keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Vitutus Maximus

Sanotaanko nyt näin, että nyt jos koskaan on palattu tämän akan osalta sinne omille, tutuille juurilleen. Onkin ollut ihan liian seesteinen ja kiva olo viime aikoina kun ei ole oikeen mikään vituttanut silleen kunnolla.
Mutta nyt kyllä vituttaa! Siis ihan niin paljon, että kohta varmaan ratkeaa joku suoni päästä.

Ihan aamusta asti on menty ja juu, syynä on työasiat, joista pitäisi vaan ajatella, että "tämä on vain duunia, anna olla". Mutta kun se duuni tunkee vapaa-ajalle pyytämättä ja faksilla (tai oikeammin kännykän kautta), niin ei paljoa naurata.
Raotan työpaikkani salaisuuden verhoa sen verran ja kerron, että talossamme käytetään ostopalveluja tiettyjen toimintojen osalta. Sehän tarkoittaa, että väki vaihtuu tai vähintäänkin on tuuraajia vähän väliä "vakiporukan" ollessa poissa. No eihän siinäkään mitään jos heillä olisi olemassa jonkun sortin askel askeleelta opastus näille vaihdokkaille ja tuuraajille. Vaan tuntuu ettei ole ja tyypit nakataan lammikkoon saatesanoin "koita pysyä pinnalla". Siitä seuraakin sitten paljon harmia kaikille. Meille, asiakkaille ja näille palveluntarjoajille itselleen.

Tänään päästäni kuului jälleen se kuuluisa *naps* ja olenkin kirjoittanut sen verran napakkaa palautetta & ohjeistusta, että katsotaan kuinka ämmän käy. Jokuhan siitä taatusti taas suuttuu, niin käy aina. Eniten asiassa vituttaa oikeasti se, että kukaan ei ota vastuuta hommasta, vaikka on selkeästi sovittu ne henkilöt, jotka ovat yhteyshenkilöitä ja luovivat ongelmien karikoissa hoitaen asiat sitä mukaa kuin niitä vastaan tulee. Koordinointi ja ohjeistaminen jätetään hoitamatta ja kohautellaan olkapäitä sekä teeskennellään kuollutta. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta edes se valittaminen ei auta. Kaikki valuu kuin vesi hanhen selästä ja hetken päästä ollaan taas samassa tilanteessa. 

Sen vaan sanon, että jos olisin yhtä rikas kuin olen köyhä, niin heittäytyisin oloneuvoksettareksi. Luultavasti ei tulisi ikävä näitä hommia...

Mitähän vielä tälle päivälle ehtii tapahtua. Niin no, varmaan se kosmetologikin taas tekee oharit. Tänäänhän pitäisi mennä vastaanotolleen. Sen jos se tekee, niin se oli sitten viimeinen tikki. Siihen loppuu asiakkuussuhde sitten. Nyt mennään mentaliteetilla pessimisti ei pety ikinä.

3 kommenttia:

  1. Kukaan ei ota vastuuta tuntuu olevan päivän tunnuslause. Oppisivat edes delegoimaan, mutta kuolleen leikkiminen on helpompaa. Silmät kiinni, kyllä se ongelma menee pois... Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
  2. Ääh, tuo edellinen kommentti oli Tsompilta... olin vahingossa jäänyt sisään väärällä profiililla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä jo mietin, että kukas tänne nyt on eksynyt! :D

      Niin kai sitä pitäis tehdä kuten muut ja leikkiä kuollutta. Mutta kun en pysty kun ei ole sellaiseen opetettu.
      Tarttee vaan välillä päästellä höyryjä kunnolla. ;)

      Poista