maanantai 7. tammikuuta 2013

Yöjuttu

Joka muuttuikin pian yök-jutuksi. Varoitus: postaus sisältää juttua ihmiseritteistä, herkimmät jättäkööt lukematta.

Eilen jossain kohdassa iltapäivää suolistoni päästi sellaisen maita mullistavan murinan, että jos en olisi tiennyt sen tulevan itsestäni, olisin suorastaan säikähtänyt.
Toiletti kutsui siis, ja sinne pitikin joutua pikamarssia. Olo tuntui helpottuvankin siitä kunnes alkoi ilta joutua...

Kävimme koirien kanssa viimeisen kerran ulkona ja valittelin vilunväristyksiä. Arvelin, että olin vain ollut liian lämpimään kääriytyneenä ennen uloslähtöä.
Eipä aikaakaan kun hotelli helpotus taas kutsui ja iltalenkiltä tultiin suorastaan pikamarssia puristaen perseellä normaalisti ettei kävisi huonosti. Kulkemiseni näytti varmaankin joltain pingviinikävelyltä tai vastaavalta. Onneksi ehdin ilman vahinkoja, mutta ryhdyin jo pohtimaan, että mitäs helvettiä tämä nyt on. Yritin myös pohtia, että onko tullut syötyä jotain kummallista.

Ajatus jäi kesken, sillä väsytti ihan helvetisti. Olenhan nyt viettänyt muutamia puoliunettomia öitä heräilemällä monta kertaa yössä. Varmaan stressi kun pitäisi keskiviikkona mennä töihin...
Kampeuduin siis yläkertaan orrelleni nuokkumaan ja yhtäkkiä iski sellainen horkka ettei paremmasta väliä. Tiedättehän sellainen jossa vain tärisee vilusta, vaikka on paksusti peiteltynä. Hetken kuluttua Siippa herätteli minua huolestuneena kun hengitin niin nopeasti. Ja vilutti niin pirusti. Kohta taas mentiin toilettiin hippulat vinkuen. Seuraavaksi olikin sitten niin hiki, että petivaatteet olivat läpimärät. 
Näin vietin yöni, vuoronperään palellen ja hikoillen, ja välillä vessassa hypäten. Jossain kohdassa olin ihan varma, että kuolen. Pulssi takoi varmaan kahtasataa eikä henki tahtonut kulkea.

Yöpaitaa vaihdoin kaksi kertaa yön aikana kun käytetystä olisi voinut puristaa hikeä. Nukuin myös pyyheliinan päällä, jotta sain vaihdettua kuiviin aina välillä. Voin kertoa, että yö oli pitkä, todella pitkä... 

Aamulla olo oli jo hieman parempi vaikka lämpöä kyllä oli ja taitaa olla vieläkin. Mutta sanotaanko vaikka niin, että vieläkään ei tehnyt mieli mennä kovin kauas vessasta. Ja onnekseni voin todeta, että tuotokset tulivat vain peräpäästä ettei tarvinnut sentään oksentamaan ruveta.

Siinä sitten aamutuimaan ryhdyin pohtimaan, että mikä moisen rajun ripulin aiheutti. Päädyin kahteen vaihtoehtoon:
1) eilen jääkaapista löytämäni ja lämmittämäni lihapiirakka eli sen aiheuttama ruokamyrkytys
2) norovirus

Jotenkin oireet eivät sopineet noroon kun ei tullut sitä oksua ja taas ruokamyrkytyksissä voi tulla juuri tuollaisia vilunväreitä. Niin ja Siippa on muutoin syönyt samoja eväitä kuin minä tuota lihapiirakkaa lukuunottamatta.
Onneksi olo on jo parempi joskaan ei vieläkään ihan täysin ookoo. Viluttaa vieläkin, mutta varpusparvea ei ole tarvinnut päräyttää enää iltapäivän jälkeen. Toivottavasti huomisen aikana tokenee, sillä keskiviikkona kutsuu sorvi.

