Ruukkubasilikan arvoitus

No niin te suuret yrtinkasvattajat ja keittiögurut. Esitän kiperän kysymyksen, johon minulla itselläni ei ole minkään valtakunnan vastausta.
Miten ihmeessä te saatte kaupasta ostetun ruukkubasilikan pysymään hengissä kauemmin kuin kaksi tai kolme päivää? Ja bonuskysymys: kuinka ne siellä kaupassa saavat kaikki yrtsykät pysymään hengissä?

Meikäläiseltä se ei onnistu millään, vaikka kaikenlaisia lähestymistapoja on kokeiltu. Olen uittanut vedessä, kylvettänyt valossa, pitänyt vähän hämärämmässä, antanut vain vähän vettä... Mikään ei auta, viimeistään neljäntenä päivänä lehdet ovat käpristyneet ruskean mustiksi ja rehu on kuollut. Jokseenkin turhauttavaa ostaa moista kun oletusarvo on se, että rehu on vainaa kahden päivän päästä. Ärsyttävää, kerta kaikkiaan... 

*********

Eilisen rankkasateen aikoihin piti lähteä koirien kanssa ulos ja kaivelinkin pitkästä aikaa esiin hienot kumisaappaani. Lenkin puolivälin paikkeilla, silloin kun sade oli jo tullut kevytsadetakistanikin läpi, aloin ihmetellä kun vasemmassa jalassa tuntui vähän märältä... Lähempi tarkastelu kotona osoitti, että kumisaapas on mennyt rikki, haljennut prässätystä saumasta! Perkele... En usko, että sitä pystyy mitenkään järjellisesti korjaamaan vaan taitaa tulla kumisaappaanostoreissu eteen. Eikä siinäkään mitään, vanhathan nuo saappaat ovat, mutta kun ne ovat niin kauniit ja vaivalla raahattu Skotlannista asti. En ihan yhtä hienoja taida täältä löytää. :-/

Sademäärä eilisestä aamupäivästä tähän aamuun oli 15 mm. Ihme monsuunisateet! Toivottavasti se tarkoittaa myös sitä, että tulee sieniä. Pakastimessa on kyllä tilaa...

Hupsankeikkaa!

Jumaleissön mikä ukkonen oli! :-o
Noin tunnissa satoi yli 35 mm vettä ja ukkonen ryskäsi niin, että melkein pelotti. VV huuteli ukkoselle, että "tule esiin tappelemaan" ja Juniori tärisi kauhusta nurkassa.
Salama löi tuohon ihan lähelle mäntyyn ja säikähdin niin, että meinasi allekirjoittaneelta turahtaa pöksyyn.

Parkkipaikkamme tulvi kun eivät enää sadevesikaivot riittäneet ja nyt on sellainen mukava männyn- & koivunsiemenmutalillu asvaltin pinnassa. 

TV-signaali katosi ja soittaessani palveluntarjoajalle vikailmoitusta sain jonotella varsin pitkän tovin. Toivoin siinä jonottaessa, että hankkisivat parempaa jonotusmusaa. Kaikenlaista tuntematonta paskaa ehdin siinä kuunnella.

Eikä ilma sanottavammin myräkän aikana viilentynyt, että lisää saattaa olla vielä luvassa...

20 ml

Tuon verran oli sademittarissa vuorokauden sademäärä. Eilisaamusta tähän aamuun, ja taitaa nytkin sataa. Kyllä jo piisaisi, ihan oikeasti. 
Amppelissa killuva verenpisara näyttää nyt surkealta kun sade on sitä kurittanut tuulen kanssa. Ja senhän jo mainitsin, että tillit mätänevät ryytimaahaan. Muut kylvökset vielä yrittävät sinnitellä hengissä.

Lauantaina kuitenkin oli kaunis ja lämmin päivä, ja vihdoin sain pihan nurmikkoviidakonkin lannistettua. Sekä kuvattua villisti kukkivat mehikasvini. Saapa nähdä mitä hirviöitä näistä vielä kehkeytyy.

