Pihapostaus

Nyt hylkään nuo haastesanat, sillä niistä mikään viime päiväisistä ei nyt oikein ottanut tuulta alleen meikäläisen päässä. Tai no tuo Sinä osaat! ehkä sopisi tähän, mutta tätä oli tekemässä Siippakin, joten en voi kunniaa ottaa kokonaan itselleni.

Olimme siis loman alkajaisiksi päättäneet, että projekti tai kaksi pitää tehdä, jotta voi hyvillä mielin astua laivaan tämän viikon torstaina. Nyt se osuus on täytetty, huomenna en tee mitään paitsi mietin mitä pitää pakata mukaan ja torstaina koiranjakokierroksen jälkeen onkin lähtö.

Olimme jo pidemmän aikaa halunneet vaihtaa aneemisen ja aikoinaan hätäisesti kyhätyn pienen pihapolkumme hieman leveämpään ja esteettisesti mukavampaan. Mielikuvissamme oli siinnellyt jo kauan liuskekivi, joka on kaunista ja muistuttaa mukavasti Skotlannista, vaikka onkin ihan kotimaista kiveä.

Ajatus on sitten saanut rauhassa muhia jo jonkun pidemmän aikaa ja meillä kummallakaan ei mitään sen kummempaa maanrakennuskokemusta ole, joten pitihän Siipan vähän opiskella tekniikkaa "kirjekurssilla" netissä.

Parin päivän homma se oli, nyt se on valmis ja samalla sain haluamani mehikasvipenkin, joka sulautuu passelisti pihapolkuun.
Ohessa muutama kuva, jotka toivottavasti välittävät sen fiiliksen, joka minulle tulee polkua katsellessa. 
Pahoitteluni rumasta vihreästä muovireunuksesta taustalla, se on naapurin koirien takia kun ne eivät ymmärrä olla leikkimättä hengellään.

Minusta se on hieno, vaikka itse sanonkin enkä kyllästy tuijottelemaan sitä. Ajattelin vielä lisätä pari isompaa kiveä tuonne mehikasvien joukkoon kunhan bongaan sopivialähimaastoista koirankusetusreissuilla. Tuo iso punagraniittilohkare on irronnut tuosta talomme edessä olevasta isosta kalliosta.
Toivon, että mehikasvit selviävät talvesta ettei tarvitse heti uusia kasveja olla ostamassa keväällä.

Liljoista tummanpunaiset ovat jo auenneet, samoin etuoven viereiset keltaiset. Gladioluksetkin näyttävät vähitellen kasvattelevan kukkavanojaan, joten eiköhän niitäkin päästä ihailemaan. Jännittävää taas nähdä tuleeko jotain yllärivärisiä mukaan.

Myönnän, olen jälleen sen ajatuksen äärellä, että piha on liian pieni, vaikka kämppä onkin sopivan kokoinen. Sisäinen puutarhurini on vähitellen ottanut minusta ylivallan ja pääni suorastaan pursuaa ideoita. Pitää vissiin lähteä toteuttamaan niitä ideoitaan naapureiden pihoille. ;)