perjantai 5. lokakuuta 2012

Murphy teki oharit

Niin hämmentävältä kuin se kuulostaakin, ehdin tänä aamuna oikein hyvin kilpailupaikalle... Joo, ei tätä kukaan usko, tiedän. Tai ehkäpä teidän onnentoivotuksenne auttoivat!

Aamu käynnistyi sillä, että ponkaisin ylös jo kellon (eli kännykän) numero kaksi soidessa! Oli ihan helvetin pimeää ja satanutkin näköjään oli taas ihan koko rahan edestä. Siitä huolimatta kokosin itseni ja raahustin alakertaan. Heräämiseni taisi olla niin ainutkertainen asia, että molemmat koiratkin jäivät hämmentyneen näköisinä portaikon yläpäähän katselemaan.
Ehkä tällä samalla systeemillä onnistuin hämäämään sitä Murphyä. Jos se vaikka nukkui vielä kun luuli, että en kuitenkaan nouse ennen kolmannen kellon pärähdystä...

Mutta kyllä oli pimeää aamulla! Jumaleissön sentään, vaikka vaan puoli tuntia aiemmin oli kello soimassa. Todellakin harkitsin jo vakavasti sitä kirkasvalolampun sytyttämistä, mutta en sitten jaksanut. Tyydyin "tuutimaan" kahvikuppi kourassa aamu-uutisia tuijotellen.

Ajallaan päästiin koirien kanssa pihalle eikä edes satanut. Oho!
Paitakin taisi mennä kerrasta oikeinpäin ja mukaan autoon lähti käsilaukku roskapussin sijasta. Olisihan siinä voinut niinkin käydä, että olisin nakannut käsväskyn roskikseen ja ottanut roskapussin töihin. Niin ja muistin ottaa läppärinkin kotoa mukaan. Niinkin on kuulkaa käynyt, että olen ajanut työpaikalle asti ja huoneessani huomannut, että perkele, se läppäri jäi kotiin, ja lähtenyt sitä sitten kotoa hakemaan koska minulla ei ole muuta työkonetta kuin se läppäri... 

Matkalla ei ollut yhtään autokoulun autoa (olisiko ollut liian aikaista?) eikä muutakaan myssykkää. Mutta puolivälissä huomasin miksi mister Murphy ei ollut seurassani tänään. Oli meinaan aika räväkän näköinen peltikolari yhdessä risteyksessä. Näytti siltä, että kolmion takaa oli tultu reippaasti ja rohkeasti sivuilleen vilkuilematta ja PAM
En ollut vahingoniloinen, mutta kiitin hiljaa mielessäni Murphyä siitä, ettei jaksa montaa päivää peräkkäin seurassani hengailla.

Juu, työpaikalla ajoissa, aamulle laaditut asiat toimitettu ajoissa, saatu jotain järjellistä aikaiseksikin tälle päivälle enkä niitä lenkkareitakaan ole tarvinnut, vaan olen pysynyt asianosaisten perässä ihan korkkarikävelyvauhdillakin. Että kaiken kaikkiaan ei paskempi päivä, mutta parempi vielä olla hiljaa. Onhan tässä vielä päivää jäljellä ja mitä vain voi tapahtua, joten en nyt leiki herätä nukkuvaa karhua tämän enempää...

Sen verran kuitenkin sanon, että ihan aidosti vituttaa toi vesisade! Koko päivän on tullut kuin rännistä suurin piirtein eikä loppua näy. Kuravelliulkoilua luvassa taas yli omien tarpeiden.

Uskallan hengittää vapaasti sitten kun päivä on pulkassa, pulkka kotona ja tämä matkustaja punkkulasin kanssa rentoutumassa. ;)

JälkiJuttu:
Kiristin eilen Siipalta luvan mennä sienimetsään huomenna... Hän aikoo tehdä sienirisottoa, joten siihen pitää ehdottomasti saada tuoreet suppikset! Lupasi, tosin pitkin hampain ja minä vannoin, että ollaan vaan vähän aikaa. Vähän aikaa on toki kovin suhteellinen käsite... *Krhm*

11 kommenttia:

