keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Tai ainakin ensimmäistä vuodatettiin eilen, runsaasti... Ehkä minulta joku hikitippakin taisi tulla silkasta ahdistuksesta, mutta en sentään itkenyt. Eikä vissiin kukaan muukaan. Tai no Siipasta en tiedä kun keskustelimme vain puhelimessa, että josko sitten itki jälkikäteen (not).

VV on siis ilmoitettu elämänsä ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn (pentuluokat ovat aina epävirallisia joten niitä ei lasketa) tulevana viikonloppuna ja siksipä piti eilen suunnistaa kasvattajalle parturoitavaksi, että kehtaa turuilla ja toreilla näyttäytyä.

Matkaan siis pöyristyneen pikkukoiran kanssa. Pöyristyneen siksi, että hän ei saanut ruokaa vaikka muut saivat. Hän sai ainoastaan pari makupalaa (joiden sisään oli piilotettu matkapahoinvointilääke).
Matka sujui hyvin ilman yrjöä, vaikka pari kertaa piti vähän vinkumalla protestoidakin.


Ryhdyttiin sitten trimmauspuuhiin ja kasvattaja päätti leikata VV:n kynnet, koska minä hentomielisenä ihmisenä en koskaan raaski leikata niistä kuin päät pois. Koska en halua sitä verisirkusta, mikä hermoon leikkaamisesta seuraa. Yritin kyllä sanoa, että olen leikannut kynnet juuri viime viikonloppuna. 
Joo, niinhän siinä sitten kävi, että toisen etutassun sisimmäinen kynsi tuli rouhaistua siten, että veri alkoi virrata. Siis sananmukaisesti se virtasi.

Koitimme tyrehdyttää vuotoa kaikella mahdollisella jääpalasta paperiin sekä perunajauhoon ja tassun ylhäällä pitämiseen. Taloudestaan löytyi myös suihke, joka oli tarkoitettu ihmisten haavojen tyrehdyttämiseen, vaan eipä siitäkään ollut paljoa iloa.
Aika kauan verta vuosi, niin kauan, että nenässä alkoi jo tuntua sellainen rautaoksidinen halu, mikä verestä tulee. Ryhdyimme jo pohtimaan, että koiralla on jotain vikaa veren hyytymistekijässä, mutta uskoakseni leikkuri meni vain niin "syvältä" ja siksi sitä verta riitti.

Jollain konstilla verentulo sitten lakkasi sen verran, että koira saatiin kynittyä koiran näköiseksi. Ja hetihän se kynsi alkoi uudestaan vuotaa kun päästettin VV lattialle. Ei kun jalkapakettia väsäämään. Hieno nyytti saatiin aikaiseksi, mutta pian vuoto tuli läpi, ja tilanne korjattiin laittamalla minigrip-pussi vielä päälle.
Kahvittelun jälkeen vaihdettiin paketti, mutta kun kotiin pääsin eli VV käveli paketti jalassaan parkkipaikalta kotiin, oli muovipussin sisällä jo ihan "kivasti" verta.

Olin yksin kotona ja olin vähän ajatellut, että en koske siihen pakettiin ennen kuin tänään kun on Siippa apuna, mutta koska kynsi oli vuotanut läpi siteen, oli minun pakko tarkistaa tilanne ja vaihtaa kuivaa tilalle. Arvelin, että VV on kyllä sen verran opetettu hoitotoimenpiteisiin, että enköhän minä pärjää yksinkin.
Keräilin kaikki tarvittavat kasaan vessan lattialle ja sinne sulkeuduimme VV:n kanssa yhdessä tutkailemaan tilannetta. Vanhat pierut päivystivät oven ulkopuolella ja ne olivat kovin kiihtyneen ja huolestuneen oloisia varmaankin siitä syystä, että VV:stä levisi se rautainen verenhaju.

Avasin ihanan verisen paketin ja huuhdoin tassua kylmän veden alla. Sillä hetkellä kynsi ei vuotanut ja pohdin kovasti, miten estäisin sen hankautumisen tai napsahtamisen lattiaan, jotta se ei koko ajan aukeaisi. Sanomattakin on selvää, että juuri tuolla hetkellä se eläinten kynsille tarkoitettu "hyydytyspulveri" oli huushollistamme loppu kun ei sitä noiden valkokyntisten koirien kanssa ole tarvittu. 
Mutta nyt kynsi ei vuotanut eikä alkanut vuotaa vaikka painelin sitä pumpulitupolla kuivatessani tassua. Onnistuin taittelemaan sideharsosta tupon, jonka sain sijoitettua niin, että se painaa kynttä siitä vuotokohdasta ja toimii näin myös vaimentimena iskuille. Viimeistelin taas paketin hienolla neonvihreällä haavateipillä ja minigrip-pussilla, jonka teippasin microporelaastarilla kiinni. Hyvin pysyi.
Tässä taas nähtiin, että onhan niistä käydyistä ensiapukursseista jotain hyötyä sentään. 
Iltaulkoilulle lisäsin vielä tossun ja niin sitä mentiin, pääsääntöisesti kolmella jalalla.

Yön ajan kinttupaketti sai olla rauhassa eikä se aamullakaan ollut vuotanut läpi. VV oli kyllä vähän reppanan oloinen eikä halunnut mennä pihalle. Luulen, että kynttä tai tassua vähän särkee. Jätin sen kuitenkin kotiin ilman mitään kauluri ja tassussa tuo muovipussi-pakettiviritys. Katsotaan onko se yhtenä kappaleena vielä kun menen kotiin... Ja miltä kinttu näyttää kun ylläripaketti avataan Siipan saapuessa.

Että sellainen trimmausreissu meillä tällä kertaa.

2 kommenttia:

  1. No voihan kehno :( Ikävää tuuria ja pahaa karmaa. Toivottavasti potilas on hoitomyönteinen ja antaa jatkossakin leikata kynnet ilman, että homma menee lukkopainiksi. Pikkuisen terrierin pontevasta kropasta löytyy järjetön määrä voimaa, etenkin kun se vastustaa jotain.

    Minä olen supervarovainen kynnenleikkaaja, nipsaisen vain sen kärkikoukun pois, kasvattaja napsii ronskimmin. Kymmenien tuhansien kynsien leikkuulla syntyy varmaan aikamoinen rutiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Kynsi on nyt jo ihan kunnossa. Ei auennut ilta- eikä aamulenkillä, vaikka ihan paljaalla tassulla ulkoili.
      Minäkin toivon, että seuraava kynsienleikkuu sujuu, sillä eilinen pöydällä seisoskelu tuntui olevan vähemmän kivaa... (kynnet leikattiin pöydällä). Ajattelin tänään vähän treenailla ja jos se ei vieläkään ole kivaa, niin taidetaan oikeasti jättää lauantaina keikka väliin. Turha kai se on mitään hoota käydä hakemassa vaan sen takia, että karsastaa nyt pöytää.
      Treenaillaan mieluummin kotona ja mennään sitten keväämmällä.

      Mäkin nipsaisen itse aina vaan vähän just sen takia kun tiedän, mikä verenpaisumus ja sotta ja harmi siitä tulee. Etenkin kun on noita kainovienoja joskus leikannut liikaa, niin nehän muistavat sen koko lopun ikäänsä. Valitettavasti. Ehkä VV pystyy unohtamaan, toivotaan niin. :)

      Poista