torstai 9. tammikuuta 2014

Nukkuneen rukous

Minulle taisi iskeä se talviunien nukkuminen nyt... Muutamana iltana olen huoletta vedellyt pari tuntia sikeitä sohvalla somasti kuorsaten tuhisten. Näistä "pienistä" päikkäreistä huolimatta olen yöpuulle kavutessasi sammunut kuin saunalyhty varmaan jo ennen kuin on pää osunut tyynyyn. Aamulla kellon soidessa on uni ollut jotenkin syvää ja siitä herääminen on vaatinut paljon. Ja olo on sellainen, että voisi pystyyn nukahtaa hetkellä millä hyvänsä.

Ehkä syynä on tämä arjen tasaantuminen "normaaliksi" tai ehkä stressitasoni on laskenut kun iso pyörä on taas pyörähtänyt sen verran, että ihan oikeasti taitaa se vuorotteluvapaus koittaa puolentoista kuukauden päästä. Wau, jänskättää...

Puuhakkaana ja omista eduistani huolehtivana olenkin antanut ruoskani viuhua eri tahoille töissä, jotta ei nyt jää jonkun vatuloinnista kiinni se vapaan alku. Se jos mikä harmittaisi jos aloitusta pitäisi lykätä. Tulevan sijaiseni kanssa olen jo sopinut muutaman perehdytystuokion ja yritän nyt järjestellä palikat päässäni siihen järjestykseen, että saan jotain tolkullista opetetuksikin.

Tänään palasin myös ruotuun syömisten kanssa ja meneillään on vuoden ensimmäinen kakkospäivä. Hassua kyllä, odotin että kaiken sen mässäilyn jälkeen olisi hirrrrrveä nälkä lounaaksi nautitun noin 300 kilokalorin jäljiltä. Vaan eipä ole. Ehkä mahassa hölskyy riittävä määrä vettä, joka on turruttanut sen näläntunteen. Illalla sitten kuolema varmaan koittaa...

Nälkäpäivän kunniaksi lähdenkin tästä ruokakauppaan hoitelemaan viikonlopun ruokaostokset. Voin hipelöidä kaikkia herkkuja ja jättää ne sitten ostamatta. ;)

JälkiJuttu:
Jätän tämän päivän tarinahaasteen sanan suosiolla väliin. Eihän minulle siitä tullut mieleen kuin jotain typeriä ajatuksia, jotka pidän itselläni. En siis ryhdy julistamaan mitään.

6 kommenttia:

  1. Kaiketi se on tuo kaamos tai paremminkin ei niin talviset kelit jotka sen väsymyksen aiheuttavat, sillä ilmiöstä tuntuu kärsivän lähes kaikki joiden kanssa olen ollut viime aikoina tekemisissä (on niitä hei ihan oikeesti enemmän kuin ne kaksi mummoa - joskus jopa kolme!).
    Tuosta sun paastostasi minä murisen koska en ymmärrä masokismia missään muodossa ja toivon että pysyisit kummiskin kohtuudessa jos noita ihmedieettejä on pakko harrastaa.

    Mutta hyvää vuoden alkua ja onnittelut vuorotteluvapaan alkamisesta! (ajattele niitä kaikkia ihania aamuja kun voi löhötä sängyssä ja lukea hyvä kirjaa sekä syödä levyllisen suklaata ...mmmhh....ja sitten lisää suklaata....mmmhh...unta...ja ryynimakkaraa...mmhh) ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en tiedä. Mutta hyvin nukuttaa ja sehän on oiskeastaan ihan hyvä asia kun vastapainona on se jokin aika sitten jatkuva heräily ja valveilla pyoriminen.
      Mutta hyvä, että sun mummoseura osoittaa laajenemisen merkkejä, nyt jo kolme! ;D

      Eihän tuo paasto nyt mitään ihan masokismia ole. Saa kuitenkin jotain syödä ja vaan kaksi päivää viikossa on noita. Ja hei, jos sillä laihtuu, niin minussa on naista se kestämään. ;)
      Eli ihan kohtuudessahan toi pysyy.

      Mä en syö suklaata. Tai siis multa puuttuu se joku suklaahimogeeni. Voin seuran tai muodon vuoksi syödä palan tai kaksi, mutta siinä se. Enkä pode koskaan mitään suklaanhimoa. Salmiakki onkin sitten asia erikseen... Vaikka toki olen onnistunut siitäkin aika hyvin vierottautumaan satunnaisia repsahduksia lukuun ottamatta.
      Mut ryynimakkara, joo, se on hyvää! :D

      Poista
  2. Oi kun ihanaa jos ja kun se vuorotteluvapaa jo häämöttää ihan liki! Kauankos meinasit olla? Älä nyt hirmusti ahnehdi kaikkea posliininmaalausta ja riimukirjoituskurssia siihen alkuun, saattaapi äkkiä tulla ahistus.

    Joku on vetänyt välistä mun ja Nukku-Matin välisen hyvän ja toimivan suhteen :( Kaksi valvottua yötä takana ei paljoa naurata. Mutta ei toisaalta itketäkään. Turruttaa vain. Tämän siitä saa kun ei pääse energiaansa kuluttamaan liikuntaan ja arkipuuhiin, ei väsy niin ei väsy.

    Mä muuten muistin (mieheni muisti) sen v-ttu, ikkuna, ämpäri -jutun.
    Pikku-Kalle oli saunassa äitinsä kanssa ja sanoi sitten tälle jotta Äitee, siult näkyy v-ttu. Äiti nappasi Kallea tukasta (perinteinen, nyk kriminalisoitu kasvatusmenetelmä) ja pyöräytti pari kertaa ympäri. Kysyi siinä pyöritellessää jotta mitäpä nyt näkyy? Kalle vastasi: V-ttu, ikkuna-ämpäri-vttu-ikkuna-ämpäri…. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, ihanaa! Kymmenen kuukautta meinasin heilua poissa virasta. Ja ei, en ole tehnyt mitään erityisiä suunnitelmia (muuta kuin kuntoilla pitää) tai aikatauluja. Fiiliksellä mennään ja ainoa suunnitelmallinen asia on, että kaappeja pitää vähän siivota ja käydä koiranäyttelyissä. ;)

      Voi ei... Ehkä Nukku-Matti palaa kun pääset niistä tropeista eroon ja vähän normaalimpaan elämään taas kiinni.

      Heh, joo, hyvä huomio! Olenhan mäkin tuon vitsin kuullut, mutta mieleen oli jäänyt vain tuo hokema (kuinka yllättävää...). :D

      Poista
  3. Väsy vaivaa täälläkin. Olen pidentänyt yöuniani silloin, kun se on mahdollista ja ryhtynyt popsimaan omega-3:a, d-vitamiinia, b-vitamiinivalmisteita ja c-vitamiinipitoisia hedelmiä. Ei tässä ainakaan ole mitään hävittävää ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuittaan univelkoja aina vapaapäivinä. D-vitamiinia ja hedelmiä & kasviksia olen minäkin yrittänyt vedellä. Vitamiininapit unohtuvat usein jos eivät hyppää syliin pöydältä.

      Mutta juu, ei sillä ainakaan mitään häviä, että nauttii vähän lisukkeita. Ja valoa kohtihan tässä mennään, eiks niin. :)

      Poista