vähän viileämpikin ilma olisi riittänyt. Vaikka pidänkin enemmän lämpimästä kuin kylmästä, niin kyllä tuollainen lähes neljänkympin jatkuva lämpö imee mehut tehokkaasti. Etenkin reissussa kun haluaisi vähän liikkua ja käydä katselemassa paikkoja. Vaan toisaalta, eilen illalla oli täällä eteläisessä Suomessa +8 eikä sekään kivaa ollut kun melkein olisi hanskat tarvinnut...

Loppuloma meni ihan kotona ollessa ja normipuuhastelujen parissa. Hyvittelin soimaavaa ilmastoterroristin omaatuntoani ja ostin uuden jääkaapin sekä pakastimen. Ovat ihan A+ -luokkaa kun vanhat olivat yli 10 vuotta vanhoja Ö-luokan vehkeitä. 
Seuraavaa lomapätkää odotellessa... Onneksi on viikonloppu!


P.S. Tietääkö kukaan Partapapasta mitään? Blogi on kadonnut jälkiä jättämättä. :-/
 

Kesä on kreisi

Kyllä tämä kesä on vähän kreisi ollut noin ilmojen puolesta. Toisaalta tosi kiva, että ilmoja pitelee kun muistelee millainen viime kesä oli, mutta toisaalta... Onhan tää ihan perseestä!;D

Kukille on saanut kantaa selkä vääränä vettä ja onpa tullut koettua sekin, että kun seisoo paikallaan ja kaataa kastelukannusta vettä parvekekukille, tulee hiki! Kaikelle on näköjään ensimmäinen kerta.

Eniten tässä ehkä potuttaa se, että olisi hyvät kelit tehdä pitkiä lenkkejä koirien kanssa mutta ei voi kun eihän niitä elukoita viitsi helteeseen tappaa. Eikä kyllä itseäänkään sen puoleen. 
Tästä liikkumattomuudesta johtuen olen jostain onnistunut taas kaivamaan sen suuren itseinhon esille. Hyvällä mallilla ollut kehopositiivisuuteni pakeni kirkuen jonnekin piiloon. Nyt, vuosikymmenen kauneimpana kesänä, olen varmaan lihavimmillani kuin koskaan ja inhoan itseäni enemmän kuin koskaan ja olen päästänyt päähäni taas sen ajatuksen: "mitähän ne musta ajattelee", vaikka ei pitäisi... Syyksi arvelen ihan oman ajatusmaailmani, sillä keväällä päätin, että ryhdyn tekemään pitkien koiralenkkien lisäksi ylimääräisiä kävelylenkkejä jotta saisin edes jotain liikuntaa lisättyä arkeeni ja toivottavasti painoa hallintaan. Noh, koska on niin saatanan kuuma koko ajan, turruttaa ja väsyttää helle niin, että ajatuskin ylimääräisestä kävelystä on karmaiseva. Ei ole tullut lenkkeiltyä sitten, ei.

Mutta se siitä, koitan työntää synkät ajatukset jonnekin taka-alalle ja ryhdistäytyä. Ehkä se siitä.

Blogitauko on taas näköjään kestänyt taas sellaisen reilun puoli vuotta, joten onhan tässä ehditty muutakin tehdä kuin puristella ja inhota omia läskejään.

Juu, pari reissua on heitetty, toukokuussa Wieniin ja heinäkuun alussa Edinburghiin (yllättäen). Voin kertoa, että ei ollut kylmä kummassakaan kohteessa. Harvemmin voi sanoa käyneensä Skotlannissa ruskettumassa. :) Kesälomasta on ensimmäinen osa vietetty ja olen jo kolmatta viikkoa töissä. Viikon kuluttua koittaa loman osa kaksi kun saa vielä pari viikkoa lomailla, jospa se mielikin siitä alkaisi taas kirkastua.

Motivaatio kaiken tekemisen suhteen on vähän hukassa ja jos voisin vapaasti valita rahasta välittämättä, viettäisin aikani matkustellen ja köllien jossain ihanissa luksuspaikoissa. Ja palkkaisin kodinhoitajan/siivoojan. Ainahan sitä voi haaveilla...

