sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Matkakertomus

Okei, tästä voi tulla vähän pitkä juttu, mutta ängen silti koko stoorin yhteen postaukseen. Sori. :)

Tämä on myös maksettu mainos, nimittäin ihan omasta pussista maksettu reissu kaikkine oheistuotteineen.

Matkaan lähdettiin siis torstaiaamuna ja Tallink Star lähti matkaan klo 10:30. Koskapa kaksi tuntia on pitkä aika jos istuu tekemättä mitään, olimme fiksusti päättäneet viettää edes osan ajasta syömällä aamiaista (huima kympin hinta!) laivan aamiaisbuffetissa. 
Joo, en voi suositella kyseistä mättöä. Leikkeleet näyttivät siltä, että en olisi halunnut koskea niihin pitkällä tikullakaan. Ja koskapa olen ruoka-ainerajoitteinen, söin käytännössä raejuustoa, edamia ja kurkkua kylmästä pöydästä. Lämpimältä puolelta otin munakokkelia, röstikakkusen ja kaksi cocktailpiirakkaa, joita leuhkasti tituleerattiin karjalanpiirakoiksi. Jep, jep. Kahvi sentään oli hyvää, joten imeskelin sitä huiviini mukitolkulla.

Koska ihmisten tarkkailuhan on suurin huvini, piti tietysti tehdä huomioita kanssaihmisistä. Viereiseen pöytään istahti kuusihenkinen perhe, jossa arvelin lasten olevan 10 - 18 -vuotiaita, sellaisella muutaman vuoden ikäerolla toisiinsa nähden.
Isä räpläsi miniläppäriään (vanhaa ja kulahtanutta sellaista) antaumuksella heti kun pöytään istuutui. Perhe söi ja santasi, ukko näpelöi tietsikkaa ja välillä teki kalkyylejä ruutuvihkoonsa. Noin puolen tunnin räpelöinnin jälkeen mies tarttui iPhoneensa ja soitti jonnekin. Silloin paljastui, että arvopaperikauppaahan se veivasi. Välillä vilkuili meikäläisiä ikäänkuin arvellen, että pöllimmekö vinkkinsä. 

Ikkunan viereen oli puolestaan parkkeerannut kaksi mummoa, siellä seitsemänkympin korvilla, jotka siis kahdestaan varasivat seitsemän hengen pöydän. Hieno homma, mutta samalla asenteella nämä mummot jo terminaalissa törmäilivät laukkuineen siten, että parinkin ihmisen varpaat ja nilkat olivat vaarassa. Niin, eivätkä ymmärtäneet kuinka se porttisysteemi terminaalissa toimii. 
Ja juu, paljastan rasistisuuteni ja sanon, että itäiset naapurimme tölvivät turkishatuissaan ja onnistuivat sekoittamaan pakkaa täydellisesti.
Perille pääsimme Tallinnan reisisadaman D-terminaaliin ja laivasta poistuessakaan ei hermo palanut, ihan kokonaan kun älysimme odotella kaikessa rauhassa hätäisimpien poistumista.

Taksikuski oli mukava paikallinen, joka kovasti halusi jutella kanssamme ja mikäpäs siinä. Tallinnan uusi vuosi oli kuulemma vaihtunut rankassa vesisateessa ja rakettien ammunta oli mennyt vähän poskelleen. Mukava nuori mies, joka ilahtui ihan liikaa muutaman euron tipistään.

Hotellilla oli ihan täysi rähinä päällä kun kello oli siinä yhden kantturoissa ja poislähtijät sekä uudet tulijat parveilivat respassa edestakaisin päämäärättömästi. 
Aulassa oli kuuma ja tältä akalta meinasi jo hermo palaa kun jälleen kerran itäisen naapurin edustajat sankoin joukoin yrittivät kiilata suunnasta jos toisestakin. Kele.
Vihdoin koitti meidän vuoromme ja heti oli vastaanottovirkailijalla huonoja uutisia... Olimme alunperin varanneet sviitin, jo silloin lokakuussa kun reissun varasimme. No nyt oli kuitenkin käynyt niin, että koska hotelli on kovin täynnä, on meidät jouduttu siirtämään Presidenttisviittiin. Ihan karseeta... not! Yritimme pitää naaman peruslukemilla ja kohdata kohtalomme tyynesti. :)

Sviitti oli valtavan kokoinen! Ja oikeassa olin, että se oli suurempi kuin asuntomme. Vahvistin epäilyni hotellin nettisivuilta.

