Ilmastonmuutos on totta!

Ja se tapahtuu nopeammin kuin kukaan osasi aavistaakaan!
Viime yönä puolen yön aikaan oli vielä rapsakka pakkanen -16 astetta ja tänä aamuna kahdeksan aikaan oli enää -1,5 astetta kera lumipyryn.

Kelikin oli aika mielenkiintoinen autoilun kannalta kun lumiauroja ei pahemmin ollut ilmeisesti näillä nurkilla pyörinyt vielä kymmenen aikaan ajellessani kohti fysioterapeutin käsittelyä.
Ja kun poistuin fyssarin luota noin tuntia myöhemmin, tuli lunta vielä enemmän lämpötilan ollessa kääntynyt jo plussan puolelle. Siis juu, en rakasta niitä paukkupakkasia, mutta ei kai sitä nyt tarvitse naurettavuuksiin mennä kuitenkaan, eihän?

PP ja VV vetivät omaa kivaa takapihalla ihan silkasta talven ja lumen riemusta. Vanhakin nuortui yrittämään kamppausmuuvejaan kersan juoksennellessa ympyrää ja kahdeksikkoa ihan selvästi nauraen ja nauttien. Välillä sitten keskityttiin yhdessä haistelemaan jotain lumen seasta. On ne hassuja. :)

suttukuva salaa otettuna kauempaa

Nythän on se aika vuodesta kun pitäisi jotenkin summata kulunutta vuotta ja ottaa opiksi onnistumisistaan ja virheistään.

Oma vuoteni on ollut kovin erilainen verrattuna "normaaleihin". Olen nauttinut vapaastani suunnattomasti ja katsonpa asiaa miltä kantilta hyvänsä, oli päätös sapatista täysin oikea. Samalla olen oivaltanut, että työ on kuitenkin vain työtä ja sen takia on turhaa itseään uhrata tai mieltään mustentaa. Tokihan se on sosiaalisesti tärkeä ympäristö, mutta ei työ maailmasta tekemällä lopu enkä minä ole korvaamaton. Se on ollut varsin hyvä muistutus, sillä tokihan tämän olen tiennyt, mutta aktiivinen muistaminen on vähän eri asia.

Syksyllä sitten tapahtuikin jotain, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. The Koipi... Juu, kaikkea sitä ihminen kokee ennenkuin henki lähtee. Tästä keikasta opin, että meillä on loistavaa terveydenhuoltoa (ainakin yksityisellä puolella), vakuutusyhtiöni toimi loistavasti ja ripeästi ja ikinä en enää sano elämän olevan tylsää. Kyllä se oli tylsää istua käytönnössä neljä viikkoa kotona. Toisaalta villasukkien kutominen on nyt hyvin verestetty ja iskostettu taas selkärankaan. Että tilauksia vaan tulemaan, sukista siis! :)

Vuosi vaihtuu ihan kohta ja on aika kaivaa esiin ensi vuoden karvalehmäkalenteri. Toivon, että ensi vuosi(kin) sujuu suhteellisen tasaisissa merkeissä. Ei sitä tässä iässä enää toivo mitään suuria mullistuksia tapahtuvaksi.

Nyt lähden lapioimaan tieni postilaatikolle. Mukavaa loppuvuotta!

Ratiriti rallaa

Joulu tuli ja meni, samoin sukulaiset. Vanhalla kaavalla vedettiin aatto, tiedättehän: saunaa, glögiä ja ruokaa isolla kädellä sekä oleilua ja seurustelua.
Lahjaksi sain kauniit korvakorut sekä paketin, joka on vielä tuolla jossain matkalla... Kuvan olen nähnyt ja kiitän Siippaa kekseliäisyydestään tilata minulle kaikki Downton Abbey -kaudet lisäherkuilla. Pitää varmaan ottaa lomaa, että ehtii ne katselemaan! :D
 
Joulupäivänä Siippa vanhempineen raahautui hautuumaalle, mutta minä skippasin ja kiitin hetkestä ihan omissa oloissani rauhassa katsellen rästiin jäänyttä Viimeinen tango Halifaxissa -jaksoa. Meillähän ei voi mitään ohjelmaa täysin rauhassa katsoa appiukon ollessa paikalla...

Tapaninpäivänä naitu suku häipyi kotikonnuilleen ja me huokaisimme onnesta ja totesimme, että jääkaapissa on vain jouluruuan jämiä, joille sanoimme reippaasti ei kiitos. Niinpä tallustelimme reippaassa pakkassäässä bussipysäkille ja suuntasimme keskustaan. Grill it -ravintolan pihvi oli ihan taattua tavaraa, palvelu nopeaa asiakkaiden vähyydestä johtuen ja olihan se ihan kiva käydä vähän kotinurkkia pidemmälläkin.

