Laihdutus

Niinpä. Jos joku olisi sanonut minulle vaikkapa 15 vuotta sitten, että joudun taistelemaan kilojen kanssa tulevaisuudessa, olisin varmaankin nauranut paskaisesti. Teini-iästä alkaen painoni oli vakio, ihan sama mitä söi tai ei syönyt, teki tai oli tekemättä, niin paino pysyi samana. Salaa ja hiipimällä sitten joskus yli kolmekymppisenä alkoi kiloja vähitellen kertyä. 
Varmaan elämässä muuttui asia jos toinenkin, ja kilojen kertyminen oli salakavalan hidasta. Eräänä päivänä havahduin siihen, että läskiä on vyötärölle, perseeseen ja reisiin kertynyt sen verran, että alkoi jo itseäkin häiritsemään.

Sitten tartuin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin aika askeettiseen karppaukseen. Samalla ramppasin ratsastustunneilla parhaimmillaan kaksi kertaa viikossa. Kyllä kilot karisivat kohisemalla! Karppaus jatkui, mutta ratsastui jäi, kuten olen joskus maininnut. Paino pysyi kurissa, mutta jossain vaiheessa pohdin haluanko todellakin elää pihvillä ja salaatilla lopun ikäni. Vastaus oli kieltävä. 
Ja äärestä viereen, heitin koko karppauksen hatelikkoon ja löin lossiksi. Pullaa! Pastaa! Hiilareita! Psori helotti ja kilot kertyivät takaisin melko nopeasti, ehkä painoa tuli vielä lisää verrattuna edelliseen lähtökohtaan. Hienoa.

Elelin sitten kilojeni kanssa ja ostelin isompia vaatteita. Minä kun olen aidosti todella huono liikkumaan vapaasta halustani. Punttisali, spinning tai joku jumpparyhmä ei ole minun juttuni. Ei myöskään juokseminen. Kävely ja sauvakävely ovat ihan okei, mutta kuka niitä vesisateessa haluaa tehdä. Koirien kanssa sentään joutuu vähän liikkumaan ettei ihan kasva yhteen sohvan kanssa. Tiedän, ihan itse pitäisi sitä liikuntaa harrastaa ja kun ei sitä talvea tullutkaan, niin kyllä se on tästä otettava taas sauvat käteen ja lähdettävä tarpomaan.

Viimeisin koitokseni laihdutuksen painonpudotuksen saralla on tämä täälläkin mainostamani 5/2-dieetti. Sillä aion nyt jatkaa toistaiseksi, sillä tuloksia oli kuitenkin nähtävissä tuossa syksyn aikana ja olo oli muutoinkin parempi. Nyt joulun ja muiden pyhien aikaan en ole paastopäiviä pitänyt, mutta torstaina koittaa arki senkin asian suhteen.

En siis todellakaan kaipaa nuoruuden "kuivan kesän orava" -olomuotoani, mutta en ole pahoillani jos vaikka kymmenenkin kiloa lähtisi vähitellen.
Ja sympatiseeraan aidosti kaikkia, joilla on ylipainoa. Kyllä se niin on, että mitä enenmmän sitä läskiä on, sitä vaikeampaa sen karistaminen on etenkin jos liikunta kiinnostaa yhtä paljon kuin minua.