tiistai 2. lokakuuta 2012

Kelpaisko kimppakyyti?

Luin Yhteispaha-lehteä taas. Meillä se lehti kuuluu B-sarjaan eli sitä luetaan siellä, missä kuninkaatkin ovat yksin. Niinpä lehdenluku on kovin katkonaista ja yhden jutun tankkaaminen saattaa meikäläisellä kestää monta päivää, sillä en minä nyt ihan ilokseni jää sinne istuskelemaan ja lehteä lukemaan.

No, nyt oli kuitenkin tarpeeksi lyhyt juttu, että ehdin sen kertaistumalta lukaista (iso kuva, vähän tekstiä, tiedättehän).
Kyseessä oli kimppakyyti. Joo, joo, tiedetään, että yksityisautoilu ja erityisesti yksinautoilu on perseestä. Kaikkien pitäisi ajella bussilla, niidenkin joiden kotikulmilta etäänperältä ei bussi kulje kuin kerran viikossa ja sekin naapurin maitolaiturin kohdalta, joka on 20 kilometrin päässä. Ja jos nyt on ihan pakko ajaa omalla autolla, niin se pitää survoa niin täyteen ihmisiä kuin sinne suinkin mahtuu. Keräillä matkan varrelta kyytiin kaikki, halusivat tai eivät.

Tässä lyhyessä lehtijutussa oli haastateltu kahta alle kolmikymppistä naista, joista toinen sanoi reissaavansa paljon Helsingin ja Tampereen välillä, ja kertoi tarjoavansa aina, kun saa vanhempiensa auton lainaksi näille reissuille, naamakirjassa tai muilla kimppakyytisivustoilla kyytiä halukkaille bensakulujen jakamisen hinnalla.
Sanoi vielä, että "liian monessa autossa matkustaa vain kuljettaja ja ihan turhaan".

Just. No sen vaan sanon, että meikäläisen mielikuvituksella varustettu ihminen ei suurin surminkaan lähtisi kaupittelemaan kimppakyytiä jossain netissä. Mistä sitä tietää minkälaista tyyppiä sieltä kyytiin pukkaisi? Voisiko ehdokkaille teettää jonkun soveltuvuustestin ennen kyytiin ottamista? Entäs jos sadan kilsan päässä huomaa, että ei voi sietää sitä matkustajaa. Saako sen jättää pientareelle liftaamaan? Tai teljetä takakonttiin?
Lisäksi antisosiaalisuuteni pääsee aina valloilleen autoillessani. Minä ihan tykkään ajella yksikseni maantiellä. En kaipaa koko ajan jotain juttuseuraa, vaan osaan ja uskallan olla ihan yksin omien ajatusteni kanssa.

Ei ole meikäläisen juttu moinen. Työmatkoille voisin poimia kyytiin puolitutun naapurin, mutta en lähtisi ventovieraan kanssa hurruuttelemaan paria sataa kilometriä. En todellakaan.
Eli jatkan öky-yksityisautoiluani edelleen. Tai no, meillä on kuitenkin pääsääntöisesti sentään kaksi ihmistä yhdessä autossa joka päivä. Vaihtoehtoisesti voisimme ajaa kahdella autolla peräkanaa joka päivä, ainakin vielä kun koirankuljetushoppa kuuluu vielä muonavahvuuteemme.

10 kommenttia:

  1. :D Just samanlainen epäluuloinen ja epäilevä kyräilijä kuin mäkin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siperia opettaa. Tai sitten se on ihan perusluonteessani. ;D
      Ihan hyviä ominaisuuksia ovat jos minulta kysytään... *köh*

      Poista
  2. Puhut asiaa! Helvetin kimppakyydit; jollain on liian kuuma tai kylmä, töiden jälkeen pitäisi jonkun käydä tädin luona (50 km sivuheitto) katsomassa ettei tämä seniili - saimi ole jättänyt hellan levyä päälle, sori kun syön näitä sipsejä ja syötän samalla niitä sun autosi penkillekin, kai täällä saa polttaa (kysymys esitetään lattiamatolle tumpattaessa), etc. Meikäläinen ainakin tappaisi jonkun kimppakyytiläisen ennen pitkää, kun se lause jollain kohtaa alkaan aina kuitenkin: "Hei, sopisko sulle mitenkään että poikkettais.." Ei, ei saatana sovi - mulla on kiire kotiin. Nimim. psykopaatti jo syntyessään mutta kavereita autetaan, ei sentään niin sairas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vaan uskaltanu sanoa tota, että tappaisin...
      Ja toi on niiiiiin tuttua toi "voisko koukata..." Kyllä mäkin kavereita aina autan kun voin, mutta jossain siinäkin raja tulee vastaan. Vaan ventovieraiden kimppakyydittäminen, ei kiitos.

