torstai 16. tammikuuta 2014

Historian havinaa

Miksi historia havisee? Miksi historialla on siivet? Miksei nykyhetkellä ole siipiä? Oletko koskaan pohtinut kuinka hölmöjä sanontoja meillä on? :)

Omassa henkilöhistoriassani on monta sellaista käännettä ja kiemuraa tapahtunut, että siinä kyllä historian siipi havisee ja varmaan vähän vapiseekin. Mutta eipä niistä sen enempää. Nykyään olen vittumainen seesteinen keski-ikäinen lohikäärme rouva.

Vaan niinhän se on, että ilman historiaa ei voi olla nykypäivää. Ja ehkäpä juuri oma historiani on muokannut minusta sen, mikä nykyään olen. Ujosta ja arasta tytöstä kehkeytyi vuosien saatossa barrikaadeille rynnivä höpöttävä akka.

Oman elämäni aikana on jo monta asiaa jäänyt historiaan, sellaisia joita nykypäivän nuoret (siellä 80- ja 90-luvulla syntyneet) eivät edes tiedä olleen olemassakaan.

Tästä on mieleeni jäänyt oiva esimerkki. Telkkarista tuli (tulee ehkä vieläkin, en tiedä) ohjelma, jossa remontoitiin jonkun kämppä/osa kämpästä ja sisustettiin ammattilaisen avustuksella. Konseptiin kuului, että asukas kävi tämän sisustajan kanssa kaupoissa vähän "haistelemassa" asukkaan mieltymyksiä ja tyylisuuntaa. 
Kyseisessä jaksossa kohteena oli nuoren naisen opiskelijakämppä ja neitokainen sekä sisustussuunnittelija vierailivat Kierrätyskeskuksessa katselemassa huonekaluja. Suunnittelija antoi katseensa kiertää ja hetken päästä huudahti: "Kato! Ihana puhelinpöytä!" Opiskelijaneito näytti hieman hämmentyneeltä ja kysyi: "Mikä on puhelinpöytä?"
Niin, meillä oli lapsuudenkodissa puhelinpöytä ja minulla on sellainen ollut ihan omilleni muutettuanikin. Nykyään ei enää ole kun on vaan kännykät.

Samaa kategoriaa voisivat olla "korppu" ja "lerppu". Ja minä olen aloittanut tekstinkäsittelyopintoni (konekirjoituskurssin jälkeen) WP 4 piste jotain -ohjelmalla, jossa tuotokset tallennettiin keskustietokoneelle eikä suinkaan omalle koneelle tai disketille. Tuon jälkeen mikrotietokone oli suorastaan luksusta!
Oi niitä aikoja ja voi tätä historian havinaa.

JälkiJuttu:
Tapasin kaupassa toissapäivänä jonkun henkisen kaksoisolentoni. Olin menossa kassajonoon kun eteen pyyhälsi rouva parin ostoksen kanssa. Vaan hänelläpä olikin jemmakori kassahihnan päässä, joten ostoksia olikin enemmän kuin luulin. En kuitenkaan jaksanut lähteä etsimään toista jonoa ja jäin siihen.
Rouva ryhtyikin hyvin luontevasti juttelemaan kanssani siitä, että hänen piti vain lapasia tulla lapselle ostamaan, mutta sitten mukaan tarttui yhtä ja toistakin muuta ja kori oli ihan ääriään myöten täynnä. Sanoin, että juuri tuosta syystä otan aina kärryt. Siinä sitten juttelimme niitä näitä, kaksi toisilleen täysin ventovierasta ihmistä, ja kohtaamisemme päättyi siihen, kun minä sain tavarani nopeammin pakattua, että hän toivotti minulle hyvää illan jatkoa.
Siinä suunnatessani parkkihalliin pohdin, että minä olen ihan samanlainen. Voin jonkun vieraan kanssa ihan luontevasti heittää läppää asiasta kuin asiasta. Yleensä en ole se, joka keskustelun aloittaa, mutta joskus voi käydä niinkin. Joku Moni saattaa pitää tällaista käytöstä omituisena, mutta minulle se on ihan luontaista. Mahtaakohan Siippa hävetä minua useinkin näissä tilanteissa...? Nyt olin onneksi yksin liikkeellä. ;)

14 kommenttia:

  1. kun muutin Suomeen ei osannut puhua Suomea yhtään , tiesin vaan sanoja , olin kotona opiskellut ahkerasti- ja silloin kun odotin linja autoa aloitin bussinpysäkillä aina juttelemisen vanhojen ihmisten kanssa, siksi että a) he eivät ihmettelee kun sanon jotain hassusti , b) vanhat ihmiset tykkää jutustelua ja c ) minä opiskelin puhumaan. Näin itseluottamus nousi ja opin koko ajan lisä. En pelkää aloittaa juttelemaan. mutta herkästi tajun kuka halua ja kuka ei halua jutella , niille silloin ei puhu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, suomen kieli on vaikeaa kun puhekielemme yleensä on ihan erilaista kuin se kirjoitettu kieli. Mutta hyvin hoksasit harjoitella! :)
      Kyllä minäkin yleensä aina juttelen ihmisten kanssa kun olen tällainen hölöttäjä. Harvoin olen oikeasti tyly kellekään.

