keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Jotain rajaa radiossakin?

Nyt seuraa viikon vuoden moralisointiosuus. Varoitettu on, joten jos ärsyynnyt jo pelkästä ajatuksesta, älä jatka lukemista pidemmälle.

Minä harvoin pidän itseäni kovinkaan suurena moralistina saati siveyden sipulina. Juttuni saavat välillä roiseimmankin rekkamiehenkin punastumaan ja vaikenemaan, ja se taito on hankittu joskus muinoin rahtareiden kanssa työskennellessä. Useinmiten olen linjalla: antaa kaikkien kukkien kukkia, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Eilen aamulla tuli kuitenkin minun astiassani reuna vastaan. Kuuntelin normaaliaamun tapaan  työmatkalla radio Rockia, Heikelä ja Linnanahde siellä vetivät aamushow'taan (mukana myös se pimatsu jonka nimeä en muista). Jututhan usein ovat vähän siellä hyvän maun rajamaastossa, mutta useinmiten kuitenkin nauran heidän kanssaan. 
Eilen en nauranut.

En oikein tiedä, mistä heidän juttunsa oli juurensa juontanut kun avasin radion vähän kesken juonnon. Kuulin vain, että heillä on tällainen kuunnelma/näytelmä, jonka nyt yhdessä aikovat eetteriin heittää. Siinä kohdassa olin vielä kiinnostunut ja vähän iloinenkin, että mitähän pääsiäiskäsihassua sieltä nyt tulee.

Pahoitteluni, että en muista roolihahmojen nimiä, sillä suivaannuin sen verran. Jokainen löytänee sen podcastin tahtoessaan kanavan sivuilta (en edes linkitä, sen verran vitutti koko juttu).

Kupletin juoni oli kuitenkin se, että pääosassa oli vaimoaan "urheiluharrastuksekseen" hakkaava mies. Siinä sitten puolin ja toisin roolityyppi kuvaili normaaleja aamutoimiaan, kuinka hän ensin vetäisee muutaman raa'an kananmunan aamiaiseksi ja sen jälkeen vetäisee vaimoa vastapalloon lämmittelyksi. "Se on niin hassun ja hauskan näköinen kun se näyttää pesukarhulta molemmat silmät mustina". Parasta oli kuitenkin roolihahmon mukaan se kun vaimo oli raskaana ja sai "lyödä sitä päärynää oikein tosissaan". Tarvitseeko minun kuvailla tätä enempää? Tajuatte varmaan pointin. "Parasta" tässä koko touhussa oli se, että juontajat hihittelivät ja naureskelivat koko ajan niin, että eivät meinanneet saada tekstiä luetuksi.

Jos valtakunnallisen radiomedian taso on tämä, että perheväkivalta on hauskaa, niin taidanpa boikotoida moista mediaa tai kanavaa ainakin.
Uskon, että moni kanssakuuntelija oli yhtä tyrmistynyt kuin minäkin. Eikö mikään ole pyhää? Eikö missään ole mitään rajaa?
Voiko joku oikeasti olla sitä mieltä, että perheväkivalta on leikin asia? Tässä maassa harrastetaan suljettujen ovien takana paljon fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja ulospäin näytellään, että asiat ovat hyvin. Ja jos joskus koko totuus paljastuu tavalla tai toisella, ovat ystävät ja naapurit ylen hämmästyneitä kun eivät olleet huomanneet mitään, vaikka "kyllähän se Lissu oli kova kolhimaan itseään".

Naapurissani asui aikoinaan nuoripari, joka tykkäsi käydä ahkerasti baarissa viikonloppuisin. Illan aikana kaikki oli ihanaa ja mukavaa. Kotiin tultiin yhtä jalkaa ja käytiin nukkumaan. Sitten kundi sai primitiiviraivarin, koska muija oli "tyrkyttänyt itseään jollekin baarissa" ja hetken aikaa tukasta pyöriteltyään heitti mimmin rappukäytävään... alasti.
Kuvio toistui pääsääntöisesti joka la-su välisenä yönä ja likka oli itkien soittamassa ovikelloani (koska minä olin sen ensimmäisenkin kerran avannut oven). Joka viikonloppu aamuyöstä noin klo 04 soitin poliisit paikalle. Joka kerta jätkä oli ottanut ritolat ja lopputulemana oli se, että huoltomies avasi mimmille oven ja poliisit yrittivät järkeillä, että jättäisi jo moisen hullun ennen kuin tulee ruumiita.
Selvinpäin jätkä oli maailman nössöin ja lähti minuakin pihalla karkuun kun yritin vähän keskustella asiasta "millainen mies pahoinpitelee avovaimoaan". Sittemmin muutin itse pois, joten en tiedä tuliko mimmi järkiinsä vai tuliko siellä ruumiita.

Eikä tämä ole ainoa elävä esimerkki jonka tiedän, mutta muut jääkööt nyt historiaan... Joten onko ihme, että pistää vihaksi. Jotenkin tuli radio-ohjelmasta se olo, että vaimon (tai miehen) hakkaaminen on ihan okei ja sille voi naureskella. Vaan minustapa se ei ole mikään naurun asia ja toivon, että ei kenenkään muunkaan mielestä.   
     

2 kommenttia:

  1. Olen huomannut kans tämän vitsailun raaistumisen ja järkytyin feissarissa, kun nettipoliisi kertoi aprillipäivänä joutuneensa kovan paikan eteen: Hänen piti kertoa eräälle äidille, että tämän tytär oli joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi. Kiitteli, että äiti oli kaikesta huolimatta uskonut hänen kertomansa ensi selityksellä. Mietin, että kuinka ihmeessä poliisi voi epäillä, että joku luulisi aprillipilaksi. Iso pyörä heitti ympäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomatonta, oikeesti. :-o
      Mihin on maailma todellakin menossa jos poliisinkin pitää pohtia, että hänen kertomansa asia tulkitaan aprillipilaksi? Ei juma...

      Poista