      Poista
  3. Minun maailmassani sellaista kimppakyytiä joka tekee nurkumatta sivupistoja sanotaan taksiksi. Sinne vaan pirssin penkille kaikki joilla on aikaa ja halua seurustella ja joille päämäärä ei ole niin tärkeä kuin itse matka.

    Näillä polttoaineen hinnoilla ei tee mieli pärtsätä yhtään ylimääräistä ketunlenkkiä ja joka hemmetin kerta kun kuulen jostain kommentin "iso auto on itsekästä ja kerskakulutusta" tekee mieli vetää sanojaa tunkilla kintuille. Koko sana on varmasti jonkun sellerihuuruissaan sammalta syöneen kaupunkilaisnaatin keksimä. Olen aina sanonut, että kolmosen ratikan penkiltä on helppo muita neuvoa ja parantaa maailmasta epäkohdat, myös maalaisten autoilu.

    Meillä on tapana tehdä kaupunkireissuista semmoisia, että hoidetaan monta asiaa samalla ja jos tarvis, tuodaan naapurillekin maitolitra. Niin että en minäkään kimppakyytejä täysin tyrmää, silloin kun ne ovat tarkoituksenmukaisia. Naapuria ja kaveria jeesitään tietysti mahdollisuuksien mukaan. Tykkään ajamisesta ja viihdyn loistavasti omien ajatusteni parissa (ne ovat niin upeita).

    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Mä olen jollekin joskus sanonut, että en voi kuskata kun pimeet taksit on kiellettyjä. ;)

      Niinkuin on todettu, niin sieltä ratikkareitin varrelta on tosi helppo huudella kimppakyydeistä siinä muun huutelun ohessa. Kun ei niillä raukoilla edes ole omaa autoa, niin eiväthän ne tiedä minkälaisen vapauden tunteen se oma biili antaa.
      Muistan kun jouduin muinoin pariksi kuukaudeksi julkisten varassa, niin olin suorastaan sairas surusta kun en voinut autoilla...

      Kuten todettua, kavereita jeesataan ja tuttujen kanssa kimppaillaan etenkin jos ollaan samoilta suunnilta menossa samaan paikkaan.

      Katos, yhdyn tuohon viimeiseen lauseeseesi. Vaikka se kai on sanomattakin selvää, eikö? ;D

      Poista
  4. Juuri näin! Minäkin muka niin ympäristöhenkinen ekoterroristi... ja omasta yksinautoilusta en luovu =(. En valitettavasti. Tykkään ajella yksin, enkä halua jutella kenenkään kanssa silloin. En halua tehdä ylimääräisiä lenkkejä ja mikä pahinta: kun olen vielä liian kiltti ihminen, niin en kehtaa sanoa kimppakyytiin tulevalla työkaverille edes sitä, että olenkin menossa kauppaan, enkä kotiin. Niin että menen sitten kotiin ja heitän työkaverin... ja jää ne omat ostokset tekemättä. Muuten kyllä kannatan kimppakyytejä, kunhan niitä tekevät jotkut muut. Jos kaverilla on hätä, niin tottakai silloin jeesataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se ole Roz niin, että meistä jokainen sortuu välillä siihen, että "ekoilee omalla mukavuusalueellaan". Kyllä sitä meikäläinenkin pää höyryten lajittelee jätteitä, mutta siitäkin huolimatta pidän raivopäisesti kiinni oikeudestani yksityisautoiluun. ;)

      Mä olen myös opetellut sanomaan ei jo kauan aikaa sitten. Se jos mikä on vapauttavaa, joten suosittelen. Kilttikin voi osata sanoa ei suoraan. :)

      Ja toi on niin totta, että kimppakyyti on jees kunhan sitä harrastaa joku muu ja meidän ei tarvitse. :D

      Poista
  5. Ah, synninpäästö! Pilkuntarkasti minäkin lajittelen jätteet, kompostoin ja kierrätän ja syötän suunnilleen kaiken muun kanoille. Jätesäilöön jää tuskin mitään.

    Yksityisauto (meillä kaksi) on välttämätön pakko. Jääpähän kolmosen ratikkaan enemmän tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin mäkin ajattelen, että mahtuvat paremmin busseihinsa ja ratikoihinsa kun meikäläinen ei ole siellä leveän ahterinsa kanssa haitakkeena. ;)

      Kaksihan meilläkin on, vaikka nyt "ekotekona" olemmekin aikeissa myydä sen toisen. Teillähän kaksi autoa on varmaan todellakin välttämätöntä.
      Sitten jos (ja kun) meille tulee se tilanne, että pitäisi kahdella mennä kun toinen on myyty, niin toinen kulkee sitten taksilla. Se taas on sitä kansantalouden kannattamista ja nousuun saattamista, eikös... ;D

      Poista