Ettämmöisiä paskajuttuja täällä tänään. Mielessäni oli joku juttu liittyen päivän tarinaotsikkoonkin, mutta se haihtui kuin pieru Saharaan vai pitäisikö sanoa ripuli vessanpönttöön. ;)

Lopuksi haluan vielä toivottaa Polgan (Polgara Welhotar) tervetulleeksi joukkoon.      

10 kommenttia:

  1. Dänks! Ja meikäläisen blögissähän on kuin sinua varten ilmoitus... että varpusparvikin olisi ollut veikeämpi näky, jos...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä olikin! Mistähän moista sais...? Olen samaa mieltä nimittäin, että paremmalta näyttäis. :)

      Poista
  2. En tiedä mistä noita tulee mutta vittumaisia ovat, rajuja ja lyhytkestoisia kaikessa karmeudessaan. Kannattais kuitenkin käydä lääkärissä jos se kuume pysyy tai nousee, sitä kun ei koskaan tiedä ja on tosi kurjaa jos tauti pitkittyy.

    VastaaPoista
  3. No helvettiläinen, kommenttini häipyi johonkin bittiavaruuteen ja nyt kun kirjoitan tän toisen niin sittenpä niitä näkyy kaksi, se on sitä saatanan tyypillistä tuuriani. Piti vaan sanomani että noi äkilliset pakin sekaisin menemiset ovat kurjia koska ne ovat aina rajuja ja sen vuoksi kannattaakin käydä lekurissa jos se kuume jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan on perkele ja taas arvasin oikein. Anteeksi kiroiluni mutta pitääkö tän bloggerinkin rääkätä mua, eikö ne tavanomaiset vouti ja muu yleinen valtiovalta riitä... ;D Ärrh!

      Poista
    2. Tuntemattomat ovat bloggerin tiet. Jokainen meistä vuorollaan joutuu sen hampaisiin. ;)

      Poista
  4. Toivottavasti olo on parempi? Jos ei, lääkäriin... Sorry, jos eka kommentti sai ikävälle tuulelle. Ajattelin, että se ehkä piristäisi. Mutta kun mitään ei ole kuulunut, ehkä ei. Toivon siis, että tauti on todella ohi eikä mitään pahempaa! Vilpitön olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, taidan jäädä eloon. Kuumekäyrä on ollut laskusuuntainen ja varpusparvet harventuneet huomattavasti.
      Kommenttisi sai ihan hyvälle tuulelle, mutta olin liian voipunut vastatakseni heti. Mistä olitkin moiset kakan kimalteet löytänyt. :D

      Poista
  5. Veikkaan sitä lihistä. Lihis on pahasta!
    Vetäistiin kerran kaverin hotellihuoneessa yöpalaksi naapurikadun kepabbikioskin antimet. Mie vetelin sen kaalisalaatinkin. Kotiinpäästyä jurahti vatsa ja sen yön vietin vessassa. Osa seuraavasta päivästäkin meni mistiin. Muuten se olisi ollut ihan normilauantai mutta kun oli Helsinki Horse Show viikonloppu niin vähän potutti.

    En ole kaalisalaattia sen jälkeen pystynyt syömään. Jotain mahaflunssaakin se toki voi sulla olla, mene lääkäriin (soita vaikka ensin) ja pyydä jotain rohtoa jos et muuten tokene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä diagnosoin tän nyt kuitenkin ihan liikkeellä olevaksi vatsaflunssaksi kun kuumetta oli eilen illallakin yli 38. Vaan nyt on oikeasti ihan ihmismäinen olo ja käväisin jo saunassa leppoisissa löylyissä vähän hellimässä itseäni.

      Mä tiedän noi kebabkiskojen tuotokset ja kierrän ne hyvin kaukaa. Tulipa mieleeni eräskin munahampurilainen... *yök*

      Poista