Kaupassa kävimme lauantaina ja kuin ihmeen kaupalla selvisimme koko hommasta alle puolentoista tunnin, vaikka kansaa oli liikkeellä kuin meren mutaa. Ilmeisesti valtaosa suunnisti haukkana alennusmyyntien perässä kun me kaipasimme lähinnä muonaa. Ja vähän vessapaperia.

Tänään puolestaan suoritimme seuraavien pyhien sapuskahankinnat. Uusi vuosihan meillä perinteisesti vietetään kotona suljetuin verhoin ja joka huoneessa jotain musaa soitellen. Täytyy sanoa, että onneksi PP on jo niin kuuro, ettei se ihan kaikkia paukkuja enää kuule eikä tajua. Tänäänkin siltä jäi tyystin huomaamatta sen jonkun idiootin kuningasajatus "testata etukäteen" ostamiaan pommeja. Juniori sen sijaan sai miltei paskahalvauksen, joten kivaa on taas luvassa loppuviikoksi. VV ei onneksi pelkää eikä ota mallia vanhoista pieruista.
Olisipa mukavaa kun hommaan saataisiin laki, joka tekisi ilotulitteiden ostamisesta luvanvaraista hommaa. Loppuisi luultavasti se älytön pommittaminen, mikä alkaa heti kun pommit tulevat myyntiin ja jatkuu melkein loppiaiseen.

Mutta näin, kotona siis olemme kaksin koirinemme ja ostelimmekin kaikkea herkkua syötäväksi. Sitähän ei ole tässä tullutkaan mitenkään yhtään mässäiltyä, ei... Asiaa ei ole pahemmin auttanut se, että keli on ollut melkoisen rapsakkaa pakkassäätä ja sen myötä PP:n askel on entisestään hidastunut ja lyhentynyt siitäkin huolimatta, että puen sen takkiin ja töppösiin. Vanha se on ja täytynee tunnustaa, että viimeisiä aikoja tässä varmaan mennään. Vaan huomisesta alkaenhan tänne luvattiin plussaa ja vesisadetta. Että tiedä sitten onko sekään niin mukavaa.

Tänään kävimme myös hankkimassa uuden "palapelin". Portaikkomme on kovin liukas ja tietysti askelmat ovat jo kuluneet kun niitä on X isohkoa koiraa rampannut Y vuotta. PP:llä on hankaluuksia päästä ihan joka kerta hallitusti alas kun alkaa joku kinttu luistaa alta. Niinpä päätimme, että asennamme maton askelmille. Voitteko uskoa, että portaikossa, jossa on 15 rappusta, ei yksikään askelma ole samankokoinen! Siis jokainen on erimuotoinen ja -kokoinen. Niinpä Siippa reippaana mittasi jokaisen askelman ja nyt sitten leikkelemme ostamastamme matosta sopivia palasia askelmiin. Voin jo kuvitella kuinka hiha käryää tämän puhteen parissa... Mutta toivottavasti siitä tulee toimiva ja hyvä.

Huomenna on luvassa fysioterapeutin murjontaa, mikä on kivaa. Samalla tulee harjoiteltua herätyskelloon heräämistä, sillä aamukampa vapaiden osalta on jo todella harva! Tunteet ovat kovin kaksijakoiset töihinpaluun suhteen. Toisaalta ihan kivaa ja toisaalta... noh, sitten sen näkee miten hommat lähtevät taas rullaamaan.

JälkiJuttu:
Enää kolme yötä tammikuuhun... ;) Lupaan tehdä ajastetun postauksen niin, että kaikki aamunvirkutkin pääsevät heti herättyään fiilikseen. Itse varmaan nukun kun oletukseni on, että yritän ulkoiluttaa koiria joskus aamuyöstä kolmen aikaan jolloin ehkä voisi olla vähän hiljaisempaa...   

Ei yhtään mitään ja kuitenkin kaikkea

Juu, elossa ollaan. Viimeisen viikon olen vetänyt sellaista matalaa lentoa ja kiitolaukkaa, että ihan itseänikin on hirvittänyt. Kaikenlaista on tullut puuhasteltua ja nähtyä, mutta ei kuitenkaan mitään suureellista raportoimisen arvoista.