    
Hetken ihasteltuamme valtavaa lukaalia ja eksyttyämme sinne pari kertaa päätimme lähteä vähän kävelylle. Liikkeellä oli paljon turisteja, arvatenkin suurimmaksi osaksi itänaapurin uuden vuoden lomien ansiosta. Iltapäivä oli kaunis ja mukava oli tallustella kaupungin katuja.

Olimme olleet kaukonäköisiä emmekä halunneet rampata ympäriinsä etsimässä illallispaikkaa kun tunnetusti siinä hommassa menee hermo ja tulee nälkäkuolema ennenkuin se ruokapaikka löytyy jos ei halua Heselle syömään. Niinpä olimme varanneet läheisen Swisshotelin näköalaravintolasta Horisontista pöydän. Yövyimme siellä muutama vuosi sitten ja tuolloin tuli kyseinen ravintolakin katsastettua. Eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Ruoka on hyvää, palvelu vielä parempaa. Paikka on hieno, mutta ei hienosteleva. Ja bonuksena saa katsella Tallinnan valoja yläilmoista.

Mukava parituntinen ruuan parissa vierähti siellä. Eikä tarvinnut kuin yhtä suomalaisseuruetta hävetä eikä siinäkään koko seuruetta, ainoastaan seurueen isäntää. Herralla oli varaus klo X, mutta hän kuuluvalla äänellä kailotti henkilökunnalle (suomeksi tietty, kuinkas muuten) että tuli tarkastamaan paikat etukäteen. Kyllä hävetti, ihan aidosti.
Viereisessä pöydässä puolestaan oli nuorehko venäläispariskunta, sellainen, jonka tunnistaa kaukaa. Tiedätte mitä tarkoitan. Enpä kuullut kertaakaan heidän kiittävän tai edes kiinnittävän tarjoilijaan mitään huomiota muutoin kun tilatessa. Söivät ihan meganopeasti, molemmat räpläsivät väliajat omaa kännykkäänsä, sitten maksoivat ja häipyivät. Ehkä twiittailivat toisilleen kun eivät keskenään ainakaan puhuneet. :)

Loppuillan nautimme hienosta hotellikämpästämme ja saunoimme sekä lököttelimme kaikessa rauhassa.


Aamiaisella saikin todeta, että maailma on pieni. Sillä siellähän se oli, koko perhe. Siis se arvopaperikauppias vaimoineen ja lapsineen. 
Lisäksi aamiaisella oli jotenkin samanlainen kaoottinen tunnelma kuin edellisenä päivänä hotellin respassa. Ihmiset ryntäilivät ja kiilailivat. Ihan kuin se ruoka loppuisi kesken jos ei heti haali kaikkea mahdollista lautaselleen. En ymmärrä, mutta ei kai minun tarvitsekaan. Hauskuutin toki itseäni bongailemalla kansalaistoverit, joita oli vähemmän kuin oletin. 

Ilma oli kovin sumuinen ja sateinen, joten päätimme nautiskella hotellihuoneestamme loppuun asti. Olimme saaneet puhuttua itsellemme pari tuntia myöhäisemmän uloskirjautumisen, joten ei tarvinnut lähteä sateeseen seisoskelemaan puoleksi päiväksi.

     
Iltapäivällä hyvästelimme haikein mielin hienon asumuksemme ja tuumimme, että olisi pitänyt viivähtää useampi yö jos vain olisimme tienneet moisesta huoneenvaihdosta. Hyvässä hotellihuoneessa on se ongelma, että sieltä ei halua lähteä pois. :)

Taivaalta tuhnaili edelleen sellaista sumunomaista sadetta, mutta raahustimme urheasti Kaubamajan kautta Viru-keskukseen. Hämmästelimme jälleen kerran, että miksi siellä on niin helvetin kuuma. Oli kesä tai talvi, niin lämmitys taitaa olla täysillä kyseisillä kauppapaikoilla aina.

