tiistai 9. lokakuuta 2012

Ostetaan keskittymiskykyä

Käsissä olisi useampi työhomma, joka vaatisi pitkämielisyyttä ja keskittymistä. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että minulla ei ole kumpaakaan. 
Kun oikein pinnistin, sain yhdestä hommasta "pohjat" tehtyä, mutta se on vasta alkua ja jäljellä on ihan suoraan sanottuna paskamainen rutiininaputtelu. Ja siihen ei nyt löydy kykyä. Ei sitten millään. Työmaalla on jotenkin levotonta ja koko ajan tuntuu, että joku tai jokin keskeyttää.

Huomiseksi olen nöyrimmästi anonut (ja saanut) etätyöpäivän ja aion käyttää sen viisaasti ja hyvin. Tämä on päätös ja lupaus, ja siitä ei lipsuta. Onneksi olen todennut monta kertaa etätyön kultaakin kalliimmaksi tietyissä hommissa. Sellaisissa, joiden vääntelyyn ja kääntelyyn toimistolla kuluu aivan liikaa aikaa juuri kaikkien keskeytysten vuoksi. Kotikonttorin rauhassa samat hommat hoituvat tuosta vain.

Eilen kävin kampaajalla ja nyt on taas uusi pää. Valitettavasti vain ulkopuolelta, sillä sisäpuolikin kaipaisi välillä uudistamista ja harmaat aivosolut virkistystä.
Kampaajalla käynti on kovin terapeuttista, hauskaa ja mukavaa. Siitä ilosta mielellän maksaakin.
Eilinen tuotti kyllä hieman tuskaa kun ampaisin töistä suoraan karvariin ja nälkä kurni suolistossa jo valmiiksi. Kaksi tuntia myöhemmin oli onni ja autuus päästä omalle jääkaapille!

Keskustelimme myös kampaajani ja kollegoidensa kanssa siitä, kuinka kauan pitäisi "hissutella" flunssan jälkeen, että uskaltaa taas lähteä hikiliikuntaan. 
Itsehän röhin sitä flunssaani monta viikkoa ja vieläkin on välillä vähän "limaröhäinen" olo. Kerran olen käynyt kokeilemassa reippailua, mutta alta puolen tunnin yskin säälittävästi vedet silmissä samalla kun kylkeen pisti ja käännyin takaisin kotiin. Sittemmin en ole uskaltanut mennä. 
Josko sitä tällä viikolla kävisi taas kokeilemassa. Kohta käy muuten niin, että vajoan lopullisesti nojatuolini pohjalle enkä pääse sieltä edes rautakangen avulla ylös...

Pitäisi myös käydä vähän nettiostoksilla ja täydentää merileväsaippuavarastojani. Ne ovat päässeet pahasti kutistumaan, niin pahasti, että viimeisestä suihkugeelistä on miniliraus jäljellä ja yksi palasaippua puoliksi käyttämättä. Apua! Miten olenkin ollut näin huolimaton.

Kerroinhan jo, että uusi lääkerasva tuntuu toimivan ihanasti. Niin hyvin, että kädet näyttävät aika hyviltä, mutta ennen kaikkea niitä läiskiä ei kutita. Niinpä en raavi ja iho saa kuoriutua rauhassa. Toivottavasti vaikutus pysyy jatkossakin.

Nyt kokoan itseni ja koitan vielä ryykäistä työpäivän kunnialla pakettiin.

7 kommenttia:

  1. Totta turiset tuon keskittymisen suhteen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ainaiset keskeytykset, varsinkin paperihommissa. Tyypillinen tilanne on sellainen, että olet juuri laatimassa oikaisua /seliteosiota johonkin virastoon lähteviin papereihin ja sinut keskeyttää työkaveri/puoliso aloittamalla kertomuksen Mäkis Annan uudesta leningistä tai Julkkos Masan tyräleikkauksesta. Hienosti päässäsi muotoilema lausee häipyy jonnekin dementikkojen toiseen ulottuvuuteen, eikä keskeyttäjällä ole edes aavistusta siitä kuinka lähellä kuolemaa hän juuri nyt on, tuo typerä virne naamallaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee! Tiedän tunteen. Ihan koska tahansa muulloin voisi kuunnella sitä jonninjoutavaa jaarittelua paitsi silloin kun pitäisi keskittyä johonkin isompaan.
      Ja Murphyn mukaan silloin niitä keskeytyksiä tulee, paljon.

      Poista
  2. Keskeytykset on raivostuttavia. Meillä keskeyttäjät on asikkaitta, joten niillle ei parane ärhenellä, vaikka kuinka tekisi mieli..

    Etätyöpäivä tekisi poikaa itsellenikin, mutta en usko, että saisin mitään järkevää aikaan. Hieno homma kuitenkin, että sellaiseenkin on nykyään mahdolllisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on ilo työskennellä sellaisessa työpaikassa, jossa ihan kannustetaan tekemään etätöitä ainakin silloin kun on jotain isompia kokonaisuuksia lapasessa. Se on hienoa, sillä itse ainakin suunnittelen hyvin etätyöpäivän ohjelman ja yleensä se myös toteutuu jos ei tule teknisiä ongelmia.
      Mun asiakkaat on pääsääntöisesti oman talon väkeä ja siitä johtuen eivät varmaan kunnioita edes sitä suljettua ovea, vaan paukkaavat byrooseen kuin hollitupaan. Se ärsyttää välillä suunnattomasti. :-/

      Poista
  3. Muistan kans keskeytykset vihoviimeisenä linkkinä raivoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Tsompi, me olemme niin samanlaisia sielultamme!

      Poista
    2. Ja siis sellaiset "törälekeskeytykset" ärsyttävät eniten. Eli olet puhelimessa tai keskustelet jonkun toisen henkilön kanssa, niin siihen poukkaa joku uuno, jonka asia ajaa kaiken ohi. Ei pyydä anteeksi eikä tiedustele, onko sopiva hetki. Ärh!

      Poista