perjantai 11. tammikuuta 2013

Välipäivitys sairastuvalta

Ilmeisesti on totta, että kaikkeen tottuu. Kuumeeseenkin, vajaassa viikossa.

Eilen illalla raahauduin Siipan kanssa ruokaostosten ylimmäksi superviisoriksi hypermarkettiin kun arvelin, että puolet jää ostamatta jos jään kotiin.
Valmistauduin lähtöön huolella, olinhan hylkäämässä rakkaan vessani hieman pidemmälle etäisyydelle ensimmäistä kertaa koko viikon aikana... Otin myös vesipullon mukaan, sillä suuta kuivaa koko ajan tässä kuumeessa.

Kauppareissun kestin kuin nainen eli ei tarvinnut käyttää yleisiä fasiliteettejä minkään äkillisen ulostulon vuoksi.
Mutta kyllä huomasi kuinka väsynyt on, kassajonossa jo suorastaan uuvutti. Siippa hilppaisi vielä pitkäripaisen puolelle, mutta minä jäin vapaaehtoisesti penkille istumaan ja odottamaan.
Kotiparkkipaikalla iskikin sitten jo ikävä sen oman vessan luo ja jätin Siipan selviytymään ostoksista rynnätessäni Embopaketti kainalossa kotiin.

Ja eipä aikaakaan kun kuumepiikki lähti jyrkkään nousuun, kuten joka ilta. Kellotin sitten illan päätteeksi lukeman 38,7 astetta. Eikun nappi huuleen ja nukkumaan. Yöllä tulikin sitten taas hikoiltua ihan kiitettävästi ja aamuyöstä taas paleltua. Ihanaa.

Aamulla oli olisi ollut petollisen hyvä, mutta silmäsärky aina paljastaa lämmön tai kuumeen. Mittari kainaloon ja kas, vaan 37,9 astetta. Normaalisti tämä on meikäläiselle ihan kukkuluuruu-kuume, mutta nyt kun sitä on ollut monta päivää, niin tällainen alle kolmekasi ei tunnu juuri missään...
Koska lekurireissulle oli lähdettävä, niin taas nappia naamariin ja kuume laskuun. Sitten olikin tosi kiva pukea ja laittautua liikenteeseen kun hiki virtasi solkenaan.

Työterveysasema on meikäläiselle aina matkan päässä kun pitää raahautua suurelle kirkolle ihan ytimeen, siis puolta pidemmälle kuin normaali työmatka. Niinpä pitääkin olla melkein pää kainalossa, että sinne lähden etenkin sen jälkeen kun käytännössä kiellettiin käyttämästä saman putiikin haarakonttoria, joka olisi käytännössä tuossa ihan nurkalla...
No, onneksi olin edes itse saanut valita lääkärini aikaa varatessani, sillä täytyy sanoa, että muutama vähemmän mairitteleva kokemus kyseisen putiikin lekureista on... Ja vaikka meille on osoitettu omat työterveyslääkärit, en ole kertaakaan tavannut kumpaakaan "omistamme", vaan aina on pitänyt kääntyä jonkun muun puoleen.

Tämä Rouva Lääkäri olikin ihan nappivalinta. Kätteli napakasti, puhui selvästi, paneutui asiaan ja selkeästi teki työnsä sekä oli vielä huumorintajuinenkin. Vähän oli Rouva Lääkärikin ymmällään tästä taudinkuvastani ja laittoi vampyyrin luokse labraan. 
Putki verta ja nopea analyysi kertoi, että verenkuva oli normaali, mutta tulehdusarvot aika korkeat, joten joku pöpö suolistossa jyllää. Vielä pitäisi toimittaa kakkakepponen viljelyyn, jotta selviäisi, mikä pöpö se on. Valitettavasti en pystynyt tuottamaan paikan päällä, sillä olin toki tähänkin reissuun valmistautunut huolellisesti ettei kävisi hassusti.
Maanantaina sitten kontrolliverikokeeseen ja Rouva Lääkärin luo. Samalla voin toimittaa sitten sen kakkakepposenkin. Tosi ihanaa, mä sitten rakastan tällaisia näytteitä.

Eli sairaslomaa vietetään täällä eikä sentään lopetettavaksi määrätty, ainakaan vielä. Vaan Rouva Lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että sieltä Tallinnan-reissulta joku pöpö matkaan hypännyt ja ehkäpä juuri sieltä hotellin aamiaispöydästä... mitä en ihmettelisi yhtään, ei tarjonnan, vaan "yleisön" vuoksi.

Nyt on takki ihan tyhjä kun on ollut suurimman osan päivästä jaloillaan, joten taidanpa heittäytyä vaaka-asentoon ja antaa tirsan tulla. Kyllä se Siippa sitten viimeistään herättää kun kotiin palaa.
Enkä jaksa edes oikolukea tätä, joten pyydän anteeksi kaikkia kirotusvihreitä yms.

4 kommenttia:

  1. No hyvä, että tri tutkii ja hoitaa (vaikka siis välillä epäilen jne. yleensä nämä suht tavalliset asiat hoidetaan aina hyvin) :)
    Kakkakepposen toimittaminen on aika pieni juttu; minun piti rastaana ollessani toimittaa vuorokausivirtsa. Aivan, koko 24 h:lta. Pöntötkin olivat. Ei omaa autoa. Siinä sitten pöntöt muovikassissa körööttelin Naikkarille viemään ne. Mietin vain, että jos joku olisi ryöstänyt minut reissulla, olisi saanut vekkulin saaliin (ne olivat Oklan kassissa!) :D
    Tsemp! Uskon, miten vetää veteläksi. Yritä syödä jotain, jossa on sekä suolaista että makeaa - tai edes juoda. Kasvisliemi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa epäilen minäkin ja valitettavasti on vähän kokemusta ainakin tuon Arvaustalon osalta. Siksi oonkin nirso jos valkkaamaan pääsee. ;)

      Hehe, oispa ollu "viinavarkaalla" hölmistynyt ilme kun olis sun pissipurkkeja haistellut ja pohtinut, että mikähän uutuustuote tää on. :D
      Joo, ton rinnalla yhden tikun toimittaminen on ihan pala kakkua. :)

      Liemiä suositteli Rouva Lääkärikin, liha-, kana- ja kasvis just kun niistä saa suolaa. KAnaversiota jo huitaisin "lounaaksi". Niin ja mustikkasoppaa saa imeskellä ihan rauhassa. Katotaan nyt sitten mitä tulee. Mutta ei tämä nyt ihan kauheen kivaa ole kumminkaan. Kuume kun nousee tarpeeks niin ei pysty nukkumaan.

      Poista
  2. Kiitos. :)
    Vähän pelottaa kun alkaa jo tottua moiseen oloon... :-/

    VastaaPoista