Viime keskiviikkona kipaisimme nauttimaan Ravintola Pörssin mainion joulubuffet-pöydän antimista kun Siippakin jäi lomailemaan. Samalla kiersimme pikaisesti katsastamassa Tuomaan markkinoiden tarjonnan, ja tassuun tarttuikin äidilleni sopiva lahja.

Lauantaina oli aika sivistää itseään ja suuntasimme Kansallisteatteriin katsomaan Maaseudun tulevaisuus -näytelmää. Tiedättehän se, josta puolet jengistä kävelee ulos puoliajalla. Ja mikäs siinä, ymmärrän kyllä, että se jatkuvat vitun hokeminen saattaa herkempää kansanosaa alkaa... noh... vituttamaan. Samoin se, että suurin osa dialogista piti huutaa kuin hullu ja osa repliikeistä menikin vähän ohi kun se huuto oli päälimmäinen juttu. Ennen puoliaikaa oli kolmesti näyttelijä housut kintuissa munasillaan (yksi mies kahdesti ja toinen kerran) sekä tissiäkin oli vilauteltu.
Näytelmässä oli paljon hauskaa, mutta olisin toivonut sen olleen hieman tiivistetympi, sillä kokonaiskestoltaan yli kolmetuntinen kiroilu- ja huutopläjäys oli kuitenkin aika paljon. Muutamat sivuhahmot olisi helposti voinut karsia pois.
Parhaat hahmot mielestäni olivat viinaan menevä Hattara-lammas (Sari Turunen) sekä hevoset (Ville Haapasalo ja Jukka Puotila). Ja kyllä jaksoin koko näytelmän katsoa vilkuilematta kelloa, mutta en siltikään voi sitä ihan kaikille suositella.

Tässä välissä on sitten viimeistelty joululahjahommia ja lupasin täälläkin esitellä sen helpon tyynynpäällisen. No nyt se on valmis ja vain paketointia vailla. Tällainen siitä tuli:

(alakulmassa kuvaan yritti ängetä VV, tietysti...)

Aika hieno vaikka itse sanonkin. Toivottavasti saajakin on mielissään.

Tänään suoriuduimme ostoshelvetistä kunnialla ja ehjin nahoin. Rynnimme ostamassa ruokaa vähän sieltä, täältä ja tuolta. Suurin ponnistus oli vierailu Hakaniemen hallissa, sillä jouluhan ei ole yhtään mitään ilman Lentävän lehmän ihania juustoja. Vaan nyt on sekin puoli turvattu.
Huomenna on pakko siivota ja aattona sitten vastaanotetaan sukua, sekä omaa että naitua. Jotenkin ei huvittaisi tämä hössöttäminen, mutta sentään tuli lunta, että saamme valkoisen joulun tänne eteläänkin.

Tänään juhlitaan PP:n 13-vuotispäivää lähinnä olemalla ja hämmästelemällä, että se on vieläkin elossa. Pappa on ihan pirteä ja niin kauan mennään kuin kuntoa riittää. 

Nyt on pakko mennä tekemään jotain tähdellistä, vaikka paketoimaan tuo tyyny.

Päivät kuluu hukkaan

Tuntuu siltä, että kun selkänsä kääntää, on viikko vierähtänyt. Ja ihan tuosta noin vaan, mitään sen kummempaa tekemättä.

Perjantai-iltana kuului hyviä uutisia lasaretista, leikkaus oli sujunut hyvin ja lauantaina odotti jo kotiinpääsy. Toivotamme pikaista ja jouhevaa paranemista!

Lauantaina heräsin kellonsoittoon ennen kukonpierua, sillä olin lupautunut itsenäisyyspäivän kunniaksi maamme suurimpaan vuosittaiseen koiranäyttelyyn töihin. Onneksi viisaudessani olin lupautunut vain yhdeksi päiväksi, joten sunnuntaille oli luvassa lepoa ja rauhaa.
Enpä muista koska viimeksi olisin ollut jo menossa seitsemän aikaan aamulla. Liikennettä ei pahemmin ollut, sää oli pimeä ja sateinen. Onneksi sain auton näppärästi Velodromille parkkiin, joten hyvissä ajoin olin ilmoittautumassa työn ääreen.
Päivä oli ihan mukava, tuttu tuomari ja kivoja koiria sekä omistajiaan/esittäjiään oli kehässä. Tälle kerralle ei tainnut sitä ensimmäistäkään sitruunan niellyttä tyyppiä "asiakkaaksi" sattua, vaan kaikki olivat hyvällä mielellä liikkeellä.
Kotona olin hyvissä ajoin ennen linnan juhlien alkua, joten ihan bueno päivä.

