keskiviikko 23. tammikuuta 2013

23. Sähköinen

Nykyään sähköinen asiointi on päivän sana. Kaikki asiointi viedään nettiin ja naamakirjaan, jopa niin, että pyytäessäsi käsin täytettävää lomaketta menee virkailijalla sormi suuhun.

Vaan onko kukaan tullut ajatelleeksi kuinka epätasa-arvoista se on? Kyllä, rakkaalla valtiollamme on strategia ja tavoite, että laajakaista-internetyhteys pitää ulottaa joka mökkiin ja torppaan. Kaunis ajatus. Mutta mitä se punaisen tuvan mummo, joka ei ole tietsikkaa nähnytkään, saati käyttänyt, tekee sillä laajakaistalla? Ei omista tietsikkaa ja vaikka omistaisi, ei osaisi käyttää sitä. Sanokaa minun sanoneen, että ihan jokainen seniori ei opi tietsikan, netin ja naamakirjan saloja tuosta vaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Sähköinen asiointi ampuu välillä itseään nilkkaan pahasti. 
Esimerkkinä vaikka oman nettiyhteytemme mykistyminen joskus taannoin. Soitin asiakaspalveluun, jossa sitten kerrottiin ystävällisesti, että mikäli osoittautuu, että vika on meidän residenssissämme, joudun maksamaan mahdollisen korjaajan käynnin. MUTTA voisin välttää sen tekemällä itse linjan testauksen omalta tietsikaltani... Myönnän, että räpyttelin pari kertaa silmiäni ennen kuin sain kakaistua suustani, että mielellänihän minä kokeilisin, mutta kun se netti ei toimi.
Loppupeleissä vika oli jossain jakamossa tuolla tien varressa eikä millään tavalla meidän vikamme.

Samalla tavalla pankki on pakottanut vanhan äitini sähköiseen asiointiin. Vanhan kansan ihmisenä äitini oli tottunut kiikuttamaan laskunsa maksupalvelukuoressa pankin luukkuun tai maksamaan itse maksupäätteellä. Noh, muutama vuosi takaperin pankki ilmoitti, että maksupalvelukuorisysteemi loppuu ja automaatitkin kärrätään kaatopaikalle tai vaihtoehtoisesti niillä maksaminen maksaa mansikoita ja hunajaa. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi nettipankki jos ei halunnut maksaa vähistä eläkepennosistaan helvetillisiä palvelumaksuja.
Ostettiin sitten mammalle läppäri ja hankittiin kaapelimodeemiyhteys. Eli ei ollut ihan halpa muutos pankkiasiointiin. Niin ja opetettiin silloin viittä vaille seitsemänkymppistä käyttämään sitä tietsikkaa ja nettiä. Ihminen, joka on siis tehnyt ruumiillista työtä koko ikänsä ja jonka ei ole todellakaan tarvinnut käytellä tietokonetta.
No oppihan se, mutta varmuuden välttämiseksi meillä on kotikoneelle asennettuna etähallintaohjelma ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi jotta ei tarvitse aina hurauttaa paikan päälle kun joku ongelma ilmenee.

Vielä yksi esimerkki, ihan vaan siksi, että tämä koko homma veettää minua melkoisesti. Erään kotimaisen instanssin nettisivut kaatuivat kun maailmalla tapahtui kauheita, maailmalla kaukana täältä. Kyseinen instanssi sai pystyyn tekstiversion sivuistaan, joilla kansalaisia informoitiin tuosta katastrofista. Mutta kun oikeat nettisivut olivat poissa käytöstä, kärsivät monet sidosryhmät kun eivät päässeet hakemaan tiettyjä nettilomakkeita ja muuta materiaalia, jota tarvitsivat omissa toimissaan. Melko sietämätöntä kun toiminta vaikeutuu itsestä riippumattomista syistä.

Lisäksi on vielä se ilmiö, että kaikki on Naamakirjassa. Pitää käydä "tykkäämässä" jotta voi saada jotain tai joku palvelu on vain Naamakirjassa. Oletetaan, että kaikki tänä sähköisenä aikana ovat siellä helvetin Naamatussa. Luin tosin jokin aika sitten jostain, että edellekävijät eroavat Naamakirjasta nyt. Hitto, pitäisikö luoda profiili vain, jotta voisi erota saman tien! Ensin ilmoittaisi kaikille, että täällä sitä vihdoinkin ollaan ja sitten poistaisi profiilinsa. 