En halua vaivata teitä enempää negatiivisilla ajatuksillani, joten päätän raporttini muutamaan lomakuvaan. 

Wienin eläintarhan kirahvi.

Hotellin käytävätaidetta, Edinburgh

Hotellin kattoterassi, Edinburgh

Floral clock vm. 2018, Edinburgh

Restauroitu Ross Fountain, taustalla
Edinburghin linna. Klassinen kuva!

Kasvitieteellinen puutarha, Edinburgh,
kuningataräidin muistopuutarha

Kasvitieteellinen puutarha, Edinburgh,
kuningataräidin muistopuutarha

Kasvitieteellinen puutarha, Edinburgh,
kuningataräidin muistopuutarha

Ruusu, jonka nimeä en muista,
kuningataräidin muistopuutarha

Näkymä Carlton Hilliltä yli hotellimme kohti merta

Vessassa

Tässä kuluneen vuosipuoliskon aikana olen ihan aidosti tullut pohtineeksi ihmisten tapoja. Tai oikeammin niiden puutetta...

Töissä kun viettää leijonanosan valveillaoloajastaan, joutuu jakamaan vieraiden ihmisten kanssa kaikenlaista. Esimerkiksi vessan. Ja sanon vieraiden, sillä harvan työtoverin kotona olen käynyt vessakulttuuria tsekkaamassa. Omassa kodissani jaan vessani vain yhden henkilön kanssa, joten porsastelulla tms. on kovin lyhyet jäljet. Useinmiten syyllinen on Siippa tai allekirjoittanut. Koiria en syytä tässä kohdassa enkä edes Pirkkaa.

Mutta wc. Se ei ole meikäläiselle mikään naurun asia. Yleisessä vessassa käyminen on suorastaan kammottavaa ja pyrin moiset vierailut minimoimaan. Vaan töissä kun lipittelee vettä pitkin päivää, tulee myös tarve piipahtaa pihan perällä.

Ja useamman kerran viikossa pihan perällä piipahtaessa tulee ajatelleeksi, että työtovereinani taitaa olla aikamoisia possuja. 
Vessapaperi on päässyt rullasta loppumaan ja kohteliaasti on otettu se tyhjä hylsy pois telineestä. Ihan positiivista. Mutta energiavarannot ilmeisesti loppuvat sen tyhjän hylsyn poistamiseen, sillä harvoinpa sitä hylsyä saadaan roskikseen asti, vaikka roskis on ihan siinä, pöntön vieressä kuten useimmissa naistenvessoissa!
Siihen se hylsy jää, lavuaarin reunalle. Oikeasti!!
 

Toinen suurta hämmästystä herättävä asia on käsipyyhkeet. On poistuttu siitä varsinaisesta vessakopista, johon on jätetty lavuaarin reunalle se vessapaperihylsy. Sitten pesaistaan huolellisesti kädet ja oikeaoppisesti kuivataan paperipyyhkeellä, sillä kuka nyt siihen kamalaan kangasrullapyyhkeeseen käsiään kuivaisi. Eihän se koskaan toimikaan kunnolla ja usein joutuu koskemaan toisen kastelemaan kohtaan pyyhettä vetäessään.

Kädet on kuivattu ja paperit huolettomasti heitetty lavuaarien välissä olevaan roskikseen. Oho, ohi meni! No, ei se mitään, jätetään se siihen. Mitäs sitä suotta nostamaan omia roskiaan lattialta, sitä varten on siivooja! 

Rohkeimmat työtoverit käyvät päivän aikana ihan isommalla tarpeella tuolla yleisessä vessassa. Itse en siihen kykenisi paitsi jos elimistöni olisi vallannut joku ripulipörriäinen ja pakon edessä olisi ryhdyttävä tyhjennykseen kesken työpäivän.
Monesti nämä rohkeat kakkaajat ovat niin rohkeita, että haluavat viestiä sen muillekin. Pönttöön jätetään näkösälle hienot jarrutusjäljet (tästä minulla ei sentään ole kuvaa) eikä vaivauduta ilmanraikastintakaan suihkaisemaan. Pitäähän sitä ihmisen kakastaan olla ylpeä, ja hajusta kans!