      Poista
  2. Puhelinpöytä <3 Ja eka ikioma näppäinpuhelin. Mulla oli punainen jossa musta luuri. Johto oli aina tuhannen mutkalla kun mulla oli tapana näprätä sen johdon kanssa.

    Olikos ne ibm:n koneissa ne oranssit tekstit mustalla pohjalla vai mikromikoissa?

    *vaivun nostalgiaan*

    Ja mitä tulee vieraille höpöttelyyn, minäkin saatan joskus intoutua rupattelemaan. Itse en yleensä aloitetta tee mutta jos joku vieras alkaa luontevasti rupattelemaan, en laita hanttiin ollenkaan.

    Meillä oli siellä sairaalahuoneessa hyvä ryhmä. Neiti Tyrä, Rouva Sappi ja minä, Umppari. Juttu luisti ja olo oli luonteva. Huoneen neljäs jäsen, Rouva Monivaiva ei tiennyt itsekään mikä asia vaivasi, mutta välillä teki kuolemaa, välillä vänisi pahanmakuisesta mehusta. Aina kun rouva Monivaiva astui huoneeseen, tarina taukosi. Ja kun Rouva Monivaiva poistui käytävälle, pulina alkoi. Paras oli Rouva Sappi, ikäluokkaa 80 ja risat. Näytti mulle peukkua verhon raosta ja pyöritteli silmiään kun Rouva Monivaiva aloitti taas yhden puhelinavautumisen pojalleen.

    Oho, taas mä innostuin jorisemaan, ventovieraalle... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Mä en MUISTA minkälainen mun eka oma näppäinpuhelin oli! Muistan kyllä sen, mihin oli integroitu vastaaja...

      Mun mielestä ne oli mikromikoissa ne oranssit... Ibareissa ihan perinteinen vihreä mustalla pohjalla.

      Mulla on vähän sama, että en välttämättä itse ryhdy rupattelemaan (joskus toki), mutta antaudun jutusteluun toisten aloittaessa.

      Hyvä porukka tosiaan. Silloin kun mun umppari leikattiin (kauan sitten), oli mulla EA:n yöosastolla kaverina muistisairas mummo, joka karkasi omasta sängystään monta kertaa yöllä ja seisoi mun sängyn vieressä... Se oli vähän pelottavaa. Kolmannen kerran kun kutsuin hoitsut, niin sitten kyöräsivät mummon jonnekin muualla.

      Ja kato, niin mäkin jorisen, ventovieraalle... :D (et kyllä tunnu ventovieraalta, vaikka ei ollakaan tavattu IRL.)

      Poista
  3. Kiitos mukavista hetkistä <3

    VastaaPoista
  4. Päivää tännekin, olen tässä vapaapäivänä päässyt käymään täällä ihmisten ilmoilla ja sanovatten että täällä olis siniverisiä koiriensa kanssa joten nyt sitten koitankin tähytä että missähän ne lymyilee....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, kas... Mahtaako suvustasi löytyä erään luostarin apotti? Tosin se ketku löi pillit pussiin ja jätti nunnat itkemään peräänsä. Onko mahtanut laittaa sinut asialle keräilemään joukot kasaan? ;)

      Täältä tosiaan löytyy muuan siniverinen rekkuinensa, joten saatoit eksyä oikeaan paikkaan. Ellet sitten etsiskellyt Hirnakkaa?

      Poista
    2. Minulla ei ole mitään tekemistä sen helvetin epaton kanssa! Mistä lie kieroutuneesta suvusta syntynyt runkefäärd mutta tavannut olen ja siksipä tiesin tännekin tulla sillä hän ylisti kauneuttanne (eikä turhaan koska hallussani on se läskipään kaikki valokuvat) !
      Tervetuloa matalaan mutta isoon jurttaani ja oli oikein ilo nähdä Teidän Korkeutenne siellä hetki sitten kun pääsin lampaita jahtaamasta ja poikkesin sillä hikisellä teltallani. Taltioinkin tuolta yläreunasta yhden jutun ja lähden hiihtelemään takaisin päin sillä mikäpä on hiihdellessä näillä stana jääkauden keleillä ;)
      Mitä parhainta maanantaita! <3

      Poista
    3. Kiitos, kiitos.
      Kävin tosiaan pyörähtämässä, mutta täytyy tulla paremmalla ajalla uudestaan, mikäli en sitä ennen jäädy pyrstöstäni jakkaraan kiinni, sillä nyt olisi työsuojelulle asiaa tämän toimipisteen sisälämpötiloista.

      Mukavaa maanantaita sinnekin, pidähän lampailla villat yllä etteivät raukat palellu. Niin ja paimenkoiralle terveisiä! (Oletan, että sellainen jurtan liepeillä pyörii.)

      Poista
    4. Juu, Aljoh kiertää telttaa ja pummaa safkaa tuttuun tapaansa :D

      Poista
    5. No hyvä. Taisinkin nähdä vilauksen hännänpäästä kun kävin pikavisiitillä. ;)

      Poista
  5. Konekirjoituskurssi ja WP 4 piste jotain....
    * auuuummmm vaipuu nuoruuden muisteloihin auuummm *

    VastaaPoista