Välipala

Etätyöpäivä (which is brilliant!) kotona. Eipä tarvinnut aamulla naamaa kammata eikä miettiä, mitä pukisi päälleen.

Nyt olen istunut aika monta tuntia taukoamatta taitto-ohjelman parissa ja alkoi jo päässä humista. Siispä kuppi kahvia ja pieni jaloittelu kämpän eteläsiipeen. Veri kiertämään, sillä varpaitani palelee aina kun kotona kököttän työskentelemässä. Johtuu ehkä siitä, että tulee istuttua tosiaan paljon enemmän paikallaan kuin toimistolla.

Eilen kävin katsastamassa uuden postitoimipaikkamme. Oman taajamamme posti lakkautettiin alkuvuodesta, vaikka asujaimisto vastusti pontevasti adresseja keräten ja mielipidekirjoituksia kirjoitellen. Alueella on varmasti riittävästi asukkaita käyttämään toimipaikan palveluita, mutta päätös oli tehty eikä päättävä taho halunnut kuunnella asukkaiden turhanpäiväisiä ininöitä. Toimipaikka siis yhdistettiin toiseen ja matkaa postiin tuli sen verran, että sinne pitää oikein erikseen lähteä kun ei ole enää kotimatkan varrella. Näin ne palvelut vähenevät.  Eihän se meikäläiselle ole kuin parkkiongelma kun on auto käytettävissä, sillä posti on survottu pieneen liikekiinteistöön jossa on keskimäärin kolme parkkiruutua... Mutta entäs kaikki vanhukset ja postimyyntejä suurkuluttavat teinit, joiden pitää sitten jollain julkisella välineellä hankkiutua sinne postiin. Ei hyvä.

Postissa odotti kaksi pakettia, se tilaamani lamppu sekä mieltä piristävä kenkälähetys. Lamppu on jo asennettu, kiitos Siipan ja kengät sovitettu. Mitään ei tarvitse palauttaa, vaikka lampun kiinnitys vaatikin vähän luovuutta.

Niin ja kengät... No, ei varmaan tarvitse sanoa, että minua ei saisi päästää minnekään kenkänettikaupan sivuille seilaamaan. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää ja tälläkin kertaa lankesin markkinamiehenhenkilön ansaan. Lupasivat mokomat nimellisen alennuksen kun olen ollut niin hyvä asiakas, mutta pysytellyt poissa pitkän aikaa ja niinhän tätä akkaa vietiin taas. Tilasin kahdet popot... Toiset ovat tällaiset:

Nyt siis odotellaan kevättä ja kuivia kelejä, että pääsee ulos uusissa kengissä. Ja kesäkelien puutteessa ajan niitä sisään ihan kotioloissa. Kaikki kengät pitää sisäänajaa, että ei käy köpelösti sitten kun lähdetään ensimmäisen kerran tositoimiin.

Aivoni on myös askarrellut ankarasti Marjaanan heittämän haasteen parissa. Lähinnä siis pohdin, mitä omituisuuksiani kehtaan kertoa... Niitähän riittää. Palaan siihen postaukseen tuonnempana, sillä nyt jatkat töitäni.

Loppuun kuitenkin söpöyden huipentuma eli kuva neljäviikkoisesta terroristin alusta. <3