5. Katson taivaalle

Juu, tiedän, tämä olisi pitänyt kirjoittaa jo eilen. Mutta mie olin NIIIIIN VÄsyNYT illalla, että en millään jaksanut. Halusin kuitenkin sanani sanoa tähän teemaan, sillä ajatus pyöri päässäni. Että sovitaanko, että kirjoitin tämän eilen. ;)

Meikäläinen on aikamoinen taivaalle tuijottelija. Samalla tavalla kuin tulen tuijottaja. En koskaan kyllästy katsomaan elävää tulta enkä koskaan kyllästy katsomaan taivaalle.

Taivas on erilainen eri vuorokauden- ja vuodenaikoina, ja eri puolilla maailmaa. Kiehtovaa.
Olettehan maanneet nurmikolla selällään kesäisenä aurinkoisena päivänä katselemassa poutapilvien lipumista ohi? Ja kuinka pienellä mielikuvituksella pilvistä löytää hahmon jos toisenkin. Tai pakkasyönä tähtikirkkaalle taivaalle katselu pimeässä se vasta kiehtovaa onkin. Kuinka paljon taivaalla tuikkii tähtiä. Siinä tuntee ihminen itsensä kovin pieneksi avaruuden äärettömyyden äärellä.

Maailmalla liikkuessa kannattaa myös aina luoda katse taivaalle. Sillä se näyttää erilaiselta kuin oma kotimainen sinivalkoinen versiomme.

Helsingissä Tähtitorninmäellä syksyisen Suomenlahden myrskyämisen katsominen on hypnoottista. Taivas ja meri ovat molemmat harmaita, vaahtopäät läikkyvät ja tuuli piiskaa suolaisesti kasvoja. Sellaiselle paikalle haluaisin taloni rakentaa.
Skotlannissa olen nähnyt myrskypilvien vyöryvän maata kohti niin Atlantin kuin Pohjanmerenkin rannalla. Näky on huikaiseva. 
Irlannissa, Dublinin lähellä olen katsellut pilvien ja auringonvalon leikkiä meren päällä ja vaikuttunut näkemästäni.
Kreikassa taivas on hellesäällä ollut suorastaan tummansininen ja väreilevä ilman pilven hattaraa.

Mutta parhaiten on mieleeni jääny Sveitsin Luzernin taivas vasten vuoria. Heleän sininen väri, jonka sinessä kotkat kaartelivat ja korkealla lentävät suihkukoneet piirsivät omaa ruudukkoaan taivaan sineen. Missään muualla en ole niin paljoa risteileviä suihkarivanoja nähnyt kuin Sveitsissä.

JälkiJuttu:
Mikähän ihmeellinen vitamiininpuutos meikäläisellä on kun tuntuu, että pohjaton väsymys on vakituinen vieraani. Jotenkin ei vaan jaksa. No, kevättä kohti mennään, että eiköhän se taas tästä. Tosin eilinen (ja tälle päivälle luvattu) lumisade olisi voinut jäädä satamatta.