Linnan juhlista, vieraista tai puvuista en sen enempää kommentoi kun niitä on jo ruodittu muualla ihan riittävästi, mutta sen sanon, että Saku Koivun vaimo on mielestäni todella kaunis ja tyylikäs! Jos olisin älynnyt tehdä muistiinpanoja kättelyn aikana, olisin voinut jotain kirjoittaakin, mutta näin tiistaihin asti kun on päästy, en todellakaan muista kaikkea mainitsemisen arvoista.

Tällä viikolla pitäisi kai jo ryhtyä orientoitumaan joulusiivoukseen... Mieli ei ole kovin jouluinen kun ikkunasta ulos kurkistaa, mutta ei kai se säätä katso, se joulu.
Piparkakkutaikinan ostin jo, joten se hommahan on melkein puoliksi tehty! Ehkäpä leipaisen ne piparit huomenna. Samalla mallilla mennään kuin viime vuonna jos vaan löydän ne muotit jostain.
Ensi viikolla minulla on yhtä päivää lukuunottomatta joka päivä jotain menoa ja hässäkkää, joten viisas varmaan tekee tällä viikolla paljon joulun eteen. Aika näyttää olenko viisas. Tänään aion kuitenkin iltapäivän puolella pitkästä aikaa käydä kävelemässä VV:n kanssa ylimääräisen lenkin. Taidamme molemmat tarvita sitä, minä kunnon puolesta ja VV energian purkamisen puolesta.

Olen myös jo tehnyt valmisteluja ensi vuodelle. Skannasin nimittäin kaikki (ihanat) palomieskalenterin kuvat valmiiksi koneelle, jotta on helppo postailla aina kuun ensimmäisenä päivänä. Kokeilin ensin skannausta aivan liian pienellä resoluutiolla ja kuvista tuli todella rasteroituneita. Otin homman uusiksi ja johan näytti paremmalta! 
Saatte malliksi nämä epäonnistuneet skannaukset kalenterin lopussa olleesta postikorttisetin mainoksesta. Tällaisia joulukorttien pitäisi mielestäni olla! ;)

Juuh... Ei muuta kommentoitavaa tällä erää... :)

Tänään

Kävin tänään fysioterapeutilla neljättä kertaa. Vielä on kaksi aikaa varattuna, mutta sitten ei ehkä enää tarvitse loppuja kertoja käyttä. Se passaisi minulle hyvin kun pitää ryhtyä taas duunariksi, niin ei voikaan ihan koska vaan karata fyssarille. Olin iloinen.

Tänään myös huoli läheisestä painaa sydämen ja mielen päällä. Joutui melkoiseen leikkausoperaatioon eikä halvaantuminenkaan ollut kaukana (tai osittain tapahtuikin) ja odottelen soittoa, joka toivottavasti kertoo kaiken sujuneen hyvin. Odottavan aika on tunnetusti pitkä...

Mutta tänään tapahtui kuitenkin myös ihan paras juttu! Nimittäin tädin pyörähtäessä postilaatikolla...

Melkein lirahti ilopissa housuun kun tämän kuoren käteeni poimin.
Kalenterin mukana oli tällainen saate:

Saate oli vaakasuuntainen ja sen oikeassa reunassa oli pari valittua kuvaa. Pisteet tekijöille siitä, että nämä kuvat ovat "ylimääräisiä" eikä niitä siis löydy itse kalenterista (tarkastin kyllä, uskokaa pois).

Voi tytöt (ja pojatkin)! Kyllä on nyt sellaista herkkua luvassa ensi vuoden kuukausien alkuja buustaamaan, että oksat pois ja osa rungosta!
Olen kovin tyytyväinen tähän valintaani, jolla pyyteettömästi piristän arkeanne ensi vuonna. :)

Ja voittaja on...

Oulu! Tai oikeammin Oulun palomiehet.

"Vuoden 2015 Oulu Firefighters-Palomieskalenteri. Kalenteristamme löydät nimipäivämerkinnät, pyhät ja liputuspäivät."

Tällaista herkkua on siis luvassa ensi vuoden iloksi. Kansikuvan perusteella ihan *köh* timmiä tavaraa on luvassa. Tilaus on jo matkalla kuulemma, joten kieli pitkällä kuolaan postilaatikolla...
Tämä on siis joululahjani kaikille teille ihanille naislukijoilleni, jotka tykkäävät palomiehistä.

