keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Mieltymysten alkulähteet?

Varoitus: tämä voi olla vuoden ensimmäinen (ja ainoa) edes hieman asiaa sisältävä tekstini.

Pohdiskelin aamukahvin ääressä itsekseni ja vähän ääneenkin (vaikkei Siippa varmaan kuunnellut), että mistä ihmisten erilaiset mieltymykset saavat alkunsa.
Enkä nyt tarkoita lapsuudessa opittua "rakastan karjalanpiirakoita, koska mummon tekemät olivat maailman parhaita", vaan enemmänkin sellaisia aikuisella iällä "keksittyjä" tai ehkä pikemminkin heränneitä mieltymyksiä ja joskus jopa intohimoja.

Kaikki ovat hiljaa... ookei eli pihalla kuin se kuuluisa naru, vai?

Selvä, kerron esimerkin. Taannoin Tillman blogissaan hehkutti tunnustuksen myötä saamassaan haasteessaan rakkauttaan Skotlantiin ja sen kansallisjuomaan eli Elämän veteen. Minähän siellä heti rynnin komppaamaan ja hyvä etten täyttänyt kokonaista sivua hehkuttaessani omaa rakkauttani Skotlantiin. Siis olisihan sitä tekstiä riittänyt, mutta arvelin, että tilaa pitää antaa muillekin...
Olinkin jo miltei postaamassa omaa skottihehkutustani tänne, mutta silloin taisi ottaa pattiin joku muu ja enemmän ajankohtainen asia, ja niin teksti jäi ajatuksen asteelle.

Nyt sitten eilen bongailin jälleen tulevan kesän lentotarjontaa. (Juu, maailmaan pitää jättää oma hiilijalanjälki ja olkoon se omalta osaltani SUURI! ;) )
Ja siitä ajatus sitten taas lehahti tuonne rakkaaseen Skotlantiin, jota on pakko päästä ensi kesänä taas koluamaan pidemmäksi aikaa, sillä viime kesän pyrähdys jäi "vain" pidennettyyn viikonloppuun Edinburghissa.

Tätä sitten aamulla pohdin, että miksi olen niin kauan ollut niin rakastunut tuohon itsenäisyyteen pyrkivään Iso-Britannian osaan? Ja onneksi minulla on ollut onni löytää Siippa, joka nopeasti tajusi maan hienouden ja jakaa kanssani rakkauden matkustaa sinne kerta toisensa jälkeen.
Ainoaksi selitykseksi ei riitä hienot maisemat, sillä onhan sitä nyt maisemia muuallakin. Rakkaus Skotlantiin on kokonaisvaltainen aina ihmisiä ja sitä paljon parjattua ruokaa myöten. Mutta sanonpa vaan, ystävät, että parhaan pihvin ja parhaan lammasruuan olen saanut nimenomaan Skotlannissa. Huikaisevimmat maisemat olen saanut nähdä Skotlannin länsirannikolla ja nauttinut niistä jokaisella hengenvedollani sekä ahminut silmilläni. Sitä ei oikeastaan voi selittää eikä valokuva kerro koko totuutta, se pitää itse kokea.


Tätä minä tarkoitan. Mistä minä olen moisen intohimon saanut? Vanhemmissani ei taatusti ole virrannut pisaraakaan tuon kelttikulttuurin verta, saati että meillä kotona olisi harrastettu sellaisia matkoja tai siihen liittyviä asioita. Ei, meillä pääsi, jos hyvin kävi, mummolaan kesäksi. Tai no, kerran teininä äidin kanssa pääsin Italiaan, mutta siinä se.


Alunperin tutustuminen tuohon kulttuuriin on varmasti virinnyt koiraharrastuksesta (rotuvalinta osuu siihen kohtaan maailmaa), mutta se halu ja palo kokea tuo maa aina uudestaan ei selity koiraharrastuksella.  Ja vaikka pidän matkailusta, en ole missään muualla kokenut samanlaista intohimoa matkakohdetta kohtaan kuin Skotlannissa.
Mutta muutoin en osaa sitä selittää. Minulta usein kysytään, että miksi me siellä ravaamme joka vuosi, ja en osaa muuta vastausta antaa kuin sen, että me rakastamme Skotlantia. Ehkäpä olen joskus entisessä elämässä ollut ehta skotti. ;)

Joten, ei muuta kuin: Slàinte mhòr!

Niin ja tietysti tervetuloa Tsompi ja Niina! :)



Pakko päättää Skotlanti-hehkutus karvalehmään. ;)


2 kommenttia:

  1. Tämäpä perin outoa... näin vuosia sitten unta vihreistä kuivien heinien reunustamista poluista ja erikoisista paalujen päällä olevista taloista. Netistä löysin ne paikat Ylämaalta. Skotlantiin olisi vielä tarkoitus matkata. Ja kiitos tervetulotoivotuksista!!

    VastaaPoista
  2. Highland is my land. ;)
    Suosittelen lämpimästi vierailua, mutta pitää varautua, että kaikissa "must"-nähtävyyspaikoissa on ihan helvetisti turisteja. Varsinkin elokuussa.

    VastaaPoista