perjantai 20. tammikuuta 2012

Tukka pois ja linnaan

Niin sanotaan vanhassa sanonnassa, mutta toivottavasti minulle ei kuitenkaan ihan niin käy. ;)

Joskus nuorena vuorottelin parin vuoden välein lyhyttä ja pitkää hiusta. Tuskaa oli se kasvattaminen aina tietyssä vaiheessa. Aikaa ei paljoa kulunut, sillä vahva tukka ja voimakas karvankasvu on se ainoa isän perintö. ;)

Nonnii, olin siis tänään siellä naiskarvan tupsuttajalla. Ja tukka läks! Viimeiset öpaut kymmenen vuotta on frisyyrin pituus ollut vähintäänkin olkapäälle. Mutta olin jo tovin kypsytellyt ajatusta taas lyhyestä mallista, sen helppohoitoisuudesta ja siitä, että päänahkani saa vähän ilmaa itseensä, mikä ei ole huono asia tätä psoria ajatellen.
Kampaajani on ihana ihminen ja aikaa varatessani hän lämpimästi kannatti ajatusta, suorastaan innostui. Siippa suhtautui kovin epäilevästi (ylläri). Miehillä on joku ihme fetissi pitkistä hiuksista...

Tukasta tuli ihan loistava. Olen todella tyytyväinen! Ja yritin sitä Siippaakin rauhoitella kun sieltä ulkomaan lentokentältä soitteli, että turvatarkastus suoritettu. Väitti uskovansa sanomistani, mutta sanoi kuitenkin ottavansa vähän rohkaisua koneessa. ;)

Loppusanoina muuten niin positiiviseen postaukseen sanon vaan: Voi vittu tota lumen tuloa!

2 kommenttia:

  1. Kateellinen, vihreä, sitä on tää täällä, jonka tukka on ohut ja harventuva. Onnea uudelle tukkamallille kumminkin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä oo kade, ei se kannata. :)
      Mutta kiitos. Olen vieläkin näin kahden päivän jälkeen oikein tyytyväinen eikä se Siippakaan karkuun juossut. :D

      Poista