Meill' on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.Jostain syystä lapsuuden (alakouluikäisenä) partioajoista on jäänyt erityisesti mieleen tämä nuotiolaulu. Siinä on mielestäni jotenkin hieno tunnelma.
Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.
Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii ja kun hongat huminoi.
Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, ei muuta, sydän syttyy tuntemaan.
Ja me muistain...
Ja kun himmenee hiipuva hiillos ja kun lankee lauha yö,
viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ.
Ja me muistain...
perjantai 15. helmikuuta 2013
15. Nuotio
Puolalainen nuotiolaulu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onhan tota tullu hoilattuu. :)
VastaaPoistaNii o, millon kovempaa ja millon hiljempaa. :)
PoistaJep, partiossa tuli tätä kailotettua aivan liian paljon, olkoonkin että siinä on hieno tunnelma - kunhan sitä on kohtuudella.
VastaaPoistaOotko muuten tullut ajatelleeksi, että partiolaisilla on aika suppea lauluvalikoima loppujen lopuksi.
PoistaTota hoilotettiin aina ja joka kerta ja sitten paria muuta laulua. Ja siinä ne.