keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Naapurisopua

Silläkin uhalla, että rakas naapuri sattuisi olemaan blogi-ihminen (mitä en kylläkään usko) ja tunnistaisi sitä kautta minut ja itsensä, on pakko nyt vähän avautua.

Kuten kaikki pääkaupunkiseudulla vaikuttavat tietävät, tuli sitä "valkoista kultaa" eilisen päivän, illan ja yön aikana aika saatanasti.
Aamuni alkoi nurinperin kun meinasin nukkua pommiin ja tuli saatanallinen kiire. Kaikkihan tietävät, että kun on kiire, niin kaikkeen menee tupla-aika normaaliin verrattuna.

Koska sitä lunta oli tullut niin perkeleesti, ainakin 10 senttiä, niin meidän dementoitunut Mummelimmehan oli luonnollisesti sitä mieltä, että ei sinne hankeen voi mennä rämpimään. Normaaliaamuna työnjako olisi ollut selvä, Siippa ottaa Mummelin ja meikäläinen hoitaa Juniorin & Peräkammarin Pojan. Mutta kun ei. Kun se Siippa on työmatkalla, niin on vain yksi käsipari elikkäs mä. Siinä sitten raahasin hiki selkää pitkin valuen Mummelia perässä kun toisen intopiukkasena mennä tohottivat edelle. Vittu, että tuli kuuma! Niin kuuma, että piti sitten vielä vaihtaa vaatteet. Ja juu, aikaa kuluu... Yhä enempi kiire.
Sotamaalaus tuli sutaistua vähän vasemmalla kädellä niin, että autossa mietin, että mahdoinkohan vetää eye-linerilla rajaukset molempiin silmiin vai en... Onneksi olin, niin en näyttänyt kykloopilta.


Riemastuin suunnattomasti suunnatessani parkkipaikalle ja nähtyäni, mitä naapuri oli tehnyt...

Meillä siis asuu taloyhtiössä rouva, jolla ainakin tällä hetkellä on miesystävä. Miesystävällä on SUURI pakettiauto, jonka luonnollisesti parkkeeraa rouvan ruutuun.
Rouva sitten "hemmottelee" miestään kolaamalla ja lakaisemalla lumet parkkiruudusta, niin, että yhtään hiutaletta ei ole valkoisten viivojen välissä. Tästä aiheutuu myös se, että ruudun vieressä oleva kulku parkkipaikalla on peilijäässä, koska rouva käy kiillottamassa ruutua sen sata kertaa päivässä.

Meidän parkkiruutumme on vastapäätä olevan ruudun vieressä. Tänä aamuna näin ikkunasta kun rouva lampsi miesystävänsä perässä kohti parkkipaikkaa pihaharja kädessään.


Kun siis lompostin parkkipaikalle läpi hangen (juu, huoltoyhtiö ei todellakaan ollut vielä käynyt), sain havaita, että se saatanan akka oli kolannut lumet siitä rakkaasta parkkiruudustaan KESKELLE parkkipaikkaa!! Siis mitä vittua?! Siinä oli megatömpäre lunta ja väitän, että jos olisin peruuttanut meidän koslamme siihen, niin siihen se olisi jäänyt.
Että kolatkoon vaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta kiitos jonnekin muualle kuin keskelle parkkipaikkaa.
Arvaatte varmaan, että otsasuoni tykytti ja vitutti ihan kympillä.


Onneksi (kerrankin) huomasin, että huoltoyhtiö puuhasteli jo naapurikiinteistön pihalla. Ajattelin kaivaa oman auton hangesta ja mennä sitten pyytämään tasoittamaan kasaa, että pääsen pois.
Sopivasti lumiaura surauttikin meidän pihaamme juuri kun olin saanut lumet auton päältä. Kuskikin siinä vähään ihmetteli, että mitäs tämä oikein on. 
Nyt arvonkin mielessäni, että menisinkö huomauttamaan asiasta vai antaisinko olla. Vai soittaisinko suoraan valkotakkiset noutamaan... Kuitenkin päätin, että jos huomenaamulla on sama homma eikä huoltoyhtiötä näy, niin minäpä kolaan kasan takaisin hänen paikalleen. Pannaan vahinko kiertämään, ei vaan palautumaan lähettäjälle. ;)

3 kommenttia:

  1. No nyt on kais meikällä se vitutus jostain syystä kello kymmenessä, niin kehotan vaan teitä tekemään parhaansa, eli... jos kola kädessä tärinältä pysyy niin palautumaan!

    VastaaPoista
  2. Naapurit<3 Nuo ihanankamalat otukset.

    VastaaPoista
  3. No nimenomaan ihanaa. Ja oikeasti, se on ainoa riippakivi tällä hetkellä meidän naapurustossa. Toinenkin riivinrauta oli, mutta se ymmärsi häipyä viime kesänä. Korkattiin kuohari sen kunniaksi. ;)

    Katsotaan, mitä tapahtuu. Nythän tota tulee taas oikein somasti taivaan täydeltä...

    VastaaPoista