lauantai 7. tammikuuta 2012

Kirjoitusmuistoja

Ei sentään muistokirjoituksia, ainakaan vielä. ;)

Tämä blogikirjoittelu on palauttanut mieleen kouluajat, siis perus-sellaiset. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä koulussa. Kovin keskinkertainen kaikessa ja matemaattisissa aineissa suorastaan surkea. Lukioajan matematiikan opettaja harmaantui silmissä kun raukka yritti saada meikäläistä tajuamaan jotain yhtälöitä ja todennäköisyyslaskentaa tukiopetuksessa. Juu ei, en tajunnut enkä kyllä ole niitä sittemmin tarvinnutkaan.

Mutta olihan koulussa kivojakin aineita. Olen aina pitänyt historiasta ja rakastin ainekirjoitusta. Kielioppisäännöt eivät nekään kovin hyvin iskostuneet päähäni, mutta kirjoittamisesta minä pidin. Kirjoitin aina monisivuisia kertomuksia ja sain useinmiten niistä kiitosta. Tämä taas johti siihen, että alakoulussa jouduin sitten ääneen lukemaan niitä hengentuotoksiani. 
Siitä en pitänyt, sillä niin mukavaa kuin oli saada kehuja ja glooriaa opettajalta, oli suoranainen kauhistus lukea juttujaan ääneen luokalle. Olinhan muutenkin todella ujo ja sen lisäksi aika lailla koulukiusattu lapsi, joten yritin todellakin suurimman osan ajasta sulautua tapettiin ja tekeytyä näkymättömäksi. Mutta eihän se onnistunut kirjoittamalla hyviä aineita. Lopulta opettajakin taisi ymmärtää, että ääneen lukeminen ei ollut minulle mikään miellyttävä tehtävä ja ryhtyikin sitten itse niitä lukemaan.


No mitenkäs tästä blogikirjoittamisesta nyt sitten koulu tuli mieleen? Kuten varmaan olette jo huomanneet, pompahtelee ajatukseni ihan omia omituisia latujaan täysin irrationaalisesti. Mutta tässä ajatukseen on kyllä mukana myös se punainen lanka.
Nimittäin blogiin kirjoittaessa voin valita tyylini vapaasti ja iloisesti kirjoittelenkin sekaisin ihan puhekieltä ja oikeaa suomea, joten kielioppisäännöistä viis. Ja tätä minun ei tarvitse koskaan lukea ääneen ison joukon edessä, vaan jokainen tänne eksyvä voi lukea itse ääneen tai äänettömästi tai jättää lukematta ja siirtyä seuraavaan blogiin.
Ja yhteneväisyys sinne kouluaikoihin: minä rakastan tätä! Ihan oikeasti. Juttuni luultavasti ovat useinmiten suuremman luokan huttua, mutta mitä siitä. Itsellenihän minä tätä teen ja jos siitä joku muukin saa iloa, niin hyvä niin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti