maanantai 9. tammikuuta 2012

Lumisade

Sitä on nyt sitten riittänyt kolmatta päivää ja ihan kiitettävä määrä on kertynytkin. Varmaan tuolla urheilukeskuksessa taputtavat käsiään kun saavat vihdoin tehtyä latuja ja tykitettyä lunta kaikille himohiihtäjille. Toivovat varmasti myös kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että pakkanen pysyy, ettei mene ihan harakoille ahkerointinsa.

No, tiedän jonkun joka ei ahkeroi. Ja se on armas huoltoyhtiömme! Olen ollut monessa postauksessa jo huolestuttavan säyseä, joten pieni avautuminen lienee paikallaan.
Asumme siis jonotalossa, joten lumitöitä ei pitäisi joutua tekemään omaa rappusta tai takapihan polkua enempää. Siis ei pitäisi. Vaan taloyhtiömme on sangen pieni, joten huoltoyhtiö viis veisaa meistä. Mehän olemme vain välttämätön paha, jolta voi kätevästi lypsää pari roposta.

Viime talvena jo oli nähtävissä jonkin sortin leväperäisyyttä tässä asiassa. Aurausta suorittaneella "yksiköllä" (en tiedä oliko ulkoistettu vai ei) oli sellainen "latupartio", joka kävi lapioimassa tömpyrät pois rappusten edestä ja kävelykulkujen kohdalta. Ihan kiva, mutta. Se "partio" tuli useinmiten ennen sitä auraa, joten tulivat ja lapioivat, jonka jälkeen tuli aura ja lapiointi olikin ollut ihan hukkaan heitettyä touhua. Ja varmaan veloittivat siitä jotain ekstraa, perkele.

Tänä vuonna onkin sitten ihan eri meininki. Kun se ensimmäinen varsinainen lumi tuli tuossa joskus vuodenvaihteen tietämillä, kävi aura-auto klo 5 aamulla ja minä tietysti heräsin siihen. Onneksi ärsyynnyin vain lievästi, sillä olin iloinen, että aurasivat.


Nyt lumentulo alkoi perjantain ja lauantain välisenä yönä ja ihan kiitettävästihän sitä tulikin.
Ei näkynyt auraa lauantaiaamuna, eikä päivällä... Eikä illallakaan. Arvelin ystävällisesti, että ehkäpä heillä on työvoimapulaa kun on loppiaispyhät ja kaikkea.
No ei sitä saatanan auraa eilenkään näkynyt. Taisi olla päivystäneellä auraajalla rokulipäivä tai sitten vaan vitutus maximus eli ei huvittanut.

Aamulla kun lähdin töihin näin jonkun huoltoyhtiön pojun lapioivan pihateitä, joita pitkin pääsee varastolle. Vaan ei vieläkään auraa.
Vakaa aikomukseni oli esittää paheksuntani huoltoyhtiölle, mutta työn aiheuttamat pakkoliikkeet veivät asian mielestäni.


Saavuin kotiin noin klo 17 ja yllätys! Ei, vittu, vieläkään oltu aurattu! Jo rupesi savu nousemaan frouvan korvista ja manasinkin oikein ääneen asiaa. Se ilmeisesti auttoi, sillä noin klo 18 huristeli aura pitkin pihateitä. Mutta hei, kolme vuorokautta! Kolme?!! Ei perkele, mitä touhua!
Toivottavasti kukaan ei murtanut kinttuaan tällä välin tuolla pihalla liukastellessaan.


Hirvee nälkä tuli tästä vaahtoamisesta, joten suuntaan jääkaapille ettei vaan pääse laihtumaan. ;)

2 kommenttia:

  1. Jotenkin sitä terveenä tottuikin kiipeilemään yli niiden lumikinosten, niin, että saappaanvarret oli täynnä sulavaa lunta koko loppupäivän, siitä sitten himaan vähitellen kehittämään keuhkokuumetta... harvalla duunipaikalla saat päiväsaikaan sulateltua saappaat lämpöisiksi haha. Juu nykyään on niin, ettei edelleen tätä lunta siirrellä pihoilla, joten minut joko kannetaan yli nietosten tai jään kotiin. Paikan vaihdos?

    VastaaPoista
  2. Joo, siinä sitä oliskin kollegoilla naurussa pitelemistä kun ripustelis saappaat & sukat kuivumaan pitkin työpaikkaa. :D
    Meikäläinen pääsääntöisesti könyää ulko-ovelta autolle töihin lähtiessä ja jos jo siinä haukkaa popo lunta kiitettävästi, niin eipä ala päivä kovin aurinkoisesti...
    Muutetaan jonnekin, missä talvi on kuiva ja lumeton. ;)

    VastaaPoista