Ihan aikuisten oikeasti ja vakavasti puhuen. Kuka aikuinen ihminen kotonaan jättää vessapaperihylsyt lojumaan pitkin lavuaarin reunoja? Tai jos kotona putoaa roska lattialle, niin jätetään sinne vaan! Ja vessanpönttökin varmaan näyttää kivalta jos surutta jätetään jarrutusjäljet aina siivoamatta. Joko näillä ämmillä on helvetin hyvä palvelu kotonaan tai sitten niillä on vuori vessapaperihylsyjä ja roskia nurkissaan. Tai sitten haluavat kyykyttää siivoojaa, joka sentään tässä työpaikan arvomaailmassa on taatusti heitä "alempiarvoisempi" yksilö. En ymmärrä, en käsitä enkä voi hyväksyä.

Käsien pesusta tai pesemättä jättämisestä en edes aloita, mutta sen voin sanoa, että minulla on muistissa erityisesti ne, jotka olen yhyttänyt siitä, että eivät pese käsiään... *brrrhhhh*

Juu, olen loman tarpeessa ja juu, onneksi on vain yksi työpäivä ennen loman alkua. ;)

Pirpana

Olkoon se bloginimenä tuolle piraijalle, ja samalla vieno toive ettei se kasva amatsoonin kokoiseksi kuten "isosiskonsa".

Viikko on vilahtanut kuin siivillä ja paljon on pieni koira saanut viikossa oppia. Maanantaina jäi Siipan kanssa kotiin ja loppuviikon vietti minun kanssani. Tänään alkoi sitten ankea virkakoiran ura, jota jatketaan joulukuun puoleen väliin nyt aluksi. Luulenpa, että kotiin jääneet huokasivat helpotuksesta...

Reipas pentu, kovapäinen ärrieri. Tiukempaa äänensävyä saa käyttää kuin VV:n kanssa aikanaan.
Positiivista on se, että tämä neiti on jo ymmärtänyt mikä on kupletin juoni pihalla käydessä. Yötkin sujuvat jo suhteellisen hyvin, tosin viime yö toivottavasti oli poikkeus, joka vahvisti säännön. Sanottakoon, että emäntä on melko väsynyt juuri nyt... ;)

Tässä nyt muutama räpsy. Puhelimesta niitä löytyy moooonta lisää.

Pihabisneksiä

Miksei muka ruohoa saa syödä?

Kokoeroa, vasemmalla VV, oikealla Pirpana.
VV:tä vähän vituttaa...

Toimistotyö on raskasta ja uuvuttaa pienen koiran nopeasti.

 

Marraskuu

Mitä hittiä? Marraskuun ensimmäinen päivä on illassa eikä kukaan ole käynyt rutisemassa kun ei ole uutta lihaa tarjolla?! Olen minä vähän pettynyt teihin... No, mutta minulla on hyvä syy unohdukselle.

Eilen jo kaavailin postaavani ajastettuna ettei unohdu, mutta sitten pääni oli niin pyörällä tulevasta perheenlisäyksestä, että unohdin tällaiset valokuvalliset karjut kokonaan.

Pidemmittä selittelyittä, tässä hän on, herra Marraskuu.

Ei tatuointeja, se on plussaa, samoin kalju. Parrasta en ole ihan varma. Ja Tita taas valaisee, että mikähän rakennus tuossa taustalla on. ;)

Lokakuu

Nyt on menty ohi syyskuun ja seuraavaksi läpi repaleisen lokakuun (olkaa hyvä vaan korvamadosta, ystävät ;) ).
Aika siis lepuuttaa silmää kuukauden silmäkarkissa. Tässä hän on, Herra Lokakuu, olkaapa hyvät.

Kovin on nuori hän, mutta panisin pelastautuisin kyytiinsä kyllä, lienee kuitenkin täysi-ikäinen. Tatuointi ei nappaa kun en ole niiden ystävä, mutta ehkä en anna sen nyt häiritä. Lähdenkin tästä hankkiutumaan Oulunjärvelle (?) meri järvihätään. Lupaan myös olla ronkeli ja näyttää paikalle saapuvalle yksikölle kuvasta kenen haluan minut pelastavan. ;)

Ensi vuoden kuukauden kuvatkin on turvattu jos oikein ymmärsin. Ystävämme Hirnkka taisi löytää jotain soveliasta materiaalia jaettavaksi yhteisen hyvän nimissä. Minä voin sitten laitella niitä karvalehmäkuvia kun se kalenteri on jo hommattuna. 

Syyskuu

Ja ajallaan tulee tämä fotograaffi, olkaat onnellisia! :)
Tämähän on aika kiva... Vähän surumielinen ilme, mutta eiköhän tuosta hymykin irtoaisi jos oikein yrittäisi... Ja silmät ovat kivat.

Minkäs vesistön rannalla mahtaa foto olla napattu? Näyttää enemmän joelta kuin järveltä tai mereltä.

Elokuu

Nöyrin anteeksipyyntöni erityisesti Titalle, joka selvästi oli odotellut kuukauden herkkupalaa.
Tajusin kyllä lauantaina, että vaihtui elokuun puolelle, mutta en vaan saanut aikaiseksi.

Joten tässä hän nyt on, herra Elokuu. Hänellä taitaakin olla joku valtamerimatka suunnitelmissa kun siinä laivan vieressä niin totisena nököttää. Oisko menossa Ameriikkaan vaiko ihan jonnekin muualle?

Jaa-a, mitäs sitä nyt sanoisin. Kroppa on ihan ookoo, mutta pärstä ei erityisemmin miellytä. Ei mulla muuta. Sana on vapaa, arvon leidit. :)

Heinäkuu

Tässähän sitä on jo niin kolmatta päivää lomalla, että meinasi mennä kuun vaihde ihan ohi!
Pahoitteluni kaikille jotka ovat käyneet täällä jo aamuyöllä kyttäämässä kuukauden namupalaa. :)

Tässä hän nyt on, hei vaan herra heinäkuu. Hää onki siin lehmän kaa ojan penkalla. Tarina ei kerro, että yrittääkö saada lehmää pois ojasta vai mikä on homman nimi. Olikos tää poitsu ollut jo aiemminkin kuukauden kuvassa? Kovin on tutun näköinen. :)

Meillä lomailun mallia näyttävät Juniori ja VV. Kyllä on hyvä pienen eläimen, ja ihmisenkin, ottaa rennosti pitkin päivää. Katsokaapa, näin:

Ja arvojärjestyksestä kertoo sekin jotain, että kumpikos siellä sängyn päällä nukkuukaan.

Reissu pukkaa vähitellen päälle, vielä on nukuttavana viisi yötä ja vielä enemmän on hommia tehtävänä, mutta kohta... :)

Nyt vetäydyn takaisin radiohiljaisuuteeni ja taidan mennä takapihalle köllöttelemään, vaikka kirjaa lukemaan.

Kesäkuu

Jottei kukaan pahastu tai hyppää täällä turhaan, niin pakkohan se on tämä mister kesäkuukin ajastaa ilmaantumaan aamutuimaan näkösälle.

Kenenköhän katolla herra tässä seikkailee? Noin valokuvateknisesti olisin toivonut kuvaan enemmän miestä ja vähemmän katua... Ja kyllä on palomiehen ammatti ankea kun aina pitää ilman paitaa olla töitä tekemässä, oli kesä taikka talvi. 
Mutta itse herra kesäkuu on kyllä ikänsä puolesta jo sellainen, että ei syytettäisi lapseen sekaantumisesta.

Se on virallisesti kesä nyt murut! Enää neljä viikkoa loman alkuun, jei!

