keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kaikenlaisia unia

Täytyypä sanoa, että olipa vilkas pääsiäinen! Ja ei niinkään valveillaoloaikana vaan nukkuessa. 
Kuuhullu olen ollut aina, mutta nyt en muista, että olisin piiiitkään aikaan nähnyt hassuja tai outoja unia täydenkuun aikaan. Siis varmaankin olen nähnyt, mutta en vaan muista. Pääsiäinen sitten korjasi tämänkin asian...

En edes muista ihan tarkkaan, missä järjestyksessä näitä unia näin, mutta kyllä kaikkea mahdollista sekottui mukaan. Nyt sitten kaikki keittiöpsykologit siellä arvioimaan todellisen kahjouteni määrää, olkaatten hyvät. ;)

Ensimmäinen uni alkoi ihan rauhallisissa merkeissä... Käyskentelin kaikessa rauhassa jossain niityllä lämpimässä auringonpaisteessa pienen koiran kanssa. (Tuo koira ei siis voinut olla minun, sillä meillä on vähän isomman kaliiperin karvaturreja. Mutta ehkäpä se oli lemmikkimme tulevaisuudesta, kuka tietää).
Yhtäkkiä edessä oli valtaisan jyrkkä ja mutainen rinne, jota lähdin sinnikkäästi kiipeämään. Puoliväliin päästyäni kuulin yläpuolelta tutun äänen huutelevan nimeäni iloisesti. Siellä oli esimieheni edellisestä työpaikastani (öpaut kymmenen vuoden takaa siis), joka oli vilpittömän ilahtunut minut nähdessään. Kuulumisia siinä vaihdettiin ja minä hämmästyneenä kyselemään, että mistäs hän siihen tupsahti. Olimme kuulemma sopineet tapaamisen sinne. Vaihdoimme kuulumisia ja yhtäkkiä puhelimeni soi. Äitini soitti vihaisena, ja kysyi missä olen kun olin kuulemma luvannut mennä luokseen leikkaamaan hänen varpaankyntensä...

Seuraavassa unessani (siis siinä jonka muistan, seuraavana yönä) olin nykyisellä työpaikallani. Käytävät ja työhuoneet olivat täynnä tuntemattomia ihmisiä, jotka rynnivät ja ryysivät ja huusivat puhelimeen. Siis meno oli kuin jossain New Yorkin pörssissä (ja ei, en työskentele tällaisessa ympäristössä oikeasti). Yritin luovia tietäni kohti omaa huonettani, jossa törmäsinkin yhteen kollegaan, joka kertoi, että kaikki nämä ylimääräiset ihmiset ovat tulleet auttamaan, koska oli jonkun sortin katastrofi ja tarvittiin puhelimeen vastaajia. Sanoin, että en halua tietää ja onnistuin survomaan ihmiset pihalle huoneestani. Jäin kaikessa rauhassa tekemään omia töitäni...

Viimeisimmässä muistamassani unessa olin jälleen kävelemässä jossain (paikka ei näyttänyt tutulta) yksinäni ja puhelimeni soi. Siellä oli eläinlääkärini, joka tiedusteli, että miksi en ole tullut sovittuun tapaamiseen, joka oli kaksi viikkoa sitten. Ihmettelin, että enhän ollut varannut aikaa, sillä molemmat koirat ovat ihan kunnossa. Eläinlääkäri kivenkovaa väitti, että sovittu oli ja hän on nyt siellä yötä päivää odottanut minua saapuvaksi. Lupasin siis rientää paikalle varmistettuani, että tarkoitus oli siis mennä ilman koiria sinne.
Seuraavassa hetkessä olimmekin Siipan kanssa autossa ajamassa kohti eläinlääkäriä Siipan moittiessa minua moisesta muistamattomuudestani. Sanoi, että eläinlääkäri vielä irtisanoo asiakassuhteen kun tuolla lailla ohareita teen. Paikalle päästyämme oli eläinlääkärini vastassa Mummeli-koiran kanssa! Ja sanoi, että mehän olimme sopineet, että Mummeli noudetaan sovittuna ajankohtana ja siksi hän on nyt siellä meitä odotellut ympärivuorokautisesti. Mummeli näytti olevan elämänsä kunnossa ja eläinlääkäri selitti kuinka nykyään on uusia menetelmiä koirien ja muidenkin lemmikkien nuorentamiseen siten, että niitä pakastetaan muutama kuukausi ja herätetään sitten henkiin. Onnellisina poistuimme kotiin koiramme kanssa...

Että näin sujuivat meikäläisen pääsiäisyöt... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti