maanantai 8. lokakuuta 2012

Suloinen sunnuntai

Mistähän se johtuu, että sunnuntaipäivissä on aina vähän sellainen laiska sävy. Sellainen, että tehdään askareita hissukseen ilman hirveää hötkyilyä. Jopa kaupassakäyntikin sunnuntaina on sellaista kepeää ja puolitehoista.

Eilen oli juuri sellainen sunnuntai.
Sää oli todella kaunis, vaikka tuulikin kovasti. Tuulen ansiosta olivat viimeisetkin lehdet lähteneet parvekkeen villiviinistä, joten päätin siivota parvekkeen "syyskuntoon".

Joku oli käyttänyt vessapaperimme alle hälytysrajan (hälytysraja = 1 rulla telineessä ja 1 reservissä) ja varmaankin se sama henkilö oli myös tuonut tyhjiä pulloja allaskaappimme, mutta en yhtään tiedä kuka. Me emme koskaan tuo tyhjiä pulloja kotiin, ainoastaan täysinäisiä.
Niinpä kuskasimme pullot markettiin ja suuntasimme vessapaperiostoksille. Siipalla on varmaankin ollut todella ankea lapsuus, sillä hänen mielestään vessapaperia pitäisi aina ostaa sellainen jättimegasäkki siitäkin huolimatta, että mihinkään ei mahdu säilöön moinen jättimegamäärä huussipaperia. Meikäläinen myöntyy aina maksimissaan kuuteentoista rullaan ja Siippa jää nyyhkimään tuplaten isomman säkin perään... Sama keskustelu käydään joka kerta vessapaperihyllyn äärellä. *huoh*

Kotona tartuin tuumasta toimeen ja siivosin parvekkeen lattialle varisseet villiviinin lehdet, poistin kuivuneen muurikellon multineen ruukusta, sekä sanoin heiheit verenpisaralle. Samalla muistutin itseäni siitä, että en vaan vahingossakaan osta ensi kesäksi verenpisaraa parvekkeelle kun se roskaa ihan tuhottomasti.
Pikkulinnut (ja arvatenkin harakat) olivat taas pitäneet bileitään parvekkeella, sillä linnunpaskaa oli ihan omiksi tarpeiksi ja enemmänkin pitkin pöytää ja lattiaa. Mokomat tulevat parvekkeelle tuulen- ja sateensuojaan ilmeisesti.
Parvekkeesta tuli kuitenkin kivan näköinen kun sirottelin niitä kanervia vähän sinne ja tänne.

Pihalla kuokin vähän kukkapenkkiä, mutta en nyt saanut sitä suurta inspistä kaivaa kukkasipuleita vielä ylös. Uudet odottelevat postissa, kunhan ehtisin ne hakea. Ehkä se istutusinspiraatiokin sitten tulee. 
Otin myös "vesielementistä" uppopumpun pois ja se oli taas yhtä viehättävän limainen kuin aina ennenkin. *yök*

Jotain muutakin pientä tuli siinä pihalla vielä puuhasteltua. PeräkammarinPoika nautti viimeisistä aurinkohetkistä ja kuorsasi kuuluvasti pihan aurinkoisella puolella. Juniori leikki taas hienohelmaa ja otti "sivistyneet" tirsat terassilla. Kukas sitä nyt kosteassa ruohikossa voisi maata...?

Tämän jälkeen olikin kiva hiippailla saunan löylyihin lämmittelemään. Sunnuntaisessa päiväsaunassa on aina jotain mukavaa ja rentoa. Vaikka saunominen mihin aikaan tahansa on aina mukavaa, on päivällä saunomisessa jotain erityistä.

Illalla ruokailun jälkeen hiipi väkisinkin uni puseroon ja niinpä simahdin laiskanlinnaani niin makeasti, että eipä tullut edes Blogistaniassa pyörähdettyä. Piti autostakin laittaa myynti-ilmoitus, mutta samasta syystä sekin siirtyi tälle illalle.

Aurinkoisen viikonlopun vastapainoksi yöllä sitten satoikin taas vettä ihan riittävästi. Ja niin sataa nytkin. Kyllä tämä vedentulo jo alkaisi vähitellen riittää. 
Eipä pahemmin naurattanut kun katsoi pohjanmaalaisten tulvia uutiskuvista. Että vaikka meillä on satanut paljon, ei se ole mitään noihin verrattuna. Meillä ei sentään sadevesi tule kynnyksen yli, vaikka joka paikassa onkin litimärkää ja kuraista.

2 kommenttia:

  1. Sunnuntait ovat laiskoja, jopa liian laiskoja. Toisaalta, iso kirjahan käskee olla evää liikauttamatta joten ei siitä pitäisi ottaa mitään stressiä kuinka sunnuntainsa viettää. Wc - paperi asiassa olen ehdottomasti Siipan puolella. Jumankauta se paperi on niin hubaa kulumaan että kun sitä kerran hakee niin hakee sen ison säkin sitten. Ei tule ylläreitä sillä vaikka meitä on kaksi niin on hetkiä jolloin kumpikaan ei tiedä reservin todellista määrää, kumpikin hakee paketista kun wc:n tilanne näyttää siltä. Sitten jää reservin loppuminen/ uhkaava väheneminen tiedottamatta puolisolle ja oman dementian jyllätessä kauppareissulla jää torttupaperit ostamatta. Tietysti tämä on mahdollista myös ison säkin kohdalla, mutta suuren määrän takia liukuma (mikä loistava sana tässä yhteydessä) on suurempi. Nih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, tarvitseeko sitä aina tukka piikillä ja peräsuoli pitkänä tehdä jotain hommia? Kyllä mä voin myöntää, että voin jättää vaikka siivoamatta siitä hyvästä, että saan vaan olla. Ei kai elämän tartte olla armotonta suorittamista aamusta iltaan ja päivästä toiseen ilman levon tai ilon hetkeä.

      Ai tää vessapaperijuttu onkin joku miehinen homma! :D
      Mut jos ostaa jättisäkin (jos se johonkin mahtuisi), niin sitä varmemmin unohtaa ostaa uutta sitten kun sitä tarvitaan. Kun ostaa vähän pienempiä satseja, niin on useammin mielessä se paskapaperi. ;)
      Torttupaperiakin haastavampi asia on käsisaippuan täyttöpullon ostaminen... Se on ihan mahdoton tehtävä. *huoh*

      Poista