lauantai 19. tammikuuta 2013

Kenen luvalla?

On se nyt perkele, että pitää elohopean keikkua tuollaisissa helvetillisissä lukemissa.
Eilen illalla oli kakskytviis pakkasta ja vitumainen viima. Meinasi nenä irrota, oikeasti.
Tänä aamuna kymmenen aikaa näytti mittari -27. Ei saatana. Linnutkaan eivät laula kun on niin kylmä. Taitavat olla pihaharakkaveljekset sekä talitintit jäätyneet perssulistaan oksaan kiinni kun ei ole näkynyt eikä kuulunut. Mutta nyt onkin "enää" 14 astetta ja aurinko paistaa. Silti en aio lähteä ulos muutoin kuin koirien kanssa.

Ja näistä ihanista lukemista johtuen olen muutamina viime päivinä pukenut koirat ulkoilua varten. Taas tuli mieleen, että en kadehdi pienten lasten vanhempia. Keitettyä makaroonia on aika vaikea tunkea pukineeseen niin, että se sinne sujuvasti ja helposti hulahtaisi. 

Jos pitäisikin vaan laittaa toppamantteli päälle, olisi homma ihan pala kakkua. Tai no, melkein.
Juniori osaa asettautua tuulikaapin nurkkaan siten, että pää on siellä ulko-oven alimman saranan välissä kun se näkee, että pomppa on otettu esille. Pujota siinä sitten pää kaula-aukosta sisään. Helppoa? Toki kun olen ulkoistanut Juniorin pukemisen Siipalle.

Itse puolestani hikoilen sitten Mamman Mussukan eli Peräkammarin Pojan kanssa. Sillä kun on maailman kylmänarimmat tassut noin isoksi koiraksi, niin sillehän pitää laittaa tossut jalkaan. Olen ostanut sellaiset hienot punamustat (Karjalan värit, tietty) tossut, joissa on tiukka resori ja tarrakiinnitys lisäksi. Joo, ne pysyvät tassuissa oikein hyvin ja PP tassuttelee tyytyväisenä hangessa sukellellen, sillä manttelin päälipuoli on jotain enstexiä eli se luistaa hangen päällä todella hyvin.
Mutta ennen kuin siihen asti päästään, on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Tai no, ehkä vaan sitä hikeä kuitenkin jos ihan totta puhutaan

Kuten varmaan tiedätte, koirallakin on ranne kuten ihmiselläkin. Etutassua tunkiessa siihen tossuun on todella kätevää heittää se räpylä täysin hervottomaksi ranteesta. Siinä sitten änkeät sellaista "kuollutta kalaa" sen tiukan resorin läpi sinne tossuun. Kertaa kaksi. Hiki tulee jo sen ekan tassun kohdalla, voin kertoa.
Takatassut ovatkin tavallaan helpompi nakki kun takajalassa on ikäänkuin luonnollinen vipuvoima maata kohti. Tavallaan, sanoin. Jostain syystä takatassut kutiavat ilmeisesti enemmän ja tassua pitää luonnollisesti riuhtoa ja sen lisäksi varpaita levitellä. Ja taas pitäisi tunkea siitä tiukasta resorista läpi.
Kun loppujen lopuksi tossut ovat tassuissa ja mantteli päällä, hyrisee PP tyytyväisenä kun uloslähtö on lähellä. Juniori sen sijaan seisoo hämillisen näköisessä tuulikaapin nurkassa ja silmistään paistaa kysymys Miksi?
Oikeastaan en tiedä. Juniori ei välttämättä tarvitsisi takkiaan kun se ei ole nivelvaivainen ainakaan vielä. Mutta olen sitä mieltä, että kollektiivinen häpeä on parempi kuin yksinäinen. Siksi. ;)

Eli kenen luvalla tällaiset tulipalopakkaset tulivat? Kukaan ei kysynyt minulta haluanko itseni lisäksi topata koirani uloslähtiessä. No en halua, ottakoot heti pois ainakin 20 pakkasastetta. Siedän vielä sen viisi tai kuusi astetta, mutta en yhtään enempää. Ei tule siis ikävä jos ennuste pitää paikkansa ja sää lauhtuu.
       

6 kommenttia:

  1. Pakkanen lisäks pakottaa, paikkoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta. Ja mun psoriasis villiintyy tällasilla pakkasilla. Ja on kipee, voin vakuuttaa.

      Poista
  2. Mulle tuli hyvä mieli, kun ajattelin varpaitaan harottelevaa koiruutta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. :)
      No onhan se ihan mussu, mutta kyllä hermo menee siinä hikoillessa. ;)

      Poista
  3. Mun nenä oli myös vähällä tipahtaa, kun piti kävellä työmaan parkkipaikalta hammaslääkäriin sellaiset suunnilleen 300 metriä, kun en uskaltanut autoraasuani parkkeerata muualle kuin tolpan viereen. Nyt on onneksi lauhempaa kuin tuo 28 johon täälläkin perjantaina yllettiin. Hrrr!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, noilla keleillä ei todellakaan tee mieli työntää nenäänsä pihalle. Nyt tuo -12 tuntuu suorastaan lämpimältä...

      Poista