  1. Hieno juttu että päiväsi on mennyt hyvin, on sitten mukavammat fiilikset aloittaa viikonloppukin. Samaa mieltä sateesta, vaikka kuinka pyyhit koiran pyyhkeellä tuulikaapissa niin muutaman sadepäivän jälkeen kämppä muistuttaa soramonttua - huolimatta siitä imuroidaan joka päivä. Sitä soraa vaan rapisee karvan kätköistä. Aina ei viitsi käyttää suihkunkaan kautta koska kuivaa ihon ja siksi toisekseen sitä märän koiran hajua ei kestä Erkkikään. Loppupeleissä valinnaksi jää joko märkä koti tai sorakoti, niin se vaan menee. Tänä aamnuna klo 05.00 astuttiin ovesta ulos ja vettä tuli heti reippaasti, ah sitä koiran omistajan autuutta! Hyvää perjantai - iltaa ja alkavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, loppupäiväkin meni ihan tuubiin, vaikka ounastelinkin jotain katastrofinpoikasta.
      Märkä koira on kyllä tosi yök... Ja se suihkuttaminen on aika tyhjää hommaa jos on pidempikarvainen koira, siis jos yrittää hiekkaa suihkuttaa pois. Paskat se mihkään lähde, vaan rapisee sitten kuivuttuaan lattialle. Meillä ei kukaan jaksa imuroida joka päivä joten elellään sitten hiekkalaatikossa. ;)
      Niin, paras tapa saada hiekka pois pitkäkarvaisen koiran kintuista on upottaa koko ketara ämpäriin jolloin karvat ikäänkuin "aukeavat" ja se hiekka jää sievästii ämpärin pohjalle.

      Mukavaa iltaa sinullekin. Toivottavasti selkäsi on jo parempi, edes vähän. On kurjaa kökkiä sisällä selkä jumissa.

      Poista
    2. Kiitos, selkä on jo parempi ja arvaa mitä? Vitut meilläkään joka päivä imuroida, en vaan heti kehdannut tunnustaa :D

      Poista
    3. Hetken jo mietin, että onpa sulla noheva ja reipas rouva jos joka päivä imuroi. :D
      Hyvä, että selkä on parempi. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.

      Poista
  2. sori kirjoitusvirheet, piti olla mm. ... huolimatta siitä että imuroidaan joka päivä...
    ja noi muut virheet, tulee kirjoitettua liian vauhdikkaasti ja oikoluku on mitä on ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kuitenkin ihan oikein tai siis tajusin. :D
      Lahjattomat harjoittelee, ja oikolukee. ;-P

      Poista
  3. Onnittelut putkeen menneestä päivästä! Tähän aikaan illasta voi ehkä jo onnitella?
    Murphy-ilkiö kävi meillä ja jätti Migreenin riesakseni.
    Imeskelen pakastemansikoita ja yritän palata tähän maailmaan. Ja vettä sataa meilläkin. Stanakele.

    Mulla on lavuaarissapestäviä piskejä, älyttömän kätevää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Sinä onnellinen!

      Poista
    2. Hirnakka, joo ihan tuubissa ollaan tän päivän osalta, punkkulasi tukevasti kädessä. ;)

      Ja voi tota sun migreeniäs! Itselläni ei ole onneksi pitkään aikaan pukannut päälle, vaikka on ollut ihan stressiä yli omien tarpeiden. Tosin ei se aina stressistä ole kiinni se migreenin puhkeaminen.

      Ja komppaan Pepponea, onnellinen ihminen lavuaarikoirineen. Siihen se on se meikäläisenkin pyrkimys, että seuraavan piskin voi huljauttaa vaikka tiskialtaassa. :D

      Mutta vesisade vituttaa, ihan aidosti, ei voi mitään.

      Poista
    3. Hahhaa, päädyin näihin lavuaarissapestäviin ns. perinteisen kaavan kautta. Ensimmäiset koirani olivat airedalenterrierejä joilla riittää sekä kinttuja että koipikarvoja. Ja tokihan niitä piti kaksi olla samaan aikaan. Että persus edellä puuhun. Sittemmin laiskistuin ja tyydyin näihin pikkurakkeihin.

      Vesisade on penaalista. Mutta nyt paistaa aurinko!

      Poista
    4. Joo, kyllähän sitä meikäläinen on vähän tyhmä... Siis vaikka on ollu se yksi lavuaarissa pestävä ja yksi lyhytkarvainen keskikokoinen, niin silti sitä on vaan näitä karvalullia vaalinut huomassaan... No, toisaalta nää on ihan ihania, mutta kuten sanottu, seuraava on sitten sitä lavuaarikaliiperia. :)

      Joo, tänään paistoi aurinko. Ihana ilma, vaikka tuulikin aika lailla. Jos syksy olisi aina tällaista, niin kyllä mä sitten sen kestäisin pimeydestä huolimatta. ;)

      Poista