Muutoinkin elämä on aika sähköinen näillä pikku pakkasilla. Sääliksi käy koiraparkoja, jotka ensin hinkkaavat itseään tahattomasti johonkin keinokuituun ja sen jälkeen tökkäävät kostean kuononsa meikäläisen käteen, niin kipinäthän siinä sinkoilevat.
Itse olen myös staattisen sähkön kuningatar. Joka paikasta tulee säkäriä juuri silloin kuin sitä vähiten odotan. Onneksi ei ole enää pitkiä hiuksia, ne olivat aika hulvattomat törröttäessään staattisen sähkön voimasta joka suuntaan.           

13 kommenttia:

  1. Minä niin aamenet latelen kirjoituksellesi. Tismalleen!
    Jos meinaa asioida jonkun kaupungin virkamiehen kanssa, pitää etsiä tyyppi netin kautta. Ja jos ei ole nettiä niin pitää vissiin mennä kaupungintalolle hätyyttelemään vahtimestaria. Sisäinen puhelinluettelo on. Netissä.

    Viime aikojen surkuhupaisin juttu oli yläkouluun ilmoittautuminen. Esikoinen haki kaupunkiin Norssiin, ei lähikouluuun. Sinne yläkouluun toki ilmoittauduttiin semmoisen wilma-systeemin kautta mutta ei-lähikouluun halajavan piti täyttää erillinen hakulomake jota EI saanut wilman linkin kautta vaan piti etsiä jostain koulutoimen sivuilta. Arvailtiin mikä on oikea lomake. Se piti ladata, täyttää (käsin), tulostaa ja POSTITTAA perinteisellä tyylillä jonnekin virastoon.

    Sähköllä sitä EI saanut lähetää. Voi jestas, että tunsin sinä iltana ansainneeni viinitilkkaseni.

    Enää ei tunnu ihmeeltä, ettei maassamme ole vieläkään koko kansaa kattavaa rokotustietojärjestelmää.

    Taas minä niin mieleni pahoitin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tai jos soitat sinne kaupungin vaihteeseen, joka luonnollisesti on ulkoistettu toimi, et ikinä saa haluamaasi ihmistä langan päähän.

      Ja tuo blanketin postitus. Sehän siis edellyttää, että on printteri. Yksi oletus lisää, jokaisella on tietsikan & nettiyhteyden lisäksi printteri.

      Terveydenhuollon erinäiset tietojärjestelmät ovat ihan oma lukunsa. En edes yritä ymmärtää...

      Poista
  2. Justiinsa päinvastaista olen joutunut kokemaan, eli sähköinen hakemus paitsi siitä pysäköintiluvasta niin myös erääseen liittoon liittymisestä hävisivät bittiavaruuteen. Ja mä sentään olen aika haka koneiden käytössä. Kyllä tää homma potkasee itseään persiille sano mun sanoneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja jouduin siis tekemään ihan kirjallisen hakemuksen, lähettivät lomakkeet postissa, vähänpä nauratti, no ei.

      Poista
    2. Mutta ne sentään lähettivät sulle ne lomakkeet eivätkä olettaneet, että itse kaivelet ne jostain netin syövereistä ja tulostat jollain konstilla.
      Että tota vois varovaisesti sanoa palveluksi.

      Noita bittiavaruuteen katoamisia tapahtuu varmasti tosi usein. Niistä ei vaan puhuta.

      Poista
  3. Mä tykkäisin, jos kaiken voisi tehdä sähköisesti eikä ikinä tarvis mennä mihinkään byrokraattisiin paikkoihin täyttämään paperilomakkeita. Siksi paljon olen ilahtunut, että esimerkiksi ystäväämme Kansaneläkelaitosta ei ole tarvinnut käydä tervehtimässä henkilökohtaisesti aikoihin. Niitä jonoja ei kestä kukaan. (Tai no, piti lapsen eläkettä hakiessa, mutta se hoitui kauppakeskuksessa olevan yhteispalvelupisteen kautta, kun muutenkin käväisin töissä.)

    Mutta sitten taas minun äitinihän ei ole vielä edes vanha, mutta niinpä kävin kahden vuoden ajan maksamassa hänen laskunsa hänen koneellaan ennen kuin uskalsi edes kokeilla itse. Nykyään se sujuu sentään jo itsenäisesti. Joten pitäisi sittenkin olla samanhintainen vaihtoehto tarjolla.