Aika hienoja ovat minun mielestäni. Tuota maanpeittokasvia täytyy vähän karsia kun se yrittää tukahduttaa nuo mehitähdet alleen, jotka toki nekin ovat kasvaneet valtavasti.

Eilen olikin sitten aika lunastaa annettuja lupauksia ja niinpä herätyskello pirahti kuuden kantturoissa ja kyyti kävi noutamassa vähän ennen puolta kahdeksaa. Matka suuntautui länsirannikolle jazzkaupunkiin (tai sen naapuriin oikeastaan) koiranäyttelyyn. Olin ystävälleni lupautunut jo ajat sitten apukäsiksi ja jaloiksi kun hänellä oli niin monta koiraa vietävänään. 
Ilma oli kolea ja todella tuulinen. Sade roikkui ilmassa koko ajan, mutta ennusteiden "lupauksista" huolimatta ei sitä kunnollista sadetta tullutkaan, onneksi.

Näyttelymenestyksen kannalta ystäväni päivä oli hieno. Kahdessa rotukehässä voitot kotiin omille koirilleen tai kasvateilleen ja minulla oli ilo olla mukana voittokoiria esittämässä. Olipa kivaa pitkästä aikaa kirmailla kehässä ja turista vanhojen tuttujen kanssa. Päivä oli pitkä ja viluinen, kotona olin vasta yhdeksän aikaan illalla ja kyllä maistui uni viime yönä.  Kertaakaan en herännyt ennen kellonsoittoa.
VV puolestaan oli saanut juhlia kotona, sillä Siippa oli tarjoillut tuplamäärän ruokaa normaaliin verrattuna kun ei muistanut paljonko sitä sapuskaa annetaankaan. VV:n puolesta saisin varmasti olla useamminkin poissa kun tarjoilu on silloin näin mainiota! 

Huomenna on jo heinäkuu! Toivottavasti se aurinkoisempi ja lämpimämpi kesäkin nyt vihdoin ottaisi säätilan herruuden valtaansa.

Ensilumi

Sanoivat taannoin säätieteilijät, että ensilumen määritelmä täyttyy kun lunta tulee kaksi senttimetriä. No ehkä se nyt nippa nappa täyttyi.
Mutta katinkontit mitään myräkkää perjantaina tullut! Olipahan taas paljon melua tyhjästä.

Vaikka olenkin kovin anti-talvi-ihminen, niin on se myönnettävä, että maisema valaistui noinkin vähästä lumesta. Ei tarvitse käsikopelolla otsalampun kanssa mennä metsään vaan näkee eteensä ihan ilman lamppuakin. Ja onhan se mukavaa kun on paikkasen myötä kuivaa.
Sitä paitsi tänä aamuna huomasin, että päivä todellakin pitenee! Sellainen valonkajastus oli taivaanrannassa jo kahdeksan kantturoissa. Ihanaa!

Hauska oli myös nähdä muiden riemu moisesta valkoisesta maanpeitosta. Naapurin pojat kaivelivat eilen rattikelkkojaan varastosta, vaikka väitän, että ihan mäenlaskuun ei tuo lumi riitä.
Urheilupuiston väki ja hiihtokisojen järjestäjät luultavasti tanssivat kissanpolkkaa onnesta lumitykkiensä ympärillä. Kisat järjestyvät sittenkin, vaikka viime viikolla pidinkin koko sakkia ihan pöljänä kun valtakunnan kuullen sanoivat telkkarissa, että kisat pidetään. 
Koko viikonlopun onkin tykitys ollut käynnissä ja tänä aamuna oli ihan komean näköiset kasat lunta. Järjestäjien onneksi on tuota vesisadetta piisannut viime aikoina, joten vedenotto-ojassa luulisi riittävän tavaraa lumen tekoon vai pitäisikö sanoa lumen luomiseen... (heko heko, huono puujalka)

Viikonloppu meni lähinnä löhöillen ja syöden sekä töllöä tuijotellen. 
Putousta katsellessa vähän mietin, että mitenköhän ne sketsihahmot siitä kehittyvät vai kehittyvätkö ollenkaan. Putous Idiots puolestaan oli aivan loistava! Ihan nappiin osuneet parodiat. Jäämme odottamaan jatkoa.

Meikäläinen on näköjään jo niin rapautunut, että ei saa viikonloppuna postausta aikaiseksi, koska se edellyttäisi jonkun muun masiinan kuin tabin avaamista... Jospa se tästä taas.

Millä lihaksilla?

Ei pitäisi konttorirotan ryhtyä ruumiilliseen työhön. Eikä ainakaan näin keski-ikäsenä ja huonokuntoisena.

Meillä oli eilen taloyhtiön syystalkoot. Ihan passelisti siihen myrskytuuliseen keliin. Syynä talkoisiin oli se helvetillinen kuorikekasa. En ole tainnut mainita siitä, että keväällä isännöitsijä tilasi ihan vitusti "hieman" liikaa katekuoriketta yhteisten istutusten suojaksi. Nooh, sitä sitten kevättalkoissa kärräiltiin erinäisten puskien juurelle ja kehotettiin osakkaita viemään haketta runsain mitoin omien asuntopihojensakin penkkeihin.

Turha kai sanoa, että kasa ei sanottavammin tästä vajottunut. Ihmettelimme muutamankin kerran, että minkähänlaista kerrosta isännöitsijän edustaja oli ajatellut laitettavaksi puskien juurelle vai oliko vahingossa laskenut mukaan naapurikiinteistönkin rehut kun sitä tavaraa on niin maan perusteellisesti.

Kesä kului ja kasa muuttui osaksi normaalia maisemaa. Vettyikin varmaan kivasti se kuusikuorike siinä kaikkien sateiden aikana.
Koitti syksy ja hallitus piti kokousta isännöitsijän toimiston tiloissa. Isännöitsijä sitten moitti meitä kun emme ole kasaa käyttäneet ja käski hoitaa kasan tavalla tai toisella pois ennen lumien tuloa, sillä kyseistä kohtaa käytetään lumien auraamispaikkana.
Talkoot siis koolle. Kauhuskenaariomme oli, että paikalla on pari hallituksen jäsentä eukkoineen ja muut piileskelevät sälekaihdintensa suojassa teeskennellen kuollutta ettei vaan tarvitsisi osallistua.

Vaan yllätys olikin melkoinen kun paikalla oli valtaosa asukkaista, myös ne selkävaivaiset, jotka tekivät sitten sen minkä pystyivät. Poissaolollaan loistivat vain ne, jotka normaalisti muutenkin ovat poissa näistä kinkereistä. Tai no, puutarhatonttu oli ekoissa talkoissa kiinteistöön muuttamisensa jälkeen puoli tuntia. Siinä ajassa ehti vetää noin kymmenen röökiä ja rikkoa siimaleikkurin. Sitten häipyi vähin äänin takavasemmalle, vaan eipä häntä ole pahemmin kaivattu.
Mukavaa oli taas kuitenkin huomata kuinka kivoja naapureita meillä pääsääntöisesti on ja kuinka nämä kaikki ovat valmiita tekemään töitä yhteisten asioiden vuoksi.

Kuorike alkoikin siirtyä vauhdilla kohti istutuksia. Samalla päätettiin tehdä parit muutkin korjaus- ja perkaushommat.
Meikäläisen kontolle jäi ohdakkeiden kaivaminen eräästä ruusupuskapenkistä. Se olikin varsin jännittävää kun vähän väliä ruusu pisti persauksiin siellä puskassa kyykkiessä ja vastaavasti ohdake pisti käteen, vaikka kuinka yritti saada alapuolelta kiinni. Sen lisäksi selkään sattui tuo varsin epäergonominen työasento. Vaan sain hommant tehtyä.
Siirryinkin sitten muiden avuksi levittämään kuoriketta ja hyvin pian sain havaita senkin olevan kohtuullisen raskasta hommaa.