JälkiJuttu:
Onni on hyvä loistava eläinlääkäri! PP nuortui ainakin puoli vuotta eilisellä käynnillä, VV pysyi omana itsenään, emännän mieli huojentui ja keveni. :)

Adventtiaika

On tässä helvetillisessä pimeydessä se hyvä puoli, että voi pikku pyromaanina poltella tuikkuja ihan urakalla. Minäkin kaivelin kaikki Kivi-kipponi esille vähän varaslähtönä lauantaina ensimmäisen adventin kunniaksi ja laitoin Siipan ripustamaan Muumi-pallon ikkunan eteen. Pihalyhdyissä olenkin jo poltellut kynttilöitä, mutta nyt siirsin homman myös sisätiloihin.

Lisäksi tapanamme on, että pihakatajan ja parvekkeen pylvään jouluvalot sytytetään joulukuun ensimmäisenä päivänä tai tarkkaan ottaen heti keskiyöllä kun vuorokausi vaihtuu ensimmäisen päivän puolelle (yleensä ollaan hereillä vielä siihen aikaan).

Niinpä minäkin kaivoin esiin ne kauniit vihreät valot katajaan (olen tainnut niitä täälläkin esitellä jonain vuonna) ja kieputtelin puun ympärille. Tovihan siinä vierähti, sillä kataja on kasvanut minua korkeammaksi, joten joudun aina vähän taiteilemaan saadakseni valot paikoilleen.
Homma tuli tehtyä ja löysin jatkojohdonkin varastosta ihan helposti! Vaikutti liian hyvältä ja niin se olikin. Tökkäsin töpselin paikoilleen ja... mitään ei tapahtunut. Perkele, nytkö ne hajosivat? Heiluttelin töpseliä ja hetkittäin valot syttyivätkin. Viime keväänä nimittäin johtoon piti laittaa erkkariteippiä sinne ihan pistokkeen juureen kun joku elukka oli siitä vissiin vähän maistanut. Ilmeisesti tuossa teipin alla oli nyt jotain kosketushäiriötä.
Otin töpselin pois pistorasiasta ja ryhdyin avaamaan teippusta tarkoituksenani katsoa voinko tehdä asialle jotain. Kun riipaisin viimeisen teipinpätkän pois, katkesi se koko johto ihan siitä liittimen juuresta. Uskotte varmaan, että huuliltani lipesi varsin nopeasti muutama valittu kirosana. Luonnollisesti se liitinosa (joka työnnetään siihen pistokkeeseen) on prässätty kiinni, joten ei ole mitään toivoa korjata sitä. Ai saatana, että alkoi vituttamaan.

Eipä mitään, onneksi oltiin vielä myöhäisessä iltapäivässä joten autoon ja kauppaan. Tiesin, että mistään en löydä samanlaisia ja yhtä viehättäviä vihreitä valoja, joten päätin mennä siitä missä aita on matalin. Suhautin siis suoraan Kodin Ykköseen, sillä siellä ainakin tiesin myytävän kaikenlaisia ulkovaloja.
En todellakaan löytänyt kuin yhdet vihreät valot, joissa oli aivan liian vähän lamppuja eikä värikään oikein miellyttänyt. Sen sijaan löysin sellaisen aidosti lämpimän valkoisen valon, jonka päätin kelpuuttaa.
Karautin takaisin kotiin ja kieputtelin ne hajonneet pois ja uudet tilalle. Töpseli seinään ja tadaa! Toimii. Ei se minun silmääni miellytä yhtä paljoa kuin se vihreä, mutta voin elää tuon kanssa. Ja jos jossain vastaani tulee sopiva vihreä valosarja, ostan sen heti pois kuljeksimasta enkä toki heittänyt katkennuttakaan settiä pois vielä sillä sen voi korjata kunhan vaan löydän sopivan töpselipuolen pään jostain halvalla. ;)

Viimeistä viedään

Kuvaa kalenterista nimittäin.
Tässä hän on, juuri paketista pompanneena, herra Joulukuu. Olkaapa hyvät.

En oikein tiedä, mitä mieltä olisin hänestä eli luultavasti hän ei herättäisi minussa mitään suuria reaktioita jos kävelisi kadulla vastaan. Vaatteet päällä siis kun ei näin yläosattomissakaan oikein mitään reaktiota irtoa. Sanokaa te, menisittekö vastaanotolleen?

En ole vieläkään tehnyt mitään löytääkseni ensi vuodelle korvaavan tuotteen, mutta uskon johdatukseen eli siihen, että sopiva painotuote löytyy kyllä kunhan aika on.