    Ja Facebook. Kyllähän siellä tulee käväistyä päivittäin, mutta kyllä ihan muut yhteisöpalvelut on ohittaneet sen 6-0. Vaikka naamakirja toisaalta on myös paikka, jossa oikeasti on pienemmät ympyrät ja avoimemmat jutut kuin muualla. Se on sentään siinä vielä kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No luultavasti meistä suurin osa tykkää asioida sähköisesti, minäkin. Mutta pointtini oli se, että ei pitäisi tasapäistää ihmisiä ja olettaa kaikkien hanskaavan nettikiemurat tosta vaan.
      Edes vanhuksille pitäisi ojentaa auttava käsi näiden niin halutessa ja palvella, ja todellakin samaan hintaan kuin vaikkapa nettipankin maksut.

      Naamakirjasta olen jäävi mitään oikeasti sanomaan kun en siellä ole koskaan ollutkaan, mutta mielipiteeni on kuitenkin vankka. ;)

      Poista
  4. Mä vaan naureskelen täällä kun yhä enemmän ja enmmän porukat lähtee facetunkiolta. Ite en mennyt sinne alunperinkään, koska onks vaikea arvata, mitä tulee palvelusta jossa on "kaikki"? Ei niin ookaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin just. Ja mä aina ihmettelen sitä tosiaan, että kun Naamatussa on "kaikki", niin miks mun tuttavat (valtaosa siis) on sit väliinputoajia, jotka eivät ole siellä? Kai me ollaan sit jotain fossiileja... ;)

      Poista
  5. Lärvärihän on nykysin vähän niinkuin kansallisvelvollisuus tai ylevero. Koskee kaikkia koska oletetaan että kaikkia kiinnostaa.

    Mulla on siellä profiili ja kurkkaan uutisvirran päivittäin. Miksikö? No siksi, että monet ovat siirtyneet tekstiviestien tai puheluiden sijasta viestimään fb-viestein, lähes kaikki harrastusporukat ovat siirtäneet ilmoitustaulunsa fb:n suljetuille ryhmille eikä yhdistysten www-sivuja päivitetä kun oletetaan, että kaikki saavat tiedon nopeammin fb:sta.

    Pidin tarkoituksella fb-lakkoa pressanvaalien kakkoskierroksen aikana, kuukauden pysyin poissa. Eikä ollut vaikeaa. Ihan järkevinä pitämäni ihmiset mesosivat siellä aivan vaahdossa, teki pahaa katsoa kuinka ihmiset velloivat jonkilaisen joukkopsykoosin vallassa.

    Tulen poistamaan profiilini heti kun saan sinne siirretyn informaation muuta kautta.

    ja peeääääs, on siellä pari ihan mukavaa peliä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se muakin vituttaa kun kaikenlaiset yhdistykset ja muut tökkäävät tiedot Naamattuun suljettujen ovien taakse eivätkä päivitä nettisivujaan. Mutta periksi en anna. Lähettelen sitten vaikka ruutupaperille kirjoitettuja viestejä etanapostilla jos ei muu auta.

      Pressanvaalien aikaan mäkin muistan, että pari tuttua oli ihan ihmeissään moisesta kohkaamisesta ja fanaattisuudesta.

      Mulla on ihan tarpeeks paha peliaddiktio mun Tabin kautta, joten en tarvitse lisää koukkuja. ;D

      Poista
  6. Porukoilla oli aikoinaan myös ongelmia laajakaistan kanssa, ja kun ne ei osaa noita hommia niin mun piti käyttää helkkarin monta iltaa jonottaessani sitten puhelintukeen. Aamuisin automaatti vastasi, että ei mahdu edes jonoon, soittakaa illalla uudelleen ja illalla vastattiin että soittakaa aamulla uudelleen.

    Eniveis kun viimein sai jonkun kiinni, niin sieltä kysyttiin oletteko kokeilleet nettiyhteyttä toisella koneella. Ööh. Onko yleistä, että ihmisillä on monta eri konetta himassaan (no mulla on mutta ei pidä näyttää yhtä ja todistaa sillä toista)? Porukoiden kone kun oli pöytäkone niin ei sitä voinut roudata muuallekaan testattavaksi. Mutta homma ei tosiaan edennyt ennen kuin hoiti toisen koneen jolla sitä nettiyhteyttä kokeili. Semmosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihme touhua. Ne tietty halus todentaa, että kyseessä ei oo mikään verkkokorttivika, mutta silti...
      Ja kaikista v-mäisintähän on nimenomaan toi jonottaminen. Sit kun kolmen vuorokauden jonottamisen jälkeen pääsee läpi, siellä tarjoillaan jotain hölmöläisohjetta ja sen jälkeen pudotetaan langalta. Onko ihme jos verisuoni katkeaa päästä?

      Poista