Saimme sen saatanan kasan katoamaan kun olimme viidettä tuntia huhkineet. Pimeä ehti tulla ennen kuin oli valmista... Loput levitettiin puolihuolimattomasti siihen, missä se kasa oli ollut ja päätimme katsoa keväällä, mitä kyseiselle joutomaalle tehdään.
Onneksi talkoomakkarat syötiin hommien ollessa vielä kesken, niin ei tarvinnut niitä sentään pimeässä popsia ja näki vielä grillatakin. Täytyy myöntää, että harvemmin on tullut marraskuussa makkaraa grillailtua ja syötyä ulkona!
 
Saunassa huomasi kuinka paljon oli kylmettynyt siinä viimassa ja tuiskussa, joka puhalsi suorastaan läpi sielun. Tuntui, ettei kunnon löylyttelykään lämmittänyt kohmeista läskiä.

Nyt on miltei jokainen lihas kropassani ihan saatanallisen kipeä. Siis pakkohan niiden on olla lihaksia kun läski kai ei kipeydy. Eihän? Ja kauhulla odottelen, kuinka kipeä olenkaan huomenna. 



 

Pienen ihmisen pienet ilot

Muistanette, että olen kertonut VV:n voivan todella pahoin autossa. Ihanainen eläinlääkärini kirjoitti reseptillä lääkkeen matkapahoinvoinnin estämiseksi ja toivottavasti siitä eroon pääsemiseksi.
Koskapa ensi viikolla pitäisi taas autoilla kasvattajan luokse trimmattavaksi, päätimme testata lääkettä pienellä autoilulenkillä.

Noin tuntia ennen lähtöä annoin pillerin piskille ja täytyy sanoa, että kyllä on mukavaa kun on tuollainen ahne pikkupiski, joka kietaisee kitusiinsa mitä vaan kyselemättä. Jos kyseessä olisi ollut noiden paimenkoirien lääkintä, olisin saanut ensin jahdata uhria ympäri kämppää ja sen jälkeen lievää väkivaltaa käyttäen vääntää suun auki ja tunkea pillerin kitusiin käteni ollessa noin kyynärpäätä myöten koiran kidassa. Ja hikikin siinä tulee, uskokaa pois. Vaan tämä pieni pillerin puolikas meni pienen makupalan sisässä nanosekunnissa terrierin kupuun.

Pullo vettä mukaan ja autolle. VV:n pahoinvointi on saavuttanut jo sellaisen pisteen, että se alkaa kuolata voimakkaasti välittömästi kun auton ovi avataan... Niin nytkin. Tämä estolääke kun on sellainen, mikä ei vaikuta pääkoppaan, ainoastaan estää oksennuksen tulo.
Olimme etukäteen päättäneet, että matkan tulee olla lyhyt, sellainen ettei se oksu yksinkertaisesti ehdi edes yrittää tulla.
Hurautimme siis läheisille ulkoilureiteille, jonne kävellenkin pääsee noin kymmenessä minuutissa eli autolla noin viidessä kun pitää vähän kiertää.
Koira oli kieltämättä vähän pöllämystynyt lyhyestä autoilusta, mutta lääke tuntui auttavan, sillä se kuolaamisesta huolimatta vaikutti suhteellisen rennolta. 

Lähdimme kävelemään sellaista noin neljän kilometrin kuntoradan nimellä olevaa lenkkiä. Lenkki on suosittu ja aina siellä riittää kulkijaa, olipa ajankohta mikä hyvänsä. 
Noin puolessa välissä katseeni harhautui tienpientareelle ja bongasin... TATIN!! Oikein ääneen piti hihkaista moisen aarteen löytäessäni. Kun lähestyin sitä kultakimpaletta, huomasin, että läheisyydessä oli lajitovereita ihan pilvin pimein!
Lähempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli punikkitattiyhdyskunta, tarkemmin sanottuna koivunpunikkitatti. Punikkitattihan on loistava ruokasieni kunnolla kypsennettynä siitä huolimatta, että se tummuu ikävän väriseksi leikatessa ja paistaessa.

Onneksi taskussa on aina kakkapusseja, joten oli jotain mihin aarre kerätä. Ja sinne jäikin vielä useampi sieni, jotka ehkä käyn katsastamassa lähipäivinä.