Kiersin ympäri kenkäkaupan, mutta en jaksanut innostua mihinkään sovitushommiin. Hiki tuli jo pelkästä ajatuksestakin. Sama vika oli Siipallakin. 
Niinpä ulkoistimme itsemme takaisin harmaaseen päivään ja hiissauduimme Vanhan kaupungin puolelle. Jösses sitä tungoksen määrää! Ihan hirveästi ihmisiä, ei meinannut eteenpäin päästä. Päädyimme lopulta viehättävään baariin nauttimaan ansaittua ja virkistävää lasillista. Onnistuimme tappamaan aikaa siten, että olikin aika suunnata kohti satamaa. Vesisade oli yltynyt tällä välin, joten päätimme ottaa taksin. Saimme huomata, että taksilla vanhasta kaupungista poistuminen on ihan uroteko sinänsä kun kadut ovat kapeita ja ihmisiä ryntäilee sinne tänne päättömästi. Jouduimmekin yhdellä kujalla odottelemaan pitkän tovin kun jotkut valopäät lastasivat autoa keskellä tietä niin ettei ohi päässyt mitään kautta.

Terminaalissa iloksemme huomasimme, että sielläkin päässä voi laivalle tsekkautua itsepalveluautomaatilla. Viimeksi kun meikäläinen siellä vieraili, olivat automaatit olemassa vain Hesan päässä. Niinpä otimme korttimme ja siirryimme baarin puolelle odottelemaan.

Laivalta olimmekin varanneet pöydän à la carte -ravintolasta, jossa emme kumpikaan olleet käyneet. On tullut harrastettua sitä mättöpuolta enemmänkin. Suhtauduimme luonnollisesti hieman skeptisesti tulevaan ateriaan, mutta onneksemme saimme yllättyä iloisesti. Eli jos joskus matkustatte Tallinkin Starilla tai Superstarilla, niin suosittelen lämpimästi tätä ruokailukokemusta. Rauhallinen miljöö, hyvä palvelu ja ennen kaikkea loistava ruoka! Toki kalliimpaa kuin se mättöpuolen eväs, mutta minä ainakin maksoin tästä ihan mielelläni.
Loppumatkan hengasimme pubin puolella ja menihän se matka ihan joutuisasti. Kokeilimme myös uuden ratikkalinjan toimivuuden Länsisatamasta Rautatientorille ja kyllähän se hyvin toimi.

Kiva reissu siis kaiken kaikkiaan. Rahaa ei pahemmin tullut tuhlattua syömisiä lukuun ottamatta. Ja se johtui varmaankin eniten perjantaipäivän huonosta säästä sekä liian hyvästä hotellihuoneesta. :)
Ehkäpä ensi kerralla saamme nähdä sen "tavallisen sviitin", jonka nytkin olimme varanneet.

Lopuksi vielä tervetuloa lukijakuntaan mukaan Marjaana! 

2 kommenttia:

  1. Kiitos kiitos! Oivalliselta kuulostaa matkanne.

    Nuo "hotellin ylibuukaukset" on aivan mainioita. Meille kävi kerran jollain reissulla niin, että olimme (neljästään, kaksi aikuista ja kaksi lasta) varanneet viereisestä saman omistajan apartamentosista kahden makuuhuoneen asunnon. Kovasti oli täyttä ja halusivat sijoittaa siihen kuuden hengen seurueen, joka taas ei olisi sviittiin mahtunut. Me saimme mielettömän kattohuoneiston kahdella kylpyhuoneella ja kahdella parvekkeella ja yksityisellä aurinkoterassilla viikoksi onnettoman halppisapartametosin hinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, matkailun "maantiede" on kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoista. Kyllä meitäkin on kaikilla reissuillamme yllätetty hotellissa jos toisessakin, mutta näin loistavaa flaksia ei ole ikinä käynyt. :)

      Joskus todellakin saa rahoilleen vastinetta ihan kunnolla, kuten tuo teidänkin muutoksenne osoitti. ;D

      Poista