Toukokuun tupla

Kevät keikkuen tulevi ja sen keikkumisen mukana pano *köh* palomiehiä oikein kaksin kappalein.

Siinäpä ne, veljekset, yhdessä matkaavat kypärät tanassa veturilla ties minne!

Sen enempiä spekuloimatta jätän sanan teille rakkaat lukijani. 
Omasta puolestani toivotan mitä mainiointa vappupäivää, juhlikoon kukin tahollaan ja tavallaan! :)

Aprilliako?

Meinasipas livetä ohi tämäkin kuun vaihde! Mihin ihmeeseen aika oikein rientää? Ja miksi sillä on  niin kiire?

No mutta mitäs sanotte tästä nuoresta miehestä? Enkä siis tarkoita tuota oikeanpuoleista pönäkämpää versiota...

JälkiJuttu:
Operaatio hammaslääkäri on hammaskivenpoistoa vaille valmis. Jeeeee!! Olen ylpeä itsestäni. :)

Saavutin vuorenhuipun ja palkitsin itseni

Eilen se sitten oli. Se kammoamani hammaslääkärikäynti.

Aamulla kotoa lähtiessä olin yllättävän tyyni. Ehkäpä siksi, että rauhoittelin itseäni sillä, että edessä on "vain" tarkastus, poraamiset hoidetaan myöhemmin.
Olinkin paikalla noin varttia ennen omaa aikaani ja kyllä vähän vatsaa käänsi kun haistoin sen hammaslääkärin hajun, joka kuitenkin oli yllättävän mieto muistikuviini verrattuna.

Ilmoittauduin ja täyttelin siinä esitietolomakkeen ruksimalla kaikki mahdolliset "pelkään ja pelkään muuten ihan vitusti" -kohdat. 
Hammaslääkäri kutsuikin minut etuajassa huoneeseensa ja siinä vaiheessa olin jo ihan iiiikkkkk!!!-tunnelmissa.

Lääkärillä oli kylmät kädet, mutta hän oli oikein miellyttävä ihminen olemukseltaan ja käytökseltään. Lukaisi blanketin läpi ja sanoi, että "älä huoli, tästä selvitään kyllä".
Tarkastuksen aikana tunnelmaa kevensi se, että lääkärin varsinainen hammashoitaja oli lomalla ja nyt paikalla oli sijainen, joka ei ihan hallinnut käytettävää ohjelmaa. Niinpä jossain vaiheessa lääkäri kuulosti jo hieman ärtyneeltä kun hän saneli huomioitaan hyvää vauhtia ja hoitsu kyseli, että mikäs se edellinen kohta olikaan. :)

Yllätyksekseni purukalustoni ei ollut ollenkaan niin surkeassa kunnossa kuin odotin, sillä välissä oli todellakin usempi vuosi edelliseen käyntikertaan. Kaksi paikattavaa tiesinkin, lisäksi jonkun vanhan amalgamin alla sekä yhden muovipaikan saumassa on korjattavaa. No ehkä hyvä päästä niistä amalgaameista eroon vähitellen ja muovipaikan kuvittelen olevan eräs tietty hammas, joka on vähän vihlonut ja ottanut kaikki kylmät ja kuumat itseensä.

Yhtäkkiä röntgenkuvan tarkastelun jälkeen lääkäri tuumasi, että voisi paikata nyt yhden kun aikaa on vielä reilusti. Siinä vaiheessa meinasi ruveta pelottamaan, mutta lääkäri osasi käsitellä minua mitä mainioimmin eikä mitenkään tehnyt numeroa mistään. Kertoi mitä tehdään missäkin kohtaa ja oli kovin rauhoittava. Lisäksi pidin siitä ettei hän pitänyt mitään moraalisaarnaa liian pitkästä käyntivälistä.
Paikkaus sujui puudutettuna ihan ookoo, vaikka vihaankin sitä jurskisjurskis-poraa. Sanoin poislähtiessäni lääkärille, että hänestä taisi tulla luottohammaslääkärini. :)

Ajan varasin jo seuraavalle kerralle ihan reippain mielin. Vastaanottoihminen ehdotti jo eilistä iltapäivää, mutta kieltäydyin kunniasta ja seuraava keikka on sitten ensi viikolla.