Voisi sanoa, että pienellä ihmisellä todellakin on pienet ilot. Koin suorastaan päiväni pelastuneen kun löysin moiset herkut. Olin nimittäin toisaalla koirankusetusreitin varrella kytännyt ukonsieniä, että kunhan lakit aukeavat kunnolla niin poimin pois. Vaan eilen aamulla joku urpo oli sitten käynyt ne poimimassa, vaikka varmasti ei ollut lakki vielä auennut kunnolla. Voisi siis sanoa, että tattilöydös oli balsamia haavoilleni. ;)

Lenkki saatiin päätökseen ja palasimme autolle saaliinemme. Huikka vettä koiralle ja ihmisillekin ja kotia kohti. Tällä kertaa VV vaikutti jo rennommalta autoon mennessä, että ehkäpä me vielä selätämme tämän matkapahoinvointipeikon.

Tatteja oli niin paljon, että vaikka osa luonnollisesti oli ötökkäisiä ja roskiin meni iso osa, niin saimme eilisen päivällisemme kylkeen ihanan tattisipulihöystön ja vielä jäi puolet tämän päivän ruokailulle. Nam!

Pistokokeeni lähimetsän suppispaikassa puolestaan on osoittanut, että eipä taida kannattaa lähteä "isoon metsään" rämpimään ennen syyskuun puoltaväliä. Nimittäin ensimmäistäkään suppista en vielä ole nähnyt. Ja toisaalta, en minä aiemmin sinne metsään ehdikään. Kaksi seuraavaa viikonloppua menevät koiranäyttelyiden parissa ja sitten ovatkin vuorossa hevoset Stadikalla. Että palataan sienestysasiaan syyskuun lopulla ellei nyt yhtäkkiä korviini kantaudu uutista jostain megalomaanisesta sieni-invaasiota jonnekin ja tulee pakottava tarve lähteä metsään arki-iltana...

Ukkonen

Se tuli aamuyöllä, joskus neljän jälkeen. Sellainen pamaus kävi, että luulin talon siirtyvän paikaltaan. Sen kuuli myös PP, joka päätti, että turvallisin paikka on mamman kainalossa.
Ukkonen riehui päällämme vajaan puoli tuntia jonka jälkeen poistin Peräkammarin Pojan sängystä, sillä nukkumisesta ei tullut mitään sen kohkatessa siinä edestakaisin. 

Aiemmin illalla olimme kiivenneet viereiselle valaisemattomalle mäelle katsomaan perseiden persneitien perseidien lentoa. Hienon näköistä oli, todellakin. Ja vielä näytelmän hienoutta lisäsi lähestyvän ukkosrintaman sisällä välkkyvät elosalamat. 
Jostain syystä koirat eivät osanneet tätä arvostaa. VV jahtasi sammakoita (tai jotain heinikossa liikkuvaa) ja vanhat pierut olisivat halunneet kotiin.

Olin juuri nukahtanut tai siltä ainakin tuntui kun heräsin valtavaan kohinaan. Vettä tuli aivan saatanallisella voimalla ja paljon! Minulla ei ollut edes ikkunaa auki ja silti se kohina kuului todella selvästi.
Aamulla tarkistin sademittarin ja lukema oli 11 mm sen yön aikana. Voisikohan tästä kuitenkin tulla jonkinlainen sienisyksy? Aamu-TV:n tänään haastattelema sieniasiantuntija sanoi, että sienisato saattaa olla paikoitellen jopa kuukauden myöhässä. 
Oikeasti mieli jo vähän halajaa sienimetsälle. Yhtäkään tattia en ole vielä tälle kesälle löytänyt enkä taida löytääkään...

Yö oli siis hieman katkonainen, joten homma vaatinee veronsa kunhan tästä kotiin tänään selviää. Toivottavasti ensi yö sujuu rauhallisemmin. Jotenkin ei enää jaksa sellaista katkonaista nukkumista kovin montaa yötä putkeen.

Lopuksi laitan näytille vielä lisää gladioluskuvia. Nuo tummat ovat juuri sellaisia kuin paketin päällä luvattiinkin, mutta valkoisia en tunnusta ostaneeni. Eli ilman yllätystä ei tänäkään kesänä selvitty.