keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kaksoisolento

Välillä kun mielikuvitus lähtee villiin lentoon, pohdin, että onkohan kaikille ihmisille olemassa kaksoisolento. Vieläpä siten, että se kaksoisolento elää jossain rinnakkaistodellisuudessa ja jos siihen kaksoisolentoon törmää tässä maailmassa, on tapahtunut joku virhe matriisissa.

Maailmassa on monta selittämätöntä asiaa, mutta jos niitä ryhtyy pohtimaan, niin hulluksi siinä vain tulee eikä vastauksia löydy, ainoastaan lisää kysymyksiä.

Omaan kaksoisolentooni en ole ainakaan tietääkseni törmännyt. En myöskään ole usein kuullut muistuttavani jotakuta. Ehkä hyvä niin, mieluummin olen oma itseni kuin jonkun toisen näköinen.


Tämä oli kyllä nyt sellainen tikusta asiaa -postaus kun en meinannut mitään järkevää keksiä. Pahoitteluni. ;)

10 kommenttia:

  1. Tere, tulin pyörähtämään nurkalla pitkästä aikaa.
    Kaksoisolentoja kuulema meillä kaikilla on. Minun tuplettini elelee Texasissa, kuulema. Toivottavasti ei ole mikään hirveä redneck-ruusu.

    Sielunkaksosia on ja se vasta hämmentävää onkin. Joskus kun lukee jonkun toisen kirjoituksia, ei tee mieli sanoa mitään. Kaikki on jo sanottu, ihan kuin olisin sen itse tehnyt. Sitä vaan hämmentyneenä nyökkäilee ajatusten samoille tahdeille. Aika usein poistun esimerkiksi sinun blogistasi hämmentyneenä, nyökytellen hissukseen isseksein ja klikkaamalla sivun kiinni. Kaikki on jo sanottu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tere! Toivottavasti alkaa jo elämä voittamaan vähitellen.
      Ou, Texasin ruusu. :-o

      Joo, en ole ulkoisesti kaksoisolentooni törmännyt ikinä, mutta sielunkaksosia kyllä löytyy. Vähän on samat fiilikset meikäläisellä sinun blogisi äärellä (ylläri), mutta aina pitää kuitenkin yrittää joku "kusijälki" jättää käynnistään. ;)

      Poista
  2. Mulla on ainakin nuorempana ollut kaksoisolento myös. Oli varsin hämmentävä "tapaaminen" kun kävelimme Tampereella, Hämeentien vastakkaisilla puolilla. En voinut olla tuijottamatta ihmistä, joka oli pukeutunut täsmälleen kuten minä ja näyttikin (näin vain sivusta, mutta riittävästi siitä) hyvin hyvin tutulta. Tunne oli erinomaisen kummallinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon! Kyllä varmaan joutui kerran jos toisenkin räpsäyttämään silmiään. Hämmentäväähän se on kun kadulla kulkiessa tulee peiliinkatsomisfiilis. :)

      Poista
  3. Heh, minullapa on kaksi melkein-kaksoisolentoa ja vieläpä näillä hoodeilla!!! Useamman kerran on olalle kopautettu ja paheksuen huomautettu, miksen tervehdi ja sitten äimistelty... yhdessä :D Elämä on jänskää, oikeasti! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi ja samoilla nurkilla!! No jopas sattui. Kyllä, elämä on jännää. :)

      Mulla on tosiaan osunut vaan näitä samannimisiä, mutta se on korjaantunut naimakaupan kautta kun sukunimi vaihtui. Vaan tyttönimelläni muistan saaneeni mm. onnittelut kihlojen johdosta -kortin joltain täysin tuntemattomalta, samoin vierailta tuli joskus puhelinsoittoja. Nykyisellä nimellä on tainnut vaan kerran tulla puhelu, jonka soittaja etsi jotakuta muuta minunnimistäni.

      Poista
  4. Voin kertoa vielä yhden. Veljeni oli nuorempana seissyt Helsingin keskustassa liikennevaloissa. Kadun toisella puolella oli seissyt eräs tunnettu lajin x-valmentaja. Ihmiset olivat katsoneet vuoroin viereensä, vuoroin eteensä ja nämä kaksi miestä toljottaneet toisiaan kuin aavetta. Morjestaneet sitten keskikorokkeella ja jatkaneet matkaansa. Broidi sanoi, että oli erittäin erikoinen tilanne.
    Näin taannoin samaisen valmentajan kuvan lehdessä ja muistelen veljeni olevan yhä enemmän hänen näköisensä. Vanhenevatkin samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Kuten Marjaanalla, niin varmasti veljelläsikin aika absurdi olo. :D

      Poista
  5. Kaksoisolentoni tuli vastaan Saltzburgissa, käveli kadun toisella puolella määrätietoisen oloisena. Hetken mietin, minneköhän olen menossa noin vauhdikkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, vähän kuin katselisi itseään ulkopuolelta. :)

      Poista