Eikä minulle eilinen iltapäivä olisi käynytkään.

Sillä minähän olin varannut itselleni palkinnon hammaslääkärikäynnistä. Ja kun kerran menee myöhään töihin, niin silloinhan pitää ja saa lähteä aikaisin. Saldomiinukset vain paukkuvat!

Toteutin pitempiaikaisen haaveni ja kävin hankkimassa itselleni geelikynnet. Minulla kun omat kynnet ovat todella pehmeät ja huonot lähinnä tuon psorin takia, niin en koskaan saa omista kynsistäni kasvatettua kauniita ja kohtuullisen pituisia, joita olisi kiva lakata ja näytellä julkisesti.
Näistä tuli todella hienot! Olen niin tyytyväinen, katsokaapa:

 

Olipa muuten hankalaa ottaa omasta kädestään kuva kun tuo puhelimeni ei nyt kuitenkaan ihan pienin kapistus ole eikä siis helposti käytettävissä yhdellä kädellä. :)
Ja huomenna kampaajalle... Keväthuolto jatkuu. ;)

Maaliskuun mainio

Kyllä. Jälleen uusi kuukausi ja uusi mies. Ihanaa kun sattui tuollainen lyhyt kuukausi väliin.

Mitähän sitä nyt sitten tästä maalispojasta sanoisi... Kivat on suihkulähteet taustalla, mistä lienee kuva otettu. Ja toi sixpäkki on kyllä jotain ihan toisesta maailmasta. Khyyyllä mä tykkäsin... Entäs te?

Jälkijuttu:
Hammaslääkärikammoisena varasin vihdoin itselleni ajan, tosin vain tarkastukseen, mutta siitähän se Pandoran lipas avautuu. Saapa nähdä miten sinne suoriudun, mutta pakkohan se on kun on pari vanhaa paikkaa jo sanonut sopimuksensa irti. Pelottaa nyt jo...

Helmikuu

Sinne meni tammikuu niin että heilahti! Siis todella nopeasti! Olen siis humpsahtanut takaisin työläisen arkeen, jossa päivät seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa. Palkkaa ainakin tulee (toistaiseksi), mikä on ihan positiivista taloudenhoidon kannalta.

Mutta asiaan. Uusi kuukausi = uusi mies. Tässä hän tulee, hei vaan herra Helmikuu!

Aika kesäistä näyttää olevan helmikuisessa Oulussa, mutta en minä valita. En ollenkaan! Iloa päivään siskot tämän körilään myötä! :)

Selfie on taitolaji

Enpä ole koskaan ennen blogi- tai naamakirja-aikaa joutunut pohtimaan millaisen omakuvan haluaisin itsestäni ottaa ja tallettaa profiiliini. Oikeasti, ihan vitun vaikeeta! Tänään sitten hassuttelin kännykkäkamerani kanssa koneen äärellä.
Ja mielestäni sain aikaiseksi aika kivan kuvan. Taustalla on nalle sekä "yrmy" (jostain animaatiostahan tuo on), jotka molemmat olen voittanut Skotlannin reissuilla Ylämaan kisoissa narunvedossa tai arpajaisissa eri vuosina. Molemmat ovat minulle muistoarvoltaan tärkeitä enkä ole halunnut niitä antaa koirien sörssättäväksi vaikka en muuten olekaan mikään nallejen kerääjä. Muistan kyllä tuon "pyjamanallen" saatuani paikallisten pikkutyttöjen kadehtineen, muta halusin sen kuitenkin pitää itse. Se soitti aikanaa tuutulauluakin, mutta sittemmin on äänirasia hiipunut.

Tässä siis teillekin viimeisin selfieni, ilman meikkiä ja tukka sekaisin. ;) Vielä en ole tätä kuvaa vaihtanut FB-profiiliini, mutta ehkä sekin tulee tapahtumaan. Mene ja tiedä.