lauantai 6. lokakuuta 2012

Olen todella huono ihminen

Viekkaudella ja vääryydellä houkuttelin Siipan sienimetsään. Siinä sitä sitten katsottiin ensin aamutuimaan formuloiden aika-ajot tallenteelta ja hoidettiin muutkin aamutoimet. 
Ilma oli kuin morsian, vaikkei kovin lämmin. Kohti metsää siis. 

Matkalla Siippa sanoi, että aikaa on tunti ja sitten pois, ettei mene taas överiksi tämäkin sienestysreissu. Meikäläinen yritti tietysti tinkiä, että kello käynnistyy vasta sitten kun ollaan niin sanotusti maastossa. Mutta ei, Siippa sanoi, että autolta lähtiessä käynnistyy kello. Tästä luonnollisesti aiheutui meikäläiselle pientä paniikin tunnetta. Siis, että rajoitetaan meikäläisen hulluuteen asti riittävää sienestysintoa. A-pu-va!

Eihän siinä mitään, etenin miltei juoksumarssia kohti sieniapajia, että ei vaan menisi minuuttiakaan hukkaan. Epätoivoissani aloin poimimaan heti ensimmäisestä ryppäästä, vaikka alamittaisia olivatkin. Sopimushan oli edelleen se, että kerätään vain suuria ja jätetään ne pienemmät muille. Vaan eihän sitä paniikissa ajattele rationaalisesti, oikeasti.

Osuimme kuitenkin niille hyville apajillekin, josta löytyi isompia ja kauniimpia suppiksia. Kassi alkoi täyttyä mukavaa vauhtia. Paniikkini alkoi hieman laantua.
Reipas puoli tuntia oli poimittu ja alkoi jo olla yli viikonlopun tarpeiden sieniä. Määrähän oli vain poimia sen verran mitä viikonlopun sapuskoihin tarvitaaan. Juu, niin varmaan... Yritin hieman piilotella kassiani Siipalta, että ei vaan määräisi ennenaikaista kotiinpaluuta. Se kun taitaa olla se, jolla on järjen ääni meidän huushollissa näissä sienestysasioissa... Meikäläisellä sammuu se viimeinenkin järjen valo suppispeltoja nähdessäni.

Metsässä näimme tälläkin kertaa ihmisiä. Yksi pariskunta siellä samoilla mättäillä sienesti. Ja sitä minä en ymmärrä, että kun näkee muita ihmisiä, niin pitää suorastaan änkeytyä syliin, vaikka lääniä olisi vaikka muille jakaa. Ja niitä sieniä myös. Tämänkin pariskunnan herra tuli ihan muutaman metrin päähän meikäläisestä ja rupesi kyselemään, että "löytyykös niitä, suppilovahveroita?" Vastasin, että löytyyhän niitä, vähän liikaakin. Jotain muutakin se siinä höpsötteli, mutta yritin siirtyä kauemmas. Muijansa mulkoili ja hetken päästä supatti jotain, jonka jälkeen älysivät etääntyä meistä.

Tasan tunnin päästä lähdimme oikeasti pois metsästä ja meikäläinen oli jo vähän jäähdytellyt siihen mennessä kun yhtäkkiä mieleen juolahti, että meikäläinenhän se taas tuijottelee keittiön kaakelia niitä sieniä siivotessa.

Se täytyy sanoa, että kun pääsääntöisesti tuli poimittua niitä isompia, oli siivoaminenkin nopeampaa. Olin asettanut aikarajan itselleni putsauksessa (olen siis oppivainen eläin) ja kun se aika täyttyi, heitin kylmästi jäljellä olevat roskikseen. Ne olivat enää pienimpiä eikä niitä ollut kuin noin litra. Putsattua kamaa tuli noin kuusi litraa eli vähän jonkun verran joutuu taas pakastamaan kun tuli kerättyä viikonlopun käyttötarpeen yli.

Eli olen todella huono ihminen kun tällä tavalla viekkaudella ja vääryydellä houkuttelin Siipan sienimetsään. Ei taida toista kertaa mennä läpi sama selitys eli tämän vuoden sienestykset taisivat olla tässä.

Huomenna käynkin sitten kukkapenkin kimppuun, vaikka taisivat luvatakin taas sadetta huomiselle päivälle. 

Tällainen on meidän sienimetsämme.
Yritin olla näkemättä niitä kaikkia ihania suppiksia ja ryhdyin
sijaistoimintona näpsimään kuvia kännykkäkameralla. ;)

6 kommenttia:

  1. Ihana on sun sienimetsäsi <3
    Mun on ilmeisesti pienoinen pakko kurkata nousuviikolla lähimetsään, eihän sitä tiedä onko sinne noussut suppistihentymiä.

    Otan vain koirankakkapussin mukaan, äkkiähän minä kotoa kipaisen vaikka ikeakassin jos ns. apajille osun :D

    Oletko muuten ajatellut kuivata niitä saaliitasi? Menisivät vähän pienempään tilaan eikä tarvisi tintata pakastinta niin turvoksiin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on oikea satumetsä. Sellainen missä on tosi paljon ihanaa sammalikkoa. Valtion maita, luonnonpuistoa. Ettei olis vallan naturaa... Siitä en ole ihan varma.

      Mä keräilin aamulenkillä kakkapussillisen pohjiksi päivän saaliille ihan tosta nurkalta.

      Ja joo, olen muutamana vuonna kuivannut, mutta kun se ainoa kuivausväline on uuni, nii haisee koko huusholli sitten sille sienelle. Ja se on ällöttävää. Mieluummin sitten kerään vähemmän ja pakastan. En tiedä kuinka paljon sellaisen kuivurin tuotanto tuoksahtaa...

      Poista
  2. Naiset ovat viekkaita mutta ei kai se susta vielä huonoa ihmistä tee, sillä miehet ovat aikojen saatossa antaneet itsensä "tulla huijatuksi" teidän naisihmisten kaikenlaisten ihmejuttujen takia ;D
    Niin, kaiketi siippakin syö mielellään niitä suppiksia?

    VastaaPoista
  3. Noo, ehkä se olikin vähän kieli poskessa tokaistu. ;)
    Kyllä Siippa syö mielellään suppiksia, mutta sillä tuntuu olevan joku tolkku siinä poimimisessa. Siis se tajuaa, että siellä metsässä ollessa on rajoitin kokonaan pois päältä eli ei edes kannata mennä sinne. :D
    Mutta nyt on ihan riittävästi sieniä tulevan talven tarpeisiin.

    VastaaPoista
  4. Kuulosta aivan puolukkametsään päässeeltä minulta...:)

    Kaunis kuva metsästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mulle ei ole siunaantunut tuota marjanpoimimishulluutta. Se nyt vielä puuttuisi. :D

      Kuva ei ihan tee oikeutta metsälle, se on luonnossa vieläkin kauniimpi. Oikea satumetsä suorastaan. :)

      Poista