torstai 23. tammikuuta 2014

Yökyöpeli

No sehän olen mä! Aina ja ikuisesti.

Luontainen vuorokausirytmini on sellainen, että valvon helposti pikkutunneille ja nukun sitten aamulla pidempään. 
Arki pakottaa nousemaan miltei yhtä aikaa kukonpierun aikaan, mutta onneksi minulla on liukuva työaika. Sitten kun on pakko raahautua aikaisemmin töihin (vaikka klo 8:00), on se työn ja tuskan takana.
En koskaan arki-iltoinakaan mene ennen puolta yötä nukkumaan tai edes sänkyyn lueskelemaan tai töllöä katsomaan ja niinpä arkiöiden unet ovat osaltani keskimäärin kuusituntiset. Otan sitten velkaa takaisin pienillä tirsoilla iltaisin ja viikonloppuisin.

Ja minulle on ihan turha sanoa, että mene aikaisemmin nukkumaan. Kun se uni ei vaan tule. Jos menen yöunille tyyliin yhdeksältä, herään takuuvarmasti puolilta öin viimeistään pyörimään sängyssä. Todennäköisintä on, että ei se uni edes tule silloin ysiltä. Niinpä välillä vähän ahdistaa jos on tilanne jolloin kotoa pitäisi lähteä vaikka klo 7 tai aikaisemmin ja pitäisi oikeasti olla skarppi ja levännyt. Mene siinä sitten ajoissa nukkumaan kun koko ajan takaraivossa on se "mun on pakko nukkua" -ajatus. Ei tasan tule uni.

Onneksi koiratkin ovat sopeutuvaisia. Kun ne viimeisen kerran viedään tarpeeksi myöhään ulos eikä niitä ole opetettu kellontarkoiksi, saa sitten vapaapäivinä oikeasti nukkua pidempään. VV:n pidätyskyky vielä melkein pentuikäisenä ei tietenkään ole samanlainen kuin isoilla, joten se saattaa aamulla herättää ja haluta pihalle, mutta pikaisesti tarpeillaan käytyään osaa myös käydä takaisin nukkumaan. Ihanaa!

Etukäteen olen hieman pohtinut, että millainenkohan yöeläjä minusta vuorotteluvapaan aikana oikein sukeutuukaan... Toisaalta, Siippa käy töissä, joten täytyy yrittää pysyä edes suurinpiirtein samassa rytmissä. Minähän voin aina nukkua päikkärit kun siltä tuntuu. ;)

Joskus nuorempana ja sinkkuna valvoessani kuuntelin Saurin Yölinjalla-ohjelmaa. Se se oli hilpeätä ja samalla synkkää hommaa! Muistan usein pohtineeni, että kuinka se Pekka itse jaksaa kun joutuu kaikkea tällaista kuuntelemaan. Noh, hyvinhän siinä sitten kävi, Pekkahan on nykyään Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.

4 kommenttia:

  1. sulla on siis hyvät pohjat öiden viettämiseen joten odotas vaan kun vuorotteluvapaa alkaa niin se rytmi löytyy; sä kömmit aamukuuden aikaan punkkaan ja potkaiset siippaasi hellästi, "lähes tienaamaan" -tyylillä ja asetut (huom!) lämpimään vuoteeseen nukkumaan. Heräät siihen kun siippa on saanut valmiiksi ruuan jonka hän kuuliaisena miehenä valmistaa töistä päästyään - heti koirien ulkoiluttamisen jälkeen ;D

    Kukas muuten se oli noista yöradion toimittajista joka tokaisi radioon soittaneelle ja itsemurha-aikeissa olevalle tyypille että "senkus tapat ittes" tms. Tuon lausahduksenhan jälkeen kuultiin pamaus ja tämä soittaja oli kuin olikin ampunut itsensä. Ei kuitenkaan tainnut olla Sauri? Kun en nyt muista ja olen niin laiska etten viitsi alkaa penkomaankaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, pahinta tossa sun skenaariossa on se, että MÄ uskon voivani helposti valahtaa moiseen... Pelottavaa. :)

      Mä mietin kanssa, että kuka toimittaja oli, mutta kuten Zepa tuossa alla kertoo, niin yöradioita on ollut niin moneen lähtöön, että ei muistu mieleen. Ehkei ollut Sauri kuitenkaan, sehän oli kovin empaattinen ja sympattinen.

      Poista
  2. Noita yökyöpelien radio-ohjelmia oli muitakin. Neil Hardwick piti ekana Phone in englanniksi. Sit tuli Teppo Turkki, josta met tykättiin kovasti. Sauri on jo niin uutta kamaa että silloin ehkä jo nukuin öisin tai sit muuten vaan ei tullut kuunneltua radiota. Veikkaan jälkimmäsitä - kuuntelen nytkin radiota jotain kerran kahdessa kuukaudessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Teppo Turkki oli ihan mahtava! Mutta Sauri ei ole niin uutta kamaa kuin voisi kuvitella, sillä hän juonsi yöradiota monta moituista vuotta.
      Nykyään minä kuuntelen radiota melkeinpä ainoastaan autossa. Voisihan sitä jotain yömölinään joskus kuunnellakin. :)

      Poista